Tämä on aihe jossa ääripäihin jumittuminen ei mielestäni anna aiheelle oikeutta.
Siinä on se kompastuskivi, että jos näin lähdetään ajattelemaan tullaan siihen ongelmaan että Raamattu Jumalan Sanan eli Ikuisen Logoksen “ikonina” ei voi olla kirkon synnyttämä. Kirkko on omalla tavallaan Logoksen “ikoni”. Raamattu on monien mielestä kirkkoa enemmän Logoksen “ikoni” (Johanneksen evankeliumi 1), sillä kirjoitettu Jumalan sana ei luomakunnassa rajoitu kirkon aikaan.
@Diakoni toi Kirkkokunnan valitsemis -ketjussa esille tuon että varhaisimmilla kristityillä oli Raamattu josta puuttui varhaisen kirkon muistiin kirjoittamat kirjat. Silti itse sanoisin että heillä oli Jumalan sana. Tai Sana. Logos.
Heillä oli lupaus, sitä lupausta ja valintaa he lähtivät ilmoituksen täyteydessä elämään ja mitä siitä seurasi, luemme Uudesta testamentista. Kirkko vahvisti aikanaan sen, millä kirjoilla oli painoarvoa täydennettäessä vanhatestamentillista Jumalan sanaa, mutta mielestäni kirkko ei antanut ihmiskunnalle Raamattua.
Tämä pohdinta palaa osittain siihen kysymykseen mitä tarkoittaa että joku teksti on Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan sanaa. Jos joku teksti on tätä, se on sitä kirkosta riippumatta, koska Vanha testamentti on kirjoitettu ennen kirkon aikaa ja kirkko silti pystyy tunnustamaan sen Pyhän Hengen inspiroimaksi.
Toisaalta, jos lähdetään miettimään, että kirkko on Kristuksen ruumis, Pää ja Ruumis, Kristus ja kirkko, silloin Raamatun jumalansanaisuus sisältyy jollain tavalla kirkkoon. Eli kirkon olemus on ollut olemassa jo ennen Kristuksen syntymää kirjoitetussa vanhatestamentillisessa Jumalan sanassa. Jos tästä mennään lopputulokseen että se olikin Raamattu joka synnytti kirkon, Logos joka synnytti kirkon, ollaan loogisessa solmussa, mutta joskus huono logiikka antaa tuoreutta ajatteluun.
(Muokkasin viestiä lisäten siihen ajatuksen virtaa useampaan otteeseen.)