Ikuisuus
Ikuisuuden käsite, joka perusmääritelmässään tarkoittaa päättymätöntä, voidaan jakaa seuraavasti:
-
Jumalallinen ikuisuus, Jumalan ja vain Jumalan ikuisuus,
1.1. joka on transsendenttista eli tuonpuoleista ikuisuutta; tämä vastaa ns. ajattoman eternalismin kantaa, jossa ikuisuus on siis ajattomuutta; tämä vastaa paikallisuuden suhteen infiniittisyyttä;
1.2. ja joka no myös eli tuon- ja tämänpuoleisen rajalla olevaa ikuisuutta; tämä vastaa paikallisuuden suhteen omnipreesensiä eli ubikviteettia; -
(Objektiivinen) Immanentti ikuisuus, siis maailman sisäinen ikuisuus, joka on Jumalan lahja eli maailman päättymättömyys (vähintäänkin uuden luomisen jälkeen);
2.1. Immanentti ikuisuus maailman dimensiivisena tilana; dimension sisältä katsottuna se ilmenee itselleen ikuisena, vaikka onkin tuonpuoleisen näkökulmasta rajallinen;
2.2. immanentti ikuisuus maailman ikuisena jatkuvuutena; tässä kuitenkin huomioitava se, mitä edellä sanottu uudesta luomisesta ajan saranapisteenä -
Subjektiivinen ikuisuus, joka viittaa tietoisuuden jatkuvasti ja ikuisesti kokemaan nyt-hetkeen.
-
Metaforinen ikuisuus, nimittäin
4.1. Sellaiset asiat, jotka kestävät pitkään, mutta eivät oikeasti ole ikuisia,
4.2. Sellaiset asiat, jotka kestävät pitkään ja joiden päättymiskohtaa ei vielä tunneta.
Tällä tavalla siis Jumala on itsessään ikuinen. Maailmakin on ikuinen, mutta vain suhteessa itseensä; sen sisältä katsoen se näyttää ikuiselta, niin aluttomalta kuin loputtomaltakin. Maailman sisäisesti maailman ikuisuus on ikuista.
Näen seuraavasti:
- vain Jumala on jumalallisella tavalla eli ehdottomasti ikuinen
- maailmassa maailmansisäisesti ikuista ovat esim. luonnonlait ja enkelit, jotka ovat olleet alusta asti ja ovat jatkuvasti sen jälkeen
- on huomattava, että tässä dikotomiassa Jumala-maailma, taivas kuuluu maailmaan
- maailmassa alkavasti ikuista ovat sielut, jotka Jumala luo, jotka ovat jatkuvasti niiden luomisen jälkeen (mikä tapahtuu nähdäkseni sikiämisessä)
- maailmassa alkavasti ikuista on myös Kirkko, jota tuonelan portit eivät voita
- ihminen kokee tietoisuutensa tietynlaisena ikuisuutena, joka liittyy minusta sielun ikuisuuteen; jokainen hetki on aina NYT, enkä koskaan ole tietoisesti äsken tai kohta, vaan aina nyt; tietoisuuden yritys olla äsken tai vielä, tai kohta tai sitten, on tietoisuuden harhaa ja lankeemusta olemisesta läsnä nyt; tähän liittyy Paavalin sana siitä, että niin kauan kuin “tänä päivänä” on voimassa, on mahdollisuus kääntyä, mikä voidaan ymmärtää niin, että niin kauan kuin tietoisuus on NYT, se voi kääntyä Jumalan puoleen
Aika
Perusmääritelmä, tapahtumien rajallisuus ja jatkumo/seuraanto, tapahtuma ollen muutos objektissa suhteessa siihen itseen tai toisiin
-
Objektiivinen aika tai varsinainen aika, joka koostuu tapahtumista (eli muutoksista, kuten yllä sanottu), jossa muutokset ovat kausaalisessa suhteessa nitä seuraaviin, mihin soveltuu niin sanottu ajan B-sarjan näkemys;
1.1. sisäinen aika, objektin muutos suhteessa itseensä
1.2. ulkoinen aika, objekti suhteessa muihin (näistä ks. Journal of Analytical Theology, vol. 1) -
Hetki, josta olen käyttänyt termiä kairos, joka on myös subjektiivinen aika, jossa tietty kokoelma tapahtumia eli tietty jatkumo - ajanjakso - saa rajat ja merkityksen, joka näiden rajojen sisällä tapahtuneelle muutokselle annetaan; tähän sopii ajan A-sarjan aikanäkemys (näistä ks. Wikipedia )
2.1. Subjektiivinen hetki,
2.1.1. nyt-hetki, joka on sama kuin subjektiivinen ikuisuus
2.1.2. mennyt hetki, joka on muistissa;
2.1.3. tuleva hetki, jota toivotaan;
2.2. Sosiaalinen hetki, jossa tietyn ajanjakson merkitys konstruoidaan sosiaalisesti (mennyt sosiaalinen hetki on historiaa, nykyinen sosiaalinen hetki on sosiaalinen identiteetti ja tuleva sosiaalinen hetki on politiikkaa)
2.3. Jumalallinen hetki, jossa Jumala antaa ajanjaksoille määritelmiä
2.3.1. pelastushistorian menneet tapahtumat, jotka ovat pelastuksen perusta;
2.3.2. nyt-hetki, joka on Jumalan jatkuva kutsu kääntymykseen, “tänä päivänä”;
2.3.3. tuleva, jossa Jumala toteuttaa toivon; -
Aikamuodot:
3.1. Nykyhetki, nyt,
3.1.1. Varsinainen nyt, joka on sama kuin subjektin ikuinen nyt-hetki, ei ole “viipale ajasta”, vaan ikuisuus-sarana, josta “aiemmin” ja “myöhemmin” riippuvat;
3.1.2. Metaforinen nyt, joka on joko:
3.1.2.1. tietty hetki, jonka merkitys on alkanut aiemmin ja päättyy myöhemmin; esimerkiksi kun sanon “olen nyt kirjoittamassa viestiä”, lasken nyt-hetken alkaneeksi siitä, kun aloin tätä kirjoittaa ja lasken sen siihen, kun kirjoittaminen päättyy
3.1.2.2. tietty ajanjakso, joka alkoi jokin aika sitten ja päättyy nyt; esimerkiksi kun päätän kirjoittamisen voin sanoa “nyt olen kirjoittanut vastauksen”.
3.1.2.3. laajempi ajanjakso, usein muotoiltuna “tänä päivänä” tai “näinä aikoina”, “nykyään”; viittaa siis siihen ajanjaksoon, jolla katsomme olevan yhden yhteisen merkityksen
3.2. Mennyt, “aiemmin”, joka on historiaa;
3.2.1. objektiivinen mennyt, varsinainen historia, koko jatkumo tietystä ajasta tiettyyn; wie es eigentlich; tämä on vailla merkityksiä ja kuuluu varsinaisen ajan piiriin
3.2.2. Narratiivinen historia, narratiivinen mennyt, joka on kokoelma merkityksellisiä hetkiä, joilla katsotaan olevan kausaalista vaikutusta toisiinsa; historiasta kertovat kirjat ovat tällaisia;
3.3. Tuleva, odotettu, toivottu ja jota kohti työskennellään;
3.3.1. Mekanistis-deterministinen tai relationaalis-probabilistinen menneisyyden kausaliteettiketjun tulos tai jumalallisesti päätetyt suhteet tulossa nykyhetkeen;
3.3.1.1. ennuste, perustuen matemaattiseen malliin,
3.3.1.2. profetia tiukassa mielessä, viesti Jumalalta siitä, mitä tulevassa ajassa tapahtuu
3.3.2. Nykyhetki menossa kohti tuntematonta, kasvamassa kohti täyteyttä; tulevaisuuden rajoittamaton potentiaali Jumalan merkityksen ja tarkoituksen lahjojen nykyhetkeen tuojana -
Pelastushistoria merkityksellisyyden vuotamisena koko ajan jatkumoon nähtynä kohdistuneena jumalalliseen tarkoitukseen uudessa luomisessa ja transsendentaalisen merkityksellisyys, ja joka edelleen jakautuu:
4.1. luotuun aikaan, joka on merkityksen ja tarkoituksen distinktiota;
4.2. langenneeseen aikaan, joka on merkityksen ja tarkoituksen separaatiota;
4.3. sovitettuun aikaan, jossa aika uudistetaan Kristuksen voitossa
4.3.1. lunastettu aika, joka on kutsu merkitykseen tarkoituksellisessa ajassa;
4.3.2. pyhitetty aika, joka on merkityksen vuotamista tarkoitukselliseen aikaan;
4.3.3. kirkastettu aika, joka on tarkoituksen ja merkityksen yhdistymistä ajassa
4.4. uusi aika, joka on sama kuin edellinen -
Metaforinen aika, aika jollekin, “aika kylvää”, “aika sotia”, jne.
Huomaatte, että pelastushistoriassa keskeiset käsitteet ovat olleet tarkoitus ja merkitys. Olen ehkä niistä joskus kertonutkin, mutta ajattelen tarkoituksen olevan siis horisontaalista tavoitteellisuutta, ja merkityksen vertikaalista tavoitteellisuutta. Elämän tarkoitus on jatkaa elämää: syödä, juoda, naida, nukkua. Elämän merkitys on kuitenkin elämän tason yläpuolella: hyvyys, totuus, kauneus.
Kirjoitan näistä lisää - ja käännän tuon pelastushistoria-kohdan - myöhemmin.