Niin, siis minusta ei tarvita niin paljon munkkien ja nunnien identiteetin pönkittämistä (joka on muodostunut melko elitistiseksikin, se on huono, koska maallikoille muodostuu sitä kautta epärealistinen ja vahingollinen kuva kristillisestä elämästä) vaan kirkon jäsenyyden pönkittämistä. On tärkeää puhua esim. siitä että maallikko voi kasvaa ja pyhittyä, tulla pyhäksi. Se on kirkkoon kuulumisen tarkoitus kaikille, ei vain osalle. Ei tarvitse tehdä mitään erityisiä lupauksia ja valoja sitä varten, kirkkoon kuuluminen on se juttu. Tavallinen, arkinen, ei maallinen, mutta tavallinen ajanmukainen elämä riittää. Luostarilaitos on tässä mielessä marginaalinen, vaikkakin tärkeä kirkon osa.