Kristillisten symbolien käyttö pahan torjumisessa

Oppi
28

Kaikkia esineitä voidaan käyttää myös väärin, vastoin sitä tarkoitusta mihin ne on asetettu. Tuo liitonarkki oli Vanhassa Testamentissa ilmestysmajan kaikkein pyhimmässä Jumalan läsnäolon paikka ja siksi siihen ei saanut koskea, koska syntinen ihminen ei voi ilman välimiestä kohdata Pyhää Jumalaa. Mutta nyt meille on tullut Välimies Jeesus Kristus, jonka toimesta temppelin esirippu repesi ja näin hän avasi meille tien kaikkein pyhimpään, Jumalan läsnäolon paikkaan, kuten Heprealaiskirje monin kohdin asian todistaa ja siten Vanhan liiton jumalanpalvelus kävi tarpeettomaksi. Onhan sinulla muistaakseni Norvannon selitys Heprealaiskirjeeseen?

Kysymys noissa esineissä kiteytyy siihen käytetäänkö niitä tekoina, uhreina joiden ajatellaan suojelevan meitä vaiko vain koristeina, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa ymmärrän esim. kaularistin. Enkä nyt pudottele korkealta sillä minäkin olin aikoinaan melko taikauskoinen ja esim. kammosin lukuja 13, 616 ja 666. En esim. halunnut herätä aamulla klo. 6.16, koska ajattelin sen tuovan huonoa onnea ja tein näin syntiä, koska Kristus ei ole taikauskoinen ja minä olen hänessä uskon kautta kuten erityisesti Efesolaiskirjeessä on luettavana. Minua ihmetyttää miksi te monet käytte niin voimakkaasti @Crisse n kimpuun, sillä ihan oikeaa asiaa hän minusta tuo esille?

1 tykkäys
29

Ensimmäisen kappaleen kanssa täysin samaa mieltä kanssasi, en puolustanut esineiden palvomista, niiden väärää käyttöä, jos tarkemmin luet. Eivät esineet ja asiat kuitenkaan myöskään pelkkiä koristeita ole, vaan todisteita Jumalan lupauksista ja teoista.

Toisen kappaleen väitteitä hyökkäämiseen Chrisseä vastaan en ymmärrä. Ei kukaan häntä vastaan halua hyökätä, mutta kristillisten asioiden kutsuminen talismaaneiksi on hiukan vääristynyt käsitys asioista, siksi kirjoitin pitkähkön perustelun, miksi asiat eivät mielestäni näin ole. Olen hyvin monissa asioissa @Crisse n kanssa ollut samaa tai samansuuntaista mieltä, mutta tietyissä asioissa en näe niitä läheskään niin jyrkästi, välillä suorastaan vääristyneesti, vaan koetan nähdä asiat neutraalimmin sellaisena kuin ne itse ymmärrän. Koetan myös yrittää ymmärtää, miksi hän kokee tietyt asiat niinkuin hän kokee.

3 tykkäystä
30

Kyllä myös näin! Esim. risti tietenkin on tällainen todiste. Mutta kuten hyvin tiedät sitäkin voidaan käyttää väärin silloin kun sen ajatellaan esineenä suojelevan meitä. Eihän se itsessään ole sen pyhempi kuin seurakuntatiloissa oleva tuoli.
Minusta kuitenkin tuo @Crisse en kohdistuva kritiikki ei ole paikallaan. Tuskinpa hän on väittänyt, ettei noita esineitä voida lainkaan käyttää kristinuskon kontekstissa muistuttamassa meitä. Minusta hän on kiinnittänyt huomiota ainoastaan niiden käyttöön tekoina/uhreina, joilla teoilla/uhreilla ajatellaan olevan Jumalaa myötämieliseksi taivuttava vaikutus.

Ymmärrän kyllä sen, että uskonelämän alkuvaiheissa joissa olevina Heprealaiskirje kuvailee meitä vielä maitoruokaa tarvitseviksi meillä on siinä iässä vielä taipumus lähestyä teoin/uhrein Jumalaa. Mutta tämän pitäisi pikkuhiljaa vähentyä alkaessamme lähestyä täysi-ikäisyyttä, eikä meidän enää tulisi ottaa vaaria kuolleista teoista.

1 tykkäys
31

Kun elvytyksen jälkeen liikuntakyvyttömänä puolihorroksessa mietin päivystysosaston punkassa, miksi tällainen itsekäs ja ahne p*skakasa yleensä henkiin jätettiin, alkoi minussa uskoontulo. Pitkän sairaalajakson jälkeen kotiuduttuani aloin lukea hurjasti Raamattua, ja miettiä kaikkia mahdollisia siihen ja kristinuskon tulkintoihin liittyviä asioita, jotka eivät olleet mieltä paljoa vaivanneet kuluneitten parinkymmenen aikuisuusvuoteni aikana, ainoastaan muinoin kansakoulun uskontotunneilla lapsosena. Ei edes ollessani arkunkantajana monissa suvun hautajaisissa. Uraohjus ei ehdi ajattelemaan henkeviä.

Samalla tyylillä, kun luin Polilla tentteihin, ahmin herättyäni uskoon Raamattua, ahmin sanaa, Jumalalta tulleita ohjeita ihmisen elämään.

Juostessani jatkuvasti Kristillisessä kirjakaupassa ja ortodoksien kirjakaupassa Liisankadulla, sekä P.Henrikin katedraalin luona olevassa katolisten kirjojen myyntipisteessä, jotenkin tuli ihan luontevasti poimittua mukaan jokunen ikonikuva, tai risti jne. Raamattujakin kolmella kielellä useampia eri käännöksiä.

Eivät nuo kristinuskooni liittyvät aineelliset esineet todellakaan mitään taikakaluja minulle ole, eivät talismaneja. Mutta ne kaikki viittaavat siihen ASIAAN, mikä ei muuten yhä edelleen kiireiselle tohottajalle tulisi mieleen.

Nuo esineet auttavat rukouselämääni:

Raamattu ei ole tyynyni alla, mutta pallilla sänkyni vierssä, jos yöllä ei tule uni luen mielessäni Jeesuksen Kristuksen rukousta tai otan Raamatun ja luen kunnes rauhoitun uneen.
Yöpöydälläni on pari rakkainta ikonikuvaa Kristus Pantokrator ja Jeesusta kannattava P.Maria. Aina kun asioin yöpöytälipastoni luona (siellä on lääkkeitäni ja tarpeita), näen nuo ikonikuvat ja rukoilen lyhyesti tai jopa ilman sanoja. Kylppärin peilikaapin sisä-taka-seinälle olen laittanut yös Jeesuksen ja P.Marian ikonikuvat, kun aamulla ja illalla avaan peilikaapin ja alan pesut ja hammashoidot on hyvä niitä katsella ja rukoilla, illalla se pisin rukoukseni oma iltarukous.

Tavallaan nuo aineelliset symbolit ovat minulle kuin muistilappu ruokakauppaan menijälle. Ei se paperilappu hänellekään ole taikakalu, ei, mutta se auttaa muistamaan sen oleellisen ja tärkeän hoidettavan asian.

Omat “muistilappuni” auttamat minua ottamaan huomioon Jeesuksen ja P.Marian toiminnan ja sanat - kaikessa. Havahduttavat minut tollon usein siinä, mitä juuri sanoin tai teinkään. Ne auttavat elämään eräänlaisessa jatkuvassa rukouksessa, toki kaukana oikeasti sellaiseen omistautuneiden elämästä.

Esillä useimmiten pitämilläni kaularisteillä on toinenkin merkitys, ne ovat äänetön julistus tapaamilleni ja kohtaamilleni ihmisille, jopa vain va,staantulijoille. Minä, muuten niin hölösuinen vitsiveikko, olen äärimmäisen arka ja ujo sellaiseen evankeliointiin, mihin kristityn kuulemma pitäisi. Mennä puhumaan kadunkulmiin ihmisille, jakamaan Raamatuntekstilappuja jne. En vain heikkouttani pysty tuollaiseen. Mutta sanattomasti voin näyttää kaularistin kantamisella tutuille ja vieraille, että tämä viittaa sellaiseen, minkä olen löytänyt ja mitä suuresti arvostan.

9 tykkäystä
32

Ymmärrän ja hyväksyn kertomuksesi. Itse olen nähnyt muuta, vaikka sydämeen ei näekään.
Taikausko, magia ja sairas maaginen ajattelu on sellaista, että se tarttuu helposti/jää pysyväksi ja sellaiseen mukaan menemistä on varottava ainakin joittenkin, vaikka se joskus menisi puolestaan liian pitkälle torjunnassa. Sinisilmäisenä ja luulo vahvana onkin tarttunut uudestaan pelko pe. 13. päivä ja maaginen ajattelu uskomuksineen ihan luterilaisessakin seurakunnassa, josta myös löydän helpoiten avun niistä irrottautumiseen uskossa Kaikkivaltiaaseen eikä paholaisiin, joilla on näköjään valtaa kiusata heikkoja ja kilttejä.

33

Tämä keskustelu lähti taas eriskummallisille urille :open_mouth:. @Crisse , en ole tarkoittanut hyökätä sinua vastaan eikä minulla ole mitään sinua vastaan. Olen pahoillani mikäli tällainen vaikutelma on tullut. Anteeksi. Kirjoittamisen ongelma on ettemme nää eleitä ja ilmeitä emmekä kuule äänensävyjä.

Koska tämä on ekumeeninen klassisen kristinuskon foorumi, niin pyhien esineiden kutsuminen talismaneiksi ja niiden käytön nimeäminen taikauskoksi, väärinkäytöksi ja epäjumalanpalvelukseksi tuntuu todennäköisesti ortodokseista ja katolilaisista loukkaavalta. Muistutan vielä, että vain Jumalaa palvotaan. Pyhiä esineitä tai asioita kunnioitetaan ja se on ihan eri asia. Kunnioitan myös vaikkapa kirkkoherraa, mutta ei ole tullut mieleeni että hän olisi jumalallinen tai että alkaisin häntä palvoa. Ajatuskin on hupsu. Toki myös kirkkoherran ja Raamatun kunnioittamisella on iso sävyero.

En myöskään ymmärrä miksi osa luterilaisista pahastuu siitä, että ortodoksit ja katolilaiset haluavat kunnioittaa pyhiä esineitä ja asioita sekä käyttää niitä. Tarkoitan esimerkiksi ikoneita, kaularistiä, Raamatun kunnioittamista, rukousnauhaa, reliikkejä. Eihän se luterilaisilta ole pois jos toiset noudattavat vanhoja tapoja ja kokevat niistä olevan apua hengelliselle elämälleen. Olemme kaikki jo persoonina erilaisia, joten miksi meidän täytyisi kloonautua identtisiksi uskonelämässä. Eihän sellainen toteudu edes yhden kirkon sisällä. Minusta ei tunnu luontevalta laittaa Raamattua tyynyn alle mutta en näe vääränä jos joku niin tekee. Olivathan apostolitkin ihan erilaisia persoonia.

Ja ihan ystävällisellä ja leppoisalla mielellä tätä kirjoitan, en hyökkäile minnekään :slightly_smiling_face:.

6 tykkäystä
34

Kiitos hyvästä kommentista.

Ehkäpä Crisse ei ihan osannut sanoittaa ajatustaan. Helposti kaikki puhumme ohi…Tunne ja kokemus ovat isoja voimia .

Lienee fakta kuitenkin että suuriin ja vanhoihin kirkkoihin sisältyy paljon ilmiöitä joita ne virallisesti eivät opeta ja tunnusta.
Täälläkin on käytetty käsitettä kansanhurskaus.
Jos olen ymmärtänyt oikein, kansa saattaa ort ja kat kirkkojen piirissä olla uskonnollisesti myös “omillaan”, jolloin ihmisen luonnollinen uskonnollisuus ottaa kristillisen esineen talismaanin tavoin turvakseen. Tai hokee avemariaa tai pyhimysten nimiä varmuuden vuoksi. Jne.
Ehkä tällaisista todellisista ilmiöistä ja niiden pohjalta yleistämisestä on kasvanut luterilainen epäluulo ko.symboliikkaa ja esineistöä kohtaan. Voisiko olla että oppineiden ja pappien selitykset Jumalan kunnioittamisesta esineiden oman voiman sijasta eivät aina ja kaikkialla ole kansaa tavoittaneet?
Lähetystyössähän on tuttu ilmiö että siellä missä ns pakanallisuus on voimissaan nuoren kristillisen kirkon ympäristössä ja rinnalla, on täysi työ saada kastetut kristityt luopumaan poppamiesten avusta jne. En ihmettelisi vaikka tuollainen murroskohta sisältäisi myös kristillisen ja pakanallisen esineistön sekottumista, samoin kuin vaikeutta ymmärtää palvonnan ja kunnioittamisen eroa.

Nämä ongelmat ovat huomattavasti pienempiä, jos ja kun on lukutaitoa sekä kaikki mahdollisuudet saada Raamattuun ja Kirkon pyhiin kirjoituksiin perustuvaa opetusta.

Nykyään meilläkin, mutta ertyisesti esim Virossa, uususkonnollisuus on suuri este ateismin ohella Kristuksen sanomalle. Siinäkin haetaan turvaa ja kokemuksia monenlaisesta konkreettisesta, mutta ohi Jumalan sanan.

3 tykkäystä
35

Eihän täällä kukaan ole Crisseä kritisoinut, vaan ilmaissut olevansa eri mieltä hänen kanssaan (ja perustellut sen asiallisesti).

Kyllä on. Katolisessa kirkossa papin siunaama risti on sakramentaali, jota on kohdeltava kunnioittavasti. (Tästä taisi olla kanonisessa laissa melko yksityiskohtaiset ohjeetkin). Sitä ei missään nimessä saa käyttää vääriin tarkoituksiin eikä todellakaan mihinkään taikauskoisiin rituaaleihin. Olikohan peräti niin, että tällaisen käytön jälkeen sitä ei saa enää käyttää vaan se pitää hävittää :thinking:
Minulla on seinällä ja pöydällä papin siunaamat ristit. Kun ohi kävellessä osoitan niille kunnioitusta, niin osoitan kunnioitusta Kristukselle.

Katolilaiselle pyhän esineen käyttäminen koristeena on kauhistus. Siksi jos näet jonkun kaulassa ruusukon, niin voit olla melko varma ettei hän ole katolilainen ja tuskin edes tietää minkä esineen kanssa oikeasti on tekemisissä. Toki katolilainenkin voi pitää ruusukkoa kaulassa, mikäli hänellä ei ole sille muuta paikkaa (kuten taskut tai käsilaukku) ja intentio on pitää se mukana voidakseen rukoilla eikä käyttää koruna.

3 tykkäystä
36

No loppupäätelmänä täytyy edelleen todeta jo aikaisemmin toteamani, että monille katolisille ko. asia ei ole syntiä, koska heidät on opetettu erottamaan asiat.
Monelle luterilaiselle ja erityisesti minulle asia on kirkastunut syntinä ja saan laittaa asian pois armosta yksin Jumalan tähden.
Luterilaiset kyllä sotkevat asiat vieraillessaan katolisissa ympyröissä varsinkin Brysselissä, siellä surutta käytetään katolisia pyhimysten patsaita siunauksen ja onnellisuuden antajina, kun niitä sivelee tai jopa suutelee, vaikka se on luterilaisuudessa kielletty epäjumalan palvomisena ja patsaiden kumartamisena.
Ekumenian nimessä täytyy siis hyväksyä toiselle eri käytäntö kuin toiselle ja toiselle se on syntiä ja toiselle ei. Ihan on raamatullista, mutta en nyt muista löytää kohtaa. Oman Herransa edessä jokainen seisoo tai kaatuu. Kyllä hän pysyy pystyssä, koska…

(Kuitenkin vain syntinen voi pelastua, mietitään sitä!)

37

No tässä keskustelussa nyt vain on todentunut se, että luterilaisuus ja katolisuus ovat suhteessa sovitukseen toisistaan yhtä kaukana kuin itä ja länsi. Sen jälkeen kun katolinen kirkko kirosi Martti Lutherin eivät asiat ole muuttuneet miksikään. Kuilu on silloittamaton.

1 tykkäys
38

Kyllä, aivan varmasti löytyy vääristynyttä kansanhurskautta kaikista kirkoista. Jännittäviä näkemyksiä kuulee välillä ihan ortodoksisen seurakunnan kirkkokahvillakin. Oman uskon oppiminen on elämänmittainen tie. Kokonaan toinen asia on sitten uususkonnollisuus, jossa sekoitetaan kaikkea yhteen tai sitten puhdas tietämättömyys.

Virheellisiä toimintatapoja varmasti löytyy, mutta se ei silti tarkoita että ortodoksinen tai katolinen kirkko opettaisivat niin. Jokainen ortodoksi ja katolilainen on varmasti koko ikänsä kuullut aivan kyllästymiseen asti Marian palvonnasta, kuvien ja patsaiden palvonnasta, savustetuista kirkoista, pappien mekoista, epäjumalien palvelemisesta, laiskuutta edistävistä kirkollisista juhlapäivistä ja milloin mistäkin. Ryssittelyt siihen vielä lisäksi. Yleensä kyse on vain väärästä tiedosta, mutta myös pilkkaa ja tahallista väärinymmärtämistä on paljon. Asiallinen keskustelu on aina hyvä ja toivottava asia, mutta jos keskustelu alkaa siitä että syytetään toisin uskovia epäjumalanpalveluksesta, niin hedelmällisen keskustelun mahdollisuus vähenee. Silloin avoimuutta uudelle tiedolle ei oikeastaan enää ole, koska asetelma on jo tuomitseva. Ehkä toive keskustelusta ilman jyrkkiä ja tuomitsevia ennakkoasenteita ei ole realistinen, mutta ainakin ajoittain täällä foorumilla se on onnistunut. Ihan vaan asiat asioina ja toisiamme kunnioittaen. Oppimista varmasti on niin omassa kuin toistemme tavassa uskoa.

7 tykkäystä
39

Pyhimyksen patsaan suutelu ei ole epäjumalan palvomista. Ilmaus on loukkaava.

7 tykkäystä
40

Vaikea on asenteita muuttaa.
Yritin tuossa avata, mikä tausta voi selittää jyrkän asenteen. Ehkä.

Olen tällä foorumilla oppinut että esim ortodokseilla ja katolilaisilla on täällä hyvät tiedot oman tradition teologisesta puolesta, useimmiten.
Mutta se tuskin pätee yleisesti, varsinkaan niissä maissa joissa kansan enemmistö on tuohon traditioon kasvanut.

Toisin sanoen en pidä fiksuna syyttää vaikkapa sinua jos sanoisit että kaularisti suojelee satanistin voimalta.

Mutta toisaalta ei olisi fiksua jos sanoisit että ei ole olemassa ortodokseja jotka kunnioittavat esineitä ja pyhimyksiä, osaamatta erottaa sitä Jumalan kunnioittamisesta.

1 tykkäys
41

En minä käsittääkseni näin sanonut :slightly_smiling_face:. Vääriä toimintatapoja löytyy aivan varmasti kaikista kirkoista ja useilta yksilöiltä, se ei silti tarkoita että kyseinen kirkko opettaisi niin.

Luin aikoja sitten tutkimuksen, jossa kerrottiin ettei suuri osa (en muista enää montako prosenttia) luterilaisen kirkon jäsenistä usko Jumalaan. Näin varmaankin on, mutta jos väittäisin arkkipiispa Luoman opettavan ettei Jumalaan ole tarpeen uskoa niin pieleen menisi. Tai jos osa luterilaisen kirkon jäsenistä uskoo yksisarvisiin, ei se tarkoita että katekismuksessanne olisi luku aiheesta.

Jos minkä tahansa kirkon jäsen jättäytyy pelkästään koulun uskontotuntien tai katekumeeniopetuksen varaan, niin tietenkin tiedot ovat heikot. Lukeminen ja tiedon hankinta vaatii omaa vaivannäköä ja seurakunnan elämään osallistumista vuodesta toiseen. Kaikista ei tule teologeja (en minäkään ole), mutta jokainen voi oppia lisää.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisinä vuosina Venäjällä koin jännittäviä kirkollisia kohtaamisia. Kansanuskomukset ja ortodoksisuus menivät (ja menevät varmaan välillä vieläkin) iloisesti sekaisin. Tutustuin esimerkiksi sientenetsintärukoukseen ja sen jälkeen suuntaa katsottiin lintuparvesta ristinmerkkejä tehden :joy:. Ja tuodaanhan Suomessakin joulukuusia kirkkoihin, vaikka eivät ne kristillisiä ole. Asiat ovat siis mutkikkaita ja opetus/opiskelu olisi erittäin tärkeää.

2 tykkäystä
42

Kirjoitinkin “jos”. Ne olivat siis esimerkkejä ei-ekumeenisesta viestinnästä.

Tämä ei ole minusta ihan
verrannollista aiheeseemme.

Eihän epäusko tai yksisarvisusko nouse mistään olemassaolevasta. Niitä ei kukaan älykäs luule luterilaisiksi.

Sen sijaan pyhien rukoilu, kuvien suutelu, esineiden kunniottaminen yms ovat osa vanhojen kirkkojen perinnettä. Mielestäni voi keskustella siis siitä, mikä luterilaisten vierastamissa tavoissa on sellaista, joka kansanhurskaudessa on altista vääristymään. Miksi sitä “väärinkäyttöä” syntyy niinkin paljon?

Tuossa jo tuotkin esiin venäläistä meininkiä, jossa ei ehkä kuitenkaan ole Kristuksen kirkon kannalta mitään ilon aihetta, vaikka se hetken voikin naurattaa.

43

Minun näkökulmastani yhtä absurdia on väittää, että ortodoksit palvovat ikoneita tai ovat taikauskoisia epäjumalanpalvelijoita. Katsomme asioita lähtökohtaisesti erilaisista näkökulmista ja siksi tietoisesti valitsin järjettömät esimerkit havainnollistaakseni miten kummallisilta nämä maagisen epäjumalanpalveluksen väitteet tuntuvat.

Tietämättömyydessä on myös tragikoomisia piirteitä. Oikeasti tietämättömyys on tietenkin tragedia ja sitä löytyy kaikista kirkoista. Eikö vain :slightly_smiling_face:?

4 tykkäystä
44

No jos osaa erottaa palvonnan ja kunnioituksen toisistaan niin asia on ihan yksinkertainen. Sen kummemmasta asiasta tässä ei ole kyse. Palvonta on kielletty myös katolilaisilta. Toki asiaan tottumattomalle se saattaa näyttää kauhistuttavalta epäjumalanpalvonnalta, jos ei ole yhtään perillä vanhojen kirkkojen ajattelusta ja tavoista. Mutta siitä voit olla varma, että kat/ort kirkoissa ei todellakaan palvota patsaita tai pyhimyksiä.

Yksi ongelma on luokattoman huono uskonnonopetus kouluissa. Ainakin vielä 80/90 -luvuilla opetettiin ihan puuta heinää sekä kat/ort että luterilaisesta kirkosta. Minä luulin koko luterilaisuuteni ajan, että esimerkiksi kalvinismi, luterilaisuus ja helluntailaisuus ovat yksi ja sama asia. Vähän kuin saman kirkon erilaisia suuntauksia. Olen siis kasvanut luterilaisessa perheessä ja liittynyt katoliseen kirkkoon aikuisena, joten kävin lapsena luterilaisen uskonnonopetuksen koulussa sekä myös luterilaisen rippikoulun.

Olen siis sitä mieltä, että iso osa erimielisyyksistä johtuu vain väärinkäsityksistä. Eivät kirkkomme oikeasti ole niin valovuosien päässä toisistaan kuin kuvittelemme (vaikka opillisia eroja ei tietenkään voi eikä pidä häivyttää tai kieltää niiden olemassaoloa).

4 tykkäystä
45

No ehkä eivät ole, mutta valovuosien päässä ne ovat kristinuskosta suurimmalta osalta. Luterilainen kansankirkkommekin on naimisissa maailman kanssa ja liitto on luja. Hyvä kuvaus tästä on Ilmestyskirjan 17 luku.

1 tykkäys
46

Pyytäisin hieman täsmällisyyttä ilmaisuihin. On totta että luterilaisuudessa ei ole välittäjiä ihmisen ja Jumalan välillä muita kuin Kristus. Mutta on eri asia ajatella että joku ihminen on minun ja Jumalan välissä, kuin ajatella että kunnioitan pyhiä, eläviä tai kuolleita. Pyhiä ja pyhien kuvia saa kunnioittaa. Sen pointti on aina ohjata ajatukset itse Jumalaan.

CA XXI

Tunnustuksemme hyväksyy pyhien kunnioittamisen. Pyhiä on näet kunnioitettava kolmella hyväksyttävällä tavalla. Ensimmäinen on kiitos. Meidän tulee näet kiittää Jumalaa siitä, että hän on antanut näytteitä armahtavaisuudestaan, osoittanut tahtovansa pelastaa ihmisiä ja antanut kirkolleen opettajia ja muita lahjojaan. Näitä valtavan suuria lahjoja on ylistettävä, samoin myös itse pyhiä, jotka ovat näitä lahjoja uskollisesti käyttäneet, samoin kuin Kristuskin kiittää uskollisia palvelijoita. Toinen kunnioittamisen muoto tähtää uskomme vahvistumiseen: kun näemme, että Pietarille annetaan anteeksi Kristuksen kieltäminen, mekin rohkaistumme vahvemmin uskomaan, että armo on ylenpalttinen, missä synti on suuri. Kolmas kunnioittamisen muoto on, että me jäljittelemme pyhiä, seuraten ensinnä heidän uskoaan, sitten myös muita hyveitään, joita jokaisen tulee oman kutsumuksena mukaisesti jäljitellä.

Suuteleminen on kunnioittamista, ei palvontaa.

D

8 tykkäystä
47

Ei, tässä emme nyt taida löytää samaa säveltä.
Ei ole yhtä absurdia nämä kaksi koska ikonit kuuluvat ortodoksien perinteeseen mutta yksisarviset eivät kuulu luterilaisuuteen.

Kyse on siis olemassaolevan väärinkäytöstä ja tai väärinymmärtämisestä.

Se on paljon todennäköisempi seuraus kuin ihan sekoboltsinen hyppy uskomuksissa.

Samaa mieltä olen oikean tiedon tärkeydestä.
Kun paheksutaan suomalaisten huonoa uskonnonopetusta ortodokseja koskien, voi myös pohtia miksi Venäjällä silti väärät uskomukset sekottuvat nimenomaan ortodoksisuuteen.

1 tykkäys