Kristilliset nimet


#1

Tästä olen erimieltä. Minusta esim. kaikille papeille pitäisi vihkimyksessä antaa uusi nimi. Se vahvistaisi uuden identiteetin kokonaisvaltaisuutta. Jeesuskin antoi uusia nimiä valitsemilleen apostoleille. Nykyään ongelma on, että ihmiset haluavat sekä elää maailmallisesti kuten muutkin että yrittää kilvoitella kristittynä. Nykyihminen on melko kykenemätön tekemään kokonaisvaltaisia elämänratkaisuja, valoja ja lupauksia ja sitoutumaan niihin. Uusi nimi auttaa muutoksen tekemisessä ja selkeyttää tilannetta ja vahvistaa uutta identiteettiä.


Vihityt neitsyet - vihityt neitsyet?
#2

Minulle riittäisi se, että isä Pekat ja isä Matit käyttäisivät kirkollista nimeään eikä maallista.


#3

Mikä vika Pekassa ja Matissa on nimenä?


#4

Niin, siis minusta ei tarvita niin paljon munkkien ja nunnien identiteetin pönkittämistä (joka on muodostunut melko elitistiseksikin, se on huono, koska maallikoille muodostuu sitä kautta epärealistinen ja vahingollinen kuva kristillisestä elämästä) vaan kirkon jäsenyyden pönkittämistä. On tärkeää puhua esim. siitä että maallikko voi kasvaa ja pyhittyä, tulla pyhäksi. Se on kirkkoon kuulumisen tarkoitus kaikille, ei vain osalle. Ei tarvitse tehdä mitään erityisiä lupauksia ja valoja sitä varten, kirkkoon kuuluminen on se juttu. Tavallinen, arkinen, ei maallinen, mutta tavallinen ajanmukainen elämä riittää. Luostarilaitos on tässä mielessä marginaalinen, vaikkakin tärkeä kirkon osa.


#5

Niissä ei ole mitään vikaa maallisina niminä, mutta pappi voisi näyttää esimerkkiä ja käyttää kirkollista nimeään, joka on jonkun pyhän nimi. Olen ymmärtänyt, ettei Moskovan patriarkaatissa maallikkokaan pääse ehtoolliselle maallisella nimellään, jos se ei ole kenenkään pyhän nimi. Suomessa kyllä pääsee. Minä en ota ehtoollista vastaan maallisella nimelläni, joka on pakanallinen, vaan kirkollisella nimelläni.

Ja luostarikilvoittelijalla alkaa vihkimyksestä uusi elämä, joten uuden nimen antaminen on aivan paikallaan.


#6

Pekka- ja Matti-nimet taitavat olla suomalaisia vastineita erittäin merkittäville pyhimysnimille. Kirkko Suomessa voi olla ihan rauhassa suomalainen minun puolestani. Meillä on eksoottinen kieli ja käytämme sen mukaisia versioita kansainvälisistä nimistä.
Yksi sympaattisimmista tuntemistani papeista on isä Timo, pyhimysnimi sekin. Mukavaa kutsua Suomessa toimivaa pappia suomalaiseen suuhun ja äidinkieleemme sopivalla nimellä.


#7

Näkisin tämän niin että jokaikiseen ehtoolliseen olisi hyvä suhtautua niin että siitä alkaa uusi elämä, se on kuitenkin enemmän transformaatio kuin substituutio joten yksi nimi syntymästä on mielestäni parempi symbolinen tapa toimia.
Uusien nimien antaminen joka käänteessä on samantyyppistä myyttistä jäämää kristinuskossa kuin fyysisen neitsyyden mystifioiminen.


#8

Ne ovat pyhien ihmisten nimien johdannaisia, mutta ne eivät ole pyhien nimiä. Kun Suomessa kuitenkin mennään ehtoolliselle millä nimellä tahansa ja jotkut papit käyttävät maallista nimeään, niin sinun tahtosi on tapahtunut. Oulun metropoliitta Elia sentään muutti nimensä, kun hänet valittiin piispaksi - pappina hän esiintyi nimellä Matti.

No minusta se ei ole.


#9

Miten uusia pyhimysnimiä on koskaan tullut jos kenellekään ei ole koskaan annettu muuta kuin jo olemassaolevan pyhän nimi? Pitäisikö meidän kierrättää ensimmäisen sukupolven kristittyjen nimiä loputtomiin?
Ja kuka ehtoollisen oikein vastaanottaa jos sitä ei saa vastaanottaa sillä nimellä miksi on itsensä ymmärtänyt?

En haasta riitaa, kyselen vain.
Minulle on tärkeää että saan pyhittyä kirkossa omana itsenäni, omalla nimelläni. Uudeksi ihmiseksi syntyminen ja pyhittyminen kirkon hoivissa tapahtuu minulle, ei kenellekään toiselle. Minut otettiin kirkkoon ihan omana itsenäni, omalla nimelläni. Tiedän että näin ei kaikkialla toimita, mutta olen itse tämän käytännön kannalla. Tulee sellainen olo että minut otetaan joukkoon eikä niin että joku minun tulevaisuuden haavekuvani otetaan joukkoon.

Totta kai se olemukseni joka nyt elää kirkossa, muuttuu vähitellen pyhityksen kautta, Jumalan armosta, mutta olemukseni nimeä ei tarvitse koko ajan peilata kutsumanimeni kanssa. Kutsumanimi on ihan hyvä loppuun asti vaikka se ei muutu olemukseni nimen (viittaan mm. 1. Moos. esim. eläinten nimeäminen) kanssa.


#10

Kyllä Pekka ja Matti ovat nimenomaisesti pyhimysnimiä. Tai oikeastaan tietysti niistä johtuvia kutsumanimiä.


#11

Ihmettelen minäkin, miten meidän Pekkamme ja Mattimme ovat huonompia kuin jokin Pjotr tai Matvei. Pyhimysnimet ovat joka kielessä hieman erilaisia ja yleensä sitä enemmän kieleen mukautuneita, mitä vanhemmasta nimestä on kysymys.

Yksi parhaista minua vastaan tulleista tässä suhteessa on pyhä Aegidius, joka on italiaksi Egidio, ranskaksi Guy, englanniksi Giles ja puolaksi Idzi.


#12

don Franciscus… :relaxed: “Suutelen kantasormustanne!”


#13

Ai luulin että tarkoita Paavo Väyrystä…:thinking::joy:


#14

Tämä on minusta hyvin kirjoitettu. Jumala on meidät nimeltä kutsunut, nimenomaan meidän nimillämme.


#15

Tosiaankin. Pyhässä kasteessa Jumala kutsuu meidät nimeltämme. :pray:t4:


#16

Kunnes tulee joku pyhä, jonka nimi on Matti tai Pekka. Onhan pyhien joukossa monia alkujaan pakanallisiakin nimiä, siellä on Hermestä ja Dionysiosta ym. On hyvä tapa nimetä lapset kristillisellä nimellä, mutta eihän nimi miestä pahenna, joten Väinöstä ja Ainosta tmv. voi kasvaa pyhä siinä missä Johanneksesta tai Mariastakin.


#17

Olen tämästä kanssasi samamieli. Valitettavasti Ruotsissakin samma trend, joka ottaa etäisyys perinteiset nimet. Kuitenkin monet kielet kääntävät sammat pyhät eritavoilla, paikallinen kieli sopivaksi.


#18

Israelissa ei ollut Elia nimistä profeettaa. Oli toki profeetta, jonka nimi on suomennettu Eliaksi. Suomenkielisessä Raamatussa käytetään nimiä, jotka eivät ole alkuperäisten nimien suoria traskriptauksia, eivätkä edes translitterointeja alkuperäisestä tekstistä. Apostolien alkuperäisiä arameankielisiä nimiä harvat edes tuntee.


#19

Pyhiä on kanonisoitu siviilinimillä, vaikka hänellä on ollut kirkollinen nimi. Esimerkiksi ymmärtääkseni P. Vladimir on tällainen.

Eikö se ole johdos Paavalista? Itsekin näkisin mielelläni lisää pyhien nimiä, varsinkin kirkollisessa käytössä, mutta ei näissä suomalaisissa johdoksissa erityistä vikaa ole. Matti tulee Matteuksesta, Pirkko Birgitasta, Olavi Olavsta, Jaakko Jaakobista jne. Isolla (suurimmalla?) osalla suomalaisista nimista löytyy joku vastine ortodoksisista pyhistä. Eikä niitä tarvitse pelkästään Venäjältä kaivaa, kun niitä löytyy lännestäkin.


#20

Kaikki edellä mainitsemasi ovat myös ortodoksisten pyhien nimiä. Ruotsin pyhä Birgitta oli varhaiskristillisen Brigida nimisen irlantilaisen pyhän kaima. Siitä siis nimiketju Brigida - Birgitta- Pirketta, josta lyhennysmuoto kuuluu Pirkko. Norjan pyhä Olavi on pyhä myös ortodoksisessa kirkossa. Hän nimittäin kuoli marttyyrikuoleman jakamattoman kirkon aikana. Jakamattoman kirkon aikaiset läntiset pyhät ovat myös ortodoksisia pyhiä. Kaikille ortodoksisille pyhien nimille ei tietenkään löydy suomalaista vastinetta, mikä tarkoittaa että nämä nimet eivät ole olleet meillä käytössä.