Olisihan se hienoa joskus päästä todistamaan oluen siunaamista.
Bless, + O Lord, this creature beer, which thou hast deigned to produce from the fat of grain: that it may be a salutary remedy to the human race, and grant through the invocation of thy holy name; that, whoever shall drink it, may gain health in body and peace in soul. Through Christ our Lord. Amen.
Koska en itse tunne lainkaan kyseistä uskovaa, niin en uskalla mennä väittämään, että hänen moiset puheensa ovat olleet jonkinlaista katkeraa hevosenleikkiä, vaikka sellainen tulkinta minulle tulisi kyllä ensimmäisenä mieleen; jos hän vakavissaan piti alennustilaansa raamatullisena niin voi hyvänen aika sentään!
Mulla on hyvin surkea ja rajoittunut juomamaku. En oikeastaan juo muita juomia kuin vettä, teetä, rooibosta ja joitain mehuja. En itse koe tämän asian olevan mikään ongelma, mutta jos se sitä on, niin teologinen ongelma se ei ainakaan ole.
Hän vaikutti tosissaan olevalta sanojensa ja olemuksensa perusteella, mutta mistä minäkään voin varmasti tietää, mitä toisen mielen sisällä oikeasti liikkuu. Olipa tuo miten oli, niin joka tapauksessa itse kukin voi varmaan tunnistaa itsestään sellaisen piirteen, että kun harjoittaa vääryyttä, on helppo keksiä tekosyitä, puolusteluja tai sysätä vastuu muualle kuin itselle.
Toin kyseisen toisen äärilaidan (joka ei siis tietenkään ole mikään kristillinen näkemys) esille, koska haluaisin nostaa esille kysymyksen, voiko uskova ihminen, esim. huumeisiin sortuva tai humaltumiseen usein lankeava olla pelastettu, jos hän vain huutaa avuksi Herran nimeä (Room. 10:13), vaikka hän ei vapautuisikaan elämänsä aikana addiktiostaan tai selvästä synnistään? Paavali sanoo, että juomari ei peri taivasten valtakuntaa (1 Kor. 6:10). Mutta jos uskova ei kärsi mistään addiktiosta tai lankeile julkisynteihin, mutta Paavalin tavoin ei vapaudu ylpeydestään (2 Kor. 12:7), esim. turhamaisuudesta, ihmispelosta tai jostain muusta ylpeyden ilmenemismuodosta, niin miksei ylpeyden synti sinänsä, vaikka se ei siis ilmenisi räikeällä tavalla kuten juoppous, olisi yhtä lailla kadottava synti ilman anteeksiantamusta, ja miksi toisaalta humaltumistaan juoppo uskova ei saisi anteeksi, jos esim.viimeisen krapulansa aikana kuolee, mutta kuollessaan huutaa avukseen Herran Jeesuksen nimeä? Jos kohtaisin juopon ihmisen, joka tekee kuolemaa, niin varmasti pyrkisin evankelioimaan häntä jollain tavalla, enkä missään tapauksessa ajattelisi, että koska kyseessä on juoppo, niin hän ei voi pelastua, koska Paavali sanoo, että juomari ei peri taivasten valtakuntaa. Luterilaisittain voisi sanoa, että esim. tällaisissa tapauksissa on sodittava evankeliumilla lakia vastaan. Jeesuskin soti Raamatulla Raamattua vastaan: Matt. 4:1-11; Luuk. 4:1-13.
Juomarista yms. sanon, että kyse on identiteetistä. Jos identifioituu, niin myös on. Tai…
Mielestäni Room. 7:14-25 voisi kuvata myös addiktionsa kanssa kamppailevan uskovan tai herätyksen tilassa elävän ihmisen mielenmaailmaa. Paavalin kuvaama ihminen kärsii synnistään ja haluaisi olla negatiivisesta taipumuksestaan vapaa, eli haluaisi olla kaikkea muuta kuin ihminen, joka mielellään identifioituu syntiseen taipumukseensa. Kamalin tuska hurskaalle on omasta synnistä aiheutuva tuska.
Ei ole. On toki epäkohteliasta tuputtaa alkoholia niinkuin mitä tahansa muutakin, mutta ei oman trauman perusteella voi vaatia muilta poikkeavaa käytöstä. Ei sitä viinaa tulla väkisin kaatamaan kurkusta alas.
Seurakunnassa on syytä muistaa se heikon veljen ymmärtäminen. Alkoholi on asia, joka on voinut olla jollekulle ongelma joko läheisen tai itsensä väärinkäyttäessä sitä. Minusta on ihan ok pitää seurakunnan toiminta alkoholittomana. Mikä ei taas tarkoita sitä, että alkoholin pitäisi olla täysin kiellettyä. Vaikka retkellä voi ihan hyvin nauttia oluen siinä missä limunkin.
Kyse on kunnioittamisesta ja järjenkäytöstä.
Kunnioitus ja järjenkäyttö ei edellytä tabuaihetta. Edes seurakunnassa.
Minusta tässä ei tarvitse alkaa miettimään tulkinnan esittäneiden henkilöiden henkilökohtaisia ominaisuuksia, vaan ennemmin tutkia itse tuota väitettä. Antaako Saarnivaara väitteensä tueksi jotain evidenssiä eli antiikin tekstejä, joissa oinos-sanaa käytettäisiin noin? Sanan ylivoimaisesti yleisin ja normaali merkitys kuitenkin oli (alkoholipitoinen) viini eikä tuossa raamatunkohdassakaan tunnuta muuta vihjattavan. Netissä oleva versio LSJ-sanakirjasta antaa oinokselle merkitykset wine, fermented juice of other kinds; the wine-market; name of Dionysios. En nyt millään jaksaisi ruveta tarkemmin tutkimaan, voiko tuo wine joissakin tapauksissa olla alkoholitonta. Minusta todistustaakka on Saarnivaaralla.
Ei Saarnivaara anna mitään todistusaineistoa. Hänen toimittamassaan vanhemmassa selitysraamatussa sanotaan Johanneksen evankeliumin toisen luvun alaviitteessä, että Jeesus “muutti veden rypälemehuksi, joka oli terveellistä juomaa. Häävieraille oli hyväksi saada alkoholipitoisen viinin jälkeen rypälemehua”. Vähän aikaisemmin samassa alaviitteessä sanotaan: “Jeesus ei voinut muuttaa vettä alkoholipitoiseksi viiniksi ja niin edistää juopottelua, joka on Jumalan valtakunnan ulkopuolelle sulkeva synti. Hän ei tullut edistämään syntielämää, vaan pelastamaan synnistä.”
Samoin olen joskus kuullut jonkun selittävän, että kun Paavali kehoittaa Timoteusta käyttämään viiniä vatsakipuihinsa, että kyse oli neuvo käyttää sitä ulkoisesti, siis hieroa vatsan päälle.
Eikö vapaiden suuntien ehtoollisellakin tarjota jotain alkoholitonta mehua kaikille viinin asemesta?
Yhdessä Kristuksen seurakunta -nimisen lahkon tilaisuudessa, jossa olin aikoinaan kauan sitten uteliaisuudesta käymässä, tarjottiin Mehukatti -mehua ja cream crackereita ehtoollisella. (Kyseisen lahkon perustaja on Kip McKean.)
Muistaakseni mormoneilla on viinin sijasta vettä ehtoollisella.
P.S. Tuomasmessussa on ollut tarjolla alkoholiton ehtoollisvaihtoehto.
Saarnivaaran rypälemehutulkinnassa on siinä mielessä johdonmukaisuutta, että Joh. 2:10 näyttäisi viittaavan siihen, että ennen veden viiniksi muuttumista juhlavieraat olivat jo juopuneet. Voimistiko Jeesus siis ihmeensä avulla häävieraiden humalatilaa? Jos joku on jo humaltunut, onko oikein, jos humalatilaa pahennetaan?
Sehän on juojien omalla vastuulla, että juovatko he itsensä humalaan vai eivät. Jeesuksen tekemässä ihmeessä oli kuitenkin kyse siitä, että hän muutti arkipäiväisen veden korkealuokkaiseksi juhlajuomaksi. Ja se on juuri sitä, mitä Jeesus tekee: muuttaa jumalallisilla voimillaan asiat ja ihmiset arvokkaammiksi kuin mikä niiden entinen olemus on. Hän kirkastaa, puhdistaa, parantaa, täydellistää ja pyhittää.
Ortodoksisessa kirkossa tuo ihme on nimenomaan pyhän avioliiton sakramentin kuva: samalla tavalla Jeesus pyhittää parin suhteen, joka tuodaan hänen eteensä vihkimistoimituksessa. Avioliiton sakramentin vaikutus ei kuitenkaan ole hetkellinen, vaan sakramentin terapeuttiset vaikutukset kestävät koko avioliiton ajan - elleivät ihmiset sitten riko liittoaan. Joka tapauksessa kyseinen veden muuttumisihme on raamatullinen peruste avioliiton pitämiselle sakramenttina. Kyse ei ole siten mistä tahansa inhimillisestä parisuhteesta, vaan liitosta, joka on tuotu Kristuksen eteen, jotta hän täydellistäisi sen ja pyhittäisi ihmisiä sen kautta.
Luonnollisesti mitä tahansa ihmissuhdetta ei voi täydellistää Aatamin ja Eevan paratiisissa vallinneen suhteen kaltaiseksi, koska lähtökohtakin vaikuttaa siihen, millainen lopputulos on ylipäätään mahdollinen. Adamin ja Steven suhteesta ei saa Adamin ja Even suhdetta, vaikka kuinka yrittäisi. Viinikin tehtiin riittävän puhtaasta vedestä, ei esim. maidosta, virtsasta tai kuravedestä, vaan sellaisesta vedestä, joka sopi juotavaksi jo lähtökohtaisesti.
Joh. 2:10 καὶ λέγει αὐτῷ· πᾶς ἄνθρωπος πρῶτον τὸν καλὸν οἶνον τίθησιν καὶ ὅταν μεθυσθῶσιν τὸν ἐλάσσω· σὺ τετήρηκας τὸν καλὸν οἶνον ἕως ἄρτι.
Minusta tuossa jakeen alkuosassa pitojen valvoja (ὁ ἀρχιτρίκλινος) puhuu yleisellä tasolla: näin tapahtuu yleensä. Jakeen loppuosassa hän puhuu näistä meneillään olevista juhlista. Valvojan omien sanojen mukaan tavallisesti pitojen alussa tarjottava hyvä viini on sellaista, josta humallutaan, siis alkoholipitoista, joten siinäkin valossa jakeen loppuosan ainoa johdonmukainen tulkinta on, että kyseessä on alkoholipitoinen viini, kun valvoja puhuu siitä sellaisena, jota juhlissa yleensä tarjotaan aluksi mutta nyt poikkeuksellisesti lopuksi.
Täytyihän sitä olla alussakin - eihän se muuten olisi voinut loppua, vaan silloin sanottaisiin, että viiniä ei ollut alun alkaenkaan. Jeesuksen tekemä oli vain poikkeuksellisen laadukasta viiniä, parempaa kuin se, jota alunperin tarjottiin.
No enpä muuta väittänytkään … mitä et tietysti sinäkään väittänyt.
TV2. Joo, täytyy olla niin, että Jeesuksen ihmeessä vesi muuttui viiniksi, ei rypälemehuksi. On kuitenkin hyvä joskus pohtia kaiken maailman väitteitä.
Viini on Pyhän Hengen vartauskuva. Jeesus tuo mukanaan “uutta viiniä”. Viinin loppuminen merkitsee sitä, että Israelista on tullut hengetön. Kiviastioissa oleva vesi (Joh. 2:6) oli tarkoitettu puhtaussäännösten noudattamiseen; mutta juutalaiset puhtaussäännökset eivät enää puhdista todellisessa uskonnollisessa mielessä ketään, vaan tarvitaan Jeesuksen mukanaan tuoma “uusi viini”, Pyhä Henki, joka uudistaa ihmisten kivisydämet ja saattaa heidät lopulta Jumalan valtakuntaan. (Jotenkin näin eksegeetti Timo Eskola on aiheesta opettanut.) Ihmeen tarkoituksena olisi siis sanoa, että Jumalan viimeinen lahja ihmisille, kristinusko, on parempi kuin sitä edeltänyt juutalaisuus. Uusi liitto on parempi kuin vanha liitto.