Hän siis toimi kuten uskoi 
Varmaan jotkut voivat olla geneerisiä henkivärinöitä, mutta varsin personoituja kamit kyllä tuppaavat olemaan. Persoonattomuus yleisenä kuvauksena on virheellinen tieto. Ehkä tuo oletus on syntynyt siitä tiedosta, että kamit eivät ole luonnosta erillisiä vaan osa luontoa? Tai siitä, että niitä ei läheskään aina kuvata ihmisinä. Voi kyllä olla niinkin, että olet törmännyt johonkin kovin filosofiseen shinto(o)-käsitykseen.
Se on hyvä, että varoitat Yxinkertasen näkemyksistä.
Ajattelen, että esim. käskyt on annettu tuomaan elämään siunausta ja menestystä. Yhden kohdalla siitä on selvä lupauskin. Kunnioita isääsi ja äitiäsi…
Ei todellakaan voi olla väärin sanoa, että pyrkimys noudattaa elämässään Jumalan tahtoa, se koituu ihmiselle siunaukseksi ja sen kautta koko kansalle.
En ole kuitenkaan puhunut mistään siunausautomaatista, en edes minkäänlaisesta taloudellisesta menestyksestä vaan siitä, että kristillisten arvojen - perheinstituution raunioituminen, esimerkiksi - tuo yksilön ja koko kansan elämään onnettomuutta.
Samaa voi hyvin sanoa mammonan palvomisen tuomasta itsekkyydestä ja sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta, joka voi viedä kokonaisen kansakunnan tuhoon.
Onko vaikea nähdä sitä, että sanan hylkääminen ja jumalattomuus - ne näin imevät kansakunnan sydänverta?
Jossakin tilanteessa voi tosin paha kriisi tai elämän haaksirikko koitua yksilön ja koko kansakunnankin siunaukseksi, kun se motivoi ihmisen etsimään yhteyttä Jumalaan.
Kun vastauksesi lopussa puhut luonnollisesta ja yliluonnllisesta seurauksesta, oletko sitä mieltä, että Jumala ei enää historiassa vaikuta yksilön tai kansan elämään?
Eräs luterilainen pappi toisin sai seurakunnassa vihat päälleen sanottuaan,
että Jumala kuuli Suomen äitien ja lasten rukoukset Talvisodan ahdistusten aikana. Eikö siitä saisi kristityssä maassa puhua?
On siinä jotain hyvääkin.
Olen työni puolesta tutustunut muutamaan ns. sijaiskotiin, joista nykyään on suuri puute.
Ne ovat olleet uskovaisia koteja. Lapset ovat saaneet tutustua kristilliseen arvomaailmaan, ja he ovat pitäneet siitä.
Juu ei. A. ei varoittanut näkemyksistäsi. Hän varoitti ajattelemasta, että ne olisivat kaikkien kristittyjen näkemyksiä.
Olen ymmärtänyt tämän myös niin, että tämä hurskaiden harmittelema
jumalattomien menestys on sikäli näennäistä, että se lopulta koituu tappioksi - kuten rikkaan miehen kohdalla Jeesuksen vertauksessa.
Oikeassa olet siinä, että heidän inhimillisyytensä omien vaivojensa keskellä tulee tässä esiin.
Daavid mietteissään kuitenkin taas toteaa heidän hajoavan kuin akanat tai kuin tuhka tuuleen siinä, missä vanhurskas on kuin kasteluojan varrelle istutettu puu.
Davidin elämässä oli paljon myös vääryyttä ja jumalattomuutta tekojen ja päätösten tasolla - mutta myös nöyryyttä tehdä parannus, mikä kai teki hänestä Jumalan miehen.
Hyvä kun toit tämän esille.
Sen verran vielä sanon, että en itse niinkään menestysteologiaa ajatellut - enkä varsinkaan rahaa…
Onko niin, että tämä ei pidä enää paikkaansa:
Mikä lupaus liittyy neljänteen käskyyn?
Neljänteen käskyyn liittyy lupaus: että menestyisit ja eläisit kauan maan päällä.
Mitä Jumala teroittaa mieliimme tällä lupauksella?
Jumala haluaa teroittaa mieliimme tällä lupauksella, miten korkeassa arvossa hän pitää vanhempien kunnioittamisen ja miten suuren ajallisen siunauksen se tuottaa, jotta me sitä mieluummin ahkeroisimme noudattaa tätä käskyä.
Poistettu
(Mod. huom.: Hesekielin viesti oli siirretty muiden mukana tähän ketjuun. Siirsin siis myös vastauksesi siihen evlut. piispakokousketjusta tänne.)
Eikö kukaan nyt sitten sure tai pidä pahana sitä, että kristilliset arvot jäävät marginaaliin yhteiskunnassa?
Aihe on erittäin mielenkiintoinen, mutta minusta tässä aiheen määrittelyssä on vähän rajoittava kohta tuo “maallinen menestys”. Esim. joku uskovainen yksilö voi maallisen menestyksen kuten työuran, omaisuuden, sosiaalisten suhteiden, jne suhteen olla hyvinkin huonosti menestynyt, mutta kuitenkin hän saattaa sisäisesti kokea olonsa voittopuolisesti ihan hyväksi ja hän saattaa olla melko tyytyväinen osaansa eikä vaihtaisi sitä maallisesti paljon menestyneempien ei-kristittyjen osaan. Siksi voitaisiin ehkä puhua myös “menestyksestä tämän elämän aikana” tms. ja sen suhteesta uskovaisuuteen ja hurskauteen.
Näin kerran Facebookissa oheisen menestysteologian harhaväitteitä esittelevän kuvan ja nappasin sen talteen, sillä sen avulla on helppoa nähdä, kuinka pielessä heidän käsityksensä ovat:
On tietysti päivänselvää, että kaikenlaiset “köyhät ja sairaat ovat kirottuja” -tyyliset opit ovat täysin epäkristillistä valetta. Kristityille ei luvata menestystä tai terveyttä tässä ajassa, vaan osallisuutta Kristuksen kärsimyksestä ja ristin tiestä ja kuolemasta - mutta myös osallisuutta ikuisesta elämästä kirkkaudessa hänen kanssaan. Pikemminkin on niin, että Jumala voi riisua ihmistä ajallisesta terveydestä ja rikkaudesta ohjatakseen häntä oikealle tielle ja vahvistaakseen häntä hyveissä sekä osoittaakseen olevansa elävä Jumala. Tällaisistahan on Raamatussa monia esimerkkejä: Salomo menetti järkensä, Saul näkönsä, Sakarias puhekykynsä, Job menetti omaisuutensa ja lapsensakin jne. Ne eivät olleet mitään kirouksia, vaan Jumalan rakastavaa armoa.
Tosin eivät nuo taulukon oikealla puolellakaan olevat kohdat ole täysin itsestäänselviä: esimerkiksi köyhyys ei tee automaattisesti ketään autuaaksi, sillä köyhästä tulee helposti katkera ja kateellinen. Vain, jos köyhä osaa suhtautua köyhyyteensä hengellisesti oikein, se voi koitua hänelle autuudeksi. Samoin vasemmalla lukee, että “Pyhä Henki on voima”, ja sen vastinpariksi tekijä (en tiedä, kuka hän on ollut) on laittanut “Pyhä Henki on persoona”. Mutta eihän tuollaista vastakkainasettelua ole, sillä Jumala ON vaikuttava voima - sehän sanotaan Raamatussakin: “Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra, tunnustakaa Herran kunnia ja voima” jne. Mutta laitoin tuon nyt tähän, kun siinä olevat raamatunkohdat liittyvät ilman muuta aiheeseen.
Miksi moista kyselet? Minä olen huolissani monestakin asiasta, mutta en huuda aamenta kaikkiin huolestuneisiin puheenvuoroihin, etenkään sellaisiin jotka mielestäni menevät joiltain osin pieleen. Enkä itse tuo julki jokaista huoltani joka tilassa.
Kiitos, Timo!
Tuossa @Timo K:n listassa olevat rinnastukset eivät ihan kaikki mene nappiin, kuten hän itse jo totesikin - vaikka menestyksen teologiaa kartammekin.
Esimerkiksi Puhutun sanan voima > Rukouksen voima on yksi sellainen.
Puhuttu sana on ilman muuta ykkönen, koska Pyhä Henki vaikuttaa sanan kautta. Se on ihan apostolista opetusta: “Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta”. (Room 10)
Vaikka meidän ei enää tarvitse Paavalin tapaan rajata sitä kuultuun sanaaan, voimme nykyisin itse lukeakin. Jumala lähestyy ihmistä juuri sanan kautta. Se koskee sakramenttiakin, koska siinäkin on vaikuttavana sana.
- Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
- Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
- Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: “Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
- Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: “Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?”
- Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Sitten @TV2 tuossa ihan ansiokkaasti määritteli, kuinka ulkonaisesti tarkasteltu menestymättömyys voi yksilön tasolla olla hyvin täyteistä ja tyydytystä tuottavaa elämää.
Ne ihmiset, joita minä olen tottunut pitämään hengellisinä matkatovereinani, ovat juuri korostaneet tätä kasvattaessaan lapsiaan. EI se oivallus tietenkään rajoitu heidän piiriinsä.
Eikö kukaan löydä mitään uutta pohdittavaa kansakunnan tasolta tuosta
"siunauksesta" ja kristillisten arvojen merkityksestä yhteiskunnassa?
Kysyn siksi,
että tämä on keskustelupalsta,
Luulin, että minulla on samanlainen vapaus kommentoida sinun tekstiäsi
kuin sinulla minun tekstejä.
Tuossa teet vain sen virheen, että kuvittelet ko. kohdassa tarkoitettavan inhimillistä puhetta vaikka siinä nimenomaan puhutaan Kristuksen Logoksen “kuulemisesta”. Toisin sanoen kyse on siitä, että usko syntyy Kristuksen, siis Logoksen, “puhuessa” ihmiselle - siis koskettavan häntä jumalallisilla armovoimillaan. Ja se ei ole “puhetta, jonka voisi korvin kuulla”, vaan se on Jumalan koskettamaksi tulemista, jossa Hän ilmaisee jollain tavalla itsensä ihmiselle, joka siis “kuulee” tämän, eli kokee Kaikkivaltiaan toiminnan ja läsnäolon, ja sen seurauksena vakuuttuu Jumalan olemassa olosta. Näin Kaikkivaltias vetää ihmisiä puoleensa mutta ei kuitenkaan pakota ketään seuraamaan itseään. Ihmiselle säilyy aina valinnan vapaus sen suhteen, että ruvetako seuraamaan Jeesusta ja kääntyäkö hänen puoleensa vaiko ei.
Ei se uskoontuleminen niin helposti käy, että kunhan vaan kuulee (luterilaisen) oikeaoppisen saarnan, niin takuuvarmasti pärähtää uskoon. Kukaan ei pääse Isän luo, jos Hän ei itse tätä vedä. Ja siitä huolimatta on käsketty viedä evankeliumia kaikkialla maailmaan. Tämäkin on mysteeri.
Kiitos, @timo K
En minä tarkoita inhimillistä puhetta, vaan sanan julistamista. Jumalan sana, siitä Paavali puhuu. Se tulee tietenkin ihmisen suusta, mutta Jumala itse siinä puhuu.
Minä en nyt ottaisi tähän sitä, että sana on viime kädessä Kristus itse.
Jumala herättää meitä sanan kautta, ei meitä mikään muu vedä.
Tässä yksi elävä todiste: Apt 2:
36. Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
**37. Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: “Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” **
38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne
Mistä keksit epäillä ettei olisi? Kuka on kieltänyt? Saat tietenkin luvan kestää sen, että jos puhut kummia niin joku ketku saattaa kysellä että miksi puhut kummia. Ei tässä sen kummempaa ole.
Lain noudattamiseen liittyy tosiaan monia lupauksia. Lain noudattamattajättämiseen taas erilaisia rangaistuksia. Minä kristittynä olisin aika varovainen näihin vetoamiseen, koska minä ihan varmasti ja muutkin luultavasti jäisivät sille kirouspuolelle. Joten itse kuitenkin joudun turvaamaan siihen sovitustyöhön edelleen.
Hyvin kiitollinen olen niistä siunauksista, mitä elämääni olen saanut, kuten rakkaat lapset, mutta en tosiaan kuvittele, että ne ihmiset, joilla on ollut minua vaikeampi elämä, olisivat minua huonompia, väittäisin aika monen kohdalla, että päin vastoin.
1 tykkäys
Onko tämä jotain pomottamista ?
Mielestäni kysymykseni on liittynyt ketjun teemaan.
Ooperi.
Jos kerran ollaan eri mieltä kanssani siitä, mitä on siunaus,
on hyvä miettiä mitä tehdään luterilaisen katekismuksen kanssa.
Otin STLK:n katekismuksesta tuon 4. käskyn selityksen.
Sen mukaan siinä on lupaus.
Eikö tämä pidä enää paikkaansa?
Keksi mitä nimiä haluat. Se, mikä meni pieleen, oli tapasi sanoa asiasi:
Eikö kukaan nyt sitten sure tai pidä pahana sitä, että kristilliset arvot jäävät marginaaliin yhteiskunnassa?
Et siis kysynyt muiden mielipidettä kristillisten arvojen marginaaliin jäämisestä. Kysyit, eikö kukaan sitten pidä pahana jne. Eli toisin sanoen ihmettelit että mikseivät toiset pidä pahana kristillisten arvojen jäämistä marginaaliin. Ja tämä siksi, että moni näytti olevan eri mieltä mielipiteistäsi jotka koskivat kansojen menestymistä tai menestymättä jäämistä. Sitä moitin.
Kukaan ei ole estänyt eikä kieltänyt kyselemästä. Mutta mitä enemmän lataat kysymyksiisi kummia oletuksia, sitä todennäköisemmin kysymyksiäsi arvostellaan. Ok?