Tuossa teet vain sen virheen, että kuvittelet ko. kohdassa tarkoitettavan inhimillistä puhetta vaikka siinä nimenomaan puhutaan Kristuksen Logoksen “kuulemisesta”. Toisin sanoen kyse on siitä, että usko syntyy Kristuksen, siis Logoksen, “puhuessa” ihmiselle - siis koskettavan häntä jumalallisilla armovoimillaan. Ja se ei ole “puhetta, jonka voisi korvin kuulla”, vaan se on Jumalan koskettamaksi tulemista, jossa Hän ilmaisee jollain tavalla itsensä ihmiselle, joka siis “kuulee” tämän, eli kokee Kaikkivaltiaan toiminnan ja läsnäolon, ja sen seurauksena vakuuttuu Jumalan olemassa olosta. Näin Kaikkivaltias vetää ihmisiä puoleensa mutta ei kuitenkaan pakota ketään seuraamaan itseään. Ihmiselle säilyy aina valinnan vapaus sen suhteen, että ruvetako seuraamaan Jeesusta ja kääntyäkö hänen puoleensa vaiko ei.
Ei se uskoontuleminen niin helposti käy, että kunhan vaan kuulee (luterilaisen) oikeaoppisen saarnan, niin takuuvarmasti pärähtää uskoon. Kukaan ei pääse Isän luo, jos Hän ei itse tätä vedä. Ja siitä huolimatta on käsketty viedä evankeliumia kaikkialla maailmaan. Tämäkin on mysteeri.
Kiitos, @timo K
En minä tarkoita inhimillistä puhetta, vaan sanan julistamista. Jumalan sana, siitä Paavali puhuu. Se tulee tietenkin ihmisen suusta, mutta Jumala itse siinä puhuu.
Minä en nyt ottaisi tähän sitä, että sana on viime kädessä Kristus itse.
Jumala herättää meitä sanan kautta, ei meitä mikään muu vedä.
Tässä yksi elävä todiste: Apt 2:
36. Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
**37. Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: “Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” ** 38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne
Mistä keksit epäillä ettei olisi? Kuka on kieltänyt? Saat tietenkin luvan kestää sen, että jos puhut kummia niin joku ketku saattaa kysellä että miksi puhut kummia. Ei tässä sen kummempaa ole.
Lain noudattamiseen liittyy tosiaan monia lupauksia. Lain noudattamattajättämiseen taas erilaisia rangaistuksia. Minä kristittynä olisin aika varovainen näihin vetoamiseen, koska minä ihan varmasti ja muutkin luultavasti jäisivät sille kirouspuolelle. Joten itse kuitenkin joudun turvaamaan siihen sovitustyöhön edelleen.
Hyvin kiitollinen olen niistä siunauksista, mitä elämääni olen saanut, kuten rakkaat lapset, mutta en tosiaan kuvittele, että ne ihmiset, joilla on ollut minua vaikeampi elämä, olisivat minua huonompia, väittäisin aika monen kohdalla, että päin vastoin.
Onko tämä jotain pomottamista ?
Mielestäni kysymykseni on liittynyt ketjun teemaan.
Ooperi.
Jos kerran ollaan eri mieltä kanssani siitä, mitä on siunaus,
on hyvä miettiä mitä tehdään luterilaisen katekismuksen kanssa.
Otin STLK:n katekismuksesta tuon 4. käskyn selityksen.
Sen mukaan siinä on lupaus.
Eikö tämä pidä enää paikkaansa?
Keksi mitä nimiä haluat. Se, mikä meni pieleen, oli tapasi sanoa asiasi:
Eikö kukaan nyt sitten sure tai pidä pahana sitä, että kristilliset arvot jäävät marginaaliin yhteiskunnassa?
Et siis kysynyt muiden mielipidettä kristillisten arvojen marginaaliin jäämisestä. Kysyit, eikö kukaan sitten pidä pahana jne. Eli toisin sanoen ihmettelit että mikseivät toiset pidä pahana kristillisten arvojen jäämistä marginaaliin. Ja tämä siksi, että moni näytti olevan eri mieltä mielipiteistäsi jotka koskivat kansojen menestymistä tai menestymättä jäämistä. Sitä moitin.
Kukaan ei ole estänyt eikä kieltänyt kyselemästä. Mutta mitä enemmän lataat kysymyksiisi kummia oletuksia, sitä todennäköisemmin kysymyksiäsi arvostellaan. Ok?
Kysymys on sekä mielenkiintoinen että vaikeasti käsiteltävissä oleva, koska sekä hurskautta että onnea/menestystä on vaikea mitata. Joku on rikas mutta sairas, toinen terve mutta rutiköyhä. Kumpi on onnellisempi? Jollakulla on hyviä ihmissuhteita mutta kärsii ahdistuksesta tai masennuksesta, toinen on yksinäinen mutta silti kohtalaisen tyytyväinen olotilaansa. Kumpaa olisi pidettävä menestyneempänä? Ja niin edelleen. Hurskauden mittaamisen vaikeutta tuskin tarvitsee yrittää havainnollistaa. Toisaalta kuitenkin minun mielestäni hurskaudella ja onnella/menestyksellä on tiettyjä hyvin vahvojakin kausaalisia yhteyksiä, mutta enpä niitä nyt käy läpi ennen kuin keksin, miten tällaisia näkemyksiä voisi objektiivisesti verifioida tai falsifioida.
Onni ja menestys ovat kai yritystä selittää auki sanaa siunaus.
Toisaalta, se liittyy myös tuon 4. käskyn selitykseen.
Yhteiskunta maallistuu.
Mahtaako kukaan tämän foorumin kirjoittajista muistaa rukouspäiviä, jolloin
ravintoloiden ja huvitilaisuuksien toimintaa rajoitettiin?
Piispat olivat avoimesti kauppojen sunnuntai-aukioloa vastaan.
Todellakin, eikö kukaan pidä pahana sitä, että kristilliset arvot yhteiskunnassa jäävät marginaaliin yhä enemmän ja enemmän?
Sitä toivoo, että lastenlasten varttuessa aktiiviset uskovaiset olisivat muutakin kuin joku herätyskristillinen perinneyhteisö jossakin.
Kyllä minä ainakin pidän. Toisaalta kannatan kyllä melko pitkälle menevää yksilönvapautta, niin että eipä tässä paljon muuta ole tehtävissä kuin itse koettaa elää parhaansa mukaan.
Pannaanpa vaikka tähän ketjuun kun liittyy vähän aiheeseen. Espresso-lehden nettisivuilla tuotu esiin mielenkiintoisia seikkoja jostain Eurostatin mielipidekyselystä koskien eurooppalaisten omaa tyytyväisyyttä elämäänsä. Esim. alla olevassa kuvassa luokittelu maittain, koettu tyytyväisyys asteikolla 1-10
