Kristillisessä kontekstissa kultainen sääntö ei yleensä esiinny irrallaan, vaan osana kokonaisuutta, johon liittyy myös pyrkimys Jumalan sanan ja Hänen tahtonsa noudattamiseen jollain tavoin muutenkin. Siitä johtuu, että kristillisessä kontekstissa hyvän määritelmä ei riipu vai sen miettimisestä, mitä Bertta toivoisi hänen tekevän hänelle, vaan reunaehtona on käytännössä aina myös Jumalan tahto. Tämä suojelee kultaisen säännön väärinkäytösmahdollisuuksilta. Ihminen kun voi toivoa myös sellaista, mikä ei ole Jumalan Raamatussa antaman ilmoituksen mukaan oikein ja hyvää.
Kultainen sääntö on kristitylle periaate siitä, kuinka tulee pyrkiä edistämään lähimmäisen kannalta hyvää ja parasta - nimenomaan silloinkin, vaikka vastaavaa kohtelua ei siltä toiselta vastavuoroisesti koskaan takaisin saisi. Yo-lautakunta:
5.1 Eri katsomuksissa tunnetun kultaisen säännön keskeinen periaate on 1 p. vastavuoroisuus.
Ainakin kristillisestä näkökulmasta tuo yo-lautakunnan vastausohje voi olla siis jopa vastoin sitä, mitä kristitty kultaisesta säännöstä voi ajatella.
Tuo ei ole ainoa erikoinen kohta tuossa elämänkatsomustiedon yo-kirjoituksen kysymyksessä. Kävin läpi kysymyksen 5 ensimmäistä kysymystä ja niille yo-lautakunnassa esitetyt “oikeat” vastaukset, ja pohdin niitä lyhyesti. Seuraava kysymys näkyy olleen:
5.2 Suomen lainsäädännössä Jumalan pilkkaaminen 1 p. on teko, josta voidaan rangaista vankeudella.
Teknisesti oikeaksi merkattu vastaus on oikein, jos kysymys tulkitaan lain sanamuotojen mukaan, mutta jos kysymyksen lukija tulkitsee kysymyksen empiirisesti, sitten oikeaksi esitetty vastaus on väärä. En tiedä uskonrauhan rikkomisen pykälän nykyisen muotoilun voimassaoloaikana kenenkään saaneen rangaistukseksi Suomessa vankeutta. Sakkoja on annettu. Rangaistusasteikon ääripäitä ylipäätään monissa muissakaan asioissa harvoin sovelletaan.
Seuraava kysymys kuuluu näin:
5.3 Agnostikko 1 p. ei tiedä, onko jumalia olemassa.
Muotoilu on monikossa. Eli ilmeisesti vaikkapa sellainen kristitty, joka uskoo Jumalaan, mutta ei halua ottaa kantaa siihen, onko jotain muita jumalia mahdollisesti olemassa, on yo-lautakunnan määritelmän mukaan agnostikko. Samoin esimerkiksi vahvat fideistit ovat määritelmän mukaan agnostikkoja, jotka katsovat että heidän luottamuksensa Jumalaan ei perustu tietoon, vaan uskoon.
5.4 Ateistinen maailmankuva on välttämättä 1 p. ristiriidassa monoteismin kanssa.
Yo-lautakunta vaikuttaisi tässä kohden edustavan sellaista teologista koulukuntaa, jonka mukaan sama ihminen ei voi olla ristiriidattomasti yhtä aikaa ateisti ja monoteisti. Empiirisesti tarkastellenhan sekin on monella yksilöllä reaalista todellisuutta, koska usko ja epäusko voivat olla läsnä yksilön elämässä yhtä aikaakin. Aihetta sivuaa omalta osaltaan esim. Groeshellin kirja “Kristitty ateisti: Uskon Jumalaan, mutta elän kuin häntä ei olisi”. Siinä ajatuksena on, että kristityn olisi syytä elää toisella tavalla kuin ateistin toimiakseen uskonsa kanssa ristiriidattomasti, mikä saattaa edustaa hyvin samansuuntaista teologista linjaa kuin mitä vastausohjeen laatijatkin ovat ehkä edustaneet.
5.5 Luonnon ulkopuolella ei ole jumalia 1 p.
monoteismin mukaan.
panteismin mukaan. (X)
Tässä yo-lautakunta on esittänyt väitteen, että luonnon ulkopuolella ei ole jumalia monikossa, ja ilmoittanut, että monoteismi-vaihtoehdon valitseminen on väärä vastaus. Perustelua tälle erikoiselle pisteytysohjeelle ei ilmene ohjeesta. Elämänkatsomustiedon yo-lautakunta ei vaikuta huomanneen, että monoteismi-termiin sisältyy kannanottoa myös jumalien määrään. Omasta mielestäni monoteismi-vastauksen pitäisi aivan ilmiselvästi olla myös käypä vastaus tuohon kysymykseen. Kysymys on laadittu huonosti, kun useampi vastaus voi olla oikea.
Lautakunnassa ei mahdollisesti ole ollut yhtään jäsentä, joka olisi elämänkatsomustiedon kysymyksiä laadittaessa ja pisteytysohjeita tehtäessä osannut samaistua monoteistiseen ajatteluun.