Kristityt ja alkoholi

Tässä ketjussa voidaan keskustella kristinuskon ja alkoholin välisestä suhteesta. Absolutismin vaatimus ei ole koskaan kuulunut klassisiin tunnustuksiin, vaikka kohtuutta on tietenkin pidetty ja pidetään tavoiteltavana. Vasta 1700- ja 1800-lukujen kuluessa levinneiden, lähinnä kai anglosaksista ja enemmän tai vähemmän “kalvinistista” perua olevien herätysliikkeiden mukana levisi osaan kristikuntaa ajatus täysraittiudesta yhtenä tosikristityn tunnusmerkkinä. Kertokaa mielipiteitänne aiheesta.

Tämmöinen uutinen tuli vastaan.

Kursorisella luennalla jutussa ei ole mitään sinänsä ongelmallista. Mutta tarkemmin lukien siitä tietysti voi haistaa vähän semmoista suomalaiskansallista, ultramatalakirkollista pietismiä, jonka mukaan on yksi lysti, kohtaako Jumalan kirkossa vai metsän siimeksessä - tai tässä tapauksessa kapakassa.

Mutta noin yleisesti ottaen: papin kanssa kaljalle? Mikä jottei. Onhan näitä vähän vastaavia happeningejä nähty meilläkin päin. Viimeisimmän linkin sisältämä juttu eli kansainvälinen tarjoa papille bisse -päivä on ajankohtainen ensi viikon perjantaina; harmin paikka, että päivä tänä vuonna osuu perjantaille, se on näetsen abstinenssipäivä ja minulla abstinenssi pitää sisällään paitsi vegaanidieetin myös täysraittiuden. No, ehkä ensi vuonna.


Ajankohtaista-alueen aloitusviestit ovat wiki-viestejä, joita kuka tahansa voi muokata. Aloitusviestiin lisätään olennaiset uutislinkit ja muut, joiden perusteella ketjussa käydään keskustelua. Aloitusviestin kirjoittaja tai joku ylläpidosta muuttaa ensimmäisen viestin wiki-viestiksi.

1 tykkäys

Kai sinä voit papille silti oluen ostaa, jos papin abstinenssiin ei sisälly alkoholittomuutta? :slight_smile:

2 tykkäystä

Vihjailetko jotain?:smirk:

3 tykkäystä

Kaljan ja papin yhdistelmässä ei ongelmaa, mutta jotenkin herää kysymys, miksi asiasta tarvitsee tehdä numeroa. Olut on elintarvike. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

2 tykkäystä

Suomessa sen erikoisuus liittyy kai suomalaiseen hengellisyyteen pesiytyneeseen absolutismin harhaan.

Toki. Mutta jotenkin tämä tuntuu sellaiselta tarkoitukselliselta kohun herättämiseltä. Tulee mieleen käsite publicity stunt. En tiedä. Ehkä olen ennakkoasenteinen.

1 tykkäys

Epäilemättä näin. Mutta Suomen hengellisessä traditiossahan on toinenkin ja huomattavasti ymmärtäväisempi tulokulma mallasjuomilla ryyditettyyn kristillisyyteen. Tarkoitan tuota enemmän tai vähemmän “körttiläistä” twistiä, jota kai on viime aikoina näkyvimmin edustanut pastori Jaakko Heinimäki. Häneltä muistan lukeneeni anekdootin, jonka mukaan itse Lutherus ratkoi yhdessä “Philippuksen” (ilm. Melanchtonin) kanssa teologisia ongelmia Pyhän Hengen ja oluen voimalla… Tiedä sitten, kuinka luotettavia nuo jutut ovat, mutta varmaa kai on ainakin se, että Wittenbergin vastapaavi… eikun siis uskonpuhdistaja ei varsinaisesti sylkenyt lasiin eikä missään tapauksessa ollut absolutisti; harva siihen aikaan kyllä yleensäkään oli.

Vaikka täällä pitäisi kai haukkua körttejä, olen sympannut körttejä siitä asti, kun luin Paavo Ruotsalaisen alkaneen ryypätä julkisesti paloviinalla tympäännyttyään aikansa ihmisten ulkokultaisuuteen. Tämähän on melkein mallia Kristuksen tähden houkka-toimintaa eeppisyydessään

4 tykkäystä

En haluaisi papin kanssa bisselle. Se määrittelisi tavallaan itsen ja papin suhteen liian rennoksi. Asia olisi toinen, jos kyseinen pappi olisi oma läheinen ystävä muutenkin.

Mutta toisaalta, tämä on minun tuntemukseni. Ei minulla ole esimiehiä tai rippi-isää facebook kavereinakaan.

Rumaa kai näin tietysti on ajatella. Mutta vähän sama tulee mieleen. On tiettyjä pappeja, joille on tärkeätä päästä otsikoihin. Kauniisti voi tietysti ajatella, että sen taustalla on halu viedä evankeliumia eteenpäin epäsovinnaisinkin keinoin.

Minusta papilla on oikeus käydä oluella, joten loogisesti ei ole lähtökohtaisesti mitään väärää siinä, että seurakuntalainen käy papin kanssa oluella. Se mikä minua tässä häiritsee, on se jos siitä tehdään seurakunnan toimintaa. Tai edes mainostetaan seurakunnan puolesta. Ei tuo tissuttelu minusta kuitenkaan mitään varsinaista hengellistä rakentumista palvele, vaan on sallittua lähinnä vain ihmisluonnon heikkouden tähden.

5 tykkäystä

Minusta oluen äärellä tapahtuva kohtaaminen voi olla hengellinen tilanne.

Mikä tahansa voi olla hengellinen tilanne. Mutta ei kai mikä tahansa voi olla seurakunnan toimintaa.Se

2 tykkäystä

Alkoholi on vähän herkkä juttu, koska ihmisillä voi liittyä siihen niin paljon kaikenlaisia traumoja ja painolastia, joko oman tai läheisten alkoholin väärinkäytön takia. Siksi kaikessa alkoholiin liittyvässä on aiheellista olla aikalailla kieli keskellä suuta, ettei tee asioita vain hankalammiksi ihmisille. Alkoholin tarjoaminen seurakuntaan liittyvässä kontekstissa on suomalaisessa kulttuurissa ongelmallista. Suomalaisten väärää alkoholisuhdetta ei pyyhitä hetkessä pois sillä, että eletään niinkuin sitä ei olisikaan eikä huomioida sitä mitenkään.

Mutta väittäisin kyllä vastaan @Silvanus lle siinä, että olisi olemassa absolutismin harha. Ei ole. On vain absolutismin vaatimisen harha. Kuten jo edellisellä foorumilla totesin, en edelleenkään aio alkaa vastentahtoisesti käyttämään pahanmakuisia juomia vain sen takia, että pääsisin tekemään pesäeroa lakihenkisiin fundamentalisteihin.

8 tykkäystä

Joko et ole koskaan maistellut todella hyvänmakuisia viinejä ja oluita tai sitten makusi on surkea…

Mutta asiallisesti puhuen sinulla on tietysti aivan oikea asenne. :+1:

1 tykkäys

Anskutin on vain niin nuori… Minustakin oluet ja viinit maistuivat kamalilta noin kolmikymppiseksi asti mutta nyt on tilanne muuttunut :slight_smile:

2 tykkäystä

Uuras Saarnivaaran toimittamassa Jumalan Kansan Pyhässä Raamatussa (Uusi Tie, 1993) on Johanneksen evankeliumin toisen luvun alaviiteessä seuraava selitys kohtaan 2:3-10:

Sana oinos merkitsee sekä tuoretta rypälemehua (josta usein käytetään nimitystä “nuori viini”) että käynyttä alkoholipitoista viiniä. Jeesus muutti veden hyväksi nuoreksi viiniksi. Hän ei voinut edistää juopottelua, joka on syntiä (1 Kor. 6:10. Ef. 5:18).

Erään tuttavani laatima palindromi kuvaa mielestäni hyvin sitä, että jotkut käyttävät liiallisesti alkoholia paetakseen ahdistustaan, joka pitäisi käsitellä muulla tavalla. “Ei Satua saa! Taas A-olut? IRA AB:n baari tuloa saa taas. Auta sie!”

Että Kristuksen ensimmäinen tunnusteko olikin veden muuttaminen - mehuksi! Uskokoon ken tahtoo. En sinänsä epäile sitä, että Jeesus vastusti juopottelua. Eikös Saarnivaaralla ollut herätysliiketausta? Googlettamalla tulee mm. lestadiolaisviitteitä, niin että siltä osin tässä eksegeesissä ei ole mitään ihmettelemistä.

1 tykkäys

Siksi toisekseen:

Heh.

No, totta puhuen kard. Ratzinger / paavi Benedictus ei tiettävästi ole koskaan erityisemmin pitänyt oluesta, mutta hän on lehtimiesten mieliksi suostunut näihin kuviin; stereotyyppisen mielikuvan mukaan kun baijerilaisen kuuluu juoda olutta, ja se koskee tietysti myös pappismiehiä.

Saarnavaarin käsitys on yksi äärilaita-käsitys kristikunnan keskuudessa. Toista äärilaitaa edustaa eräs usein humaltunut aikoinaan tuntemani uskova, joka sanoi, että juopottelunsa on raamatullista, sillä Sananlaskuissa sanotaan, että “antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille. Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä, älköönkä enää vaivaansa muistelko” (San. 31:6,7). Yhtä lailla kyseisen henkilön raamatullisuuden alkoholiasiassa voi perustellusti kyseenalaistaa.

1 tykkäys