Kristittyjen vapaaehtoinen lapsettomuus

Kyllä isät opettavat, että Kirkko synnyttää Isälle lapsia kasteessa. En nyt jaksa kaivaa viitteitä tähän. Kasteessa tullaan Isän lapsiksi. Kirkkoa taas on usein kutsuttu äidiksi.

Tosiasia taitaa myös olla se, että lapsia ei synny ilman miehen halua. Sanassa opetetaan, että Kristus on tästä ainoa poikkeus. Ei kai tämä mitenkään sulje pois naisen halua?

Ajatus “kohtaloon vaikuttamisesta” on kristinuskon näkökulmasta hassu, ja sen toin edellä esille. Ihmisen “muokkaamisen” suhteen olennaista on toimien eettisyys sinänsä, ei niinkään se, miten juttu vaikuttaisi johonkin “kohtaloon”. Itse en usko koneen ja ihmisen yhdistymiseen siinä merkityksessä, että ihmisluonto jotekin muuttuisi. Koneosa pysyy työkaluna, vaikkakin siitä voi tulla varsin hienostunut sellainen.

Geenimuuntelu taas on oma kysymyksensä. Yksi näkökulma on ns. rodunjalostus. Paljonko kulttuurimme on valmis sietämään sitä, että lapsista tehdään (käytännössä maksullista) mittatilaustavaraa? Kyllähän sitä itse asiassa nykyäänkin harrastetaan, kun homoparit tai lapsensaantivaikeuksissa olevat heteropariskunnat tilaavat vauvoja siten, että ainesten luovuttajilta edellytetään tiettyä hiusten tai silmien väriä, älykkyyttä tms.

1 tykkäys

Tätä en oikein ymmärrä. Mikä ”luonnollinen ihminen”? Koska jos tuo tarkoittaa vain ihmistä, onko kaikki ihmisen tekemä/keksimä luonnollista ja siten hyvää? Vai mikä tässä oli ajatuksena?

Tämä ketju on sellainen matopurkki, etten pysty kaikkia ajatuksia kommentoimaan, mutta sanottakoon yleisesti (ei siis Plautillalle) vaikka se, että seksistä ei seuraa – ainakaan oman ymmärrykseni mukaan – jälkeläisiä läheskään joka kerta (riippuu toki myös kertojen määrästä). Kuitenkin ilman ehkäisyä säilyy mahdollisuus lapsen saamiseen. Omasta mielestäni siinä on melko iso ero siihen, että teknisiä apuvälineitä käyttäen poistetaan tuo mahdollisuus täysin (tai ainakin se on intentio).

Olen suositellut KATT:in julkaisemaa Jason Lepojärven kirjaa pyhän Johannes Paavali II:sen ruumiin teologiasta aiemminkin, ja teen sen jälleen. Se on oiva johdatus pyhän paavin ruumista ja seksuaalisuutta käsittelevään ajatteluun ja kaiken hyvän lisäksi se on vielä suomeksi. Kannattaa lukea. Tässä linkki:
http://www.katolinenkirjakauppa.net/ruumis-jumalan-kuvana-jason-lepojarvi-p-869.html

2 tykkäystä

Olen lukenut ne pyhän paavi Johannes Paavali II ruumiin teologia -tekstit. Ne ovat todella hienoa teologiaa ja opin niistä paljon, mutta niistä ei ole minun mielestäni suoraan pääteltävissä että seksuaalisia tekoja tulee tehdä vain jos on valmis lisääntymään.
Tulkintoja hänen teksteistään en ole lukenut.

Toisessa ketjussa harmiteltiin että jotkut hellivät luonnollisuuden käsitettä huonolla tavalla.
Mm. @Max muistutti että myrkkykeiso ja mädättävät bakteeritulehduksetkin ovat luonnollisia.
Tiedostan kyllä että on typerää vedota minkään luonnollisuuteen, mutta siihenhän itse asiassa kirkkokin vetoaa. Ehkäisy on kiellettyä koska luonnollinen seksuaalisuus tähtää lisääntymistapahtumaan.
Toisena syynä kirkko tietysti antaa seksuaalisen suhteen ja lisääntymisen hengellisen ulottuvuuden.

Mielestäni kirkko on tähän mennessä epäonnistunut sen selittämisessä miksi seksuaalisuudella ei sen mielestä ole muuta ensisijaista tarkoitusta kuin lisääntyminen. Miksei ole olemassa hyväksyttäviä syitä tehdä seksuaalisia tekoja joissa ei ole lisääntymisen mahdollisuutta.

Itse olen sitä mieltä että läheisyyden, hellyyden ja yhdessä koetun seksuaalisen kokemuksen tarve on ihan hyväksytty ja riittävä syy seksuaalisiin tekoihin elämänkumppanin kanssa, vapaata seksuaalisuutta kaikkien mahdollisten kumppaneiden kanssa en minäkään kannata. En nyt tässä avaa niitä syitä miksi minusta vapaa seksuaalisuus on vahingollista, vaikkakin ilmeisesti sitä voidaan sanoa luonnolliseksi.

Minun nähdäkseni ihmiskunnassa on tuhansia vuosia kärsitty siitä että haluttaisiin rakastella ja tehdä seksuaalisia tekoja rakastetun kanssa, mutta lisääntymisen vaara on aina ollut olemassa. Vaara siksi että lisääntyminen on hyvien vaikutusten lisäksi myös taloudellinen ja henkinen rasite mitä ei kaikissa tilanteissa ole mahdollisuutta jaksaa.

Se että voidaan ehkäistä raskaus ei poista sitä että ihmisillä on edelleen halu lisääntyä. Ehkäisy antaa mahdollisuuden lisääntyä suunnitellulla tavalla, ja poistaa lisääntymisestä ylivoimaiset taloudelliset ja henkiset rasitteet. Se antaa mahdollisuuden oppia rakastelemaan ja antamaan hellyyttä turvallisessa suhteessa, ilman pelkoa lisääntymisen aiheuttamasta lisääntyneestä turvattomuuden tunteesta.

Mikä on luonnollista ja mikä ei, en ala sitä määrittelemään, koska minunkin mielestäni se on mahdotonta ja tässä aiheessa epätyydyttävää.
Silti olen sitä mieltä että kun ihminen muuttaa itseään ja ympäristöään, kyse on ensisijaisesti luonnollisista asioista, ei lankeemuksen tai muiden pahojen voimien seurauksista. Jotkin luonnolliset asiat ovat ihmiselle ja jollekin osaa luontoa vahingollisia, jotkin eivät.
Typerinä esimerkkeinä voisi tähän ottaa vaikkapa sen että vaikka ihminen luonnossa ulostaa siihen missä sattuu ulostamisen tarvetta tuntemaan, on myös luonnollista että hän ulostaa alueelle missä se ei aiheuta bakteerien ja lian leviämistä. Toinen typerä esimerkki on että ihmisen olisi luonnollista olla alasti, mutta koska hän on alkanut asua alueilla joissa iho ei suojaa tarpeeksi luonnonoloilta, hän on alkanut käyttää vaatteita.
Samalla typerällä logiikalla ihminen pitää läheisyyden, hellyyden ja hyvänolon tunteesta rakastellessaan ja koska hänen on ajateltava myös henkistä hyvinvointiaan ja taloudellista jaksamistaan, hän rajoittaa lisääntymisen mahdollisuutta, niin että mahdollisuus tulla niin usein raskaaksi vähenee.

En ole mitenkään vastustamassa kirkon kantaa. Pidän asian itselleni avoimena, koska haluan kunnioittaa kirkon opetusta omassa inhimillisessä ja hengellisessä kehityksessäni, mutta tässä asiassa kirkko ei mielestäni ole perustellut kantaansa riittävän laajasti.

Lisäys:
On täysin kestämätön tilanne (vähän samaan tapaan kestämätön, kun silloin kun areiolaisten piispojen määrä oli katolisia piispoja suurempi) että katolinen kirkko kieltää ehkäisyn ja kuitenkin valtaosa katolisissa pareista on erilaisissa gallupeissa kertonut sitä käyttävänsä.
Tällaista asiaa ei nykymaailmassa voida pakolla laittaa säännöksi, vaan pastoraalisia taitoja on kehitettävä asian käsittelemiseksi.
Mistäpä sen tietää, vaikkapa muutaman sadan vuoden päästä valtaosa katolilaisista saattaa noudattaa ehkäisykieltoa, mutta tällä hetkellä tilanne on huono.

3 tykkäystä

Tätä myös minä tuossa aikasemmin tarkoitin. Ja olen myös lukenut tuon ehdotetun kirjan taustalla olevat tekstit ainakin osittain. Minä koen silti, että katolinen kirkko ei näe tätä asiaa yksilön tasolla, tai ei ainakaan pyri ymmärtämään sitä. Niinkun sanoin, on aivan eri asia ohjeistaa toimimaan tietyllä tavalla, jos ei itse sitä arkea ole sitten näkemässä ja elämässä. Joskus perheiden voimavarat eivät vaan riitä.

Minä näen kyllä avioliitossa olevan paljon muuta kuin seksin mutta toisaalta se on myös puolisoja lähentävä ja hyvä asia, vaikka lapsia ei tulisikaan lisää. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, niin mitä jos äidin lääkityksen vuoksi ei olisi hyvä saada lapsia, jos lääke on vaikka hyvin teratogeeninen. Sittenkö on vain hylättävä myös seksi? Mitä jos naiselta on poistettu kohtu tms, eikä voi saada lapsia. Silloinko seksi on ok vaikka tiedetään, ettei lapsia voi tuosta aktista syntyä?

1 tykkäys

Näistä asioista ei kirkko ole antanut mitään täydellistä listaa. Kaikkien lisääntymistä ehkäisevien lääketieteellisten toimenpiteiden syyt ovat periaatteessa hyväksyttäviä kun niillä pyritään pitämään nainen, tai mies, elossa ja terveenä. Eri piispoilla on ollut erilaisia vastauksia kun kysymyksinä on ollut joku yksittäinen tapaus. En usko että kirkko pystyy tai että on edes tarvetta antaa hengellinen vastaus jokaikistä lääketieteellistä toimenpidettä koskien.

Seksuaalisten tekojen tekemistä ei tarvitse avioliitossa lopettaa vaikka nainen tai mies eivät olisi lisääntymiskykyisiä jostain sairaudesta tai sairaudenhoidosta johtuen.

Itse haluan lähinnä ottaa kantaa siihen että seksiä voi pitää täysin hyväksyttävänä asiana avioliitossa vaikka pari ei kokisi pystyvänsä elättämään ja hoitamaan yhtään lasta. Sellaisessa tilanteessa ehkäisy on hyvä asia. En siis ole sitä mieltä että seksi on luvallista vain heille jotka pystyvät huolehtimaan jälkeläisestä.
Maailmanhistoria on täynnä esimerkkejä että seksiä on harrastettu mutta ei ole pystytty huolehtimaan jälkeläisistä. En usko että seksin harrastamista voi tai kannattaa lähteä rajoittamaan erilaisissa tilanteissa (en usko että ihmiskunta on siihen tarpeeksi kypsä) mutta uskon siihen että kannattaa opettaa ihmisille syntyvyyden säännöstelyä, jotta hylättyjen lasten, huonosti voivien perheiden ja muiden taloudellis-sosiaalisten perheongelmien määrää saadaan laskettua.

Loppukevennys puolitosissaan:
Karrikoiden voisi sanoa että ajan fundamentalistista mallia, jossa kaikki ihmiset ehkäisevät raskautta ja ne jotka käyvät jonkin lisääntymis/lastenkasvatuskoulutuksen ja jotka havaitaan hommaan kykeneviksi emotionaalisesti ja psykologisesti, saavat luvan lopettaa ehkäisyn.

2 tykkäystä

Eikö tässä yleensä tehdä eroa luonnollisen ja luomisen mukaisen välillä? “Luonnollinen” asia tässä langenneessa maailmassa voi olla jotain hyvää, pahaa, tai neutraalia, mutta jos mietitään “alkuperäistä”/paratiisin mukaista luomisjärjestystä, oli siellä kaikki hyvää.

3 tykkäystä

Aiheeseen liittyen tahdon vain kertoa wanhan äijän mielipiteen:

Lapset ovat ehdottomasti parasta, mitä Jumala on minulle ja vaimolleni elämämme aikana suonut! Vaikka on ollut elämässä lasten takia paljon työtä ja murhettakin, kuten vaikeuksia selvitä taloudellisesti, ja saada aikaisiksi isompi asunto, jotta lapset saavat omat huoneet. Oli sellaisiakin aikoja, että piti pyytää pankilta lyhennysten lykkäyksiä, ja jättää oma syöminen vähäisemmäksi, että ruoka riitti kasvaville lapsille. Oli aikoja jolloin valvoimme vuorotellen sairaalan lattialla, kun lapsi oli vakavasti sairas ja letkuissa ja eristyksessä. Senkin koin kun pomo haukkui minut kun jäin hoitamaan sairasta lasta ("…se hoitovapaa on tarkoitettu lähinnä äideille…". Oli tuskaa siitä pääsisivätkö lapset opiskelemaan, löytäisivätkö töitä, ja miten heidän asumisensa järjestyisi.

Silti. Mikään nousu työuralla joksikin ihme päälliköksi, mikään voitettu kilpailu, mikään vaurastuminen tai oma talo ei anna sellaista, mitä omat lapset ja elämä heitä seuraten antaa.

Lyhyesti: Ilman lapsia olisin paljon pahempi paskiainen kuin mitä nyt olen. Isyys on opettanut jotain rakkaudesta ja huolenpidosta.

15 tykkäystä

@Sakarja n kirjoitus on tositarina arkipäivän sankareista, enkä usko että kukaan tuollaista tarinaa voisi mistään syystä kyseenalaistaa.
Ne, joilla on lapsia, tietävät kyllä että vastaavissa tilanteissa vanhemmalle opetetaan rakkauden ja huolenpidon taitoja. Ne, joilla ei ole lapsia voivat samaistua tuohon rakkauden oppikouluun toisissa tilanteissa.

Olen aina ihmetellyt miksi lapsettomia pariskuntia sanotaan itsekkäiksi ja että he itsekkyytensä takia ovat jättäneet hankkimatta lapsia.
Ensimmäinen syy jäädä lapsettomaksi on ketjussa jo käsitelty, se että pariskunta ei vaan toiveestaan huolimatta saa lapsia, eikä sen kyseleminen ole kohteliasta.

Toinen syy jäädä lapsettomaksi on ketjun aihe; vapaaehtoinen lapsettomuus.
Sellaisen parin tarkoitus muodostaa kahden ihmisen perhe ei ole itsekkyyden määrän maksimoiminen elämässä vaan nimenomaan rakkauden ja huolenpidon jakaminen ja opetteleminen. Toiset parit ovat kutsuttuja opettelemaan niitä vielä suuremmassa joukossa lasten tultua heidän elämäänsä, toiset opettelevat kahdestaan.

Rakkautta on kahden aikuisen välillä se kun tehdään edes joinain päivinä yhteistä kummallekin sopivaa ruokaa, eikä vain kahta erillistä ruokaa.
Se, että kun toinen ei jaksa siivota omaa asuntoaan (tämä esimerkkipariskunta asuu kahdessa eri asunnossa), toinen tulee auttamaan, vaikka kumpikaan eivät pidä siivoamisesta.
Huolenpitoa on se että toinen saattaa toisen hammaslääkäriin ja toinen tuo toiselle flunssalääkkeitä kotiin.
Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki ihmissuhteet sisältävät tilaisuuksia oppia rakkaudesta ja huolenpidosta.
Kaikissa perheissä, myös lapsettomissa, näitä asioita opetellaan ja uskon että jokainen tulee muodostaneeksi oman perheensä sellaiseksi että siinä juuri omat tarpeet, heikkoudet ja vahvuudet luovat kullekin tarpeeseen tulevat rakkauden oppimistilanteet. Jokainen jaksaa mennä sellaisen elämän oppikoulun läpi kuin mitä omat kyvyt oppia ja kehittyä vastaavat.

3 tykkäystä

En todellakaan pyrkinyt mihinkään syyttelyyn l(eri syistä) lapsettomia kohtaan. Enkä tahdo jakaa porukkaa lapsettomiin ja lapsia saaneisiin arvotusmielessä.

Kerroin vain oman kokemukseni. Minä en mitenkään olisi halunnut välttämättä heti liittomme alussa lapsia romanttiseen suhteeseemme. Mutta näin jälkikäteen olen onnellinen että asiat menivät juuri näin. Jumala tiesi paremmin, mikä on minulle tarpeen.

Kyllä normaalissa avioliitossa lapset tulevat molempien halun kautta.

1 tykkäys

Normaalissa avioliitossa lapset tulevat lahjana. Olipa halua tai ei. Lapsi on aina lahja. Istuin kerran isän kanssa juttelemassa omasta ja hänen historiastaan pitkän tovin. Minä olen ei-haluttu lapsi, vahinko. Omat lapseni ovat tulleet kun ovat tulleet. Ja kun olemme tulleet tietoisiksi lapsesta, niin siitä hetkestä lähtien olemme halunneet lapsemme. Tietenkään halullamme ei enää siinä vaiheessa ole merkitystä.

D

3 tykkäystä

Nähdäkseni Kristuksen vastaus opetuslasten päätelmään Matt. 19:10:ssä osoittaa selvästi, että lasten saaminen on avioliitton päämäärä. Ne, joihin sana “ei tule avioitua” soveltuu, ovat joko lisääntymiskyvyttömiä, tai valinneet jäädä lapsettomiksi. Näiden myös Kristus kehottaa jäämään naimattomiksi.

2 tykkäystä

No miten on? Pitääkö sinun mielestäsi sellaisen avioituneen parin erota, jotka avioitumisensa jälkeen huomaavat, etteivät lääketieteellisestä syystä kykene saamaan lapsia? Entäpä voivatko sellaiset nainen ja mies mennä aviolittoon, jotka tietävät, että toinen tai molemmat ovat jonkin lääketieteellisen syyn takia kykenemättömiä saamaan lapsia? Entäpä, eikö Raamatun sana “tulevat yhdeksi lihaksi” tarkoita mitään muuta kuin yhdyntää? Ovatko esim. kaksi vanhusta, jotka ovat jo saaneet lapsia enää yksi liha, jos vanhuuden takia eivät enää kykene niitä saamaan?

1 tykkäys

Kysymyksesi on sekava. Viittasin Jeesuksen sanoihin avioliiton tarkoituksesta. En yhdeksi lihaksi tulemiseen tai siinä olemiseen (1 Moos. 2:24; Ef. 5:22-33).

En näe että on kysymys minun mielipiteestäni, vaan Kristuksen sanasta, jonka hän käskee soveltaa - kunkin itseensä.

Kirjoitit kuitenkin lasten saamisen olevan avioliiton päämäärän, jonka tulkitsen siten, että ne, jotka eivät saa lapsia avioliitossaan, syystä tai toisesta, eivät voi olla avioliitossa, eli heidän olisi erottava?

Lisäksi, eihän Jeesus tuossa kiellä avioliittoa, vaan hyväksyy nämä kolme ihmisryhmää poikkeukseksi sen solmimisessa.

Käsittääkseni kirjoitin nimenomaan, että Jeesus osoittaa kyvyttömyyden lisääntyä avioliiton esteeksi ja näiden rinnalle asettaa heidät, jotka omistautuvat pidättyvyyteen. He eivät saa avioitua, koska siihen liittyy oletusarvona lasten saaminen. No miksi kyvyttömyys lisääntyä on este avioliitolle? - koska silloin avioliiton päämäärä ei voi täyttyä.

Tuo tulkintasi on tosiaan omasi ja “syystä tai toisesta” sisältää aika paljon.

Tulkintasi johtaa myös kategoriseen ehkäisykieltoon, eli sellaisten avioparien jotka käyttävät ehkäisyä ei saisi olla naimisissa, jos kerran avioliiton primaarinen päämäärä on lasten saaminen!

Perinteisesti on kyllä tulkittu niin, että kyse ei ole lisääntymiskyvyttömyydestä vaan kyvyttömyydestä yhdyntään. Esim. Lutherin avioliittokirjoituksissa tämä tulee selvästi ilmi, eli omasta päästäni en ole tätä tulkintaa keksinyt. Ajatus on siinä lähinnä se, että avioliittoon kuuluu sen fyysinen puoli tärkeänä osana ja jos on tiedossa ettei sitä voi toteuttaa, niin silloin on avioliiton “kohderyhmän” ulkopuolella. En löydä mainitsemastasi raamatunkohdasta mitään viittausta lasten saamiseen. Pidän myös outona ajatusta, että avioliiton päämääränä voisi olla asia, joka ei kaikkien kohdalla kuitenkaan toteudu. Tahaton lapsettomuus voi iskeä myös sellaisten kohdalle joilla ei ennen lastenhankinnan yrittämistä ole ollut mitään aavistusta siitä, että asiassa voisi olla jotain ongelmaa. Joten kaikkiin kristillisiin avioliittoihin ei missään tapauksessa synny lapsia. Tämä asia ei siis voi olla avioliiton määrittävä tekijä ja ensisijainen tavoite.

3 tykkäystä

No en kyllä tulkitsisi ihan noinkaan, eihän missään kohdassa puhuttu määrästä mitään, eli kun päämäärä on toteutettu kerran tai muutaman, niin ei kai sitä enää jatkaa tarvitse… Mutta tosiaan kuten edellä esitin niin en kannata tätä ajattelua (ja olen itse vapaaehtoisesti lapseton).