Minusta aika on luotu asia.Se on luotu siinä missä muutkin luomakuntaamme kuuluvat asiat. Aika toki on olemassa nyt ja varmasti poisnukkuneiden silelujenkin luona - hehän kysyvät: “kuinka kauan”? Jumala on kuitenkin sillä tavalla ajan ulkopuolella, että hänessä ei ole muutosta, vaan hän on, on ollut ja on oleva. Siis olemiseltaan aina presenttinen. Kun tämä aika loppuu, aikaa ei enää ole. Ei tarvitse olettaa staattista olemista, vaan erilaista. Jumalan iankaikkisuus ei ole aikaan liittyvää, vaan olemuksellista.
2 tykkäystä
Minusta teet kyllä kategorisen virheen. Oletat, että me tulemme osalliseksi Jumalan ikuisuudesta, siitä mikä on olemuksellisesti jumalallista, kun uusi luominen tulee. Uusi luominen tarkoittaa, että luodaan myös uusi aika. Kun tämä aika loppuu, tämä aika kuoriutuu niin kuin perhonen kotelostaan ja uusi aika ei ole enää langennutta aikaa, jolloin mihinkään ei ole tarpeeksi aikaa ja onnellisuus kiitää ohitse.
Sanot: “Kun tämä aika loppuu, aikaa ei enää ole.” Minä sanon: “Kun tämä aika loppuu, luodaan uusi aika, joka kestää loputtomasti.” Ajalla tarkoitan vähintään sitä, että on olemassa jonkinlainen seuraanto, muutos ja yksi toisen jälkeen. Ei Jumalassa, mutta meissä, jotka kirkastuneina elämme taivaassa.
Tuo “aina nyt” -ilmaisu pitäisi mielestäni ilmaista iankaikista Jeesuksen kanssa olemista. Se selitys ja selittämättömyys löytyy Raamatusta, 1. Tess. 4:17:
“sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.”
Näillä sanoilla Paavali kehottaa lohduttamaan näillä sanoilla.
Toinen lohdutuksen sana:
Kor. 2:9,10:
“9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: “mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”.
10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.”
En usko, että taivaan myönteistä ongelmaa pystyy tässä ajassa ratkaisemaan, ei edes selittelemään. Sinä kyllä teet ainakin parhaasi, mutta ne kaikki tukevat vilkasta toimintaa välitilassa ja tätä tilaa tarvii kirkkolaitokset.
Tarkoitan “myönteisellä ongelmalla” täydellisyyden tilaa missä vanhurskautetut, muuttuneina Jeesuksen kaltaisuuteen, ovat kuin Hän on. Uskova voi jo ajassa kokea taivaallisen tulevaisuuden, uskon ja Pyhän Hengen kautta.
Anteeksi, mutta mistä välitilasta te puhutte?
Kun ihminen nk. kuolee, eli erkaantuu tästä maallisesta ruumiista, hän ei sekunnissa ole jossain muualla, vaan todellakin asiat tapahtuvat rauhallisesti.
Jotkut ovat kuoltuaan nähneet oman ruumiinsa, esim. leikkauspöydällä, sitten kuitenkin palautuneet takaisin ruumiiseensa.
Ilmeisesti tässä kohdin, mikäli henkilö todella kuolee, hänet haetaan joko Paratiisiin, tai Tuonelaan.
Kuinka kauan matka sinne kestää, en tiedä. Muutaman sekunnin, muutaman päivän, meidän ajassamme?
Jäävätkö jotkut sielut tähän välitilaan, josta seuraa nk. kummitusilmiöt, en tiedä. Tiedän, että on olemassa jokin sellainen ilmiömaailma, joista käytetään nimitystä kummitukset, aaveet, haamut. Itselläni on näistäkin kokemukseni. Keitä nämä ovat? (Retorinen kysymys, en tarkoita johtaa keskustelua harhaan.)
Juutalaiset uskovat, että ihminen kuoltuaan liikkuu muutaman päivän ajan lähellä ruumistaan / kuolinpaikallaan. Juutalaiset tuovat vainajan pöydälle kynttilän, sekä esim. lasillisen vettä. Tämä vesilasin tuominen juontaa raamatunkohdasta (en löydä) jossa sanotaan jotenkin näin, “vainajien halajavan paljojen vetten äärelle”, tai “vainajien liikkuvan paljojen vetten yllä”. Mahd. löytyy VT:n apokryyfikirjoista. Juutalaiset siis uskovat, että vainajat tarvitsevat vettä ja tarjoavat sitä heille, jotta heidän olonsa näin helpottuisi.
Tämä “välitila” on aika, josta Raamattu ei mitään kerro. Sen sijaan juutalinen tarusto, eli uskomukset, eli ihmisten perinnäissäännöt tukevat tätä, mikä enemmän mikä vähemmän. Myös katolisten kirkkojen tunnustus ja toivot ovat välitilaan sidottuja.
Voin koota sinulle VT:n kohtia, jotka kertovat mitkä hiljaisuudesta mitkä siitä, ettei mitään ole, missä esim. voitaisiin viestittää Jumalalle, kiitosta tai moitetta.
Minulla on tänään niin pienissä pätkissä taas aikaa, etten ehdi kampaamaan tuota rikasmies-Lasarus kertomusta. Teen sen kuitenkin ja voihan täällä olla niitä joilla on jo näkemys asiasta, johonkin suuntaan.
Siis tarkoitatko välitilalla Paratiisia ja Tuonelaa?
“Katolilaiset” sekä muut nk. klassiset kristilliset kirkot opettavat (anteeksi @Silvanus jos ei mene ihan nappiin) että kuoltuaan pelastunut sielu menee Paratiisiin, joka on eräänlainen Taivaan “esikartano”.
Kadotetut sielut menevät suoraan Tuonelaan, vastaavasti Helvetin “esikartanoon”. Vasta viimeisen tuomion jälkeen sielut siirtyvät nk. Taivaaseen, Uuteen maahan, Uuteen Jerusalemiin. Kadotetut sielut taas Helvettiin.
Rikas mies oli “Tuonelassa vaivoissansa”. Lasarus taas “Aabrahamin helmassa” / Vanhurskasten levossa / Paratiisissa. Lasarus oli tuon ajan miehen nimi, eikä hänellä käsittääkseni välttämättä tarkoiteta juuri samaa Marian ja Martan veljeä, joka heräsi kuolleista. Ellei Jeesus sitten käyttänyt hänen nimeään vertauksessa osoittaakseen eri ihmisten olemuksen (syntiset / lihalliset vs. vanhurskaat / Jumalalle kuuliaiset) ja näiden olemusten seuraukset.
Myös Kiirastuli-oppi juontaa juutalaisuudesta, ainakin muunnoksena; judaismi, muist.: sheol.
“Tuonela”-nimitys tulee suomalaisesta muinaisuskosta, mutta se ei Raamatussa tarkoita samaa paikkaa kuin muinaisuskossamme, jossa “Tuonela, Tuonenlehto” on eräänlainen kuolleiden autuuden muunnos tuon ajan ihmisten elämänmuodosta ja tavoista:
http://runosto.net/aleksis-kivi/muut/sydameni-laulu/
Tässä ihana musiikki ja kuvitus:
Yhteenveto
Kuulin tämän tarinan jo pikkulapsena ja se muokkasi mielikuviani kuolemasta, sekoittuneena lastenkirjan kertomukseen “Pikkukristityn vaellus” (Kristityn vaellus).
Ehkä kerran Joutsen vie minutkin yli Kuolemanvirran, lähelle kivikkoista polkua joka johtaa Taivaan isolle Hemikultaportille, jota vartioivat molemminpuolin valtavan suuret, valkoiset enkelit, joilla valkeat höyhensiivet…
Jeesus puhui fariseuksille ja teema oli mammona, raha.
Luuk. 16:15, “Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus”.
Jeesuksen kertomuksessa kaikki henkilöt olivat olemassa.
Kuvaavana kuoleman, haudan jälkeisen ajan “kiireettömyydestä” pidän Saarn. 9:
4 Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.
5 Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.
6 Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.
10 Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.
Lisäksi, esimerkkeinä muutama paikka lisää samasta:
Psalmi. 6:5, 31:7, 115:17, 30:9
Jes. 38:18,19.
Edelliset VT:n kohdat todistavat, että tilassa “sheol” (hebr.) ja “hades (kreikka), on hiljaisuus, ei-tietoisuutta.
Jos puhutaan Lasaruksesta, niin mikään kohta Raamatussa ei puhu enkeleistä, jotka veisivät ketään Aabrahamin helmaan, koska haudan jälkeen kuolleilla ei ole erotusta, sen fariseuksetkin tiesivät Kirjoituksista ja siksi tarvittiin perimätietoja, traditioita.
Juutalaisten perimätieto kyllä kertoo erilaisia uskomuksia, mutta Jeesus piti ja osoitti moneen otteeseen niiden, ei pekästään turhuuden, vaan, vaarallisuuden. Myös Paavali tekee hyvin selväksi, että juutalaisilla oli taruja (perimätietoja), mutta niistä erossa pysyminen oli ehdottoman tärkeää, vt. Tiit. 1:14, “eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisiin taruihin eikä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin”. Paavali oli niistä hyvin perillä ja siksi tiesi mistä piti pysyä erossa.
Jeesus sivalsi hyvin terävästi kirkollisen vallan korruptoituneisuuteen, käyttäen Juutalaisten tarustoa hyväkseen. Jeesus aloitti kertomuksen viestillä fariseuksille, kirkolliselle johdolle:
Luuk. 16:
13 Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa."
14 Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.
15 Ja hän sanoi heille: "Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.
Israelissa ei ollut rikkaampaa ja upeammin pukeutuvaa miestä, kuin ylimmäinen pappi oli. Lisäksi voidaan todentaa, että hänellä silloin oli viisi veljeä ja isä.
Eli tähän juutalaiseen taruun lainatut henkilö olivat todellisia.
Yleinen uskomus on, että Jeesuksen kuva Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä on vain siinä merkityksessä, että sillä osoitetaan “välitila” raamatulliseksi. Minultakin meni aikoinaan vuosia, ennenkuin huomasin sen osoittavan vain, että tällaiset toiminnot haudan tuolla puolen on täysin ihmisen ja sen “parhaan” liittolaisen Saatanan keksimiä. Sitten olen kyllä kohdannut muitakin, jotka ovat päätyneet samaan tulokseen. Tähän tulokseen päätyy vain Raamattua lukemalla.
Et siis luota siihen, että Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on totta? Epäilet siis Herran omia sanoja. Klassinen kristinusko uskoo välitilaan, koska Kristus on itse siitä kertonut. Myöhemmät selittelijät taas panevat omiaan.
1 tykkäys
Uskon Herran omiin sanoihin ja uskon mitä Hän sanoo traditioista, vanhemmista kuin klassisen kristinuskoon kuuluva perinnäisyys. Jos katsot katolisia (idän ja lännen) tunnustuskirjoja ja vertaat
Jeesuksen toistuvaan ihmistradition vastaisuuteen, niin yhtäläisyyksiltä ei voi välttyä.
Jos et usko, että Rikas mies ja köyhä Lasarus-kertomuksessa kuvatut asiat ovat tosia, niin kuinka voit sanoa uskovasi Kristuksen sanoihin? Ei nyt vedellä tähän mitään muita asioita, vaan keskustellaan tästä asiasta. Kuoleman jälkeinen välitila kuvataan UT:ssa juuri edellä mainitussa kertomuksessa. Kristuksen opetuksen mukaan sielu voi joutua joko tuskiin tuonelassa tai päästä hyvään tilaan, jota kertomuksessa nimitetään Aabrahamin helmaksi.
Voi mennä jankuttamiseksi, koska olen jo käynnyt läpi mitä Jeesus sanoi fariseuksille, ennenkuin tämän todellisiin henkilöihin liittyvän kertomuksen kertoi.
Et halua tähän yhteyteen muuta, muttet edes lue mitä tässä olen kirjoittanut. Voit tietysti väittää kirjoittamaani vastaan. Pidän aina välttämättömänä, että kaikki Raamatun asiat ovat harmoniassa toisiinsa nähden. Tämä Aabrahamin helma ei ole minkään kanssa sitä.
Jankutat tosiaankin. Et usko, mitä Kristus kertoi kuolemanjälkeisestä elämästä, ja sen tähden yrität kiinnittää keskusteljoiden huomion asioihin, jotka eivät liity tähän mitenkään. Se on hyvin surullista.
1 tykkäys
Tämä juutalainen taru sisältää elementtejä, joita muualla Raamatussa ei ole. Et huomaa, että Jeesus juuri sen haluaa tuoda esille. On suuria institutioita, jotka uskovat totuuden kääntäenverrannollisena.
Ylipapin perheellä jos kenellä oli tietoisuus Mooseksesta ja profeetoista, — mutta. …. he eivät uskoneet heitä. Tänä päivänä on sama Raamattu, Mooses ja profeetat, mutta heitä ei uskota, edelleenkään.
Tässä lienee hieman sekaisin vanhoja uskomuksia, ja modernia kabbalismia. Nykyjuutalaisuudessa vainaja tulee haudata mieluiten 24h kuluessa, eikä vesilasi-käytäntöä enää kai harjoiteta(?), en ole törmännyt tällaiseen tietoon aiemmin… Vainajan vierellä täytyy jatkuvasti olla joku valvomassa ja Kirjoituksia lausumassa.(yleensä valvojien ammattikunta, tai uskottu perheenjäsen), kunnes hänet on laskettu hautaan.
Raamatunaikaan oli uskomus, että ylösnousu oli mahdollista 3 vrk kuluessa. Siksi “haudasta ylösnoussut Lasarus”-tarina painottaa sen tapahtuneen 4 vrk:n kuluttua, ollen ilmiselvä todistus tätä uskomusta vastaan. Tuolloin myös vainajat haudattiin kahdesti, ensin syvälle luolaan mätänemään, ja sitten luut haudattiin varsinaiseen perhehautaan myöhemmin. Siksi tuossa tarinassa Messia kysyy minne Lasarus oli haudattu, ja huutaa kuuluvasti tätä tulemaan ulos luolasta.
Kristityilläkin on ihan samanlaisia uskomuksia kuin juutalaisilla. Ihmisen kuollessa oli ennen tapana avata ikkuna tai räppänä, että sielu pääsee lähtemään ulos talosta. Ortodoksit uskovat, että sielu liikuskelee 40:n päivän ajan lähiympäristössään ja katoaa sen jälkeen tuonilmaisiin. Tuo aikamäärä tulee siitä, että Kristus ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi opetuslapsilleen 40:n päivän ajan.
Kuoleman jälkeen vainaja pestään ja puetaan omiin juhlavaatteisiinsa. Ortodokseilla on aina kuolinvaatteet valmiiksi varustettuna. Minullakin on musta juhlaleninki valmiina ja valkoinen huivi, joihin minut puetaan kuoltuani, sillä olen jo liki seitsemänkymppinen. Kengät pitäisi vielä hankkia. Pappisvainaja puetaan täyteen jumalanpalveluspukuun. Joskus näkee valitettavasti ortodoksivainajia, jotka ovat arkussaan hautaustoimiston paitaan puettuna. Silloin heillä ei ole ortodoksisia omaisia tai omaiset ovat taitamattomia. Hautauspalveluksessa ortodoksivainajan arkku on auki.
Vainajaa pidettiin entisaikaan pari päivää kotona jossain ulkorakennuksessa, joka oli varustettu tätä tarkoitusta varten, tai jos oli useampia huoneita, sisällä huoneessa, joka jätettiin lämmittämättä siksi aikaa, kun vainaja oli siinä. Vainaja asetettiin huoneen ikoninurkkaan pää nurkkaan päin. Nykyään meillä Suomessa valitettavasti vainajat viedään ruumishuoneelle ja usein kuollaankin sairaalassa eikä kotona. Ruumishuoneen kylmiö on kolkko paikka vainajalle eivätkä omaiset voi käydä siellä lukemassa psalttaria.
Kun vainaja oli vielä kotona omaiset vuorollaan istuivat vainajan luona ja lukivat psalttaria. Pappisvainajalle luettiin evankeliumia. Vainaja haudattiin kolmantena päivänä kuolemasta Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi. Nykyisin se harvoin on mahdollista, koska monissa tapauksissa tehdään ruumiinavaus kuoleman syyn tutkimiseksi, mutta ortodoksit pyrkivät nykyoloissakin hautaamaan vainajansa mahdollisimman pian. Suosituin hautauspäivä on lauantai, sillä ortodokseilla jokainen lauantai on vainajien muistopäivä sen tähden, että Herramme lepäsi silloin haudassaan.
Kreikassa haudataan vielä nykyisinkin kaksi kertaa. Ensin haudataan väliaikaisesti maahan. Noin 25 vuoden kuluttua, kun maatuminen on tapahtunut, omaiset nostavat vainajan luut haudasta. Ne pannaan luulippaaseen ja pääkallo lippaan päälle. Sitten ne viedään luuhuoneeseen. Väliaikainen hautaaminen on tapana, koska hautausmaaksi soveltuvaa maata on Kreikassa niin vähän.
3 tykkäystä
On varmaan syytä tähdentää, että tässä rikasmies-Lasarus kertomuksessa ei ole mitään elementtejä Raamatusta. Ainoastaan sanoma on Raamatusta, ettei kuolemanjälkeen ole kenelläkään sinne eikä sieltä yhteyttä.
Kertomus on evankeliumissa. Kristus itse kertoi sen. Kristus on suurin auktoriteetti. Uskomme Kristukseen eikä Raamattuun.
3 tykkäystä
Tietysti se on Jeesuksen kertomus, mutta sen sanoma ei ole, että Hän kertoi sen kumotakseen Kirjoitukset, joissa tällaista “enkelien Aabrahamin helmaan vientiä”, esimerkiksi, ei ole. Se oli Juutalainen taru, joista mm. Paavali mm. kirjeessään Tiitukselle kehotti pysymään erossa.
On kertomuksia Raamatussa, jotka ovat esimerkkejä, joko varottavia tai seurattavia. Ennenkuin Jeesus alotti tämän kertomuksen, hän puhui fariseuksille ja kohdisti sanansa heille ja kohdistus asiana oli heidän rahanahneutensa.