Kun menee ortodoksikirkkoon, siellä pyhimystenkuville on uhrattuna helyjä korvaukseksi ihmeistä. Näitä kuvia sanotaan ihmeitätekeviksi. Nähtävästi sitten opetetaan, että Jumala ei tee ihmeitä, vaan ihmisten maalaamat kuvat.
1 tykkäys
Meidän tunteilu on parempaa kuin teidän tunteilu! 
3 tykkäystä
Tähän huomio foorumin säännöistä jatkoa ajatellen:
Suojelua nauttivat asiat asioita ovat mm. institutionaalinen kirkko, dogma, sakramentit, liturginen elämä, ikonit ja reliikit (lista ei ole kattava). Suojelulla (temaattinen suojelu) tarkoitetaan sitä, että kun näistä asioista keskustellaan, ei keskustelun peruslähtökohtaa saa kyseenalaistaa. Itse asioiden merkityksestä saa keskustella.**
Niin, minä keskustelin asian merkityksestä.
Se on ihanaa, että ihmiset tuovat kiitoksena votiivilahjoja kirkkoon. Ne näet todistavat elävän Jumalan toiminnasta ja siitä, että uskovilla on kirkon kautta toiminnallinen suhde Häneen: Jumala todella vaikuttaa asioihin ja parantaa ihmisiä. Votiivilahjat ovat indisio ja seuraus tästä.
Kuvatunlaisia ikoneja kutsutaan kyllä ihmeitätekeviksi ikoneiksi, mutta ortodoksisen ymmärryksen mukaan kuvat itse eivät tee mitään tai sisällä mitään jumalallista parantavaa energiaa, vaan Jumala on vain antanut armonsa virrata niiden kautta, vastauksena ihmisten rukouksiin. Kyse on siis samanlaisesta ilmiöstä kuin pyhässä Raamatussa mainitaan kohdassa, jossa nainen parantui Jeesuksen viitan tupsun kautta. Jeesus tunsi, että Hänestä lähti voimaa. Samalla tavalla voima lähtee hänestä myös silloin, kun ihminen on rukoillut jonkun tietyn ikonin edessä ja kokee Jumalan vastanneen siihen.
Se, että kutsuu hurskaiden ihmisten kiitollisuuden osoituksia “helyiksi” ja “korvaukseksi” osoittaa lähinnä ylimielisyyttä kansaansa parantavaa Jumalaa kohtaan. Mielestäni se, että ihmiset luopuvat “helyistään” parannuttuaan, on osoitus heidän hengellisten kokemuksiensa autenttisuudesta. Kun kristitty paranee synneistään ja kasvaa Jumalan tuntemisessa, hänessä aina herää halu luopua jostain maallisesta. Maallisen materian haalimisen halu sen sijaan todistaa vain siitä, että ihminen vajoaa entistä syvemmälle synteihinsä.