Kristitty ja ei-kristitty yliluonnollisena ilmiönä


#62

Ihmisen, eli pelastettavan voisi sanoa olevan tässä asiassa nk. passiivisesti aktiivinen / aktiivisesti passiivinen.

Vaikkakin nk. aktiivisuus onkin periaatteessa Jumalan kutsua, jonka kutsuttu kokee kaipauksena Jumalan luo ja aktiivisesti etsinnän tielle lähtemisenä.

Ihmisen tulee näin ollen siis myös itse toimia kutsunsa mukaan, antaen kutsusta kuitenkin kunnian Jumalalle.

Syvimmillään pelastuksemme on passiivisesti Jumalan toimintaan suostumista meissä, siten, ettei kieltäydy siitä (Luther).


#64

Muistutetaan tässä välissä sääntölinjauksesta, jonka mukaan debattiin osallistuminen ns. “onelinereilla” on foorumilla kiellettyä. Yksi viesti tämän johdosta toistaiseksi piilotettu.


#65

@JakEvi, kai sinä vähän paremmin osaat perustella kantasi kuin sanomalla “Raamattu kertoo että mistään ei tarvitse murehtia”? Jos viittaat Filippiläiskirjeen sanoihin älkää mistään murehtiko ja ajattelet, että se (tai Jeesuksen kehotus olla murehtimatta ruuasta ja vaatteista) todistaa väitteesi puolesta, niin sivuutat mm. tämän ja toki paljon, paljon muutakin:

Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen (2Kor.7:10)

Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan (2Kor.7:11)

Mutta jos aikomuksesi ei ole keskustella eikä perustella, niin voit saman tien lopettaa kommentoinnin.


#66

Tuo Jumalan mielen mukainen murhe ei ole mikään “juttu” jota harjoitetaan. Jumalan mielen mukainen murhe tulee Jumalan etsimisvaiheessa automaattisesti jokaiselle joka ymmärtää syntisyytensä ja haluaa siitä eroon.

Ja tällaisen Jumala pelastaa. Aina.


#67

“Oikea parannus on katumusta ja uskoa. Katumus ilman uskoa on epätoivoa”, eikä siitä synny mitään. (Luther) Evankeliumi syntyy uskosta Jumalan armoon meitä kohtaan, Jeesuksen sovitustyön ja lahjavanhurskautuksen kautta. Tämä lahja otetaan vastaan uskossa.

Se on tuo mystinen “usko”. Ihmiselle lihassa mahdoton.

Jeesuksen aikaansaamana se vaikuttaa uskovassa kuin hän hengessä kävelisi vetten päällä!


#68

Joten vaikka olisi juuri noin eikä siihen olisi mitään tarkentamista, niin väite “ei tarvitse murehtia mistään” ei pitäisi paikkaansa.

Mutta tarkennuksiakin tarvitaan. Kuten luemme Kristuksen ja erityisesti apostolien opetuksista, kristityn tulee olla ahkera hyvissä teoissa ja välttää aktiivisesti synnintekoa. Yksi sitaatti riittänee:

Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. (Fil.2:12)

Hommahan menee niin, että pelastus ja pyhitys on Jumalan työtä, mutta se usein näyttäytyy kristitylle vaivannäkönä, kieltäymyksenä jne. Meidän ei sovi pitää esillä ainoastaan Jumalan näkökulmaa.

Ja lisään vielä, että se, mitä aiemmin sanoit (“En ymmärr, miksi Jumalan olemassaolon epäily” jne.), ei tule vahvistetuksi edes tuolla Jumalan näkökulmalla. Se on vielä kokonaan perustelematta.