Sen verran tähän vain maallikkona että olen kyllä elämäni aikana törmännyt siihen kristillisen uskon esittämiseen jolle Vanha testamentti ei ole samaa Jumalan sanaa kuin Uusi. Silloin Only Jesus tms julistus kadottaa jotain oleellista.
On ollut hyvä oppia että Kristus on aina ollut. Jumala on armollinen myös Vanhan testamentin eli vanhan liiton aikana ollut. Psalmeissa rukoilee paitsi Daavid, myös Kristus itse. Ja sitten sinä ja,minäkin sillä ne ovat ihmisluonnon rukousta kuten Bonhoeffer mm. sanoo. Jne.
Vanha evankelisen kansan laulu Ikivanha armon tie sisältää myös vanhan ja uuden yhteyden, Kristuksen ajattomuuden. Lapsena en tuota säkeistöä käsittänyt, nyt ehkä hiukan:
Sitä tietä myös isät kulkivat, / kotiin muinoin jo muuttaneet. / Aadam, Abraham, Mooses, profeetat / veriuhriin on uskoneet. / Muuta tietä ei ole taivaaseen, / ikivanha vain armon tie. / Minut kerran se kodin autuuteen / kanssa uskovan joukon vie.
Kävin jokunen tovi takaperin tridentiinisessä messussa. Siellä kiinnitti huomion, että messupalvelija suitsutti jossakin välissä pappia. Meikäläisittäin tällainen ei taitaisi (?) onnistua ja tuli mieleen, että liekö tässä taustalla jonkinlainen kuvio, että diakonaatin merkitys tai diakonien määrä väheni Katolisessa kirkossa ja messupalvelijat alkoivat toimittaa diakonien virkaa jumalanpalveluksessa. Menikö mutu oikein?
Onko jossain kohti Raamattua mainintaa, että kirves kelluisi. En muista koskaan kuulleeni semmoisesta ja olen kuitenkin melkoisen paljon lukenut Raamattua, kenties kokonaan (en ole vain aivan tarkoin painanut mieleeni, mitä olen lukenut). Ups, löysinkin sen pelkällä hakusanalla kirves 2. Kun.6:6
Mitäs näistä sanot, yhteydessä tuohon mitä löysit Kuninkaidenkirjasta.
“Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”
“Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.”
“Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä”. (Oma kommentti: Tämä on merkittävä vertaus sillä oikeassa puutarhanhoidossa, jos jaloon puuhun oksastettaisiin villipuun oksia, hedelmät näissä oksissa olisivat huonoja villipuun hedelmiä. Yleensä puutarhanhoidossa oksastetaan villiin juureen jaloja oksia.Tässä puhutaan kuitenkin siitä että oksa pääsee osalliseksi puun juurinesteestä.)
"Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: 'Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!”
Jaa. Meillä kyllä messupalvelija suitsuttaa papin myös novus ordo -messussa enkä ole koskaan ajatellut siinä olevan mitään kummallista. Suitsutus kohdistuu Kristuksen läsnäolon konkreettisiin muotoihin messussa: eukaristiaan, pappiin, evankeliumiin ja kansaan.
Papit eivät ortodoksisessa kirkossa ole itsenäisiä toimijoita, vaan toimivat jonkun piispan valtuuttamina. Periaatteessa kullakin alueella on yksi piispa. Voi tässä taustalla kai olla jonkinlainen yli-innokkuuden ja Suomen lain tuntemattomuuden yhteenliittymäkin.
En minä papiston suitsuttamista kummastellut, vaan että sen suitsuttaminen teki maallikko. Jumalanpalveluksessa suitsuttaminen tuntuu ortodoksin mutulla papiston touhulta.
Taannoisessa muutossa hukkasin seinäkrusifiksin. Mistä mahtaisi saada ostaa kauniita seinäkrusifikseja? Sellaisia pieniä ja perinteisiä. Haluaisin puisen ristin ja metallisen corpuksen, max. 15 cm kokonaiskorkeus.
Sacrumin lisäksi seinäkrusifikseja myy suomenkielisessä nettikaupassa Joensuun kirkkotarvike ja Ristikorut.
Kannattaa myös käydä lähimmässä katolisessa seurakunnassa.
Ulkomaisissa nettikaupoissa on sitten valinnan varaa yllin kyllin.
Eikö saarnaa ole hyväkin valmistella useamman päivän aikana? Välillä kun nukkuu yön, niin alitajunta tekee omaa työtään ja aamulla voi olla jo joku illalla mietitty asia selvempänä. Luultavasti he tekevät saman päivän aikana muutakin kuin saarnan valmistelua, näin veikkaisin vaikka en pappi olekaan.
Nykyään näyttää olevan semmoinen trendi ainakin määrätyissä seurakunnissa, että aivan estämällä estetään, että ei voisi olla jumalanpalvelusta, jossa ei ole yhtän naispappia. Sitäpaitsi Nummela varmasti ymmärtää sen, että jos he alkavat tehdä yhteistyötä naispappien kanssa, niin eihän se jää siihen. Koko ajan tulee uusia sääntöjä, joista ei voi poiketa.
Moni saarna lienee kypsynyt jopa vuosia tai vuosikymmeniä. Samat tekstit tulevat pääsääntöisesti joka kolmas vuosi saarnateksteiksi, jolloin kokeneemmilla papeilla samasta tekstistä voi olla entuudestaankin jo vuosien varrelta takana aika monta saarnan valmistelua pohjatyönä.
Minua on pyydetty toiseen seurakuntaan saarnaamaan parin viikon päästä. Saarna on muhinut päässäni jo pari viikkoa. Samaan aikaan oman seurakunnan saarna. Luen aika paljon aiemmin raamatunkohdat moneen kertaan, mietin niitä ja sitten elän elämää ja katson miten tekstit elävät arjessa: miten lukemani, kuulemani, näkemäni ja kokemani resonoi niiden kanssa jne. Sieltä se lähtee.
Aamu- ja iltamessussa harvemmin saarnataan. Mutta aikoinaan lontoolaisessa seurakunnassani jesuiittapapit pitivät ainakin iltamessussa aina lyhyen, päivän evankeliumista nousevan saarnan.