Kuningas Mammona

Moraali
42

Juuri Jumalan laki eli vapauden laki on ahdistukseni syy. Mikäli tarjoat lääkkeeksi ahdistukseeni rakkauden korkeata veisua, niin joudun toteamaan, että juuri tuo sana lisää ahdistustani. Antaminen ja omastaan luopuminen pitäisi nimittäin olla merkki ja osoitus rakkaudesta, mutta minä raukka annan ilman rakkautta. Rakkaudestani tahtoisin antaa, mutta ongelma on siinä, etten tahdokaan.

Lääkkeen etsintä ja tarjoaminen on juuri paikallaan. Olen rikas nuorukainen. Käännän Jeesukselle selkäni. Juoksetko sinä Fratres minut kiinni ja sanot jotenkin tähän tapaan: “Hei kuule, voit heittää ahdistuksesi pois, sillä Jeesus vain juksautti sinua. Ei pelastus ole sidottu siihen, annatko omaisuutesi pois, vai pidätkö sen. Jumalan armo yksin pelastaa, joten sillä ei lopulta ole suurtakaan väliä ikuisuuden kannalta oletko rikas vai köyhä.”

Tai kenties olen kuin aviorikoksesta tavattu nainen. Jeesuksen vapautuksen jälkeen joudun kiusaukseen langetan helmasyntiini. Riennätkö sinä nyt vierelleni ja sanot, ettei sillä ole niin väliä, lankeanko minä vai tai pysynkö vanhassa elämässäni vai ei, sillä Jeesus yksin pelastaa, eikä kukaan voi kuitenkaan päästä synnistä eroon tässä ajassa.

Vai mitä lääkettä sinä tarkkaan ottaen suosittelet?

43

Ok Filon, mutta tuossa jää kuitenkin häilyvyys voimaan: mistä tietää, ettei ole kiinnittänyt sydäntään liikaa rikkauksiin? Voihan siis luulla, ettei ole kiinnittänyt, vaikka onkin.

Luukaas ja Jaakob tuomitsevat rikkaat, koska he ovat rikkaita. Tulkintasi saattaa hyvinkin olla oikea, mutta Raamatusta sitä ei löydy. Tuo siteeramasi kohta ei minusta oikeuta meidän riistävää rikkauttamme yhtään sen enempää kuin haureuttakaan.

Mitenhän omaan rikkauteen ei voisi olla kiinnittymättä? Bonhoeffer kirjoitti, että on mahdollista pelastua rikkaana uskon kautta ikään kuin ei olisikaan rikas, mutta tähdensi, että tämä on paradoksaalinen ja viimeinen tapa ymmärtää käskyt, ei ensimmäinen, eikä yksinkertainen.

44

Pitää rakastaa Kristusta enemmän kuin mammonaa.

45

Sen tunnustamista, ettet voi omilla voimillasi antaa vastentahtoisesti mitään tai rakastaa ketään. Sellainen yrityskin on tuhoon tuomittu jo alunalkaen.

Ei pidä toimia pakosta. Jos halua tai rakkautta ei ole, niitä ei voi antaa. Tyhjästä ei voi ottaa. Jos tällaista yrität, voin sanoa varmana tietona, että palat loppuun vuodessa tai parissa, eikä sellainen ole Jumalan tahto. Jumalalta voi pyytää rakkautta, mutta jos sitä ei ole tai ei saa, niin väkisinkään ei voi pitkään toimia ilman vakavia seurauksia. Vapauteen Kristus meidät vapautti, ei lain orjuuteen.

1 tykkäys
46

Niin Fratres, minä olen siis sitä mieltä, että tuo Paavalin skenaario voi hyvinkin olla mahdollinen, siis se, että joku antaa itseltään pois, mutta väärin motiivein eli ilman rakkautta. Tunnustin itse toimivani näin, syntinen kun olen. En kutsuisi taudin tunnustamista lääkkeeksi tautiin. Ja minähän jo tunnustin taudin. Samalla voin tunnustaa senkin, että en todellakaan pysty mihinkään ilman Jumalaa sekä sen, että pakosta toimiminen, vastentahtoisesti, on kuluttavaa.

En halua toimia pakosta, mutta en liioin olla toimimatta, joten tuo rakkauden pyytäminen jää ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi - eli siis se, että antaisin rakkaudesta ja ilosta, en lain pakottamana. Mistä voimmekin jatkaa - jokseenkin pastoraalisesti - eteenpäin. Kristittynä olen tietenkin pyytänyt tuota rakkautta itselleni. Silti se ei riitä pyyteettömään antamiseen. Onko Jumala nyt siis kitsas antamaan… vai onko kenties niin, että tahdon kuitenkin rakastaa enemmän mammomaa ja omaa elämääni kuin Kristusta? Jeesus siis kutsuu minua seuramaan rakkauden tietä, mutta minä en suostu seuraamaan. Turha silloin on valittaa, ettei ole rakkautta tai lyödä armokorttia pöytään. Lääke on kuuliainen seuraaminen, laki ja evankeliumi, eikö totta?

47

Erittäin paljon mahdollista meillä kaikilla langenneeseen ihmiskuntaan kuuluvilla. Jopa todennäköistä. Sen kanssa on vain elettävä.

48

“…sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä…” 2. Kor. 5:14

Ymmärrän kyllä luterilaisen armoviisautesi Fratres, mutta pelkoa ja vavistusta (Fil. 2:12) tarjoaa armo-opettaja Paavalikin jokaiselle kristitylle.

Loppuun palaminen (aika jännä ilmaus muuten) voi hyvinkin olla Jumalan tahto minun mielestäni. Juuri sehän minulle antaa toivoa, että Jumala odottaa minua särkymispisteessäni.

49

“Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?”
Room. 6:1-2

“Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2

2 tykkäystä
50

En tiedä, olenko edes sinua vanhempi, mutta joka tapauksessa, viittasit avausviestissä noin 25 raamatunkohtaan, joten en todellakaan ala niitä kaikkia erikseen käymään läpi, mutta voin kertoa jotain näkemyksiäni liittyen noihin tässä mainitsemiisi seikkoihin: kehotus omaisuuden poismyymiseen ja yhteisomistus alkuseurakunnassa. Minusta nämä eivät ole sen luonteisia käskyjä, että niiden noudattamatta jättäminen sinänsä olisi syntiä, eikä niitä siten vaadita kristityiltä. Kyse on enneminkin ohjeesta, jota noudattamalla on joissakin tapauksissa, tyypillisesti voimakkaan hengellisen kokemuksen yhteydessä, mahdollista omistautua täydellisemmin Jeesuksen seuraamiseen. Apostolien teoissa kuvattu alkuseurakunnan alkuaika kaiketi oli voimakkaan hengellisen kokemuksen aikaa noille kristityille. Mutta silloinkaan omaisuuden myyminen ja jakaminen ei ollut pakollista eikä sitä vaadittu, kuten käy ilmi Pietarin sanoista Ananiaalle (Ap.t. 5.4): “Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit.” Ananiaan synti oli siinä, että hän valheellisesti esitti antaneensa kaiken seurakunnalle, vaikka ei todellisuudessa niin tehnyt. Mutta sinänsä olisi ollut ihan ok pitää tila tai siitä saadut rahat. Eikä se alkuseurakunnankaan yhteisomistus kauaa kestänyt. Jo luvussa 6 kerrotaan, että kun porukkaa tuli lisää, niin rahasta alkoi tulla riitaa ja talousasiat jouduttiin järjestämään uudestaan. Kaikesta päätellen yhteisomistus hiipui vähitellen pois eikä siitä koskaan ollut lähelläkään tulla kristinuskon valtavirtaa.

Itse kun nuorena tulin voimakkaasti uskoon, olisin ehkä saattanut myydä omaisuuteni ja antaa sen köyhille, mutta eihän minulla silloin mitään omaisuutta ollut. Lainaa oli reilusti enemmän kuin pankkitilin saldo + tavaroiden arvo yhteensä. Nykyään en koko omaisuuttani jakaisi. Aineellisen omaisuuteni realisointiarvo tosin on vain muutaman tonnin enemmän kuin velkojen määrä. Kaikki menee mitä tulee. Palkkakuitin kautta ruokakauppaan yms jatkuvasti kulkeva rahavirta tietysti voisi köyhäilemällä olla pienempikin, mutta kuten olen edellä viitannut, ennemmin sitten tekisin vähemmän töitä ja ansaitsisin vähemmän, jos tämä kulutuksen taso olisi jotenkin väärin. Työ on kuitenkin usein raskasta, aiheuttaa stressiä, ja vie lähes kaiken aikasi.

Tuo, että monet nykyihmiset ajattelevat syyllisyysketjujen kulkevan loputtomiin, on minusta täysin virheellinen moraalinen näkökanta. Jokainen on ensisijaisesti vastuussa omista tekemisistään. Jos minä vaikka rehellisesti myyn rehellisesti tekemääni tuotetta asiakkaille, ei minun tarvitse selvittää, onko asiakas hankkinut rahansa rikollisesti vai kunnollisesti. Tai jos minä olisi jotenkin vääryydellä hankkinut tuon tuotteen, ei syyllisyyteni siirry kaupassa ostajalle. Vastaavasti jos rehellisesti ja avoimesti ostan jonkin tuotteen, ei koko tuotantoketjuun mahdollisesti liittyvät vääryydet tule minun syykseni. Lähtökohtaisesti olen vastuussa vain siitä, että omat tekoni eivät ole epäoikeudenmukaisia. Kannattaa ajatella tässä Jeesusta, joka oli synnitön. Hän kuitenkin eli Rooman valtakunnassa, joka monin tavoin oli paljon epäoikeudenmukaisempi ja julmempi kuin meidän maailmamme. Silti hän onnistui siinä muiden mukana elelemään TÄYSIN synnittömästi.

On kuitenkin erittäin hyvä asia, että maailmassa havaittaviin vääryyksiin ja muuhunkin ihmisten ahdinkoon pyritään saamaan parannuksia ja löytämään parempia ratkaisuja. Nämä ovat kuitenkin yhteiskunnallisen tason kysymyksiä, jotka tulisi hoitaa yhteiskunnallisella tasolla. Yksittäinen ihminen ei voi niitä ratkaista eikä ole niistä vastuussa.

5 tykkäystä
51

Ei Jumala vaadi ketään polttamaan itseään loppuun, ihmisen omat sisäiset vaatimukset voivat vaatia. Toki Jumala voi johdattaa tällaiseenkin tilanteeseen, mutta varsinaisesti Jumalan tahto ei ole vahingoittaa ihmistä. Jumalasta käsin saamme toimia levosta ja rauhasta, sillä rauhalla, jonka Kristus antaa.

Loppuunpalaminen on vakava juttu, sen jälkeen olet työkyvytön. Ihminen ei voi omilla voimillaan muuttua yhtään paremmaksi tai tehdä sellaista, mihin ei ole annettu voimia, halua ja tahtoa. Tunteita vastaan ei kukaan jaksa kovin kauaa toimia, sellaisella juuri polttaa varmimmin itsensä loppuun. Jumala antaa kaiken, riittävät voimat, kyvyt ja tunteet. Jos niitä ei ole, ominkaan voimin ei pysty.

3 tykkäystä
52

Sikäli olemme Fratres viestiketjun aiheessa kiinni, koska nimesin tuolla alussa ristinteologian yhdeksi raha- ja omaisuusaiheen ulottuvuudeksi. Näen ristin ja kunnian teologian korreloivan köyhyyden ja rikkauden kanssa.

Rauha on myös hyvä sana tässä. Minähän olen etsimässä rauhaa. Rauhaa on kuitenkin kahdenlaista: tämän maailman rauha eli suruttomuus ja Jeesuksen rauha. Siirtymä maailman rauhasta Jumalan rauhaan tapahtuu ahdistuksen kautta. Me luterilaisethan kutsumme tätä Jumalan vieraaksi työksi tai Jumalan vasemman käden työksi. Minulle onkin ollut tärkeä Hoosean sana: “Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.” Tämän viestiketjun avauksen voi lukea niin, että minun mielestäni meillä “uskovilla” ei olekaan Jumalan rauhaa, vaan meillä on maailman rauha.

Kärsimys opettaa meitä näkemään sen, mikä Jumalalle on rakasta. Rikas ei näe köyhää. Köyhä näkee köyhän.

Muistan, kuinka toivoin hartaasti, että uskoni murskattaisiin palasiksi yliopiston eksegetiikan luennoilla. Ei murskattu. Tuli vuosilukuja ja diipadaapaa. Onneksi Jumalan sana viiltää auki sielun ja hengen.

53

Pahoittelen TV2, kun annoin viestissäni vaikutelman, että toivoisin sinulta kommenttia jokaiseen esittämääni Raamatun kohtaan. Kirjasin ne kaikki tuonne antaakseeni yleiskuvan ja muistutuksen aiheesta.

Nyt olen kuitenkin saanut sinulta vaihtoehtoisen ja kilpailevan raamatuntulkinnan avaukseeni. Sinusta Jeesuksen käsky (Luuk. 12:33) (sekä alkuseurakunnan yhteiselämä) ei ole samalla tavalla yleispätevä käsky kuin esimerkiksi lähetyskäsky tai rakkauden kaksoiskäsky. Siten ao. käsky olisi kuin vaikkapa ohjeet opetuslasten lähettämisestä. Nuo ohjeet on katsottu vain tiettyyn tilanteeseen ja kontekstiin sitovaksi, jolloin tämän päivän lähetystyöntekijät ovat voineet hyvin omintunnoin lähteä matkaan matkalaukkujen ja kenkien kanssa.

Toisaalta katsot, että Jeesuksen käsky on ohje, joka on edelleen noudatettavissa joissain tilanteissa. Toisin sanoen, et näe omaisuuden poismyymistä välttämättä vääränä tai tyhmänä, kunhan se tapahtuu vastuullisesti, eikä siten, että lapset joutuvat sillan alle ja vanhemmat sossun luukulle. Hienoa, että jätät tämän mahdollisuuden auki.

Apostolien teot ovat kerrontaa ja kuvausta yhteisomistuksesta ja vähäosaisten auttamisesta. Kirjassa ei käsketä myymään pois omaisuutta, vaan annetaan siitä käytännön esimerkki (vrt. ihanne tai ideaali). Luukas kuvaa rahaan liittyviä vaikeuksia, joita tuot esille, mutta minusta ne eivät todista siitä, että alkuseurakunnan yhteisomistus olisi kadonnut käytäntö muutamassa vuodessa. Sen sijaan hämmästelen Luukaan kertomusta, joka näyttää olevan ristiriidassa. Ensin uskovat myyvät talonsa (2:45), mutta seuraavassa jakeessa kokoontuvat kodeissaan! Ilmeisesti seurakunta siis lahjoitti “kodittomille” heidän omat kotinsa takaisin. Jo Raamatun kirjeistä voi huomata, että mammonan ote oli luja uskovienkin keskuudessa. Tämähän ei tietenkään anna meille lupaa tottua tuohon otteeseen.

Minäkin tahtoisin, että oma kotini olisi sidottu seurakuntaani, joka auttaa köyhiä, eikä pankkiini, joka riistää köyhiä.

Käsky omaisuuden poismyyntiin jää Jeesuksen yksittäiseksi käskyksi. Samantapaiset kohdat, kuten verkkojen jättäminen tai rikkaan miehen tapaus, on mahdollista lukea myös yksittäistapaukseksi, pelkästään tiettyyn tilanteeseen kuuluvaksi kohtaamiseksi, mitä ei tule yleistää nykyaikaan, eikä omalle kohdalle (niin kuin minä tein). Kysymys kuuluu silloin, onko tämä tulkinta perusteltu.

Kävin taannoin vähän samantapaista keskustelua eräällä toisella palstalla vuorisaarnan sanoista paidasta ja viitasta. Silloin esiin nousi vastauksia, jonka mukaan viitan voi antaa pois, jos siltä tuntuu, jos katsoo sen oikeaksi, jos kokee, että Jumala kehottaa siihen tai jos pystyy niin tekemään. Näissä vastauksissa - samoin kuin sinun vastauksessai TV2 - on huomionarvoista se, että niissä huomio keskittyy yksilöön ja hänen kokemukseensa, eikä Jumalan sanaan tai Jeesuksen käskyyn. Käsky kumoutuu tai ainakin relativisoituu: “noudata jos tykkäät”. Näinhän ei tietenkään voi opettaa.

Lakia ei liioin voi kumota vetoamalla sen vaikeuteen tai mahdottomuuteen. Siksi minusta on kyseenalaista puhua esimerkiksi rakkaudesta ihanteena. Rakkaus ei ole ihanne. Rakkaus on käsky.

Käskyt on annettu noudatettaviksi, ei vain siksi, että tajuaisimme, että emme voi niitä noudattaa. Martin Lönnebo sanoi minusta oikeansuunaisesti: “Jeesuksen käskyt täydellisestä elämästä ovat mahdottomia täyttää. Meidän tehtävämme on unohtaa, että niin on.”. Käskyt on annettu noudatettaviksi, eivät pakosta, vaan Pyhän Hengen voimasta, jolloin kuuliaisuuden ies on höyhenenkevyt.

Minusta Jeesuksen käsky omaisuuden poismyymisestä on otettava kirjaimellisena Herramme käskynä tänäkin päivänä. Tämä tulkinta ei ole uhka, vaan mahdollisuus katua rikkauden syntiä sekä elää Jumalan valtakuntaa todeksi jo täällä maan päällä. Apostolien teot osoittavat, ettei käskyn tarkoitus ole tuhota yksilöitä, vaan rikastuttaa yhteisöä. Luukkaan ja Raamatun muut sanat aiheesta tukevat käskyn yleispätevää tulkintaa. Tarkoitan etenkin kohtia, jotka tuomitsevat rikkaat - eivät niinkään siksi, että he ovat ahneita tai rahanhimoisia tai itsekkäitä - vaan siksi, koska he ovat rikkaita. Rikkaiden tuomitseminen tulee vastaan monessa kohtaa Raamatussa ja jo tämän takia olisi kestämätöntä väittää, ettei tuomion sanat olisi enää voimassa. Minusta nykymaailma ei ole Roomaa parempi. Minusta on päivänselvää, että minä - ja me - olemme rikkaita. Siten olemme tuomittuja. Epämieluisten käskyjen tai kohtien sivuuttaminen Jumalan sanasta on epärehellisyyttä, joka tuhoaa kirkkomme todistuksen ja uskottavuuden.

Yleistäen kirjottaen minusta kirkkomme julistuksessa on nimenomaan se ongelma, että monet Raamatun kohdat, kuten esimerkiksi vuorisaarna tai Jeesuksen helmivertaus, tulkitaan halvan armon mukaisesti, jolloin ne eivät oikeastaan tarkoita yhtään mitään. Minusta tämä ‘ei yhtään mitään’ korreloi tyhjien kirkonpenkkien kanssa. Kun pyhitystä ei ole, ei ole tarvetta saada vahvistusta pyhitykseen. Riittää, kun kukin elää omassa voimassaan täsmällään samalla tavalla kuin tämän päivän pakanat. Ja sitten, kun joku paljastaa koko kurjuuden kristittyjen palstalla ja kutsuu kanssauskoviaan muutokseen, häntä kehotetaan luopumaan omasta voimastaan ja turvautumaan Jumalaan. Kuinka merkillistä!

Tuotantoketjupohdinnat eivät sikäli eksy aiheesta, sillä perustelin rikkaana elämisen syntisyyttä sillä, että rikas riistää automaattisesti köyhää esimerkiksi s-marketin viinirypäleiden kautta. Minustakin olemme ensisijaisesti vastuussa omista tekemisistämme. Minusta tästä ei kuitenkaan seuraa, että vapautuisimme ostamiemme tuotteiden tuotantoketjuun mahdollisesti liittyvistä vääryyksistä. Vääryden tekijä on vastuussa tekemisistään, mutta me voimme mahdollistaa ja tukea vääryyttää omilla valinnoillamme. Usein on jopa niin, että me tiedämme näistä vääryyksistä, mutta ostamme tuotteen silti - kenties tyynnyttäen omantuntomme sillä, että ilman ostostamme köyhien tila olisi entistä huonompi, tai sillä, että me emme voi yksilöinä muuttaa pahaa järjestelmää. Mutta kyllähän me voimme. Ostajalla juuri on suuri valta, valta, joka saa myyjät ja riistäjät polvilleen. Yksi ihminen ei tietenkään voi paljon saada aikaan, mutta muutokset alkavat yksilöistä. Emmehän me voi paeta Jumalan sanaa yhteiskunnan, emmekä edes kirkkomme taakse. Hän tarttuu yksittäiseen ihmiseen, sinuun ja minuun.

54

Joskus puhutaan pelastusvarmuudesta. Pitäisikö meidän Filon hankkia tuo pelastusvarmuus ainakin tässä yhdessä asiassa sanoutumalla irti kaikeasta mammonasta ja myymällä kaikki omaisuutemme pois? Voihan nimittäin olla, että viimeisellä tuomiolla meille paljastuu, että olimmekin koko elämämme mammonan siteissä - ikään kuin Kummisetä, joka eli rikollisesti, vaikka kävikin välillä tunnustamassa syntinsä.

55

Tämän ketjun teemat ovat tulleet vastaan tällä palstalla ennenkin. Lainaan tähän nimimerkin “Plautilla” kirjoitusta viestiketjussa, missä käsiteltiin Jumalan valtakunnan huolettomuutta. 1000e vuosibudjetti on aikamoinen saavutus, jos näin voi sanoa, sillä emmehän me pääse tavallisesti edes tonnin kuukausibudjettiin.

56

Ehkä yksi kokeilu tälle löytyi Neuvostoliitosta ja kommunismista. Tällaisestako haaveilet? Siellä ei ollut juuri kellään muuta kuin köyhyyttä ja kurjuutta. Mielestäni tulkintasi rikkaiden synnistä edustaa jotain sosialismia, joka joillekin ehkä oli ihanne, mutta osoitti täydellisesti toimimattomuutensa. Raamatusta löytyy paljon rikkaita miehiä, eikä heille sitä laskettu synniksi. Synti oli sitten jossain muussa toiminnassa. Kuninkaat Salomo ja Daavid olivat rikkaita, Aabrahamkin taisi olla aika varakas.

3 tykkäystä
57

En tietenkään. Neuvostoliittohan oli kirjaimellisesti jumalaton yhteiskuntajärjestys. Haaveilen Jumalan valtakunnasta. En ole tällä palstalla siteeranut Marxia, vaan Raamattua.

Totta, Raamatussa oli kolme rikasta miestä. Heillä ei voi kumota rikkaille langetettavaa tuomiota, joka toistuu profeetoilla, Jeesuksella sekä apostoleilla. Tämä menee eipäs-juupas väittelyksi, ellet kirjoita minulle, miten esittämäni kohdat pitäisi tulkita, ellei sitten sillä tavalla kuin minä, meidät tuomiten. Tai kenties tunnustat loppupäätelmäni oikeaksi ja lähdet kanssani parannuksen tielle.

58

Jätän ne nyt ainakin toistaiseksi omaan arvoonsa. Voit toki itse yrittää elää sen mukaisesti, mitä esität. Onnea vain matkaan lain alla.

Olen tuonut kantani esille, joka kestää kyllä raamatullisenkin arvion. Voit yrittää noudattaa vaikka kirjaimellisesti noita siteeraamiasi kohtia. Joku sinutkin kuitenkin elättää ja maksaa laskusi, jollet itse.

2 tykkäystä
59

Perheemme on hyvätuloinen, enkä näe sitä syntinä. Mitään emme ole saanneet perintönä tai muutoinkaan ilmaiseksi, vaan kaikki on omalla työllä hankittua. Tuloista maksetaan veroja ja mitä enemmän tienaa, sen enemmän veroja menee. Näillä rahoitetaan yhteiskunnan toiminta ja tasataan tulosiirtoina vähempiosaisille mm. sosiaaliturvan muodossa. Reilut 22 % veronmaksajista maksaa yli 95 % ansiotuloveroista. Kovatuloisin 2 % maksaa yksistään 20 % veroista. Eli pelkästään tätä kautta menee yhteiseen hyvään - myös kirkollisveroina. En näe syytä myöskään tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, jos menee hyvin. Tietenkin on muistettava se, ettei kaikilla mene ja heistä tulee myös huolehtia

1 tykkäys
60

Itse asiassa lähetyskäskykään ei ole siinä mielessä yleispätevä, että joka ikisen kristityn täytyisi lähteä julistamaan evankeliumia kotiseutunsa ulkopuolelle.

En muista, että muussa varhaiskristillisessä kirjoituksissa olisi mainintoja yhteisomistuksesta. Sen pohjalta pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että käytäntö olisi levinnyt kovin laajalle tai jatkunut pitkään.

Alkutekstin sana ‘myivät’ on tuossa imperfektissä (epipraskon), joka tarkoittaa jatkuvaa toimintaa, eli se ei tarkoita että kaikki olisivat kertaheitolla myyneet omaisuutensa. Eli kaikki seurakuntalaiset eivät ainakaan heti myyneet omaisuuttaan, eikä ehkä ole syytä olettaa että kaikki olisivat luopuneet omaisuudestaan missään vaiheessa.

[Jatkan tästä myöhemmin. Nyt pitää ryhtyä katsomaan matsia…]

1 tykkäys
61

Mikä pankki se on? Mikset vaihda pankkia? Tavalliset nykyajan pankit eivät riistä köyhiä, vaan toimivat lainsäädännön puitteissa.

Itse asiassa koko Raamatun tulkinnan lähtökohta on se, että täytyy osata asettaa asiat kontekstiinsa ja tunnistaa tilanteet, joihin niitä voidaan soveltaa. Eikä siihen läheskään aina ole mitään kaavamaista ratkaisua. Jos sinä koet, että sinun täytyy lahjoittaa koko omaisuutesi köyhille, niin minä en missään tapauksessa ole sinua siitä kieltämässä. Enkä myöskään sanomassa, että sinun täytyisi niin tehdä, koska nämä ovat juuri sen tyyppisiä asioita, jotka on arvioitava tilannekohtaisesti. Itse varmasti parhaiten tunnet tilanteesi. Ja mikä parasta, jos ratkaisu osoittautuukin virheeksi, kärsit siitä lähinnä itse. Ja ehkä läheisesi, jos elät jonkun kanssa samassa taloudessa.

Tästä olen täysin samaa mieltä.

Minun tulkintani mukaan rikkaudessa sinänsä ei ole mitää väärää. Toki se voi olla vääryydellä hankittua, ja rikkaan sydän voi olla kiinnittynyt omaisuuteensa Jumalan valtakunnan sijaan, tai rikas voi olla itsekäs nautiskelija tms., mutta varallisuus sinänsä ei minusta ole noiden raamatunkohtien kohteena.

Jos se on päivänselvää, niin pystyt varmaan kysyttäessä kertomaan tästä tarkentavia yksityiskohtia. Mikä omaisuuden tai kulutuksen rahamääräinen arvo täytyy ylittää, jotta ihminen on mielestäsi rikas? Sovelletaanko mittaria globaalisti, vai huomioidaanko tässä esim. paikallinen hintataso, paikallinen varallisuus- ja ansiotaso, työn tekeminen (“työmies on palkkansa ansainnut”), säästäminen, terveydelliset erityistarpeet, jne? Jos esimerkiksi Suomessa toimeentulotuella elävä ihminen on rikas, niin pitäisikö toimeentulotuen määrää alentaa, jotta yhteiskunta ei ylenpalttisten tukien kautta syöksisi ihmisiä synnin turmioon?

Minun puolestani saat kyllä luopua omaisuudestasi ja olla täydellinen, kuten taivaallinen Isämme on. Tämän vaatiminen muilta on kuitenkin ihan eri asia.

Tämä ei ole totta.

Teknologian kehittäminen ja globaali kapitalistinen markkinatalous on parin viimeisen vuosisadan aikana nostanut koko ihmiskunnan aineellista elintasoa erittäin merkittävästi. Sen ansiosta absoluuttisesti köyhimmätkin maat ovat nykyään selvästi rikkaampia kuin aikaisemmin. Tämä on empiirisesti todettavissa oleva fakta. Maailmankaupan lopettaminen johtaisi miljardien ihmisten radikaalisti pahenevaan kurjuuteen ja kuolemaan.

2 tykkäystä