Sama mieli. Kristityt, kukin tekee kuten on kutsuttu Jumalalta.
En tahdo paheksua tai tuomita puolin tai toisin. Kukin vastata Jumalan edessä valinnat. Se on yhteisö ja yksilön vapaus ja kanssa sen vastuu. Kanssa lasten tai ei.
Nostaisin kuitenkin muutamat kohdat yhteinen pohdita:
Onko lapset kristitylle Jumalan lahja? Mitä tämä tarkoittaa?
Onko avioliitto osallistua Jumalan luomistyöhön?
@anon77967321 nosti yhteiskuntakysymys. Kysyisin: då miksi emme asuta ja kasvata pohjoismaita pohjoismaiset (& kristityt) lapsilla, jos ulkomaalaiset ovat kysymysmerkki?
Eikö meidän työ ole vaikuttaa yhteisössämme niin, että lapsilla on hyvä olla? Onko lapsista luopuminen vastaus ongelmiin?
Mielestäni Sinulla on hyviä pohdintoja näinä kalliiden omistusasuntojen, korkeiden vuokrien ja huonopalkkaisten nollatyösopimusten, vuokratyövoiman ja pätkätöiden aikana. Monet vapaaehtoisen lapsettomuuden valinneet kristityt avioparit ovat ehkä järkyttyneet siitä, miten monet tutut vähävaraiset kristityt mennessään naimisiin joutuvat asumaan yhteiskunnan asumistuella nuhruisessa kaupungin vuokratalon kaksiossa monikulttuurisessa lähiössä, jossa poliisi käy säännöllisemmin kuin julkinen liikenne. Ennen niin viehättävän kristityn tytön häikäisevä kristityn säteilykin on hävinnyt kasvojen ollessa väsyneet ja huolestuneet kahden lapsen kanssa, joista nuorin on koliikkivauva, joka valvottaa yöt. Ennen niin komean kristityn nuorukaisen kasvoihinkin on perheenisänä ilmestynyt katkerat juonteet joutuessaan elämään vuokrakaksion sekasotkun keskellä matkustaessaan vaivalloisesti lähiöliikenteen julkisissa kulkuvälineissä eestaas kotiin ja huonopalkkaisiin nollatyötyötunti - tai pätkätöihin tylsään raskaaseen työhön tehtaaseen vuokratyöntekijänä.
Tappaako köyhyys monilapsisen kristityn avioparin rakkauden? Ovatko lapset kristityille aviopareille aina Jumalan lahjoja?
Itse sain lapsia liian nuorena ymmärtääkseni että en ole ihan sopivaa ainesta vanhemmuuteen. Lapsien arvon olen ymmärtänyt kyllä sekä lapsettomana että äitinä, mutta oman jaksamiseni vähyyden ymmärsin lasten kannalta liian myöhään. Olisihan se mukavaa että pystyisi olemaan lapsille sellainen vanhempi kuin he tarvitsevat ja ansaitsevat.
Ymmärrän tämä mitä kirjoitat. Kiitos rohkeutesi! En halua tuomita tai pahoittaa ketään. Hienoa, että kirjoitat lapsien arvosta. Se on tärkeä mitä jaat. Miten kirkko, kristityt tai muut olisivat voineet auttaa sinua paremmin? Tämä kysymys, koska mietin usein, miten auttaa vanhemmat jaksamaan sekä oppimaan vanhemmuutta.
Maallisten huolien takia kirkkoisät usein suosittelivatkin naimattomuutta: lasten kasvattaminen hengellisesti on jalompaa ja monella tavalla helpompaa kuin luonnollinen lisääntyminen. Puolison uskollisuudestakin joutuu vielä kantamaan huolta, kun taas Kristus on varmasti uskollinen.
Toisaalta naimattomuus pitäisi pystyä käyttämään hengellisten päämäärien hyväksi. Johannes Krysostomos muistutti, että kristillinen naimattomuus tarkoittaa askeesia ja ankaraa taistelua demoneita vastaan.
Minustakin tuo oli @plautilla lta rohkeasti kirjoitettu.
Minun kantani avioparin lasten hankintaan/saamiseen on vähän ristiriitainen. Toisaalta katolisen kirkon opetuksessa on hyvää asiaa aiheesta ja minä näen lapset kyllä siunauksena. Kuparikierukka ja hormonaalinen ehkäisy on alkanut viime vuosina vähän mietityttämään. En oikein tiedä itsekään olenko puolesta vai vastaan(no kuparikierukkaa vastaan olen kyllä).
Minusta lapset ovat osa Jumalan luomistyötä, ihan parhaimmillaan. Olen aina halunnut olla joskus äiti ja tajunnut lasten arvon jo ennen omia lapsia. Mutta silti se vauvan kehittyminen kohdussa ja syntymä oli jotain, mitä en voinut mitenkään ennen sen kokemista oikein ajatella. Se miten uskomatonta on saada vastasyntynyt niin upeana pienenä ihmisenä syliin on koskettavaa ja niin haurasta. Nähdä kun oman lapsen ajattelu ja ymmärrys kehittyy, se vilpittömän rakkauden osoitus lapselta ja vastuu tuosta elämästä. Samalla vanhemmuus on todella rankkaa, taistelua omien heikkouksien ja itsekkyyden voittamiseksi. Ortodoksinen ja katolinen kirkko puhuu paljon kilvoittelusta ja voi että kuinka se vanhemmuudessa toteutuukaan! Kieltää itsensä, kasvattaa kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta itsessään jne…
Juuri näin! Naimaton on vapaa perheen elatuksen murheista ja huolista. Pyhä Paavalikin suositteli naimattomuutta omaan esimerkkiinsä vedoten. Olen kuitenkin ymmärtänyt Raamatusta, miten Jeesus eikä pyhä Paavali asettaneet kristityille naimattomuutta naimisissa elämisen edelle, vaan vaihtoehtoisena kutsumuksena antautua täydestä sydämestä palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiä.
“Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.”
(Matt. 19: 11-12)
“Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.”
(1. Kor. 7: 8-9)
Tässä on kyllä jotain sellaista ajattelua, etten pysy ollenkaan perässä. Jos kristityt jättävät lisääntymättä, niin eikös tuon suuntainen muutos vain kiihdy entisestään?
Myöskään ympäristönäkökulmaa en pidä hirveän puhuttelevana, vaikka yleensä ympäristöargumentit minuun uppoavatkin. Järkevämmällä resurssienjaolla pärjäisimme, vaikka väestöä olisi nykyistä enemmänkin – ongelma eivät ole lapset, vaan ihmiskunnan järjetön tuhlailevuus. Ja syntyvyys on länsimaissa joka tapauksessa laskussa, kristityt etenevissä määrin vähemmistössä. En lähtisi syyllistämään tai syyllistymään kristittyjen lapsiluvuista.
Olen ajatellut samalla lailla…Edellinen Ekumeeninen patriarkka Demetrios taisi aikoinaan todeta, että näissä asioissa pyhä kirkko pysähtyy makuuhuoneen ovelle…
Eikö Jumala voi ohjata elämää lasten saamisen kautta, koska lapset mullistavat elämän? Jos lapset estetään lääketieteellisesti, niin puututaanko siinä Jumalan suunnitelmaan?
Asiaa pitäisi tarkastella myös hengelliseltä kannalta. Avioliitto on asetettu olemaan kuva Kristuksesta ja seurakunnasta. Kristityn avioparin tulisi muistaa tämä asia avioliitossaan.
Kiinassa syntyi geneettisesti muunneltu vauva. Kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa kerrottiin, että menetelmä on suht helppo ja myös halpa.
Jos ihmistä ruvetaan geneettisesti muokkaamaan tai kaukaisemmassa tulevaisuudessa ihminen ja kone yhdistetään, niin mikä on ihmisen asema Jumalan edessä?
Jos ihmisen kohtaloon vaikutetaan perimää tai aivoja muokkaamalla, niin onko se Jumalan näkökulmasta ok?
Jos ihmisen kohtaloon vaikutetaan lääkkeillä, niin onko se Jumalan näkökulmasta ok?
Mikä periaatteellinen ero kahden eri tavan välillä on?
Tätä ajattelenkin paljon. Kristuksen ja seurakunnan välinen suhteen tulema tulisi olla se että molemmat löytyvät yhteensulautuneina Karitsan häissä taivaallista liturgiaa elämästä. Tämän toteutuminen perheessä ei vaatine biologista lisääntymistä.
Jos ehkäisy on ensisijaisesti puuttumista asioiden luonnolliseen tilaan niin sitä on myös monet muut asiat, kuten lääketieteelliset toimenpiteet.
Itse olen sitä mieltä että kun luonnollinen ihminen on keksinyt ehkäisyvälineet, ne välineet ovat silloin luonnollisia, eikä kenenkään tarvitse lisääntyä, jos kokee että se ei ole oman elämän tarkoitus. Jumalan luomistyöhön ihminen osallistuu myös monella muulla tavalla, hengellisessä kehityksessä ja maallisissa toimissa.
Seksuaalisuudella on myös muita tärkeitä merkityksiä ihmissuhteessa kuin lisääntyminen. Niiden toteutuminen on yhtä tärkeää kuin lisääntymisen toteutumisen. Sen takia seksuaalisuuden laatuun tulisi kristillisessä kasvatuksessa kiinnittaa muunkinlaista huomiota kuin korostaa lisääntymisen merkitystä.
Vatikaanin II kirkolliskokouksen aikana tästä keskusteltiin, mutta ne osallistujat jotka korostivat seksuaalisuuden muita merkityksiä kuin lisääntymismerkitystä, olivat silloin vähemmistössä.
Henkilökohtaisesti pidin aikoinaan kovasti paavi Franciskuksen lievästi tökeröstäkin tokaisusta että ei kristityn tarvitse lisääntyä kuin kani. Paavi toki puolustaa katolista linjausta ehkäisyn sopimattomuudesta, toisin kuin minä itse, mutta toivon että pikku hiljaa kirkkokin alkaa keskustella lapsien määrän rajoittamisen merkityksistä syvällisemmin.
Hyvä pointti. Itse en kyllä kovinkaan usein ole ajatellut lisääntymistä seksiä harrastaessani. Toki olen halunnut lapsia ja ilokseni Jumala niitä minulle on suonut.
Lääketieteellisillä hoidoilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa siksi, että ne eivät liity avioliiton suureen salaisuuteen.
Aviollinen kanssakäyminen kuitenkin tähtää lasten siittämiseen, sen muut vaikutukset ovat tuosta riippuvaisia ja olemassa sitä palvelemaan. On hyvä asia, että nykyään ymmärretään myös nuo muut aspektit eikä niitä tuomita, aviopuolisoiden yhteenliittyminen ruumiillisesti, yhdeksi lihaksi tuleminen, ja sen luoma vahvistuminen avioelämän muita puolia varten on hyvä asia ja kuuluu avioliittoon. Ihminen ei kuitenkaan saa käyttää saamiaan lahjoja väärin. Esimerkiksi syömme elääksemme, mutta ruoasta voi myös nauttia. Jos asia kääntyy mässäilemiseksi ja ruoasta tulee epäjumala, ollaan väärillä jäljillä. Sama pätee myös aviolliseen kanssakäymiseen.
Kristityn täytyy olla vastuullinen myös perheensä suhteen, ei ole mikään itsetarkoitus lisääntyä kuin kaniinit. Avioliitossakin pitää elää arvokkaasti ja hyvin,
Kirkko synnyttää Isälle lapsia, eikä se voi siitä kieltäytyä. Se on yhtä ruumista Yljän Kristuksen kanssa, jonka halusta lapset syntyvät. Näin myös avioliitossa vaimo synnyttää lapsia miehensä halun kautta.
En jotenkin tajua tällaista analogiaa. Kirkon “jälkeläiset” tulevat osaksi Kirkkoa itseään, jos nyt yhtään ymmärsin mistä tässä puhutaan, joten Kirkko pikemminkin kasvaa kuin tuottaa jälkeläisiä. Esittämäsi teoria myös sivuuttaa kokonaan sen, että naisillakin on seksuaalisuus eikä seksi siis ole pelkästään miehen halusta tapahtuvaa toimintaa.