Kuningas Mammona

Moraali
50

En tiedä, olenko edes sinua vanhempi, mutta joka tapauksessa, viittasit avausviestissä noin 25 raamatunkohtaan, joten en todellakaan ala niitä kaikkia erikseen käymään läpi, mutta voin kertoa jotain näkemyksiäni liittyen noihin tässä mainitsemiisi seikkoihin: kehotus omaisuuden poismyymiseen ja yhteisomistus alkuseurakunnassa. Minusta nämä eivät ole sen luonteisia käskyjä, että niiden noudattamatta jättäminen sinänsä olisi syntiä, eikä niitä siten vaadita kristityiltä. Kyse on enneminkin ohjeesta, jota noudattamalla on joissakin tapauksissa, tyypillisesti voimakkaan hengellisen kokemuksen yhteydessä, mahdollista omistautua täydellisemmin Jeesuksen seuraamiseen. Apostolien teoissa kuvattu alkuseurakunnan alkuaika kaiketi oli voimakkaan hengellisen kokemuksen aikaa noille kristityille. Mutta silloinkaan omaisuuden myyminen ja jakaminen ei ollut pakollista eikä sitä vaadittu, kuten käy ilmi Pietarin sanoista Ananiaalle (Ap.t. 5.4): “Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit.” Ananiaan synti oli siinä, että hän valheellisesti esitti antaneensa kaiken seurakunnalle, vaikka ei todellisuudessa niin tehnyt. Mutta sinänsä olisi ollut ihan ok pitää tila tai siitä saadut rahat. Eikä se alkuseurakunnankaan yhteisomistus kauaa kestänyt. Jo luvussa 6 kerrotaan, että kun porukkaa tuli lisää, niin rahasta alkoi tulla riitaa ja talousasiat jouduttiin järjestämään uudestaan. Kaikesta päätellen yhteisomistus hiipui vähitellen pois eikä siitä koskaan ollut lähelläkään tulla kristinuskon valtavirtaa.

Itse kun nuorena tulin voimakkaasti uskoon, olisin ehkä saattanut myydä omaisuuteni ja antaa sen köyhille, mutta eihän minulla silloin mitään omaisuutta ollut. Lainaa oli reilusti enemmän kuin pankkitilin saldo + tavaroiden arvo yhteensä. Nykyään en koko omaisuuttani jakaisi. Aineellisen omaisuuteni realisointiarvo tosin on vain muutaman tonnin enemmän kuin velkojen määrä. Kaikki menee mitä tulee. Palkkakuitin kautta ruokakauppaan yms jatkuvasti kulkeva rahavirta tietysti voisi köyhäilemällä olla pienempikin, mutta kuten olen edellä viitannut, ennemmin sitten tekisin vähemmän töitä ja ansaitsisin vähemmän, jos tämä kulutuksen taso olisi jotenkin väärin. Työ on kuitenkin usein raskasta, aiheuttaa stressiä, ja vie lähes kaiken aikasi.

Tuo, että monet nykyihmiset ajattelevat syyllisyysketjujen kulkevan loputtomiin, on minusta täysin virheellinen moraalinen näkökanta. Jokainen on ensisijaisesti vastuussa omista tekemisistään. Jos minä vaikka rehellisesti myyn rehellisesti tekemääni tuotetta asiakkaille, ei minun tarvitse selvittää, onko asiakas hankkinut rahansa rikollisesti vai kunnollisesti. Tai jos minä olisi jotenkin vääryydellä hankkinut tuon tuotteen, ei syyllisyyteni siirry kaupassa ostajalle. Vastaavasti jos rehellisesti ja avoimesti ostan jonkin tuotteen, ei koko tuotantoketjuun mahdollisesti liittyvät vääryydet tule minun syykseni. Lähtökohtaisesti olen vastuussa vain siitä, että omat tekoni eivät ole epäoikeudenmukaisia. Kannattaa ajatella tässä Jeesusta, joka oli synnitön. Hän kuitenkin eli Rooman valtakunnassa, joka monin tavoin oli paljon epäoikeudenmukaisempi ja julmempi kuin meidän maailmamme. Silti hän onnistui siinä muiden mukana elelemään TÄYSIN synnittömästi.

On kuitenkin erittäin hyvä asia, että maailmassa havaittaviin vääryyksiin ja muuhunkin ihmisten ahdinkoon pyritään saamaan parannuksia ja löytämään parempia ratkaisuja. Nämä ovat kuitenkin yhteiskunnallisen tason kysymyksiä, jotka tulisi hoitaa yhteiskunnallisella tasolla. Yksittäinen ihminen ei voi niitä ratkaista eikä ole niistä vastuussa.

5 tykkäystä
51

Ei Jumala vaadi ketään polttamaan itseään loppuun, ihmisen omat sisäiset vaatimukset voivat vaatia. Toki Jumala voi johdattaa tällaiseenkin tilanteeseen, mutta varsinaisesti Jumalan tahto ei ole vahingoittaa ihmistä. Jumalasta käsin saamme toimia levosta ja rauhasta, sillä rauhalla, jonka Kristus antaa.

Loppuunpalaminen on vakava juttu, sen jälkeen olet työkyvytön. Ihminen ei voi omilla voimillaan muuttua yhtään paremmaksi tai tehdä sellaista, mihin ei ole annettu voimia, halua ja tahtoa. Tunteita vastaan ei kukaan jaksa kovin kauaa toimia, sellaisella juuri polttaa varmimmin itsensä loppuun. Jumala antaa kaiken, riittävät voimat, kyvyt ja tunteet. Jos niitä ei ole, ominkaan voimin ei pysty.

3 tykkäystä
52

Sikäli olemme Fratres viestiketjun aiheessa kiinni, koska nimesin tuolla alussa ristinteologian yhdeksi raha- ja omaisuusaiheen ulottuvuudeksi. Näen ristin ja kunnian teologian korreloivan köyhyyden ja rikkauden kanssa.

Rauha on myös hyvä sana tässä. Minähän olen etsimässä rauhaa. Rauhaa on kuitenkin kahdenlaista: tämän maailman rauha eli suruttomuus ja Jeesuksen rauha. Siirtymä maailman rauhasta Jumalan rauhaan tapahtuu ahdistuksen kautta. Me luterilaisethan kutsumme tätä Jumalan vieraaksi työksi tai Jumalan vasemman käden työksi. Minulle onkin ollut tärkeä Hoosean sana: “Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.” Tämän viestiketjun avauksen voi lukea niin, että minun mielestäni meillä “uskovilla” ei olekaan Jumalan rauhaa, vaan meillä on maailman rauha.

Kärsimys opettaa meitä näkemään sen, mikä Jumalalle on rakasta. Rikas ei näe köyhää. Köyhä näkee köyhän.

Muistan, kuinka toivoin hartaasti, että uskoni murskattaisiin palasiksi yliopiston eksegetiikan luennoilla. Ei murskattu. Tuli vuosilukuja ja diipadaapaa. Onneksi Jumalan sana viiltää auki sielun ja hengen.

53

Pahoittelen TV2, kun annoin viestissäni vaikutelman, että toivoisin sinulta kommenttia jokaiseen esittämääni Raamatun kohtaan. Kirjasin ne kaikki tuonne antaakseeni yleiskuvan ja muistutuksen aiheesta.

Nyt olen kuitenkin saanut sinulta vaihtoehtoisen ja kilpailevan raamatuntulkinnan avaukseeni. Sinusta Jeesuksen käsky (Luuk. 12:33) (sekä alkuseurakunnan yhteiselämä) ei ole samalla tavalla yleispätevä käsky kuin esimerkiksi lähetyskäsky tai rakkauden kaksoiskäsky. Siten ao. käsky olisi kuin vaikkapa ohjeet opetuslasten lähettämisestä. Nuo ohjeet on katsottu vain tiettyyn tilanteeseen ja kontekstiin sitovaksi, jolloin tämän päivän lähetystyöntekijät ovat voineet hyvin omintunnoin lähteä matkaan matkalaukkujen ja kenkien kanssa.

Toisaalta katsot, että Jeesuksen käsky on ohje, joka on edelleen noudatettavissa joissain tilanteissa. Toisin sanoen, et näe omaisuuden poismyymistä välttämättä vääränä tai tyhmänä, kunhan se tapahtuu vastuullisesti, eikä siten, että lapset joutuvat sillan alle ja vanhemmat sossun luukulle. Hienoa, että jätät tämän mahdollisuuden auki.

Apostolien teot ovat kerrontaa ja kuvausta yhteisomistuksesta ja vähäosaisten auttamisesta. Kirjassa ei käsketä myymään pois omaisuutta, vaan annetaan siitä käytännön esimerkki (vrt. ihanne tai ideaali). Luukas kuvaa rahaan liittyviä vaikeuksia, joita tuot esille, mutta minusta ne eivät todista siitä, että alkuseurakunnan yhteisomistus olisi kadonnut käytäntö muutamassa vuodessa. Sen sijaan hämmästelen Luukaan kertomusta, joka näyttää olevan ristiriidassa. Ensin uskovat myyvät talonsa (2:45), mutta seuraavassa jakeessa kokoontuvat kodeissaan! Ilmeisesti seurakunta siis lahjoitti “kodittomille” heidän omat kotinsa takaisin. Jo Raamatun kirjeistä voi huomata, että mammonan ote oli luja uskovienkin keskuudessa. Tämähän ei tietenkään anna meille lupaa tottua tuohon otteeseen.

Minäkin tahtoisin, että oma kotini olisi sidottu seurakuntaani, joka auttaa köyhiä, eikä pankkiini, joka riistää köyhiä.

Käsky omaisuuden poismyyntiin jää Jeesuksen yksittäiseksi käskyksi. Samantapaiset kohdat, kuten verkkojen jättäminen tai rikkaan miehen tapaus, on mahdollista lukea myös yksittäistapaukseksi, pelkästään tiettyyn tilanteeseen kuuluvaksi kohtaamiseksi, mitä ei tule yleistää nykyaikaan, eikä omalle kohdalle (niin kuin minä tein). Kysymys kuuluu silloin, onko tämä tulkinta perusteltu.

Kävin taannoin vähän samantapaista keskustelua eräällä toisella palstalla vuorisaarnan sanoista paidasta ja viitasta. Silloin esiin nousi vastauksia, jonka mukaan viitan voi antaa pois, jos siltä tuntuu, jos katsoo sen oikeaksi, jos kokee, että Jumala kehottaa siihen tai jos pystyy niin tekemään. Näissä vastauksissa - samoin kuin sinun vastauksessai TV2 - on huomionarvoista se, että niissä huomio keskittyy yksilöön ja hänen kokemukseensa, eikä Jumalan sanaan tai Jeesuksen käskyyn. Käsky kumoutuu tai ainakin relativisoituu: “noudata jos tykkäät”. Näinhän ei tietenkään voi opettaa.

Lakia ei liioin voi kumota vetoamalla sen vaikeuteen tai mahdottomuuteen. Siksi minusta on kyseenalaista puhua esimerkiksi rakkaudesta ihanteena. Rakkaus ei ole ihanne. Rakkaus on käsky.

Käskyt on annettu noudatettaviksi, ei vain siksi, että tajuaisimme, että emme voi niitä noudattaa. Martin Lönnebo sanoi minusta oikeansuunaisesti: “Jeesuksen käskyt täydellisestä elämästä ovat mahdottomia täyttää. Meidän tehtävämme on unohtaa, että niin on.”. Käskyt on annettu noudatettaviksi, eivät pakosta, vaan Pyhän Hengen voimasta, jolloin kuuliaisuuden ies on höyhenenkevyt.

Minusta Jeesuksen käsky omaisuuden poismyymisestä on otettava kirjaimellisena Herramme käskynä tänäkin päivänä. Tämä tulkinta ei ole uhka, vaan mahdollisuus katua rikkauden syntiä sekä elää Jumalan valtakuntaa todeksi jo täällä maan päällä. Apostolien teot osoittavat, ettei käskyn tarkoitus ole tuhota yksilöitä, vaan rikastuttaa yhteisöä. Luukkaan ja Raamatun muut sanat aiheesta tukevat käskyn yleispätevää tulkintaa. Tarkoitan etenkin kohtia, jotka tuomitsevat rikkaat - eivät niinkään siksi, että he ovat ahneita tai rahanhimoisia tai itsekkäitä - vaan siksi, koska he ovat rikkaita. Rikkaiden tuomitseminen tulee vastaan monessa kohtaa Raamatussa ja jo tämän takia olisi kestämätöntä väittää, ettei tuomion sanat olisi enää voimassa. Minusta nykymaailma ei ole Roomaa parempi. Minusta on päivänselvää, että minä - ja me - olemme rikkaita. Siten olemme tuomittuja. Epämieluisten käskyjen tai kohtien sivuuttaminen Jumalan sanasta on epärehellisyyttä, joka tuhoaa kirkkomme todistuksen ja uskottavuuden.

Yleistäen kirjottaen minusta kirkkomme julistuksessa on nimenomaan se ongelma, että monet Raamatun kohdat, kuten esimerkiksi vuorisaarna tai Jeesuksen helmivertaus, tulkitaan halvan armon mukaisesti, jolloin ne eivät oikeastaan tarkoita yhtään mitään. Minusta tämä ‘ei yhtään mitään’ korreloi tyhjien kirkonpenkkien kanssa. Kun pyhitystä ei ole, ei ole tarvetta saada vahvistusta pyhitykseen. Riittää, kun kukin elää omassa voimassaan täsmällään samalla tavalla kuin tämän päivän pakanat. Ja sitten, kun joku paljastaa koko kurjuuden kristittyjen palstalla ja kutsuu kanssauskoviaan muutokseen, häntä kehotetaan luopumaan omasta voimastaan ja turvautumaan Jumalaan. Kuinka merkillistä!

Tuotantoketjupohdinnat eivät sikäli eksy aiheesta, sillä perustelin rikkaana elämisen syntisyyttä sillä, että rikas riistää automaattisesti köyhää esimerkiksi s-marketin viinirypäleiden kautta. Minustakin olemme ensisijaisesti vastuussa omista tekemisistämme. Minusta tästä ei kuitenkaan seuraa, että vapautuisimme ostamiemme tuotteiden tuotantoketjuun mahdollisesti liittyvistä vääryyksistä. Vääryden tekijä on vastuussa tekemisistään, mutta me voimme mahdollistaa ja tukea vääryyttää omilla valinnoillamme. Usein on jopa niin, että me tiedämme näistä vääryyksistä, mutta ostamme tuotteen silti - kenties tyynnyttäen omantuntomme sillä, että ilman ostostamme köyhien tila olisi entistä huonompi, tai sillä, että me emme voi yksilöinä muuttaa pahaa järjestelmää. Mutta kyllähän me voimme. Ostajalla juuri on suuri valta, valta, joka saa myyjät ja riistäjät polvilleen. Yksi ihminen ei tietenkään voi paljon saada aikaan, mutta muutokset alkavat yksilöistä. Emmehän me voi paeta Jumalan sanaa yhteiskunnan, emmekä edes kirkkomme taakse. Hän tarttuu yksittäiseen ihmiseen, sinuun ja minuun.

54

Joskus puhutaan pelastusvarmuudesta. Pitäisikö meidän Filon hankkia tuo pelastusvarmuus ainakin tässä yhdessä asiassa sanoutumalla irti kaikeasta mammonasta ja myymällä kaikki omaisuutemme pois? Voihan nimittäin olla, että viimeisellä tuomiolla meille paljastuu, että olimmekin koko elämämme mammonan siteissä - ikään kuin Kummisetä, joka eli rikollisesti, vaikka kävikin välillä tunnustamassa syntinsä.

55

Tämän ketjun teemat ovat tulleet vastaan tällä palstalla ennenkin. Lainaan tähän nimimerkin “Plautilla” kirjoitusta viestiketjussa, missä käsiteltiin Jumalan valtakunnan huolettomuutta. 1000e vuosibudjetti on aikamoinen saavutus, jos näin voi sanoa, sillä emmehän me pääse tavallisesti edes tonnin kuukausibudjettiin.

56

Ehkä yksi kokeilu tälle löytyi Neuvostoliitosta ja kommunismista. Tällaisestako haaveilet? Siellä ei ollut juuri kellään muuta kuin köyhyyttä ja kurjuutta. Mielestäni tulkintasi rikkaiden synnistä edustaa jotain sosialismia, joka joillekin ehkä oli ihanne, mutta osoitti täydellisesti toimimattomuutensa. Raamatusta löytyy paljon rikkaita miehiä, eikä heille sitä laskettu synniksi. Synti oli sitten jossain muussa toiminnassa. Kuninkaat Salomo ja Daavid olivat rikkaita, Aabrahamkin taisi olla aika varakas.

3 tykkäystä
57

En tietenkään. Neuvostoliittohan oli kirjaimellisesti jumalaton yhteiskuntajärjestys. Haaveilen Jumalan valtakunnasta. En ole tällä palstalla siteeranut Marxia, vaan Raamattua.

Totta, Raamatussa oli kolme rikasta miestä. Heillä ei voi kumota rikkaille langetettavaa tuomiota, joka toistuu profeetoilla, Jeesuksella sekä apostoleilla. Tämä menee eipäs-juupas väittelyksi, ellet kirjoita minulle, miten esittämäni kohdat pitäisi tulkita, ellei sitten sillä tavalla kuin minä, meidät tuomiten. Tai kenties tunnustat loppupäätelmäni oikeaksi ja lähdet kanssani parannuksen tielle.

58

Jätän ne nyt ainakin toistaiseksi omaan arvoonsa. Voit toki itse yrittää elää sen mukaisesti, mitä esität. Onnea vain matkaan lain alla.

Olen tuonut kantani esille, joka kestää kyllä raamatullisenkin arvion. Voit yrittää noudattaa vaikka kirjaimellisesti noita siteeraamiasi kohtia. Joku sinutkin kuitenkin elättää ja maksaa laskusi, jollet itse.

2 tykkäystä
59

Perheemme on hyvätuloinen, enkä näe sitä syntinä. Mitään emme ole saanneet perintönä tai muutoinkaan ilmaiseksi, vaan kaikki on omalla työllä hankittua. Tuloista maksetaan veroja ja mitä enemmän tienaa, sen enemmän veroja menee. Näillä rahoitetaan yhteiskunnan toiminta ja tasataan tulosiirtoina vähempiosaisille mm. sosiaaliturvan muodossa. Reilut 22 % veronmaksajista maksaa yli 95 % ansiotuloveroista. Kovatuloisin 2 % maksaa yksistään 20 % veroista. Eli pelkästään tätä kautta menee yhteiseen hyvään - myös kirkollisveroina. En näe syytä myöskään tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, jos menee hyvin. Tietenkin on muistettava se, ettei kaikilla mene ja heistä tulee myös huolehtia

1 tykkäys
60

Itse asiassa lähetyskäskykään ei ole siinä mielessä yleispätevä, että joka ikisen kristityn täytyisi lähteä julistamaan evankeliumia kotiseutunsa ulkopuolelle.

En muista, että muussa varhaiskristillisessä kirjoituksissa olisi mainintoja yhteisomistuksesta. Sen pohjalta pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että käytäntö olisi levinnyt kovin laajalle tai jatkunut pitkään.

Alkutekstin sana ‘myivät’ on tuossa imperfektissä (epipraskon), joka tarkoittaa jatkuvaa toimintaa, eli se ei tarkoita että kaikki olisivat kertaheitolla myyneet omaisuutensa. Eli kaikki seurakuntalaiset eivät ainakaan heti myyneet omaisuuttaan, eikä ehkä ole syytä olettaa että kaikki olisivat luopuneet omaisuudestaan missään vaiheessa.

[Jatkan tästä myöhemmin. Nyt pitää ryhtyä katsomaan matsia…]

1 tykkäys
61

Mikä pankki se on? Mikset vaihda pankkia? Tavalliset nykyajan pankit eivät riistä köyhiä, vaan toimivat lainsäädännön puitteissa.

Itse asiassa koko Raamatun tulkinnan lähtökohta on se, että täytyy osata asettaa asiat kontekstiinsa ja tunnistaa tilanteet, joihin niitä voidaan soveltaa. Eikä siihen läheskään aina ole mitään kaavamaista ratkaisua. Jos sinä koet, että sinun täytyy lahjoittaa koko omaisuutesi köyhille, niin minä en missään tapauksessa ole sinua siitä kieltämässä. Enkä myöskään sanomassa, että sinun täytyisi niin tehdä, koska nämä ovat juuri sen tyyppisiä asioita, jotka on arvioitava tilannekohtaisesti. Itse varmasti parhaiten tunnet tilanteesi. Ja mikä parasta, jos ratkaisu osoittautuukin virheeksi, kärsit siitä lähinnä itse. Ja ehkä läheisesi, jos elät jonkun kanssa samassa taloudessa.

Tästä olen täysin samaa mieltä.

Minun tulkintani mukaan rikkaudessa sinänsä ei ole mitää väärää. Toki se voi olla vääryydellä hankittua, ja rikkaan sydän voi olla kiinnittynyt omaisuuteensa Jumalan valtakunnan sijaan, tai rikas voi olla itsekäs nautiskelija tms., mutta varallisuus sinänsä ei minusta ole noiden raamatunkohtien kohteena.

Jos se on päivänselvää, niin pystyt varmaan kysyttäessä kertomaan tästä tarkentavia yksityiskohtia. Mikä omaisuuden tai kulutuksen rahamääräinen arvo täytyy ylittää, jotta ihminen on mielestäsi rikas? Sovelletaanko mittaria globaalisti, vai huomioidaanko tässä esim. paikallinen hintataso, paikallinen varallisuus- ja ansiotaso, työn tekeminen (“työmies on palkkansa ansainnut”), säästäminen, terveydelliset erityistarpeet, jne? Jos esimerkiksi Suomessa toimeentulotuella elävä ihminen on rikas, niin pitäisikö toimeentulotuen määrää alentaa, jotta yhteiskunta ei ylenpalttisten tukien kautta syöksisi ihmisiä synnin turmioon?

Minun puolestani saat kyllä luopua omaisuudestasi ja olla täydellinen, kuten taivaallinen Isämme on. Tämän vaatiminen muilta on kuitenkin ihan eri asia.

Tämä ei ole totta.

Teknologian kehittäminen ja globaali kapitalistinen markkinatalous on parin viimeisen vuosisadan aikana nostanut koko ihmiskunnan aineellista elintasoa erittäin merkittävästi. Sen ansiosta absoluuttisesti köyhimmätkin maat ovat nykyään selvästi rikkaampia kuin aikaisemmin. Tämä on empiirisesti todettavissa oleva fakta. Maailmankaupan lopettaminen johtaisi miljardien ihmisten radikaalisti pahenevaan kurjuuteen ja kuolemaan.

2 tykkäystä
62

Jos ajatellaan vaikka maanviljelijää, niin hänellä on aika paljon omaisuutta, esimerkiksi: peltoa, metsää, talo, navetta, karjaa, monenlaisia konesuojia, hyvin monenlaisia maatalous- ja metsäkoneita, usein 2 traktoria, henkilöauto tai lava-auto, peräkärryjä, tietokone ym. Sen lisäksi hänellä on myös velkaa ja rahaa pankkitilillä. Näitä hän tarvitsee, jotta pystyy hoitamaan elinkeinoaan. Hän tekee välillä pitkää päivää ja välillä on vähän helpompaa. Hän työllistää itse itsensä (+lomittajia, eläinlääkäreitä, monenlaisia tarkastajia, maatalouskauppiaita, meijeriä, teurastamoita j.n.e.), vastaa omista menoistaan ja tuloistaan, saa jopa lomaa ja tilalle lomittajan.

Jos maajussi menee ja myy kaiken ja jakaa köyhille, niin mihin hän muuttaa ja millä hän sitten elää? Saako hän töitä muualta vai meneekö ensin sossun luukulle ja sitten työvoimatoimistoon?

Maajussi voi tehdessään työtä toki kiintyä omaisuuteensa, mutta saattaa hän lahjoittaa vaikkapa lähetystyöhön ja käydä jopa kirkossa.

Minä olen ymmärtänyt, että rikkaan miehen (jonka olisi pitänyt myydä kaikki omaisuus ja jakaa se köyhille) ongelma oli siinä, että hän yritti hyvillä töillä ansaita pelastuksen. Eihän hän olisi ansainnut sitä, vaikka olisikin myynyt kaiken omaisuutensa ja antanut sen köyhille. Olisi hän kuitenkin rikkonut Jumalan tahtoa, veikkaan että joka päivä tavalla tai toisella.

3 tykkäystä
63

Tämähän johtuu siitä että he tienaavat niin suuren osan tuloista. Kun he esimerkiksi alentavat työntekijöidensä palkkoja, heidän oma osuutensa tuloista ja näin ollen maksetuista veroista, kasvaa edelleen. Sitten sopii taas esittää hyväntekijää.

Kaikki pankit riistävät. Laillinen bisnesmaailma on täynnä riistoa.

Niin, verrattuna mihin? Siihen verrattuna, mitä olisi tapahtunut, jos kaikki valtiot olisivat kommunistisia omavaraistalouksia, maailman köyhyys on tietysti vähentynyt enemmän nykymallilla.

Jos maailmassa ei olisi ollenkaan ahneutta, itsekkyyttä, mammonan palvontaa jne, vaan kaikki tekisivät työtä ahkerasti, kuin itselleen, vaikka eivät itselleen tekisikään, myisivät niin halvalla kuin mahdollista, tekisivät yhteistyötä pelkästä hyvästä tahdosta ja antaisivat ylimääräiset pois, köyhyys olisi varmasti vähentynyt vielä enemmän, kuin sillä että kapitalistit tavoittelevat voittoa ja siitä putoaa murusia köyhillekin, kyllähän tämän nyt järkikin sanoo.

1 tykkäys
64

Todistustaakka on syyttäjällä eli tässä sinulla. Pelkkä väite on yhtä tyhjän kanssa.

Verrattuna siihen mitä se oli kaikkialla ja jatkuvasti vuosituhansien ajan. Tekniikan kehitys on paljolti kulkenut käsi kädessä kapitalistisen markkinatalouden kanssa.

Näiden toiveiden varaanhan se talousajattelu onkin hyvä laskea…

65

Tämähän ei ole mitään yhteiskunnallista talousajattelua, vaan ketjussa on kyse siitä mikä kristitylle on oikea suhde rahaan ja miten sitä pitäisi käyttää.

Minä olen sitä mieltä, että ainoa oikea tapa suhtautua omaisuuteen, työhön jne, on miettiä, miten voin käyttää tätä lähimmäisteni hyväksi. Muu on syntiä. Itse en ole jokaisen omaisuuden välittömän myymisen kannalla, koska esimerkiksi se maajussi voi käyttää omaisuuttaan hyvän tekemiseen.

Sinä taas ilmeisesti (?) olet eri mieltä ja puolustat tässä langenneessa maailmassa olemassaolevia markkinoita riittävän oikeudenmukaisena, jotta kristityn ei tarvitse rahankäyttöään miettiä.

Pankkien toiminta valuuttakeinotteluineen on aika laaja aihe, mutta ehkä annamme sen nyt olla ja sovimme että kaikki pankit toimivat kaikissa tilanteissa moraalisesti oikein.

66

Se on totta. Talousasioiden puolesta kristityt ovat kuitenkin osa muuta maailmaa. Kirjoitit, että jos maailmassa ei olisi ollenkaan itsekkyyttä jne. Tällainen haave, joka siis koskee myös ei-kristittyjä, ei ole mitenkään realistinen lähtökohta mihinkään pohdintaan.

Tuo on jalo suhtautumistapa omalle kohdallesi ajateltuna. Mutta koska se menee “yli sen mitä on kirjoitettu”, ei sitä pidä soveltaa muihin ihmisiin tai edes kristittyihin yleisesti. Käskyt ovat “älä varasta” jne, ei “älä tee työtä ja äläkä nauti sen hedelmistä”. Lähtökohtaisesti ihmisellä on oikeus työtä tekemällä hankkia itselleen (ja perheelleen) aineellista hyvää. Jos ja kun joku muu ihminen sitten on hädässä tai maailmassa on jotain yhteiskunnallisen tason ongelmia, nämä ovat hieman eri kysymyksiä vaikka toki menevät osittain päällekäin.

Edellisestä näkemyksestäsi päätellet ajattelet, että jos maajussi käyttää sentinkään ansioistaan omaan hyvinvointiinsa, se on syntiä. Tulkitsenko oikein?

Tottakai täytyy miettiä. Ja olen jonkin verran talousasioita miettinytkin. Lähtökohtaisesti markkinatalous on kaikkein tehokkain systeemi jaettavan kakun koon eli yhteenlasketun taloudellisen hyvän maksimoimiseen. Kakun maksimoimisen lisäksi itse tykkään erityisesti siitä, että markkinatalouspohjaiseen ajatteluun kuuluu ihmisten vapaus arvottaa asioita itse ja tehdä valintoja. Mutta tuo siis on vain lähtökohta. Talousjärjestelmänä vapaaseen markkinatalouteen liittyviä ongelmia ovat mm. ulkoisvaikutukset, toimivan kilpailun puutteet, ja kohtuuttoman suuret tuloerot. Näitä ongelmia sitten pyritäänkin lievittämään lainsäädännöllä ja tulonsiirroilla. Mutta kaikkiin ratkaisuihinkin liittyy ongelmia, ja tämä asetelma “elää” koko ajan. Omasta puolestani en hirveästi tykkää työn tekemisestä, enkä kyllä mitenkään saisi motivoitua itseäni käyttämään suurinta osaa valveillaoloajastani työhön vain siksi, että voisin lahjoittaa kaikki ansaitsemani rahat joillekin toisille ihmisille.

En sovi mitään tuollaista, koska ei se pidä paikkaansa. Kehittyneissä länsimaissa isot pankit esimerkiksi ovat rutiininomaisesti ottaneet liian suuria riskejä, jotka realisoituessaan ovat monta kertaa kaatuneet veronmaksajien maksettavaksi, koska “too big to fail”. Jotkut pankit ovat syyllistyneet mafiarahan pesuun. Ja muuta sellaista. Näihin yritetään sääntelyllä puuttua, en tiedä missä määrin onnistutaan. Kehittyneiden maiden ulkopuolella, joissa yhteiskunnan sääntely ja valvonta on heikompaa, varmasti pankit ja muut rahoituslaitokset käyttävät markkina-asemaansa neuvotteluvoimaansa väärin vaatien kohtuuttomia lainaehtoja. Mutta kehittyneissä maissa perus pankkitoiminta, jossa pankki ottaa vastaan talletuksia, hoitaa maksujen välitystä ja lainaa rahaa kohtuullista korkoa vastaan yrityksille ja yksityisille ihmisille, jotka täysin vapaaehtoisesti ottavat tuota lainaa – en ymmärrä mitä väärää tai riistämistä siinä on. Toiminta on kuitenkin hyödyllistä kaikille osapuolille ja aivan olennaisen tärkeää koko talouden toiminnalle.

2 tykkäystä
67

Se, että se maajussi hankkii esimerkiksi omille lapsilleen riittävästi ravintoa ja muita elämän tarpeita on suorastaan velvollisuus, se on juuri sitä hyvän tekemistä.

Käsky kuuluu “rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi”

Esimerkiksi se, että joku ostaa, sanotaan vaikka nyt Mersun itselleen, viidelläkymmenellä tuhannella, koska se on hieno auto jolla saa statusta, vaikka töissä käydäkseen pärjäisi tuhannen euron autolla ja vaikka sen viisikymmentätuhatta olisi voinut käyttää hyvän tekemiseen, on selvästi synti niin kauan kuin tässä maailmassa on kodittomuutta, nälkää, evankeliumia ei ole viety kaikkialle jne.

Tässä on kyllä varmaan kaikille Suomen kristityille miettimistä. Mielestäni JohannesKlla on ihan vankka pointti.

Se ettei ihminen saa motivoitua itseään tekemään töitä hyvän tekemistä varten taas on myös synti jo sinänsä

68

Kyllä minäkin markkinataloutta siinä mielessä kannatan, että suosittelen ihmisiä antamaan vapaaehtoisesti omaisuutensa ja kykynsä hyvän tekemiseen, en halua perustaa esimerkiksi diktatuuria joka pakottaa kaikkia tekemään näin.

69

Olet jo toinen lakiuskovainen täällä. Tule sinä minulle tekemään ilmaiseksi hommia ja avusta kaikessa muussakin. Voisi olla ihan hyvä juttu minulle, mutta ei ehkä sinulle?

Ei ketään voi pakottaa tekemään hyvää tai edes rakastamaan omilla voimillaan. Sitten kun tällainen halu nousee sydämestä, niin voi ja ehkä pitääkin tehdä. Annanhan minäkin lähetystyöhön pienen summan kuukausittain, en kenenkään käskystä tai pakosta, vaan siksi että koen tekeväni siinä oikein. Mutta jos joku vaatisi minulta jotain, lopettaisin avustukset luultavasti heti.

2 tykkäystä