Haluaisin käsitellä kanssanne kristinuskon ja tieteen suhdetta opillisesta näkökulmasta.
Mitä kirkot opettavat suhteesta tieteeseen? Mitä Raamattu asiasta opettaa? Miten asia reaalisesti toteutuu uskovien elämässä?
Mieleeni tulisi äkkiseltään kolme erilaista suhtautumistapaa:
Tiede on oma asiansa ja uskonto omansa. Uskonto ei ota kantaa siihen mitä tiede voi väittää ja vastaavasti tieteen väittämiä käsitellään erillisenä uskonnollisista opinkappaleista.
Tieteen kartuttaman tiedon annetaan haastaa uskonnon opillisia sisältöjä. Opillisia tulkintoja tarvittaessa päivitetään.
Uskonnollisten ja opillisten näkemysten annetaan vaikuttaa siihen mitä tieteen tuottamia väittämiä ja tuloksia ”uskotaan” ja miten niitä tulkitaan.
Room 4:18-21: “Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: “Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva”, eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut; mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.”
Mitä tiede olisi sanonut tähän? Eiköpä vain, ettei Saara enää näissä olosuhteissa mitenkään olisi voinut saada lasta? Ja varmasti tämä käsitys riepotteli Aabrahamiakin uskon kuitenkin kukistaessa hänessä järjen päätelmät ja niin hän sai sen minkä Jumala oli luvannut vastoin järkeä, jälkeläisen Saarasta.
Olemme vakuuttuneita, että tiedettä ja tutkijoita tarvitaan ratkaisemaan ilmastonmuutoksen, köyhyyden, sairauksien ja ihmisryhmien vastakkainasettelun
kaltaisia ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä. Uskomme, että tieteen harjoittaminen on myös hengellinen kutsumus. Siksi rohkaisemme kristittyjä palvelemaan
Jumalaa ja lähimmäisiä harjoittamalla tiedettä. Kutsumme kaikkia tieteen tekijöitä
vakaumuksesta riippumatta ihmettelemään luomakunnan kauneutta ja etsimään
viisautta lähimmäisen, ihmiskunnan ja koko luomakunnan suojelemiseksi
Jos jatkan hiukan samalla linjalla millä aloitin. Tiede ei kuitenkaan kykene näkemään näiden onnettomuuksien taustaa, korona mukaan lukien. Sitä, että on täysin luonnotonta, että esim. me kävelemme täällä maskit naamalla. Tiedehän pitää sitä täysin luonnollisena asiana, jonkun evoluution oikusta putkahtaneen viruksen aikaansaannoksena. Vain uskon välityksellä me voimme ymmärtää, että että näiden katastrofien taustalla selittävänä tekijänä on ihmisen syntiinlankeemus seurauksineen ja ihmisen haluttomuus ottaa vastaan synnin ja sen seurauksien korjaavaa sovitusta, tehdä parannusta. Ihmiset mieluummin soisivat vuortenkin lankeavan päälleen, kuin tekisivät parannuksen, siteeratakseni Ilmestyskirjan sanomaa. Ei, vaan ihmiset ajattelevat, että ihmiselämällä täällä maan päällä ja sen jatkumisella tämän kaltaisena maskit naamalla on prioriteettiluokitus yksi!
Enkä nyt tarkoita, että emme voi tai ettei meidän täydy tai saa taistella näitä vitsauksia vastaan myös ihmisjärjen välityksellä, mutta uskokaa pois, keinot ovat loppumassa ja loppu on ovella. Senkin tajuaa vain usko!
Osataan sitä näköjään olla perusteellisia muuallakin kuin katolisessa kirkossa! Minäpä tutustun tuohon tekstiin. Pikaselauksella vaikutti punnitulta puheelta.
Tiede on "työkalupakki", arjen käytännöllisten teknisten jne ongelmien ratkaisuapu. Tieteen ja teknologian (=soveltava tiede) avulla voin esim. valita ja mitoittaa taloni lämmitysjärjestelmän.
Usko on Opas, vanha, kokenut, hyväntahtoinen, mutta myös raa’an rehellinen ystävä, jonka kanssa voi pohtia, miten
elää, miten valita arvokysymyksissä.
Ja paljon muuta! Jos ihminen haluaa olla uskovainen kristitty hän on vääjäämättä ristiriidassa tieteen kanssa monissa eri kohdissa. Jo kristityn usko Jumalaan on tieteen mielestä hullutus, aivan 1. Kor. kirjeen ensimmäisen luvun sanoin. Mutta monet uskovat ovat nykyisin niin arkoja, etteivät uskalla tuoda vakaumustaan esille, koska haluavat sovittautua tämän modernin maailman kanssa, käydä salonkikelpoisesta, vaikka heidän salonkikelpoisuutensa on aivan muualla, tai sen pitäisi olla.
Oletko sitä mieltä että jos ei usko paruusian tulevan vielä meidän sukupolvemme aikana ja jos ei pidä uskoa ja tiedettä keskenään ristiriitaisina, olisi jotenkin kyseenalaisella tavalla kristitty?
Enemmän kuin ristiriitoja, olen löytänyt tieteen ja tekniikan tukevan kristinuskoa ja päinvastoin.
Myös omassa elämässäni nuo ovat kumpikin olleet kovassa käytössä, ja molempiin olen luottanut. Mutta tieteellä on tosiaan tonttinsa, ja usko on tosiaan syvempi.
Kysytkö tieteeltä, ketä kannattaa tieteellis-taloudellis-teknisesti optimoiden kosia, tai hankkia lapsia, tai tehdä elämän jossakin muussa suuressa valintatilaisuudessa? Tieteen kauhanvarsi ei tosiaan riitä.
Eihän tiede pidä mihinkään ajankohtaan
sijoittuvaa Kristuksen paluuta totena! Joten jos uskot Kristuksen paluuseen olet tieteen kanssa sovittamattomassa ristiriidassa, tai uskot ylipäätään Kristukseen.
Nyt olet mielestäni väärässä. Eihän tiede ota mitään kantaa Kristukseen. Sellaista tiedemiestä, joka empiirisesti todistaisi, että Kristus ei voi palata, ei ole eikä tule.
No niin nyt sen sanoit! Tiede ei ota kantaa uskon asioihin, koska ne ovat tieteen mielestä uskon asioita. Sitähän minä olen yrittänyt tässä ketjussa sanoa!
Ongelmana tässä on se, vaikka tiede ei ota kantaa uskon asioihin niin se keksii jatkuvasti vaihtoehtoisia selitysmalleja niille, eli se kuitenkin tunkeutuu uskon alueelle.
By the way! Ajatteletko muuten, että esim. ilmastonmuutoksen aiheuttamat vakavat seuraukset ovat ihmisviisaudella/tieteen välityksellä torjuttavissa, eli että ne toisin sanoen ovat tulosta evoluution oikkuilusta, jonka suuntaa ihminen voi toimillaan korjata? Vai olisko niin, että ilmastonmuutos on seuraus ihmisen välinpitämättömästä suhteesta Jumalaan, joka heijastuu luontoon ja joka siten ei ole korjattavissa millään ihmisviisaudella, ellei ihminen korjaa suhdettaan luomakunnan Herraan, joka on kaiken takana? Minusta näyttää vakavasti siltä, että olemme ohittaneet sen kohdan, josta paluu olisi vielä ollut mahdollinen, ihminen kun näyttää jatkavan samaa rataa ja kuvittelee asian olevan omissa käsissään.
Tiedettä ei sellaisessa muodossa, kuten useimmat maallikot asian ymmärtävät ole olemassa.
Näin ainoaksi keinoksi olisi tarkastella tapaus tapaukselta. ymmärtäen myös, että kristinuskon sisällä myöskin voi olla monenlaisia tulkintoja.
Asia mikä tässä on olennaista on yleinen ihmisten tarve varmuuteen. Eli tieteiden tapauksessa siihen, että monimutkaiset ja monin tavoin epävarmatkin asiat tiivistetään enemmän kuin niitä olisi mahdollista tiivistää menettämättä sitä informaatiota mitä niissä on.
Sama tietysti pätee kristinuskoonkin päivä päivältä ja vuosi vuodelta uskovana ainakin toivottavasti ymmärtää enemmän sitä, mikä on juuri itselle olennaista. Menee eteenpäin ja muuttaa mielipiteitään sen johdosta monessa asiassa.
Tiede keskittyy tämän maailman asioihin esim. millaisia rokotteita on kehitettävä koronan torjumiseksi, millaisia toimia täytyy tehdä ilmastonmuutoksen aiheuttamien haittavaikitusten ehkäisemiseksi, jne. Olen ottanut nämä asiat esimerkeiksi, koska ne ovat nyt pinnalla. Tiede siis pyrkii kaikin menetelmin varjelemaan tätä kurjaa elämää näissä asioissa. Usko sen sijaan tajuaa, että nämä onnettomuudet ovatkin väistämättömiä synnin seurauksia, eikä niitä voida torjua muuten kuin parhaimmillaan ehkä väliaikaisesti, jonka senkin avun suo Jumala, on sen takana. Loputtomiin niitä ei kuitenkaan voida torjua, vaan kaiken loppu on lähellä.
1Piet 4:7: “Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.”
Lääketiede kuten muukin tiede on kuitenkin saanut paljon hyvää ja hyödyllistäkin aikaan tähän väliaikaiseen elämään. Ilman tiedettä oltaisiin takapajuisella ajalla, jolloin rutto ja muut taudit tappoivat ihmisiä ennenaikaisesti. Samoin moni muu asia, kuten liikkuminen, tiedonvälitys ja ruoantuotanto ovat kehittyneet. Ilman tiedettä elettäisiin lyhyemmin ja vaikeammin, eikä sananjulistuskaan olisi yhtä tehokasta. Toki tiede on mahdollistanut paljon tuhoa ja pahaakin.
Tiede ei ole kaikkivoipa, kuten käytännössä toteatkin, vaan ihmisen työkalu niin hyvään kuin pahaankin. Koska se on ihmisen käytössä, myös lankeemus ohjaa sitä ja sen käyttöä. Loppu tulee kyllä vääjäämättä, se on selvää.
Totta! On kuitenkin huomionarvoista, että tiedekin sikäli kuin se palvelee ihmistä on Jumalan lahjaa ja palvelee vain hänen tarkoituksiaan, eikä tätä maailmaa ja sen tarkoitusperiä. Ja mitä tulee mainitsemaasi lääketieteeseen niin minutkin on leikattu syövästä lääketieteeseen perustuvan menetelmän avulla, kuten olen täällä kertonutkin, mutta ei se ole minua pelastanut. Jumala näki vain hyväksi antaa jostain syystä minulle jatkoaikaa tähän elämään leikkauksen välityksellä, vaikka hän toki olisi voinut estää syövän kehittymisen niin, ettei mitään leikkausta olisi tarvittukaan. Hänen kädessään ja varassaan on meidän elämämme ja tiedekin täällä kaikin tavoin.
Mutta kuten sanoit on tiede myös väline pahaan, onhan se suonut meille viimeisen sadan vuodenkin aikana niin sanotut “kahden vaihtoehdon lahjat” ydinteknologian myötä. Toki tämäkin Jumalan sallimasta. Niinpä siis ehdotan, että emme palvelisi tiedettä maailman tavoin uutena suosittuna epäjumalana deus ex machinana, eräänlaisena konejumalana, jolla muka on kaikki avaimet selvittää kaikki ihmiskuntaa kohtaavat ongelmat.
