No eivät ole. Luterilaisesta kirkosta ehkä saa sen käsityksen uutisoinnin perusteella, mutta minun käsittääkseni kirkon oppi ei ole muuttunut? Ei muutama sooloileva pappi (vaikka julkisuutta saakin) vielä tee koko kirkosta luopiota. Niin kauan kuin kirkolla on @diakoni n kaltaisia pappeja ei peli ole menetetty.
Meidän nykyinen paavimme toki on kävelevä katastrofi, jonka aivopieruja saa hävetä silmät päästään mutta ei hänkään ole kirkon oppia muuttanut. Se, että paavi on jotakin mieltä jostain asiasta ei ole sama asia kuin ex cathedra. Media vääristelee asioita niin, että ne näyttävät synkemmiltä kuin ovat.
Tietenkin luterilaisessa kirkossa suoritetut homoliittojen vihkimiset ja paavimme Pachamama -epäjumalanpalvelus ovat jotakin, joita ei missään nimessä olisi saanut tapahtua. Mutta ei siitä vielä voi vetää johtopäätöstä, että KOKO kirkko on pilalla.
Kansan saaman opetuksen laatu ja määrä luterilaisissa maissa (pohjoismaat?) versus sama asia Venäjällä, Kreikassa, Italiassa, Puolassa … tms.
Nykyisin Suomi on toki toisenlainen kuin 100 tai 50 vuotta sitten. Kirkon jäsenmäärä on pienentynyt ja rippikoulun, kinkereiden yms saavuttavuus vähentynyt. Mutta periaatteessa siis vaikkapa kansakoululaitos 1800-luvulta pitkälle 1900-luvun loppupuolelle oli täysin kristillisen tiedon läpäisemä. Kirkko myos opetti kansan lukemaan jo aikaisemmin. Tavoite oli vakaasti opettaa kristinoppi kansalle. Muun ohessa.
Ei mitään käryä minulla siitä, miten tätä vastaa vai vastaako katolilaisten ja ortodoksisten maiden käsitys kansalle annettavasta opetuksesta.
No, valitsin huonot havainnollistavat esimerkit. Pahoittelen sitä.
Voi, tästä tulee taas vähän sellainen vaikutelma että ortodoksisuus on jokin turmion iljetys. En kylläkään usko, että tarkoitat sitä.
En oikein tiedä mikä tilanne on nykyään, mutta menneinä vuosikymmeninä Neuvostoliitossa ja Venäjälläkään sen jälkeen ei käsittääkseni ollut kouluissa mitään uskonnonopetusta. Opetus oli käytännössä mummojen vastuulla ja he harvemmin olivat teologian tohtoreita. Kirkollinen tietämys on pitänyt rakentaa melkein tyhjästä ja siksi ei mielestäni ole kummallista, että entisissä neuvostomaissa on myös kummallisia kansanuskomuksia uskonnollisen “tiedon” seassa. Erittäin valitettavaa se tietenkin on. Kirkossa käyminen ei kyllä sielläkään ole mikään suurien kansanjoukkojen harrastus.
Neuvostoliitto ei kylläkään selitä Suomen huonoa ortodoksisuuden opetusta eikä varsinkaan omaa oppimishaluttomuuttamme.
Niinpä, mutta nämä ovat marginaalissa kirkon sisällä, kuten myöskin oma pieni kappelini jossa käyn. Mutta suuri ilonaihe on se, että tänäänkin kappelillamme kävi uusia kasvoja ja näissä kasvoissa kiinni ihmisiä, kaiken lisäksi nuoria, eivät meitä vanhoja käpysäkkejä. Muutamat olivat tulleet jopa sadan kilometrin etäisyydeltä mikä sekin kertoo omaa kieltään kansankirkkomme tilanteesta.
Tämä on kiinnostava aihe, oikeasti. Ehkä @Mauriina ja @Max voisivat kertoa uskonnonopetuksesta eri maissa?
Minä olen syntynyt 1970-luvun lopulla ja silloin ala-asteella vielä luettiin ruokarukous. Muuta uskonnollista, siis uskontotuntien lisäksi en muista. En muista oliko edes aamunavauksissa mitään uskonnollista sisältöä. Eli kovin kristillistä ei peruskoulu ollut ja nykyään varmasti vielä vähemmän.
Kysymys on siitä että miksi se kansanhurskaus sitten niin paljon eroaa oikeasta teologisesta selityksestä ja miksei ortodoksinen kirkko tuon paremmin huolehdi jäsenistöstään. Kuinka mahtaa olla asia Kreikassa? Tai katolisissa maissa?
Peruskoulunkin aikakaudella on ollut koulujen välillä suuria eroja. Opettajat ja rehtorit ovat monin paikoin saattaneet hyvinkin olla tunnustavia uskovia ja suhteet seurakuntiin ovat myös aivan viime vuosiin saakka olleet pääosin hyviä.
Nyt elämme aikaa jolloin yksittäisten purnaajien sijasta opetushallitus ja sen myötä monien kuntien ja koulujen päättäjät pyrkivät katkaisemaan kulttuuriperintömme kristilliset juuret täysin.
Osittain kysymys lienee siitä, että sellaisia pappeja, jotka opettaisivat ei ole tarpeeksi. Suomessa pappien koulutustaso on hyvä, mutta monissa maissa on pappeja, jotka vain toimittavat jumalanpalveluksia ja joitakin kirkollisia toimituksia. Papit, jotka saavat saarnata, opettaa ja ottaa vastaan synnintunnustuksia ovat erikseen ja heillä täytty olla teologinen koulutus.
Toinen ongelma on tietysti se, ettei ketään voi pakottaa kirkkoon eikä olemaan kiinnostunut oppimaan. Jos henkilö kokee saavansa riittävästi hengellisyyttä sienienetsintärukouksista, niin minkäs hänelle mahtaa. Ystävällisesti voi tietenkin lähimmäinen yrittää tiedottaa, että “tuo on ehkä outo rukous, rukoiltaisiinko mieluumin vaikka Isä Meidän että retki sujuisi hyvin?” Oikeasti on varmasti kaikkien kirkkojen ongelma miten ihmiset saataisiin kirkkoon ja oppimaan mitä kristittynä eläminen on.
Pakkoko se on aina ymmärtää väärin ja loukkaantua joka asiasta ottaen itseensä? Sinä olet tyttäreni ikäinen, jonka vanhana sain. En siksi ihmettele, että emme pääse samalle aaltopituudelle rakkaudessakaan.
En todellakaan puhu mistään pelkästä suutelemisesta ja paijaamisesta, vaan siitä mikä tuli ilmi luterilaisten matkailijoiden käytöksestä ja toivomuksesta heidän näin tehdessään, vaikka se ei uskoakseni edes kuulu katolistenkaan kunnioittamistapoihin se ajattelu, mikä näytti selvästi olevan pakanauskonnoista.
Samoin on kristittyjen parissa paljon oikeaa taikauskoa yms. pahaa (noituutta), jota Diakonikaan ei osaa uskoa, joten vaikea ripittäytyä. Ei se ainoa oikea oppi saa sijaa kansan riveissä, olivat sitten akateemisia tai työläisiä tai mitä tahansa tasaveroisesti.
Täällä ei uskalla tuoda uskoansa esille eikä saa arvioida eikä olla edes vapaa, vaikka olisi hiljaa.
Ketä siis tarvitsemme elintärkeästi? Emme ainakaan Paholaista, jonka olemme valinneet vapaasti ruhtinaaksemme, mutta onneksi emme voineet valita Kaikkivaltiaaksi Jumalaksemme, koska tahtomme ei sittenkään ole vapaa m.o.t. (Pidetään kevyenä, ettei tarvitse itkeä! Maailmassamme on muutenkin liikaa itkettävää)
En ole loukkaantunut enkä ottanut itseeni, en myöskään tahallisesti väärinymmärrä. Vilpittömästi olen yrittänyt ymmärtää mitä tarkoitat ja miksi kirjoitat niin kuin kirjoitat. Ei minulla ole mitään sinua vastaan. Ikä ei mielestäni myöskään ole ymmärtämisen este, suurin osa ystävistäni on minua reippaasti vanhempia. Suurin ymmärtämisen este lienee se, että olemme kasvaneet erilaisiin kristillisiin perinteisiin ja tapoihin. Ei meidän tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, mutta vanhojen kirkkojen käytäntöjen voimakas paheksuminen ei ole mielestäni kohteliasta.
Toki saa. Saat sinä uskoa siihen mitä olet sanonut taikauskosta, symboleista yms. Mutta teknisesti mainitsemasi asiat (ylilyönnit pois lukien) eivät ole virallisesti kristillisesti katsottuna harhaoppeja.
Usko on olemisen, ei tietämisen tapa. Kristillinen symboliikka on muistuttamassa että Jumala on kaikkialla läsnä.
Olen törmännyt tällaiseen ja vihellän pelin poikki heti. Ristin pitäminen kaulassa, ikonit, kuvat, symbolit eivät tällaista itsessään ole. Ellei niitä käytä maagisesti.
Kyllä se “kansanhurskaus” ihan meikäsuomalaisten luterilaistenkin keskuudessa on melkoista.
Toimin 2010-luvulla vuosia apuohjaajana Alfa-kursseilla. Ihmisten kysymykset ja kommentit sekä opetus- että vapaan keskustelun osioissa olivat joskus aika ihmeellisiä. Vallankin kun joku väitti Raamatussa sanottavan (tai kaverin mukaan sanottavan) jotakin aivan ufoa, niin outoa, että sai hetken kelata ennen kuin keksi millä moinen harhakäsitys osoitettaisiin vääräksi tai vääräksi tulkinnaksi.
Onpas tyly luonnehdinta Rooman piispasta ja Koko Lännen Patriarkasta! Enpä ole minä ainakaan HP paavin lausuntoja hävennyt - mutta en toisaalta ole niihin niin kauhean syvällisesti tutustunutkaan. En taida olla kovinkaan paavillinen…
No, jos Rooman piispa ja Kirkkomme nokkamies on sitä mieltä että ensimmäisen käskyn rikkominen on ihan ok, niin minusta se kyllä on sen mittaluokan katastrofi että en minä ainakaan pysty sellaista olankohautuksella sivuuttamaan. Paavikin on vain ihminen ja voi tietenkin langeta epäjumalanpalvontaan siinä missä kuka tahansa, mutta kun hän ei koe mitään tarvetta katua ja tehdä parannusta niin se on se ongelma. Ja koska kyseessä on paavi, niin silloin se on myös Kirkon ongelma.
Mutta jos olen ymmärtänyt jotain väärin, eikä mitään epäjumalanpalvontaa ole tapahtunut niin olisin ikionnellinen saadessani perua sanani ja pyytää anteeksi 8. käskyn rikkomista. Faktat vain viittaavat vahvasti toiseen suuntaan, ikävä kyllä.
En ole yhtään varma Saatan ehkä olla jonkinlainen semiortodoksi. Koen katolisen ja ortodoksisen kirkon jonkinlaisina kaksosina, ja ortodoksinen kirkko viehättää minua ihan yhtä paljon kuin katolinenkin. Opillisesti olemme niin lähellä toisiamme, että jotenkin en osaa tehdä kovin suurta pesäeroa välillemme. Kävisin ihan mielelläni ortodoksien liturgiassa, mutta kun se osuu samaan aikaan katolisen messun kanssa…
Tästä olen kyllä ihan samaa mieltä! Aikoinaan Stadissa asuessani minulla oli tapana käydä lauantai iltana vigiliassa Uspenskissa ja sunnuntaimessussa P. Henrikin kirkossa. Niistä muodostui ortodoksis-katolinen kokonaisuus…
Saatan ehkä olla jonkinlainen semiortodoksi. Koen katolisen ja ortodoksisen kirkon jonkinlaisina kaksosina, ja ortodoksinen kirkko viehättää minua ihan yhtä paljon kuin katolinenkin. Opillisesti olemme niin lähellä toisiamme, että jotenkin en osaa tehdä kovin suurta pesäeroa välillemme. Kävisin ihan mielelläni ortodoksien liturgiassa, mutta kun se osuu samaan aikaan katolisen messun kanssa…
