Se, ettei alkuräjähdys eikä evoluutio ole ristiriidassa oikean uskon kanssa, on kyllä ollut katolisessa kirkossa ihan valtavirta-ajattelua jo aika pitkään. Paavi Pius XII 50-luvulla ei tosin ilmeisesti henk. koht. evoluutioajatuksesta pitänyt, ehkä juurikin koska ihmiset erheellisesti luulevat sen selittävän elämän perimmäisen alkuperän (tämähän ei ole mitenkään tieteellinen ajatus 
). Mutta jo hän totesi Humani generis -kiertokirjeessään, ettei evoluutio sinänsä ole missään ristiriidassa katolisen uskon kanssa, eikä hän nähnyt ongelmaa ajatuksessa, että ihmissuku polveutuisi fyysisesti jostain muusta lajista.
The Teaching Authority of the Church does not forbid that, in conformity with the present state of human sciences and sacred theology, research and discussions, on the part of men experiences in both fields, take place with regard to the doctrine of evolution, in as far as it inquires into the origin of the human body as coming from pre-existent and living matter—for the Catholic faith obliges us to hold that souls are immediately created by God.
Paavi Johannes Paavali II suhde evoluutioon 2000-luvun kynnyksellä oli jo aktiivisen myönteinen – viisikymmentä vuotta on luonnontieteissä pitkä aika, ja tieteellinen todistusaineisto evoluution puolesta ehti tässä vaiheessa olla jo erittäin vankkaa, vaikka sen tarkkojen mekanismien ymmärtäminen vaatii vielä tutkimustyötä. Siispä JPII otti vahvasti kantaa, viitaten aiempaan Humani Generikseen:
Today, almost half a century after publication of the encyclical, new knowledge has led to the recognition of the theory of evolution as more than a hypothesis. It is indeed remarkable that this theory has been progressively accepted by researchers, following a series of discoveries in various fields of knowledge. The convergence, neither sought nor fabricated, of the results of work that was conducted independently is in itself a significant argument in favor of the theory.
Samassa yhteydessä Johannes Paavali II, kuten odottaa saattaa, torjui materialistisen maailmankäsityksen ja vahvisti, että meidän on uskottava Jumalan luoneen ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen. Usko luomiseen ja evoluutioon ei Johannes Paavali II:n näkemyksessä olleet ristiriidassa.
Katolista kirkkoa ei (populaarista historiakäsityksestä huolimatta!) voi mieltää “tiedevastaiseksi” tahoksi – tätä Johannes Paavali II ja Benedictus XVI ovat molemmat korostaneet. Vaikka kirkon tehtävä ei ole erotella, mikä yksittäinen tieteellinen malli tai käsitys on varmuudella totta, kirkko opettaa, ettei meillä ole tieteeltä mitään pelättävää, ja päinvastoin maailman tieteellinen tutkiminen toteuttaa ihmisen positiivista kaipuuta ymmärtää luomakuntaa. “Totuus ei voi kumota totuutta” ja “järki ja usko ovat kuin kaksi siipeä, jolla ihmissielu nousee kontemploimaan totuutta” ovat jääneet JPII:ltä ja Benediktukselta ikonisiksi lauseiksi.
Vaikka siis tuo @Filonilla:n linkkaama uutinen on vain seitsemän vuotta vanha, on tätä aihetta ehditty käsitellä katolisen kirkon sisällä jo pitkään.
En kyllä tiedä miksi alkuräjähdys on tuohon nostettu – alun perin ajatus alkuräjähdyksestä lähti nimenomaan katolisen papin kosmologisesta tutkimuksesta, ja jo aiemmin mainittu paavi Pius oli sen innokas kannattaja. Toinenkin kohta artikkelista särähti pahasti korvaan:
The Pope’s remarks on Monday to the Pontifical Academy of Sciences appeared to be a theological break from his predecessor Benedict XVI, a strong exponent of creationism.
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Voisin kopioida tähän monta lainausta, mutta tämä – vuodelta 2007 – riittäköön:
Currently, I see in Germany, but also in the United States, a somewhat fierce debate raging between so-called “creationism” and evolutionism, presented as though they were mutually exclusive alternatives: those who believe in the Creator would not be able to conceive of evolution, and those who instead support evolution would have to exclude God. This antithesis is absurd because, on the one hand, there are so many scientific proofs in favour of evolution which appears to be a reality we can see and which enriches our knowledge of life and being as such. But on the other, the doctrine of evolution does not answer every query, especially the great philosophical question: where does everything come from? And how did everything start which ultimately led to man? I believe this is of the utmost importance.
Lähde: Paavi Benediktus XVI:n puhe tapaamisessa papiston kanssa 2007, Meeting with the clergy of the Dioceses of Belluno-Feltre and Treviso in Auronzo di Cadore (July 24, 2007) | BENEDICT XVI
Ja koska tuo lainaus hyvin summaa yleisen katolisen näkemyksen evoluutiosta, tässä vielä suomeksi (oma amatöörikäännökseni):
“Näen tällä hetkellä sekä Saksassa että Yhdysvalloissa varsin kiihkeää väittelyä niinkutsutun ‘kreationismin’ ja ‘evolutionismin’ välillä, jotka esitetään ikään kuin toisensa poissulkevina vaihtoehtoina: ne, jotka uskovat Luojaan, eivät voisi hyväksyä evoluutiota, ja niiden, jotka tukevat evoluutiota, pitäisi torjua Jumala. Tämä vastakkainasettelu on järjetön, koska niin moni tieteellinen todiste puhuu evoluution puolesta, evoluution, joka näyttäisi olevan todellisuutta, jonka voimme nähdä ja joka rikastuttaa tietämystämme elämästä ja olemisesta sinällään. Mutta toisaalta oppi evoluutiosta ei vastaa jokaiseen kysymykseen, erityisesti suureen filosofiseen kysymykseen: mistä kaikki tulee? Ja miten kaikki, mikä lopulta johti ihmiseen, alkoi? Uskon, että juuri tämä on erittäin tärkeää.”
En aio jäädä vääntämään evoluutiosta puolesta vai vastaan – viestini tarkoitus on osoittaa se varsin selvä historiallinen fakta, etteivät Fransiskuksen näkemykset ole aiempien paavien lausuntojen valossa mitenkään ennenkuulumattomia, vaikka sensaationhakuiset uutiskirjoitukset tykkäävät näin esittää. 