Onhan se (osin… hmmm) noinkin. 
Antti Sainio on myös minulle hyvinkin tuttu, monista vankilalähetyspäivistä ja muutenkin, toimimme samalla kentällä.
1 tykkäys
Sainio kertoo tuossa TV7 haastattelussa kuinka hän ruumishuoneella heräsi. Uskon, että Jumala hänet ikäänkuin riisti kuolemalta palvelustehtävään vankilassa.
1 tykkäys
Olen ollut yhden kerran vankilalähetyspäivillä, se oli luullakseni 1984, Kouvolassa.
Siellä joku saarnamies ilmoitti minulle, että minulla on toinen jalka lyhyempi kuin toinen ja jospa rukoiltaisiin. Istahin siihen penkille, hän rukoili ja sanoi: “Huomaatkos nyt, kuinka se kasvaa?” Minä en huomannut mitään. Hänen takanaan ihmiset ihmettelivät: “Joo, katsokaa, ohhoh, kyllä se kasvaa!” En ihan uskonut.
Nousin seisomaan ja mies kysyi, että no miltäs nyt tuntuu. Sanoin, että ei miltään. Mutta kävelemään lähteminen olikin toinen juttu! Koko ajan tuo jalkani kopsahteli lattiaan, oli ikäänkuin tiellä, aivan kuin se olisi ollut suurempaa kokoa kuin aiemmin. Tätä kesti koko illan, sieltä lähdettyäkin.
Joko olin suggestiossa, tai sitten…En tiedä. Muistaisin, että tuo esirukoilija oli pelastusarmeijalainen mies.
Nyt puutun vain tuohon tummennettuun.
Nuorempana minulla oli aika, jolloin ajan kuluminen askarrutti minua. Ikäänkuin turhaannuin, koska huomasin koko ajan eläväni hetkessä, joka oli samantien historiaa. Ajan kuluminen ratkesi kun kuuntelin nuoruudenystäväni (Matti Vuorinen) puhetta kasetilta, joka minulle oli lähetetty maailmalle, jossa asuin. Tällä nauhoitetulla kasetilla Matti saarnassaan sanoi: “kun olemme taivaassa, iankaikkisuudessa Jeesuksen seurassa, niin meillä on AINA NYT”. Silloin myös aloin iloita siitä, etten kyennyt edes kuvittelemaan tuon “nytin” ihanuutta, koska Raamatun mukaan tuo nyt tulee olemaan täydellisen tyydytyksen ajattomuus.
Vt. 1. Kor. 2:9,10:
"9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: “mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”.
10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin."
En todellakaan löydä Raamatusta, en Uuden eikä Vanhan Testamentin puolelta muuta ilmoitusta kuin, että kuolemaan ajan kokeminen päättyy ja siksi Jeesus sanoi ryövärille ristillä, että “tänä päivänä olet kanssani paratiisissa”. Eli samana päivänä kuin juuri uskoontullut kuoli.
Joudun palaamaan huommenissa tuohon kertomukseen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, sekä mitä Aabrahamilla on asian kanssa tekemistä.
Minusta meillä on jo nyt aina nyt. Tämä ikuinen nyt hetki on tietoisuuden välttämätön ajallinen olemisehto, jossa tietoisuus näyttäytyy itse itselleen ikuisena, siis aina nyt. Välillä toki jäämme ajatuksiimme ja pohdimme sitä, mitä olimme äsken, tai mitä olemme kohta, toisin sanoen samaistumme liikaa tuntemukseen tai odotuksiimme, mutta kuitenkin olemme nyt. Voisi ehkä sanoa, että tuntemuksiin (menneisyyteen) kiinnittäytyminen ja toiveisiin (tulevaisuuteen) kiinnittäytyminen ovat molemmat “syntiä”. Meidän pitää olla nyt. Näin minusta myös Paavali:
Jumala on asettanut uuden määräpäivän, “tämän päivän”. Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat: – Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.
Sellaista ajanteologiaa minä vieroksun, jossa ajatellaan, että taivaassa ikuisuus on jonkinlaista ajattomuutta. Pidän sitä myös virheellisenä. Taivaassa on edelleen aika, mutta se ei ole tämä langennut aika, jota elämme, vaan se on uusi ja täydellinen aika.
Ikuinen, aluton ikuisuus on vain Jumalan. Alkava, loputon ikuisuus on myös meidän.
Ortodoksit laulavat: “Sinä, Kristus, olit ruumiillisesti haudassa, / mutta sielullasi Jumalana tuonelassa, / paratiisissa Sinä olit ryövärin ja valtaistuimella Isän ja Hengen kanssa / kaikki täyttäen, oi tutkimaton.” Toisin sanoen, ryöväri oli samana päivänä paratiisissa, vaikka Kristus oli samaan aikaan myös tuonelassa - mutta samalla hän oli myös Jumalan valtaistuimella hallitsemassa. Toki “Jumalan valtaistuin” on ilmaisu asialle, jolla ei ole aikaa, tai joka on tangentuaalisesti ajallinen, siis ikään kuin ajan ja ajattomuuden rajalla.
Tätä ajanteologista keskustelua on käyty viime aikoina aika paljon. Monet ovat luopuneet täysin ajattomuuden ajatuksesta, mutta itse olen omaksunut vähän kompleksisemman position.
[details=Teen itse mm. seuraavia jaotteluita:]1. jumalallinen ikuisuus, joka jakaantuu Jumalan varsinaiseen ikuisuuteen (transsendentti ikuisuus) ja Jumalan ikuisuus maailmalle (omnitemporaliteetti)
2. immanentti ikuisuus, Jumalan maailmalle antama säilymisen lahja, joka on yhtäältä maailman ajallisuuden ehto, mutta myös maailman ikuinen jatkuminen (jossa saranakohtana tietenkin uusi luominen; tämä maailma päättyy, uusi maailma alkaa)
3. subjektiivinen ikuisuus, eli tämä aina nyt, josta äsken puhuin
4. metaforiset ikuisuudet
5. varsinainen aika (ns. B-series), joka jakautuu sisäiseen ja ulkoiseen aikaan
6. hetkellisyys, jossa on subjektiivinen hetki (tämä hetki, äsken, kohta), sosiaalinen hetki (ne aikakaudet, joita nimeämme), jumalalliset hetket (pelastushistorian momentit, erityisesti pelastushistoria perustana, nyt-hetki kääntymyksen hetkenä ja tulevaisuus Jumalan eschatonina)
7. ajan muodot (aikamuodot), jotka kuuluvat subjektiiviseen aikaan, ollen nyt (varsinainen nyt, metaforinen nyt), menneisyys (historia, narratiivi), tulevaisuus
8. pelastushistoria, joka on merkityksellisyyden vuotamista aikaan eschatonista lähtien (aika luotuna, langenneena, lunastettuna, pyhitettynä, kirkastettuna, eschaton)
9. metaforinen aika[/details]
Ja muitakin, mutta ehkä nyt ei ole tarpeen mennä siihen. Käsittelin tätä aiemminkin täällä.
Joka tapauksessa: pidän virheellisenä sitä, että puhutaan siirtymisestä “ajasta iäisyyteen”, ikään kuin kuollessa siirryttäisiin johonkin ikuisuuteen. Ei siirrytä. Se, mihin siirrytään, on taivas, ja sielläkin on aika. Ja sitten kun uusi luominen tulee, taivaallisen ajan luonne kattaa koko maailman; aikaa on aina tarpeeksi, ja asiat jatkuvat. Toisin sanoen: taivaassakin on asioiden seuraanto, se ei ole vain staattista olemista ilman liikettä, ajatuksia, sanoja, puhetta ja keskustelua.
1 tykkäys
Tuon jaottelun joskus ryöstän, muokkaan sitä vastaamaan omia tarpeitani ja käytän ihan erilaisessa jutussa. (Olen herrasmiesvaras ja ilmoitan etukäteen.)
Minkä niistä? Tuossa on kolme erillistä…
Minusta aika on luotu asia.Se on luotu siinä missä muutkin luomakuntaamme kuuluvat asiat. Aika toki on olemassa nyt ja varmasti poisnukkuneiden silelujenkin luona - hehän kysyvät: “kuinka kauan”? Jumala on kuitenkin sillä tavalla ajan ulkopuolella, että hänessä ei ole muutosta, vaan hän on, on ollut ja on oleva. Siis olemiseltaan aina presenttinen. Kun tämä aika loppuu, aikaa ei enää ole. Ei tarvitse olettaa staattista olemista, vaan erilaista. Jumalan iankaikkisuus ei ole aikaan liittyvää, vaan olemuksellista.
2 tykkäystä
Minusta teet kyllä kategorisen virheen. Oletat, että me tulemme osalliseksi Jumalan ikuisuudesta, siitä mikä on olemuksellisesti jumalallista, kun uusi luominen tulee. Uusi luominen tarkoittaa, että luodaan myös uusi aika. Kun tämä aika loppuu, tämä aika kuoriutuu niin kuin perhonen kotelostaan ja uusi aika ei ole enää langennutta aikaa, jolloin mihinkään ei ole tarpeeksi aikaa ja onnellisuus kiitää ohitse.
Sanot: “Kun tämä aika loppuu, aikaa ei enää ole.” Minä sanon: “Kun tämä aika loppuu, luodaan uusi aika, joka kestää loputtomasti.” Ajalla tarkoitan vähintään sitä, että on olemassa jonkinlainen seuraanto, muutos ja yksi toisen jälkeen. Ei Jumalassa, mutta meissä, jotka kirkastuneina elämme taivaassa.
Tuo “aina nyt” -ilmaisu pitäisi mielestäni ilmaista iankaikista Jeesuksen kanssa olemista. Se selitys ja selittämättömyys löytyy Raamatusta, 1. Tess. 4:17:
“sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.”
Näillä sanoilla Paavali kehottaa lohduttamaan näillä sanoilla.
Toinen lohdutuksen sana:
Kor. 2:9,10:
“9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: “mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”.
10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.”
En usko, että taivaan myönteistä ongelmaa pystyy tässä ajassa ratkaisemaan, ei edes selittelemään. Sinä kyllä teet ainakin parhaasi, mutta ne kaikki tukevat vilkasta toimintaa välitilassa ja tätä tilaa tarvii kirkkolaitokset.
Tarkoitan “myönteisellä ongelmalla” täydellisyyden tilaa missä vanhurskautetut, muuttuneina Jeesuksen kaltaisuuteen, ovat kuin Hän on. Uskova voi jo ajassa kokea taivaallisen tulevaisuuden, uskon ja Pyhän Hengen kautta.
Anteeksi, mutta mistä välitilasta te puhutte?
Kun ihminen nk. kuolee, eli erkaantuu tästä maallisesta ruumiista, hän ei sekunnissa ole jossain muualla, vaan todellakin asiat tapahtuvat rauhallisesti.
Jotkut ovat kuoltuaan nähneet oman ruumiinsa, esim. leikkauspöydällä, sitten kuitenkin palautuneet takaisin ruumiiseensa.
Ilmeisesti tässä kohdin, mikäli henkilö todella kuolee, hänet haetaan joko Paratiisiin, tai Tuonelaan.
Kuinka kauan matka sinne kestää, en tiedä. Muutaman sekunnin, muutaman päivän, meidän ajassamme?
Jäävätkö jotkut sielut tähän välitilaan, josta seuraa nk. kummitusilmiöt, en tiedä. Tiedän, että on olemassa jokin sellainen ilmiömaailma, joista käytetään nimitystä kummitukset, aaveet, haamut. Itselläni on näistäkin kokemukseni. Keitä nämä ovat? (Retorinen kysymys, en tarkoita johtaa keskustelua harhaan.)
Juutalaiset uskovat, että ihminen kuoltuaan liikkuu muutaman päivän ajan lähellä ruumistaan / kuolinpaikallaan. Juutalaiset tuovat vainajan pöydälle kynttilän, sekä esim. lasillisen vettä. Tämä vesilasin tuominen juontaa raamatunkohdasta (en löydä) jossa sanotaan jotenkin näin, “vainajien halajavan paljojen vetten äärelle”, tai “vainajien liikkuvan paljojen vetten yllä”. Mahd. löytyy VT:n apokryyfikirjoista. Juutalaiset siis uskovat, että vainajat tarvitsevat vettä ja tarjoavat sitä heille, jotta heidän olonsa näin helpottuisi.
Tämä “välitila” on aika, josta Raamattu ei mitään kerro. Sen sijaan juutalinen tarusto, eli uskomukset, eli ihmisten perinnäissäännöt tukevat tätä, mikä enemmän mikä vähemmän. Myös katolisten kirkkojen tunnustus ja toivot ovat välitilaan sidottuja.
Voin koota sinulle VT:n kohtia, jotka kertovat mitkä hiljaisuudesta mitkä siitä, ettei mitään ole, missä esim. voitaisiin viestittää Jumalalle, kiitosta tai moitetta.
Minulla on tänään niin pienissä pätkissä taas aikaa, etten ehdi kampaamaan tuota rikasmies-Lasarus kertomusta. Teen sen kuitenkin ja voihan täällä olla niitä joilla on jo näkemys asiasta, johonkin suuntaan.
Siis tarkoitatko välitilalla Paratiisia ja Tuonelaa?
“Katolilaiset” sekä muut nk. klassiset kristilliset kirkot opettavat (anteeksi @Silvanus jos ei mene ihan nappiin) että kuoltuaan pelastunut sielu menee Paratiisiin, joka on eräänlainen Taivaan “esikartano”.
Kadotetut sielut menevät suoraan Tuonelaan, vastaavasti Helvetin “esikartanoon”. Vasta viimeisen tuomion jälkeen sielut siirtyvät nk. Taivaaseen, Uuteen maahan, Uuteen Jerusalemiin. Kadotetut sielut taas Helvettiin.
Rikas mies oli “Tuonelassa vaivoissansa”. Lasarus taas “Aabrahamin helmassa” / Vanhurskasten levossa / Paratiisissa. Lasarus oli tuon ajan miehen nimi, eikä hänellä käsittääkseni välttämättä tarkoiteta juuri samaa Marian ja Martan veljeä, joka heräsi kuolleista. Ellei Jeesus sitten käyttänyt hänen nimeään vertauksessa osoittaakseen eri ihmisten olemuksen (syntiset / lihalliset vs. vanhurskaat / Jumalalle kuuliaiset) ja näiden olemusten seuraukset.
Myös Kiirastuli-oppi juontaa juutalaisuudesta, ainakin muunnoksena; judaismi, muist.: sheol.
“Tuonela”-nimitys tulee suomalaisesta muinaisuskosta, mutta se ei Raamatussa tarkoita samaa paikkaa kuin muinaisuskossamme, jossa “Tuonela, Tuonenlehto” on eräänlainen kuolleiden autuuden muunnos tuon ajan ihmisten elämänmuodosta ja tavoista:
http://runosto.net/aleksis-kivi/muut/sydameni-laulu/
Tässä ihana musiikki ja kuvitus:
Yhteenveto
Kuulin tämän tarinan jo pikkulapsena ja se muokkasi mielikuviani kuolemasta, sekoittuneena lastenkirjan kertomukseen “Pikkukristityn vaellus” (Kristityn vaellus).
Ehkä kerran Joutsen vie minutkin yli Kuolemanvirran, lähelle kivikkoista polkua joka johtaa Taivaan isolle Hemikultaportille, jota vartioivat molemminpuolin valtavan suuret, valkoiset enkelit, joilla valkeat höyhensiivet…
Jeesus puhui fariseuksille ja teema oli mammona, raha.
Luuk. 16:15, “Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus”.
Jeesuksen kertomuksessa kaikki henkilöt olivat olemassa.
Kuvaavana kuoleman, haudan jälkeisen ajan “kiireettömyydestä” pidän Saarn. 9:
4 Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.
5 Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.
6 Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.
10 Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.
Lisäksi, esimerkkeinä muutama paikka lisää samasta:
Psalmi. 6:5, 31:7, 115:17, 30:9
Jes. 38:18,19.
Edelliset VT:n kohdat todistavat, että tilassa “sheol” (hebr.) ja “hades (kreikka), on hiljaisuus, ei-tietoisuutta.
Jos puhutaan Lasaruksesta, niin mikään kohta Raamatussa ei puhu enkeleistä, jotka veisivät ketään Aabrahamin helmaan, koska haudan jälkeen kuolleilla ei ole erotusta, sen fariseuksetkin tiesivät Kirjoituksista ja siksi tarvittiin perimätietoja, traditioita.
Juutalaisten perimätieto kyllä kertoo erilaisia uskomuksia, mutta Jeesus piti ja osoitti moneen otteeseen niiden, ei pekästään turhuuden, vaan, vaarallisuuden. Myös Paavali tekee hyvin selväksi, että juutalaisilla oli taruja (perimätietoja), mutta niistä erossa pysyminen oli ehdottoman tärkeää, vt. Tiit. 1:14, “eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisiin taruihin eikä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin”. Paavali oli niistä hyvin perillä ja siksi tiesi mistä piti pysyä erossa.
Jeesus sivalsi hyvin terävästi kirkollisen vallan korruptoituneisuuteen, käyttäen Juutalaisten tarustoa hyväkseen. Jeesus aloitti kertomuksen viestillä fariseuksille, kirkolliselle johdolle:
Luuk. 16:
13 Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa."
14 Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.
15 Ja hän sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.
Israelissa ei ollut rikkaampaa ja upeammin pukeutuvaa miestä, kuin ylimmäinen pappi oli. Lisäksi voidaan todentaa, että hänellä silloin oli viisi veljeä ja isä.
Eli tähän juutalaiseen taruun lainatut henkilö olivat todellisia.
Yleinen uskomus on, että Jeesuksen kuva Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä on vain siinä merkityksessä, että sillä osoitetaan “välitila” raamatulliseksi. Minultakin meni aikoinaan vuosia, ennenkuin huomasin sen osoittavan vain, että tällaiset toiminnot haudan tuolla puolen on täysin ihmisen ja sen “parhaan” liittolaisen Saatanan keksimiä. Sitten olen kyllä kohdannut muitakin, jotka ovat päätyneet samaan tulokseen. Tähän tulokseen päätyy vain Raamattua lukemalla.
Et siis luota siihen, että Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on totta? Epäilet siis Herran omia sanoja. Klassinen kristinusko uskoo välitilaan, koska Kristus on itse siitä kertonut. Myöhemmät selittelijät taas panevat omiaan.
1 tykkäys
Uskon Herran omiin sanoihin ja uskon mitä Hän sanoo traditioista, vanhemmista kuin klassisen kristinuskoon kuuluva perinnäisyys. Jos katsot katolisia (idän ja lännen) tunnustuskirjoja ja vertaat
Jeesuksen toistuvaan ihmistradition vastaisuuteen, niin yhtäläisyyksiltä ei voi välttyä.
Jos et usko, että Rikas mies ja köyhä Lasarus-kertomuksessa kuvatut asiat ovat tosia, niin kuinka voit sanoa uskovasi Kristuksen sanoihin? Ei nyt vedellä tähän mitään muita asioita, vaan keskustellaan tästä asiasta. Kuoleman jälkeinen välitila kuvataan UT:ssa juuri edellä mainitussa kertomuksessa. Kristuksen opetuksen mukaan sielu voi joutua joko tuskiin tuonelassa tai päästä hyvään tilaan, jota kertomuksessa nimitetään Aabrahamin helmaksi.