Kyllä tätä monet luterilaiset opettavat. Mielestäni oikein.
En ole kuullut opetusta enkelien kehittymisestä. Korkeintaan langenneiden enkelien paluusta apokatastasiksen yhteydessä, mutta se ei ole koskaan ollut kirkon virallista opetusta.
D
1 tykkäys
On sanoja ja sanontoja. Kaikkien takana on itse asia, eli sanoilla ilmaistaan mistä on kysymys.
Aika ei ole ikuisuus. Ajattomuus on ikuisuus. Eli jo useinkin toistamani , “on aina nyt”.
Laitoskirkot vierastavat sitä, mihin meidän pitäisi huomiomme, katseemme kohdistaa, jopa kiinnittää. Mainitsin toisaalla, että Italiassa, ehkä vaikutusvaltaisin viihdetaiteilija Adriano Celentano otti kuolemanjälkeisen, eli ikuisuuden esille, San Remon laulufestivaalien esiintymisessään ja toisti puolen vuoden kuluttua Veronan Arenalla, omassa show’ssaan. Ydin oli, “miksi kirkko ei pidä esillä sen ainoaa tehtävää, ikuisuutta, minkä jokainen kohtaa kuoltuaan?”
Samaan puuttui Halla-aho, kun häneltä kirkosta, lähinnä Suomessa, kysyttiin. Hän vastasi, että kirkko on unohtanut olennaisen, eli sen miksi se on olemassa. Mitä kohtaamme kuoltuamme.
Kaikki on Jumalan ja kaikki on olemassa Hänen tahdostaan, olemattomatkin. Kuitenkin kaiken Hän on ilmoittanut Pojalleen ja Jeesus/ Sana, on ilmoittanut kaiken omilleen, vrt. Joh. 15:15, "… sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. "
Eli tuo “kaikki” selviää, kun lukee Kaikkea, kaiken mitä Sanassa/ Sanan on sanonut. Amazin Grace, tunnustuskirja jne., voivat vain toistaa mitä kirjoitettu on. Teologia, oppi jumaluuksista on ihmistä, eikä auta, sotkee vain selvän asian. (Tämä on kärjistys, ei loukkaus)
Sana “jatkumo” vetää mukaansa koko letkan ihmisiä, ihmisen ymmärrystä. Näistä on tuontuostakin kehotettu pysyä erossa, esim. Sananl. 3:4-7, (5. jae, Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.)
Ainoa “jatkumo” on muuttumaton Jumalan Sana, mutta se ei asetu, sulaudu, yhdy ihmiseen ilman Jumalan Pojan uskoa, vrt. Hebr. 4:2.
Ikuisuus ei ole oikeastaan mikään ajallinen määre. Se olisi absurdia. Taivaassa kaikki aika on läsnä ja ikuista on vain jatkuva uusien mahdollisuuksien ja tapahtumien määrä, niiden ehtymättämyys ja se, että mikään aika ei erota meitä Jumalasta. Jos joku haluaa soittas harpulla Amazing Gracea miljardi potenssiin miljardi potenssiin miljardi vuotta, niin kaikin mokomin.
D
1 tykkäys
Vähän tähän tapaan tuossa lauletaan: “Kun vuosituhannen soi laulu pyhien, se alkusoitto vain”
Ikuisuus, taivaat on varattu niille, jotka Häntä rakastavat,
1.Kor.2:
9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: “mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”.
Jaak.2:5 Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?
Tässä on lupaus mikä täyttää enemmän kuin osaamme kuvitellakkaan. Vain lahjavanhurskautus sen takaa, ei mikään ihmisen ymmärrys.
Mitä noissa kohdissa sanotaan ikuisuuden temporaalisesta statuksesta? En välittömästi havaitse.
Ikuisuus, taivas, Jumalan Valtakunta on jo alkanut uskoontulleessa. Tässä ajassa tapahtuu ja koemme enimmin Hengessä, missä samassa Hengessä, eli ikuisuuteen Jeesuksen seuraan siirtyvässä todellisessa minässämme avautuu kaikki korkeammassa kuin viittaamassasi potenssissa.
Nyt vielä, ajan vankeina vaellamme ja jopa taistelemme uskon jalon taistelun, jota emme voi hävitä, kuin niin halutessamme.
Ei tämäkään vastaa kysymykseen ikuisuudesta. Tulin uskoon lapsena kasteessa, jossa minulle lahjoitettiin Pyhä Henki jonka avulla Jumala jatkuvasti vaikuttaa minussa uskon
D
Ikuisuus alkaa jo täällä ajassa, siis elämä Jumalan Valtakunnassa, uudestisyntymisessä. Lapsena elit Valtakunnan kansalaisena, koska sen kaltaisten Jumalan Valtakunta on. Kaste ei sitä auttanut eikä haitannut.
No, vastausta siitä mitä ikuisuus on ei näemmä tule. Kasteessa synnyin uudestaan vauvana 1kk ja 16 vrk ikäisenä. Minut otettiin Jumalan perhekuntaan, Jumala kutsui minut nimeltä omakseen ja saan jatkuvasti palata kasteen armoon ja pyhittyä edelleen.
D
3 tykkäystä
Sikäli kun tarkoitat “temporaalisella statuksella” ajallista, jo tässä elämässä alkanutta Jumalan Valtakuntaa, ikuista, niin sen jo selitin. Ikuisuus alkaa uskovalla uudestisynteessä hengessä, mikä siirtyy kuolemassa taivaaseen, ikuiseen autuuteen.
Tässä viimeisessä kommentissasi sotket ajallisen statuksen, mikä ei ole ajallisuuteen sidottu, ikuisuuteen, mikä alkaa kaikilla ihmisillä kuoleman jälkeen.
Tämä on vastaus. Toivoisin, ettet sitä “ääneen halveksisi”.
En halveksi. En ymmärrä mitä sotken kun kysyn kysymyksen miten ikuisuus määritellään.
D
1 tykkäys
Minähän vastasin. Aloitin ikuisuus uskovan sisimmässä tässä ajassa ja sitten uskovan henki sinne siirtyy kuolemassa. Tallenna tämä, äläkä “kaiva verta nenästä”. (Kärjistetty kärjistys)
Ei tämä ole mikään vastus kysymykseen mitä ikuisuus on? “Ikuisuus alkaa tässä elämässä ja jatkuu kuolemassa”
Niin mikä ikuisuus?
Pyydän ystävällisesti lopettamaan tällaisen käskyttämisen. Sinulla ei ole siihen mitään edellytyksiä eikä oikeuksia eikä valtaa.
D