Olisi helpompi vastata, kun kertoisit, mihin raamatunkohtiin viittaat. Abstraktisti ajatellen VT on paikkansapitävä.
Esityksesi on kovin kepeästi perusteltu. Jos Raamatusta näyttäisi löytyvän kohtia, jotka ovat ristiriidassa keskenään, et voi työntää ongelmaa sivuun ihan niin helposti, että julistat tosiksi ja ongelmattomiksi ne kohdat, jotka sinua miellyttävät (edes kertomatta mitä ne ovat), ja häpeämättömästi sivuutat ne, jotka eivät miellytä. Varsinkin koska olet ammattiteologi, sinun pitäisi pystyä esittämään jokin selkeä teologinen oppi, jossa otat huomioon Raamatun ilmoituksen kokonaisuudessaan.
Minähän myönsin sekä UT:n että VT:n todeksi. En minä ole kiistänyt Raamatun arvovaltaa missään kohden. Vai olenko?
Jumala teki Abrahamin kanssa ikuisen ehdottoman liiton (1 Moos 12: 1->) Jumala teki Israelin kanssa muitakin liittoja (2 Moos. 29: 1->) Israel ei aina pitänyt niitä, mutta koskaan Israelille ei sanottu että “Tässä se nyt oli”. Ja kyllä, Jeremiaan kirjassa (Jer 31:31->) Jumala lupaa uuden liiton, mutta se ei mitätöi edellisiä.
Raamatun liitto-oppi näyttäisi tarjoavan useita erilaisia liittoja ja Jumalan lupauksia. Eikä Jumalan lupauksia voi kiistää tänäkään päivänä.
Ei Kristus ollut kaukana kun Jumala antoi lupauksensa Abrahamille: “Jo ennen kuin Abraham oli, minä olen”.
Jumalan lupaukset eivät tyhjene. Jumala on luvannut siunauksensa Abrahamin ja hänen jälkeläistensä kautta koko maailmalle. Ja se pitää. Kun Abrahamin jälkeläisiä ei enää ole, niin ei ole kristittyjäkään. Ja se ei implikoi juutalaisille erityisasemaa uskonnollisesti. Ja se ei tee heidän uskonnonharjoittamistaan tyhjäksi. Samoin ei tyhjene Mooseksenkaan kanssa tehty liitto.
Perinteisestä dispensationalismista tällaisen ajattelun erottaa se, että kyse ei ole erillisistä ajanjaksoista, vaan päällekkäisistä tapahtumista (Ennen kuin Abraham oli , minä olen" …taas).
Oletan, että vaihdos oli pikemminkin prosessi kuin yksittäinen tapahtuma, katkaisijan naksautus. Eihän ylösnousemusta ole ilman kuolemaa eikä kuolemaa ilman syntymää. Sovitus taas vaati Jumalan mielen mukaista elämää, lain täyttämistä. Ja niin edelleen. Mutta on ihan mielekästä (ja opettavaista) bongailla erilaisia avainhetkiä. Ylösnousemus aivan epäilemättä oli sellainen.
Oikeastaan uusi liitto on vanhin liitto, se alkuperäinen, armosta tehty Abrahamin kanssa ja uusittu silloin tällöin. Se, mitä meillä on tapana kutsua vanhaksi liitoksi, on kai temppelipalvelus ja laki (ei moraalilakina vaan juuri tiettynä säädöskokoelmana, joka sisälsi myös rituaalilain). Tämä vanha liitto kyllä on jäänyt taakse: Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian. (Hepr.8:13) Mutta ei “tyhjentynyt”, tullut tyhjänpäiväkseksi, vaan täydellistynyt. Kun varsinainen asia on tullut, siitä ennakoivat symbolit eivät enää ole tarpeen.
Oikeastaan olet kiistänyt. Raamattu sanoo, että juutalaisenkin tulee uskoa Jeesukseen, jos mieli pelastua. Sinä taas sanot – esitystäsi ei oikein voi toisin tulkita? – että juutalainen voi pelastua, vaikka torjuu evankeliumin.
(Lihavoinnit lisätty selkeyden vuoksi.) No kyllähän Uusi testamentti sanoo – myös Israelille – että “entinen säädös kumotaan” (Hebr.7:18). Ja tuo Jeremian kirjan lupaus on kattavasti selitettynä kohdassa Hebr.8:8-13 (“on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi”).
Tietysti se pitää. Se Aabrahamin siemen, jonka kautta siunaus tulee, on Jeesus Kristus, kuten Paavali yksiselitteisesti osoittaa (Gal.3:13-16).
On pappisvirkaa koskeva säädös. Ei ehkä ihan Jumalan lupaukseen verrattava tai liittoon verrattava asia. Muuttihan Jumala syömistäkin koskevia määräyksiä.
Se ei tarkoita sitä, etteivätkö sen liiton alaiset ihmiset pelastuisi.
Kyllä. Uskon että on monta juutalaista jotka pelastuvat vaikka eivät ole kuulleet tai eivät olleet kuulleet Jeesuksesta. Mooses, Abraham… Jaakob… Esausta en ole varma. Henok pelastui jo ennen Abrahamia. Ja uskon että monet juutalaiset pelastuvat vaikka olisivat kuulleet Jeesuksesta, mutta eivät pidä häntä vapahtajana, vaan pitäytyvät omaan uskoonsa.
Ainoa jonka pelastumista minulla on lupa epäillä, olen minä itse.
Riippuen lähteestä liittoja on jossain jopa 6 kappaletta: Abrahamin liitto, Mooseksen liitto, Daavidin liitto jne. Minä en käsitä noita peräkkäisinä ajanjaksoina, vaan päällekkäisinä.
Liitot ovat aina Jumalan aloitteesta syntyneitä, joten armo siis on tosiaan ennen lakia. Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että mm. mainitsemasi liitot eivät ole peräkkäisiä jaksoja. Minusta kaikissa on lopulta kyse samasta liitosta.
Temppeli ja laki olivat tulevan esikuvaa eivätkä itse asia. Sitä “itse asiaa” Jumala kutsuu uudeksi liitoksi, joka on erilainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. (Jer.31)
Sama dynamiikka niissä on: Hätä, ikävä ja kaipuu pelastuksesta. Yllättävä väliintulo, jota ei olla oikeastaan ansaittu itse millään tavalla. Uusi tulevaisuus.
Näihin vanhan liiton aikaisiin hurskaisiin viittaaminen on kummallinen väistöliike. Nythän oli puhe uudesta liitosta ja sen aikana elävistä juutalaisista.
Tämä mietelause on sekin eräänlainen väistöliike. Kristillisen julistajan (myös sinun) luovuttamaton velvollisuus on varoittaa kuulijoitaan siitä vaarasta, että nämä saattavat jäädä pelastuksen ulkopuolelle.
Hyvä kun sanot asian suoraan, niin erimielisyydestä ei jää epäselvyyttä. Itse taas ajattelen, että vaikka minun asiani ei ole päättää, kuka pelastuu, eikä edes esittää siitä julkista arviota, on minulla kuitenkin velvollisuus tunnustautua siihen, mitä Jumalan ilmoitus kertoo: ilman uskoa Jeesukseen ei pidä toivoa pelastumista.
Väistöliike tämäkin. Kolmannen kerran “Ennen kuin Abraham oli, minä olen”. Ei Jeesus ollut odottelemassa uutta liittoa Abrahamin aikaan.
Missä kirkolliskokouksessa tämä on päätetty?
Minä en häpeä julistustani. Se kestää kyllä luterilaisen tunnustuksen ja Raamatun seulan. Minun velvollisuuteni on julistaa evankeliumia, Jumalan ehdotonta lupausta syntiselle. Aina silloin tällöin evankeliumiteksti itsessään käsittelee pelastuksesta osattomaksi jäämistä, enkä silloin julista että se ei pidä paikkaansa.
Olen samaa mieltä. Kaikki jotka pelastuvat, pelastuvat koska Kristus. Ja silti Abrahamille luettiin usko Jumalan lupauksiin vanhurskaudeksi. Jotenkin Jeesus oli/on siinä läsnä jo silloin.
Ivasävyiset heitot eivät oikein edistä asiallista keskustelua. – Julistajan velvollisuuksia ei ole päätetty “kirkolliskokouksessa”, mutta Raamatusta kyllä löytyy asiaa koskevia ohjeita.
Tässä kohdassa vääristät sen asian, josta puhutaan. Emme olleet eri mieltä siitä, onko Kristuksen sovitustyö pelastuksen perusta. Vaan olemme eri mieltä siitä, tarvitaanko usko Kristukseen. – Mutta eipä minulla ole enää uusia näkökohtia esitettäväksi. Täytynee vetäytyä keskustelusta tältä erää.
Outoja sinä vähän puhut, ikään kuin mitään Vanhaa liittoa ei olisikaan, vaan vain Uusi.
Hepr 10:15-18: "Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: “Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: “Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: “heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.”
Jeesus siis Aabrahamille luvattuna siemenenä sai aikaan aivan varmasti Uuden liiton, jonka palvelijaksi sinutkin on kutsuttu.
Huomaat, kuinka tarkoin silmin Paavali on lukenut Raamattunsa ja kuinka hartaasti hän on miettinyt ja punninnut tämän lupauksen jokaista sanaa: “Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan kansat” (1. Moos. 22:18, nootti). Ensin hän on lukenut sanasta “tulevat siunatuiksi” seuraavaa: Jos kerran siunaus vasta tulevaisuudessa tulee kaikkien kansojen osaksi, ovat kaikki kansat siihen saakka kirouksen alaisia. Kirottuja ovat myös juutalaiset, joilla on Mooseksen laki. Kirjoituksista hän poimii todisteen, joka osoittaa, että juutalaiset ovat kirouksen alaisuudessa ollessaan lain alamaisia: “Kirottu on jokainen, joka ei pysy …”
Sen jälkeen hän pohtii huolellisesti sanoja “kaikki kansat”. Niistä hän päättelee: Siunaus ei koske yksin juutalaisia, vaan kaikkia kansoja, mitä maan päällä on. Mutta kun se kuuluu kaikille kansoille, on mahdotonta, että sen välittäisi Mooseksen laki. Eihän sitä lakia ole ollut yhdelläkään muulla kansalla kuin juutalaisilla. Eikä siunaus ole näidenkään osaksi tullut lain kautta, vaikka laki on ollut heidän hallussaan. Päinvastoin, kuta enemmän he ovat koettaneet täyttää lakia, sitä enemmän heistä on tullut syypäitä lain kiroukseen. Siksi täytyy olla olemassa jokin muu vanhurskaus, joka on verrattomasti lain vanhurskautta ylempi. Niin vanhurskaus on tuleva yhtä hyvin juutalaisten kuin koko maailman kaikkien pakanakansojenkin osaksi.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, SLEY 2003, S. 322-323.
Kristuksesta käsin paljastuu väärä käsitys. Totuus paljastaa vääryyden.
Toiset kuuntelee kaikenlaisia opettajia, mitä väärä oppi on. Se johtaa siihen, että monet opettajat opettavat lakimaisesti sanaa ja siten siinä on vaatimus eli teot.
Ei ole mitään muuta kuin evankeliumi Kristuksesta, jolla synti voitetaan uskon kautta Kristuksessa.
??? Enkös minä ole puhunut melkein koko ajan vanhasta liitosta, että sen kautta juutalaiset pelastuvat?
Room 11:28 - 29: “Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden. Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua.”
Eivät he kuitenkaan Vanhan liiton kautta pelastu, vaan sen tähden, että Kristus on heidät liittänyt yhdessä meidän kanssamme Uuteen liittoon, syntin anteeksiantamuksen liittoon. Ensimmäinen liitto on poistettu kuten jo ylempänä kirjoitin.
Hepr 10:9: "sanoo hän sitten: “Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi”. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen."
Yhdessä meidän kanssamme he täyttävät nyt lain uskon kautta, eivät enää lihallisen mielen mukaan tekojen kautta.
Room 8:3-4: “Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.”
Jumala ja Kristus ovat silti kaksi erillistä persoonaa, vaikka ovatkin yksi. Kristus täytti sen lain persoonassaan, jota Jumala meiltä vaati. Eikä se ollut täytetty ennen kuin tuli se siemen jolle lupaus oli annettu. Ja tämän Kristuksen ajassa täyttämän teon Jumala hyväksyi nostamalla hänet kuolleista.
Kyllä, hän oli lupauksena, mutta ei vielä ajassa työtänsä täyttäneenä. Lupauksenahan hän oli ollut Jumalasta syntyneenä jo ennen maailman perustamista aina. Eihän hän elä ajassa, seikka jota itsekin olet korostanut, mutta tuli aikaan ja omaksui ajassa ihmisyyden. Katso Psalmi 2!
EI Jeesus sano “Ennen kuin Abraham oli, minä olen lupauksena”. Tartuit yhteen neoklassiseen teologiseen teemaan: logos asarkos/ensarkos opetukseen. Minä olen sitä mieltä, että logos on aina ollut ensarkos, eli omaa ihmisluontonsa aina.
Kun Mooses ja Elia näkivät Jumalan vuorella, niin kenet he näkivät? Kirkastusvuoren tapahtumissa he näkivät Jeesuksen, ei lupausta Jeesuksesta. Aika ei ole Jumalan vaan Jumala ajan Herra.
Eikä tämä ota mitään pois siitä julistuksesta että pelastus on yksin Kristuksesta, vaikka vanhan liiton tyypit eivät sitä näin nähneetkään. Eikä heidän olekaan pakko nähdä. Asia selviää heille kyllä eskatologisesti.