Kuningas Mammona

Moraali
1

Tahtoisin tässä viestiketjussa tutkia kanssanne kristityn suhdetta rahaan ja omaisuuteen. En ole varma, mitä aiheesta pitäisi opettaa, mutta ajattelin, että voisin tässä ikään kuin kokeeksi puolustaa köyhyysvaatimusta, jota ainakin fransiskaanit ovat noudattaneet. Ajatukseni kumpuavat lähinnä luterilaiselta teologilta Dietrich Bonhoefferilta, joka kuulemma tokaisi “raha on roskaa”.

Aiheen taustalla on laajempia kysymyksiä, kuten lain kolmas käyttö, ristin teologia sekä lain ja evankeliumin suhde ja pelastus.

Keskeisiä Raamatunkohtia aiheesta ovat ainakin riemuvuoden koittaminen (Luuk. 4:16-21), opetuslasten kutsuminen (Matt. 4:18-22), Jeesuksen seuraamisen hinta (Luuk. 14:25-33), autuaaksijulistukset (erit. Luuk. 6:20, 24 vrt. Jaak. 2:1-7, 5:1-6), kehotus vihollisrakkauteen (Matt. 5:38-48), Isä meidän (Matt. 6:9-13), Jeesuksen puhe mammonasta (Matt. 6:19-24, Luuk. 12:13-21), puhe Jumalan valtakunnan ensisijaisuudesta (Matt. 6:25-34, Luuk. 12:22-34), kehotus omaisuuden poismyymiseen (Luuk. 12:33), opetuslasten lähettäminen (Mark. 6:7-13), rikas nuorukainen (Matt. 19:16-26), vertaus aarteesta ja helmestä (Luuk. 13:44-46), kysymys veron maksamisesta keisarille (Mark. 12:13-17), ohjeet pitojen kutsuvieraista (Luuk. 14:12-14), rikas mies ja Lasarus (Luuk. 16:19-31), alkuseurakunnan yhteiselämä (Ap.t. 2:42-47, 4:32), seurakuntien anteliaisuus (2. Kor. 8:1-15), työmiehen palkka (1. Tim. 5:18), varoitus rahanhimosta (1. Tim. 6:3-11) sekä Vanhan testamentin monet psalmit (esim. Ps. 72), sananlaskut (esim. Snl. 30:8) sekä profeettojen kritiikki köyhien sortamista kohtaan (esim. Aam. 4:1).

Etenkin kertomus rikkaasta miehestä osoittaa, ettei rahasta luopuminen eli lain mukaan eläminen pelasta, vaan yksin Jumalan armo. Luterilainen armo-oppimme ja elämämme kallistuu kuitenkin antinomismiin ja halpaan armoon, missä rikas saa elää rikkaana, kun kerran luopuminen ei pelasta, vaan yksin armo. Suhtautumisemme rahaan ja omaisuuteen, rikkauteen ja köyhyyteen, on osa Jeesuksen seuraamista, ristin kantamista ja kilvoittelua.

Juuri raha ja omaisuutemme paljastaa meidät rikkaiksi riistäjiksi, joille profeetat osoittavat tuomionsa, Jeesus “voi teitä” -huutonsa ja Luukas Lasarus-vertauksensa. Emme etsi ensin Jumalan valtakuntaa, emmekä vaihda riemuissamme omaisuuttamme taivaan valtakunnan helmeen. Kumoamme Jeesuksen Lutherilla poistamalla Herramme seuraamisen hinnan. Emme jaa runsaasti vähästämme, vaan niukasti paljostamme. Etsimme omaa hyväämme kuten kaikki maailmalliset ihmiset. Riemuvuoden ja velkojen anteeksiannon sijaan tuemme pankkien rahajärjestelmää, jonka tarkoitus on vaurastuttaa rikkaita ja köyhdyttää köyhiä velkarahalla. Kirkkomme on rikkaiden kirkko, joka horjahtelee rikkaiden myötäilemisen ja kristillisyyden leikkimisen nuoralla.

Lyhyesti sanottuna, me rakastamme mammonaa ja vihaamme Jumalaa.

2 tykkäystä
2

Tämä ei pidä paikkaansa yleisesti. Joidenkin kohdalla voi pitää.

Ei voi yleistää. Kuka rakastaa rahojaan enemmän, kuka vähemmän. Tai Jumalaa. Ei se riipu niinkään omaisuuden määrästä, vaan siitä mihin sydän on kiinnittynyt. Yhtä hyvin joku vähätuloinen ilman omaisuutta voi himoita rahaa ja mammonaa.

2 tykkäystä
3

Jos ei lasketa perijättäriä yms, niin pääsääntöisesti ihmisen pitää tehdä kovaa työtä saadakseen rahaa. Harvoille työ on niin mukavaa, että sitä tekisi, vaikkei siitä rahaa saisikaan. Jos nyt kaikki yhden vaipan ja päivittäisen leipäpalasen ylittävä omaisuus täytyy antaa köyhille, joilla ei ole edes vaippaa eikä leipää, ei työntekoon jää mitään insentiiviä vaan on parempi syljeskellä kattoon köyhyysrajalla. Tämä on ainakin minulle ollut ihan todellinen ongelma näiden talousmoralistien puheissa. Miksi haaskaisin elämäni työntekoon vaikkapa teologian lueskelun sijaan, jos työstä ei itselleen saa mitään palkkaa?

2 tykkäystä
4

Käsitän tuon Mammonan palvelemisen niin, että omaisuus tulee ihmiselle liian tärkeäksi, ja sitä pitää vielä kaikin tavoin yrittää haalia lisää, vaikka sitä on jo ihan riittävästi.

Psalmista 62 löytyy mielestäni hyvä ohje:

Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

Rikkaan pitäisi olla halukas jakamaan omastaan tarvitseville. Ja mielestäni rikkaan tulisi ihan mielellään maksaa verojakin muita enemmän. Nykyäänhän rikkaimmat kiertävät suunnittelevat verotustaankin niin, ettei heidän tarvitse maksaa paljon mitään.

Sokeutta ja hulluuttahan rikkauksien haaliminen on. Kukaan ei tarvitse enempää kuin normaalin toimeentulon, eikä niitä rahoja saa kuoltuaan mukaansa.

6 tykkäystä
5

Niinpä onkin hassua, että Dietrich Bonhoefferin kunniaksi on painettu nollan euron muistoseteli:

4 tykkäystä
6

Onko nyt sitten niin, että ne meistä, joilla ei ole rahaa ja omaisuutta, palvovat ja rakastavat Jumalaa puhtain sydämin?

He ovat vapaita muista epäjumalanpalveluksen muodoista rahallisen köyhyytensä takia?

7

Kiitos vastauksestasi, mutta asia ei minusta vielä ratkea päätelmiesi perusteella. Saatat hyvinkin olla oikeassa, mutta onhan totta, että me saatamme yleistää lain sanan tässä kohtaa sellaiseksi, että se ei koske meitä, vaan joitakuita muita eli meitä rikkaampia, vaikka nimenomaan tulisi pohtia omaa vaellusta Jumalan lain valossa. Eikö ole esimerkiksi riistämistä, kun ostamme rypäleitä ja paitoja, joiden eteen köyhät ovat tehneet pitkää päivää pienellä palkalla? Pointtini on siis se, että ei tule tehdä sellaista virhettä, että luulottelee Jumalan lain täyttämisen helpoksi, vaikka se ei todellisuudessa ole sitä.

Pitäydyn ainakin toistaiseksi yleistävässä
loppupäätelmässäni.

8

Olen TV2 mielummin kristitty teologi kuin talousmoralisti, mutta toki saat minua tuollaiseksikin kutsua.

Ymmärrän, että palkka on tärkeä, jopa tärkein kannustin työnteolle, mutta huomautan silti, että se on lopulta vain yksi osa itselle tulevista työnteon hedelmistä. Teet kai sinäkin monia töitä, vaikka et saa toimistasi palkkaa. Minä esimerkiksi kirjoitan blogijuttuja, vaikka en saa niistä latin latia. Vapaaehtoistyö voi olla hyvin antoisaa. Ja tarvitsemmeko me vielä muuta jos meillä on Herramme käsky tehdä työtä? Emmekö me ole kuin arvottomia palvelijoita (Luuk. 17:10)? Eikö ole itsekästä ajatella ensisijaisesti itseäni: “mitä minä saan palkaksi, jos teen tämän työn”? Jumalan valtakuntahan on lahjataloutta (Matt. 10:8). Asian voi ilmaista myös toisin: tarvitsisitko sinä palkaa lähimmäisenrakkaudestasi, jos tulisit toimeen ilmankin sitä?

Kiitos sparrauksesta.

1 tykkäys
9

Juuri näin.

Mutta mikä on normaali toimeentulo? Onko se tämän sanan mukainen: " Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä."

Silloin täytyy ainakin minun todeta, että minulla on tuo normaali toimeentulo vähintään kaksinkertaisena, ellei jopa kolmin- tai nelinkertaisena. Siis perus suomalaisen liksa. Siksi olen rikas. Siksi Jeesus sanoo minulle “voi teitä…”

10

Mikä idea on nollan euron setelissä? Voiko sillä ostaa mitään? Jos ei voi, miksi sellainen on olemassa?

11

Ne meistä? Onko joukossamme todella köyhiä? No, oli miten oli, ei kai köyhyys sinänsä pelasta tai tee autuaaksi. Se on vain yksi tyhjyyden muoto Jumalan tulla. Jeesuksen mukaan juuri rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan (Matt. 19:23). Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että köyhät tarttuvat Jeesuksen kutsuun alttiimmin eli toisin sanoen he eivät ole tämän maailman ruhtinaan siteissä siten kuin rikkaat. Voi kai köyhä silti olla jotenkin muulla tavalla epäjumalanpalvelija ja esimerkiksi rahanahne, kuten tuolla aiemmin jo huomattiin.

1 tykkäys
12

Minunkin tuttavapiirissäni on kaveri jolla on miljoonien omaisuus, mutta joka on niin saita, että kiertää aina kulloinkin kyseeessä olevan paikkakunnan kaikki bensa-automaatit löytääkseen halvimman ja säästääksen siten muutaman sentin. Minusta tuollainen elämä on hyvin raskasta.

2 tykkäystä
13

Katsoin juuri aiheeseen liittyvän elokuvan, jonka päähenkilö oli rikas köyhyydessään: https://www.imdb.com/title/tt6155172/?ref_=fn_al_tt_2

14

Mutta 9x, eikö meidän elämämme ole juuri samanlaista, vain pienemmillä pelimerkeillä pelattuna? Ainakin mainostajat ajattelevat, että on. Joka paikassahan meitä houkutellaan tarjouksilla ja huokeilla hinnoilla. Kun lehti pasahtaa laatikkoon, mikä on aina pääsivun uutisena? Se, että meiltä saat nyt sikanautaa 50 senttiä halvemmalta kilolta. Ja niin me keräämme bonuksia ja säästämme ostaessamme ja olemme taloudellisia… tosi hienoa, mutta mitä erinomaista tässä nyt on?

15

Seteli on julkaistu sen muistoksi, että Bonhoefferin kuolemasta oli huhtikuussa kulunut 75 vuotta. Setelillä ei voi ostaa mitään, se vain haluaa muistuttaa asiasta. Nollan euron setelit on painettu oikealle setelipaperille, ja niitä on julkaistu myös Barmerin teologisen julistuksen ja germaanien apostolin Bonifatiuksen kunniaksi. Ensimmäinen julkaistiin Lutherin juhlavuonna Lutherin kuvalla:

Nollan euron Luther-seteli

16

Ymmärrän. Kyse on materiaalisesta hyvinvoinnista. Rikkaat ovat maailman ruhtinaan siteissä. Ne, joilla ei ole rikkauksia eivät niinkään. Aineellinen vähävaraisuus on siis parempi, kenties tavoiteltavampi lähtökohta kristitylle. Ei vain munkeille ja nunnille, vaan meille kaikille.

Mutta, millä tavalla tätä näkemystä tulisi tänään edistää esim. politiikan puolella? Vai onko tämä vain saarnaa? Mitä rikkaiden tulisi nyt tehdä?

Ja millaisena sije näet ne köyhät ja poliittisesti aktiivisesti köyhien ja vähäosaisten puolesta puhujat, jotka haluavat edistää samalla muita kristillisen uskon kannalta epäjumalien palvomisen muotoja?

Mikä on suunnitelmasi Kuningas Mammonan palvonnasta vapautumiseksi tässä maailmassa, jossa nyt elämme? Maailmassa, jossa tahdotaan vapautua kristinuskostakin.

1 tykkäys
17

Niin TimoAnttila, en oikein ymmärrä sellaista kahden tason kristillisyyttä, missä tavalliset kristityt elävät normaalia elämää ja luostarilaiset köyhyyden ja yhteisomaisuuden kristillisyyttä - etenkään kirkossa, jossa tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei ole oikein mahdollinen.

Politiikan puolelta en osaa paljon sanoa, kun en ole poliitikko, mutta antaahan toki köyhyyden evankeliumi oman näkökulmansa esimerkiksi maahanmuuttokeskusteluun. Siitäkin tulee mieleeni tuore ja hyvä köyhyyselokuva… https://www.imdb.com/title/tt8267604/?ref_=fn_al_tt_1

Saarna ei suinkaan ole “vain saarnaa”, vaan kehotus ja tehtävänanto. Me rikkaat voisimme antaa rahamme ja omaisuutemme kirkolle, joka sitten välittäisi tämän aineellisen hyvän köyhille eli myös meille uusköyhille. Mikäli seurakunnat eivät ole moiseen valmiita, omastaan voinee jakaa muillakin tavoilla järjestöjen kautta tms.

Monet maailman ihmiset puhuvat köyhien puolesta ja enemmänkin, myös elävät ja toimivat opetuksensa mukaisesti. Mieleeni tulee erityisesti Jumalan mies Gandhi. Nämä ihmiset ovat eksyksissä, mutta eivät kenties niin eksyksissä kuin me.

Suunnitelmani on vihkiytyä köyhyyden ja palvelemisen tiehen ja kutsua esimerkilläni muita toimimaan samoin. Mutta ainahan voi julistaa kovaan ääneen hyviä aikeitaan. Lopputulos on sitten sama kuin herkkupaastossani. En voi väittää olevani rikasta nuorukaista kummempi. Joitain omavoimaisia rävellyksiä olen vain harrastanut: https://tuhkakeskiviikko.blogspot.com/search?q=kulutus

18

No, näistä seteleistä ei kenties Herramekaan löytäisi idolia!

19

Niin JohannesK, et varmasti ymmärräkkään “kahden tason” kristillisyyttä, munkkeja ja nunnia, mutta tunnut vaativan meitä kaikkia elämään kuin he.

Ja älä nyt loukkaannut, mutta mielestäni täytyy olla myös näkemys siitä miten ja kenen kanssa edistää köyhyyden hengellisen arvon ymmärtämistä tänään.

Näytät pakenevan tätä vetoamalla siihen että oletkin teologi, et poliitikko. Hurskaaksi saarnaksi siis jää minulle puheesi.

On myös toisinaan niin, että meidänkaltaiset köyhät teologit, mutta erityisesti rikkaat, hurskaina esiintyvät poliitikot puhuu, meitä huomattavasti köyhempien suomalaisten puolesta. Vaatien ymmärtämään heitä itseään köyhempiä Suomen ulkopuolella. Tämä on mielestäni ongelma, jota teologit eivät voi ohittaa, koska se on jeesustelua.

20

Voisiko TimoAnttila tuo tunteesi johtua siitä, että aistit Herramme äänen kirjoituksieni takaa. Minähän olen pelkkä tusinateologi, mitäpä sillä olisi väliä, jos vaatisinkin jotakin?

En toki loukkaannu. Olen myös sitä mieltä, että kristinusko on joukkuepeliä. Eli hyvä olisi paikallisseurakunnassa ja työyhteisössä miettiä näitä asioita - miksi ei kirkolliskokouksessakin.

Saarnan teologiasta meille lienee eriäviä näkemyksiä.