En osaa sanoa miksi hän näki hyväksi menetellä noin? Ehkäpä syövän sairastaminen oli minulle jollain tavoin uskon vahvistamiseksi. Ainakin sitä sairastaessani opin hyvin näkemään uskossa kuinka kaikki minua kohtaava kohtaa myös Kristusta, eli kaikki mikä on hänen on myös minun, olemme uskossa yhdistyneet toisiimme. Tässä hengessä sain käydä tuon prosessin läpi ja kerran vielä paljon suuremman asian, ruumiillisen kuolemankin tullessa saan käydä senkin läpi yhdessä hänen kanssaan iankaikkiseen elämään.
3 tykkäystä
Mitä tiede ylipäätään enää tarkoittaa, jos se sisälltää täysin kaiken? Leikkauksissa esimerkiksi suurin osa tietämyksestä lienee kehittynyt kokemuksesta.
Tiede tarkoittaa jonkin aihealueen käsittämistä siinä esiintyvien asioiden ja niitä koskevien syiden ja seurausten kautta. Puhtaimmillaan tiede on siis vain havaintojen keräämistä.
Tämä kerääminen voi tietenkin olla aktiivista siten, että tehdään koejärjestelyitä, joista niitä havaintoja sitten poimitaan.
Eri kysymys on, voiko pelkkä ajattelu olla tiedettä? Esimerkiksi matematiikka, mutta myös tietojenkäsittelytiede ja laskennan teoria ovat vain erilaisia tapoja ajatella abstraktisti. Ominaista abstraktiolle on, että tutkimuksen kohteita voidaan luoda mielivaltaisesti. Sitten voidaan heti seuraavassa hetkessä tutkia sitä, mitä juuri luotiin.
Periaatteessa myös aineettomia asioita voi koskea tiede. Jos ajatellaan, että teologiassa on asioita, jotka ovat sekä aineettomia, ihmisen ajattelusta riippumattomia, että johonkin vaikuttavia, niin myös niitä koskevista syistä ja seurauksista muodostuu kokonaisuus. Samalla tavalla kuin vaikka kovakuoriaisista.
Jos tiede siis tarkoittaa jotain aihetta tai asiaa koskevaa tiedon kokoelmaa, niin Jumala silloin niinsanotusti antaa ihmiskunnalle jotain asiaa koskevan tieteen sillä, että antaa sille asialle olemassaolon.
Jumala loi kovakuoriaiset. Välittömästi tuli mahdolliseksi kovakuoriaisten monimuotoisuutta, elintapoja ja ruokatottumuksia koskevan tiedon kerääminen.
6 tykkäystä
Itse ajattelen tiedettä metodina, en maailmankatsomuksena. Tiede on minulle olevaisen todellisuuden tutkimista, tiedon kartuttamista. Koska todellisuus ja Jumala kietoutuvat yhteen, minä en voi millään tapaa kokea tiedettä vastakkaisena Jumalalle.
Kristityllä ei ole mitään todellista pelättävää tieteen puolelta. Kristus on tie, totuus ja elämä. Myös tiede kehottaa ihmistä etsimään totuutta eikä sumentamaan katsettaan jollain ideologialla. Totuuteen ja mahdollisimman objektiiviseen tietoon pyrkiminen on nähdäkseni lopulta aina hyödyksi kristitylle.
Ongelmia tulee vain ja ainoastaan siitä jos ihminen haluaa väen väkisin pitää kiinni jostain uskonnollisesta tulkinnastaan, joka on ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Silloinkin ongelma on ihmisen ja tieteen välillä, ei Jumalan ja hänen luomansa todellisuuden välillä.
Mikäli tiede määritetään sisältämään kutakuinkin kaiken on siitä yleisesti puhuminen lähestulkoon mahdotonta.
Yliopistoissa suoritettavan tieteen ongelmakohtana yleisesti on, että se vierastaa rajusti siihen suhtautuvaa kriittistä pohdiskelua. Tämä koska tälläinen kritiikki koskisi myös niitä yleisesti hyväksyttyjä rakenteita, joita siis saa käyttää julkaistakseen. Tuollaisen kritisoiminen taas aiheuttaisi epävarmuuksia, ja mitä ihmiset yleisesti kaipaavat on varmuus
Eikö kristinuskonkin harrastaminen ole tuollaisen määrittelyn mukaan tiedettä?
Periaatteessa kyllä. Käytännössä sitä tieteenfilosofiaa tehdään hyvin vähän, ja sekin mitä tehdään jää useimmilta lukematta.
Kyllä tieteenfilosofian peruskauraa on kulloisenkin tieteellisen paradigman kritiikki ja koettelu.
Haasteen tähänkin tuo ihminen. Ideologioiden kyllästämiä ja tieteeseen maailmankatsomuksellisesti suhtautuvia positivistejakin planeetallemme mahtuu. Sekä tietysti: missä ihminen, siellä kuppikunnat.
1 tykkäys
Rakas Helsingin yliopistomme, joka sykkii ajassa ja elää trendissä on tuupannut ulos (tai hitaasti näivettää hengiltä) joitakin “kovia tieteitä” jotta on saanut käynnistettyä sellaisia aihealueita kuin:
“Naistutkimus” ja “Sukupuolentutkimus”
Näistä koottu kriittinen arvio ohessa:
https://liberalismi.net/wiki/Naistutkimus
Helsingin yliopisto itsemäärittelee tuon tutkimuksensa “moniääniseksi”? Ulospäin sen alan tutkijoiden avaukset vaikuttavat kylläkin hyvin (yksisilmäisen) yksiääniseltä kuorolaululta. Joten yliopistollamme tosiaan tuo kriittisyys ja kyseenalaistavien mielipiteiden sieto on ainakin näillä "tieteen"aloilla ohkainen.
Kritiikkiä kyseistä “tiedettä” kohtaan seuraavassa:
Evoluutiopsykologisen tutkimustavan kannattajat Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo väittivät vuonna 2006 julkaisemassaan pamfletissa Keisarinnan uudet (v)aatteet , ettei naistutkimus ole tiedettä lainkaan, vaan tutkijoiden mukaan nykyisessä muodossaan naistutkimus täyttää lähes kaikki näennäistieteen tuntomerkit. Kirjoittajat arvostelivat erityisesti biologian sivuuttamista. He luettelivat myös väitteitä, joilla heidän mukaansa naistutkijat torjuvat epäsuotuisaa tietoa. Kirjoittajien mielestä naistutkimus ei näin ollen kuulu yliopistoon.[13]
Jos edellämainittu pitää paikkansa, tiede ja usko, ikävä kyllä harhainen pakanallinen uususkonto tai sellaista lähellä oleva ideologia, sekoittuu oikeaan tieteeseen yliopistossamme. Yliopiston arvovallalla saadaan jotkut uskomaan, “palvomaan”
kyseenalaiseen ideologiaan ja oppikyhäelmään. Se ei mielestäni anna tieteen arvoa tuolle poliittiselle ohjelmalle, vaan ikävä kyllä, pienentää yliopiston arvovaltaa “kovienkin” tieteiden harjoittamiselle brändindä alla. Ovatko Helsingin yliopiston muutkin julkaisut vain jotain poliittisia mielipidekirjoituksia?
2 tykkäystä
Jos yliopistossa tutkittaisiin ”konservatiivisia ihmistieteitä”, olisitko yhtä kriittinen? Haen sitä, että onko puheenvuorossasi aistittavissa ideologinen asenne suhteessa tietynlaisiin (”feministisiin”) ihmistieteisiin? Miten itse ajattelet?
Jos moista asennetta löytyy, se ei ole aito tieteellinen asenne. Samat objektiivisuuden kriteerit kaikille tieteille.
Tuo on aika avuton vastapallo tyyliin “Ite oot!”
MInulla on jokseenkin samat argumentit kriittisyydelleni, kuin viittaamassani wiki-artikkelissa (laajoine lähdeviitteineen). Ja jos omilla aivoillaan ajatteleva ihminen yrittää puoltaan valitsematta lukea esim pari Voima-lehteä, niin aatteen dogmaattisuus ja opin epätieteellisyys loistaa läpi. Ihan samaa tasoa jutut ja propaganda kuin “tieteellinen sosialismi”, millä luotiin maan päällinen paratiisi ex-Neuvostoliittoon.
Ei vaan aito kysymys. Objektiivisuuden kriteerit pitää olla yhteneväiset itselle ja muille. Olin aistivinani viestistäsi ”asennetta”, ja siksi asiasta kysyin. Jos sinä sanot että olet mielestäsi objektiivinen ja neutraali, se riittää minulle. 
Oma näkökulmani on että mitä hyvänsä ihminen suurella joukolla tekee, joillakuilla lähtee lapasesta. Sitten vain täytyy erottaa jyvät akanoista.
Olen sitä mieltä että ”urpoja” löytyy joka leiristä, mutta minä en anna urpoille sen suurempaa painoarvoa. Keskustelua ei kannata käydä urpojen ehdoilla eikä urpoista kannata triggeröityä.
Itsekin olen törmännyt mielestäni varsin epätieteelliseen eetokseen ja kyseenalaisiin näkökulmiin ja teeseihin naistutkimuksen rajapinnassa. Se ei silti saa minua pitämään koko naistutkimusta nollatutkimuksena.
Feministinen näkökulma ja yhteiskunnallisen toiseuden ja patriarkaalisten rakenteiden paljastaminen ovat vieneet yhteiskuntia eteenpäin.
Minusta tiede on metodi jolla tutkitaan todellisuutta. Kerätään tietoa, tiedon pohjalta luodaan teoria ja teorialla pyritään tekmään ennusteita todellisuudesta, Sitten tarkastellaan pitävätkö ennusteet paikkansa. Jos ei, on teoria kumottu, ja pitää kehittää uusi. Jos pitää, niin sitten teora on ainakin siltä osin ok. Tieteessä ei suinkaan jämähdetä dogmeihin, vaan suurin voitto tiedemiehelle on osittaa puute tai virhe nykyisin yleisesti hyväksytyssä teoriassa. Tätä ei tetenkään saavuteta huutelemalla sivusta, vaan oikealla tutkimustyöllä.
Teoria on siis sama todellisuudelle, kuin kartta maastolle. Kartta ei ole maasto, eikä teoria todellisuus. Teorian hyvyys mitataan sillä miten hyvin se kulloisessakin käyttötarkoituksessa antaa tarvittavaa kuvaa todellisuudesta ja auttaa meitä pääsemään haluttuun päämäärään.
2 tykkäystä
Ihminen on asetettu viljelemään ja varjelemaan maailmaa. Tämä pitää nähdä laajasti, kaikki hyvät pyrkimykset erilaisilla inhimillisen elämän saralla ovat meidän velvollisuuttamme. Tieteelliset ja taiteelliset pyrinnöt ovat tärkeitä konkreettisen toiminnan rinnalla. Jumala on antanut meille kyvyn, ja leiviskäämme ei saa hukata.
Tietenkin tiedettä voi tehdä hyvin tai huonosti.
2 tykkäystä
”…ja leiviskästäni tilin teen, miten käytin ma kanteleen.”
1 tykkäys
Nuorena ylioppilaana mieleeni on painunut eräs yliopiston avajaisjumalanpalveluksessa laulettu Topeliuksen virsi
433:1.
Oi etkö, ihminen, muistakaan:
on lahjaa aikasi päällä maan
ja joka askele matkalla
vie kohti päivies loppua?
Sä kätes voima ja sydämes
maas hyväks käytä ja veljies.
Jokainen hyödytön hetkistäs
on hukkaan tuhlattu leiviskäs.
Sait kutsumuksesi Herralta,
ja siitä täytyy myös vastata.
On vielä päivä, sua kutsuu työ,
et tiedä, milloinka saapuu yö.
Oletko Herraasi seurannut
ja hänen tiellänsä palvellut,
ja rauhan saitko sä Kristuksen,
sä turva olitko veljien?
Niin vähän vasta, se muistahan,
sä kylvit siementä taivahan.
On kylvöaikasi juuri nyt,
ja korjuupäivää jo lähestyt.
Siis kuule kutsua Luojasi
ja oikein käytä sun aikasi.
Kun vielä päivä on autuuden,
se käytä Herraasi palvellen.
Jo kohta Kristus on saapuva
ja tuomiollensa kutsuva.
Kun päättyy aika, hän voimallaan
luo uudet taivaat ja uuden maan.
Oi Herra, lyhyt on aikani,
tee armos minulle kalliiksi,
niin että päivänä tuomion
sun luokses pääsisin ilohon.
2 tykkäystä
Nuo ovat upeita sanoja Eino Leinolta, jonka kyseisen laulun olen itsekin laulanut kitarallani itseäni säestäen joskus jopa kyyneleet silmissä.
1 tykkäys
On se niin osuva.
Sattuu nyt myös olemaan henkilökohtaisesti ajankohtainen.
1 tykkäys
Tämä poikkeaa hieman siitä, kuinka minä olen ymmärtänyt tieteen luonteen. Ensinnäkään syy-seuraussuhteita ei voi havaita, vaan se on aina teoriaa. Toisekseen tieteessä keskeisempää on kyllä teoriat eikä havaintojen kerääminen, ja kolmanneksi mitään teoriasta vapaita havaintoja ei ole edes olemassa ainakaan siinä mielessä, että niitä voitaisiin jotenkin kirjata ylös. Aten näkemys tieteestä on lähempänä omaani:
1 tykkäys
Suunnilleen näin se taitaa olla. Jos puhutaan nykymuotoisesta institutionaalisesta tieteestä, niin tieteentekijäksi haluavan tulee ensin suorittaa tohtorintutkinto jossain yliopistossa, tutkinnon jälkeen voi hakea positioita yliopistoissa, ja tiedettä on sitten se mitä alan journaalit mahdollisesti julkaisevat. Jos nyt joku hakee tohtoriopiskelijaksi sillä idealla, että romuttaa koko senhetkisen tieteenalan, niin mahdollisuudet saada tuohon ohjaajaa (jonka tuotanto muun muassa olisi tarkoitus romuttaa) ja rahoitusta (josta päätökset tekevien ihmisten meriitit olisi tarkoitus romuttaa) ovat melko heikot. Jos tässä onnistuu, niin ei olisi helppoa saada positioita yliopistoissa, kun niissä kaikki alan ihmiset ovat asioista tasan päinvastaista mieltä. Ja sama pätee tutkimusten julkaisuun journaaleissa, mitä ilman et ole tiedemaailmassa mitään. Eli joo, periaatteessa kannatetaan kyllä paradigmankin kritiikkiä, mutta käytännössä se on mahdollista vain ehkä jollekin eläköityvälle professsorille, joka on aikaisemmin meritoitunut mukautumalla tuohon paradigmaan.
2 tykkäystä
Tuosta voi ottaa esimerkkinä teologian. Jos luette sitä kirjallisuutta, jota käytettiin ainakin vielä vähän aikaa sitten Helsingin yliopiston teologisen pääsykoe ja kurssikirjallisuutena näette sen olevan täynnä virheitä. Mallia asia x on tavalla y.
Joka myöhemmin sitten on kyseenalaistettu rankasti, tai arkeologian muodossa osoitettu täysin vääräksi.
Ei kuitenkaan muuta paradigmaa, jossa tutkija huutaa raivolla omaa mielipidettään totuutena.
Olen joskus kirjoittanut foorumilla:
Tieteen totuuksia päivitetään koko ajan, mutta uskon totuus pysyy nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.
4 tykkäystä