Kirkon klassinen opetus on “valistuneesta” näkökulmasta yksinkertaisesti skandalon. Kristinuskosta voi toki pitää edelleen kiinni, mutta se pitää tehdä tavalla, joka on sopusoinnussa modernien “tosiasioiden” kanssa. Esmes näin:
Episkopaalipiispa James Pike totesi Time-lehden haastattelussa: “Kolminaisuusoppi ei ole keskeinen kristinuskossa.” Hän myös hylkäsi opin perisynnistä ja pilkkasi näkemystä Jeesuksen neitseestäsyntymisestä. Amerikkalainen lehdistö ylisti piispa Piken “briljantteja, älykkäitä, selkeitä ja virkistäviä” näkemyksiä. Hänestä tuli myös monien piispakollegojensa sankari.
Toinen, meille suomalaisillekin tuttu episkopaalipiispa John Spong jatkoi siitä, mihin piispa Pike jäi:
-Spong ei usko, että on olemassa persoonallinen Jumala, yliluonnollinen olento.
-Hän torjuu Jeesuksen lihaksi tulleena Jumalana. Jeesuksen neitseestäsyntyminen ja ylösnousemus ovat Spongin mielestä pelkkiä myyttejä.
-Jeesus ei tehnyt ihmeitä eikä noussut taivaaseen.
-Paavali oli “ahdistunut ja turhautunut homoseksuaali”.
-On ”naurettavaa” uskoa, että Raamattu on Jumalan sanaa.
Modernismi ei ole edes mikään kovin moderni juttu sikäli, että näitä kantoja on esitetty aivan vapaasti ja kenenkään estämättä useimmissa länsimaissa ainakin viimeksi kuluneen vuosisadan aikana. Jostain syystä anglikaanit / episkopaalit ovat olleet tässä uskon “päivityksessä” aktiivisempia kuin muut tunnustuskunnat. On näitä toki katolilaistenkin keskuudessa, mutta meillä he eivät ainakaan toistaiseksi ole saaneet julistaa dysangeliumiaan opetusviran arvovallalla; julkisesti jonkun Spongin tapaan opettavat papit, piispoista puhumatta, saavat potkut elleivät älyä itse defrokoitua. Siis tämä on tilanne ainakin toistaiseksi…
Nuo lainaukset copypeistasin täältä; hyvä juttu muuten, kannattaa lukea kokonaisuudessaan.
Luulisi, että piispat Pike ja Spong olisivat jo ex-piispoja -noilla mielipiteillä. Jos eivät ole, on se aika ihmeellistä. Katolilaisille ja ortodokseille on vielä itsestään selvää, että klassillinen dogmatiikka hyväksytään. Me keskustelemme vain yksityiskohdista.
Herrat Piikki ja Sieni ovat saaneet jo paljon seuraajia, tai ainakin ajatustensa toistimia, moisia kaikuja kun on kuullut evl-kirkossakin ihan liian kanssa. EIkös Suomessakin Riekkinen ja aikanaan Räisänen ole samansuuntaisia maalailleet.
Varsinkin Spongin julistuksessa on lisäksi tahatonta huumoria, sillä hänen missionsa iskulausehan kuuluu näin: “kristinuskon täytyy uudistua - tai kuolla.” Ja kun sitten vilkaistaan hänen konkreettisia suosituksiaan kristinuskon “uudistumiseksi”, voidaan lähes yhdellä silmäyksellä havaita, että jokainen niistä on uusi naula kristinuskon arkkuun.
Voitto Viro oli säälittävä tyyppi.
Monille luterilaisille uskoville murhe.
Me elämme luopumuksen aikaa. Se näkyy yhteiskunnissa.
Se maallistaa kirkkoamme.
Ovatko katoliset sisarkirkkomme todella sitä mieltä, että se ei lainkaan koske heitä?
Minulla on jossain hyllyssäni vielä vanha LIFE, jossa lauma amerikkalaisia roomalaskatolisia marssii ulos kirkosta kuultuaan paavin… mikä se nyt onkaan… oliko se ensykla… ehkäisystä. Monesta protestantista se oli ihan asiaa.
Raamatun kristinoppi on vanha oppi, muttei vanhanaikainen. Millä oikeudella jotkut itseään “moderneiksi” kutsuvat alkavat säädellä mitä tänä päivänä saisi opettaa, mitä ei?
Ihminen on aina ollut samanlainen, ei ole mitään “moderneja” ajatuksia. Nuo ajatukset, joita moderneiksi kutsutaan, ovat aina olleet olemassa, eivät ne ole uusia ajatuksia. Kumma kyllä “moderneiksi” näytetään kutsuttavan paljolti kaikkea sitä, mitä Raamattu kutsuu synniksi.
Aina on ollut esim. homoseksuaalisuutta ja jonka myös Raamattu jo tuolloin aikaa sitten tuomitsi, sen ajan ihmisten, uskovien juutalaisten, sittemmin myös kristinuskoisten nähdessä sen elämäntavan jota se edusti. Tällaista rietastelua, jos monenlaista muutakin, pidettiin roomalaisten ja kreikkalaisten “hoveissa”. Samaten myös Jumalasta piittaamaton kansa teki monenlaista, jonka Jumala itse tuomitsi itselleen “kauhistukseksi” ja synniksi.
Minulle entuudestaan tuntematon suuruus, Marcus J. Borg (1942-2015), kuuluu Piken ja Spongin heimoon eli kristinuskon “uudistajiin”. Borg kutsuu omaa reformaattorintietään “nousevaksi paradigmaksi” (emerging paradigm) vastakohtana “aikaisemmalle paradigmalle”. Tähän viimeksi mainittuun sisältyi mm. semmoisia höpsötyksiä kuin ikuinen elämä, Kristuksen sovistuskuolema ja Raamatun jumalallinen alkuperä. Nousevan paradigman kristinuskossa poliittinen ja yhteiskunnallinen sanoma on niin sanotusti se juttu. Myöskään kristinuskon ja muiden uskontojen välillä ei ole jyrkkää eroa. Entä Jeesus? Totta kai Jeesus on mukana kuvioissa. Hän on tärkeä hemmo:
”Jeesus kuuluu ehdottomasti kristinuskon ytimeen.” Jeesus on Borgille eittämättä Raamattua tärkeämpi ja hän muistuttaa tärkeästä perusjaottelusta historiallisen Jeesus Nasaretilaisen ja Pääsiäisen jälkeisen Kristuksen välillä. Historian Jeesus oli mystikko, parantaja, viisauden opettaja, yhteiskunnallinen profeetta ja liikkeen perustaja. Jeesuksen surmaamisen syynä oli Borgin mukaan juuri yhteiskunnallinen toiminta.
Jeesuksen kuolemasta ja rististä on jo Uudessa testamentissa viisi erilaista tulkintaa: yhteiskunnallinen, valtajärjestelmien tulkinta, risti Jeesuksen tienä, risti osoittamassa Jumalan ihmisrakkautta ja ajatus Jeesuksen kuolemasta sovitusuhrina. Viimeksi mainittu kehittyi vasta 900-vuotta sitten täyteen muotoonsa, mutta usein varhaisemmassa paradigmassa on haluttu tarkastella Jeesuksen ristiä usein vain tästä näkökulmasta käsin. Borg sanoo: ”uskon ristiin siinä mielessä, että se paljastaa vakuuttavasti valtajärjestelmien pahuuden, että se näyttää noiden valtojen nujertumisen, että se ilmoittaa Jumalan radikaalin rakkauden meitä kohtaan ja että se julistaa radikaalia armoa.”
Borg ei suoraan teilaa kaikkea myöhempää kristologista kehitystä, mutta sanoo suoraan, ettei Jeesus varmaankaan niin itsestään ajatellut. Olennaista on se, että ”tässä henkilössä me näemme Jumalan ilmoituksen, Jumalan sydämen. Hän on Jumalan metafora ja sakramentti.”
Borg taisi kuulua 90-luvulla kohua herättäneeseen Jeesus-seminaariin. Kyseiseen ryhmään kuului myös Robert M. Price, joka debatoi ihan vähän aikaa sitten Bart Ehrmanin kanssa siitä, oliko Jeesus historiassa elänyt ihminen vai täysin sepitetty henkilö. Price kuuluu esim. Richard Carrierin kanssa niihin harvoihin, jotka eivät usko siihen, että Jeesus oli hirstoriallinen henkilö. Borg oli hyvin sydämellinen ihminen. Sen totesin, kun aikoinaan seurasin esiintymistään.
Varmaan monikin näistä “kristinuskon uudistajista” on ihan hyvää tarkoittavaa väkeä joka haluaa pelastaa sen kristinuskon “hyvän ytimen”, tai ainakin sen minkä he näkevät hyvänä nimenomaan yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti.
OMG! Satun olemaan syntynyt tuossa seurakunnassa ja kastettukin hänen kirkkoherrakautenaan, onneksi ei kuitenkaan Viro ollut kastepappina. Googletin vähän ja löytyi tieto että siellä kirkolla kokoonnuttiin rajatiedon merkeissä ja mukana oli myös meedio Aino Kassinen, jonka vanhemmat ainakin muistavat. Aivan käsittämätöntä toimintaa! Lauttasaaren kirkossa olen kyllä paljon käynyt myöhemmin nuoruusvuosinani ja jonkinlaista hengellistä sytykettäkin sieltä sain etsimiseni aikoina.
Eihän kastepapin uskon määrällä ja laadulla ole kasteen pätevyyden kannalta mitään merkitystä. Tai paras olisi olla olematta - muussa tapauksessa oman kastepapin myöhemmät vaiheet asettavat kyseenalaisiksi omankin kasteeni. Mutta niinhän kaikissa perinteisissä kirkkokunnissa on aina uskottu, että kun kaste on oikein toimitettu, on asia ok. Ei ruveta donatolaisiksi, eihän!
Kaveri, johon viittasit, oli aika surkea tapaus kaiken kaikkiaan. Toivottavasti hän kuitenkin pääsi perille.
Muistan kun hän kuskasi Filippiineille porukkaa katsomaan noitatohtorien leikkauksia, joita nämä “tekivät” paljain käsin.
Minä olen sen verran nuori, etten tiedä Voitto Virosta omasta kokemuksestani käsin mitään, mutta mahtoivatko nuo noitatohtorit tehdä sitä samaa, mitä James Randi teki videokameroiden edessä, eli pelkkiä temppuja, joilla huijataan hyväuskoisia. Toisaalta tämä tekstini menee ohi aiheen, joten parempi jättää tämä Viro-keskustelu tähän.