No onhan sillä inhimillisessä mielessä väliä miten messun toimittaja on pukeutunut, eikä lenkkarit ole minunkaan mielestäni sopivat. Vanhurskauttamisopin kannalta sillä ei toki ole merkitystä.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että messuun ja etenkin palvelutehtäviin olisi hyvä pukeutua vähän siistimmin, jos siihen on mahdollisuus. Mutta jos ehtoollisen jakajalla on kulahtaneet lenkkarit, voi siihen olla lukuisia muitakin syitä kuin välinpitämättömyys: jalkaongelmia, rahapulaa, pyydetty avustajaksi vasta jo kirkkoon tultuaan, tai varmaan vielä muitakin. Eikö olisi kristillisempää ensisijaisesti ajatella lähimmäisestä hyvää?
Varmaan olisi kristillisempää ajatella, että epäsiisti pukeutuminen messussa ei johdu välinpitämättömyydestä.
3 tykkäystä
Minua häiritsisi, jos ehtoollista jakaisi joku, jolla on lenkkarit, olivatpa ne kulahtaneet tai uudet ja kalliit, mutta en ole koskaan nähnyt papilla lenkkareita. Metropoliitta Arseni on joskus kirjoittanut, että ponomarin (alttaripalvelijan) ei pitäisi käyttää huomiota herättäviä tossuja.
3 tykkäystä
Minä olen, seminaarin kirkossa. 
Olen itsekin (seurakuntalaisena) ollut kirkossa vaikka missä varusteissa, esim silloin kun keksin muissa asioissa liikkuessani yllättäen pistäytyä johonkin kirkkoon.
Mutta jonkinlaisena vapaaehtoistyöntekijänä, alfa-ohjaajana, kuorolaisena jne toimiesssani olen pyrkinyt pukeutumaan hillityn siististi. Yleensä puhdistettuihin ja lankattuihin mustiin kenkiin ja hieman siistimpiin housuihin jne.
1 tykkäys
Itse ajattelisin, että varsinkin papiston asun pitäisi olla niiltä osin kuin se ei ole liturgista eli sanomaa välittävää mahdollisimman vähän huomiota herättävää. Jos jonkun kengät kiinnittävät huomioni ovat ne tilanteeseen vääränlaiset, sillä ne vievät silloin huomiota olennaisesta. Toki myös oma vikani jos en osaa keskittyä olennaiseen, mutta varsinkin papisto voisi mielellään minimoida tällaisia juttuja.
2 tykkäystä
Sinänsä totta. Mutta siihen, millaiset kengät sitten ovat liian huomiotaherättävät, ei välttämättä ole olemassa mitään yksiselitteistä vastausta, vaan on yksilöllistä kuka mihinkin huomiota kiinnittää.
Eilisessä Kansanlähetyksen messussa Helsingissä saarnasi teologi ja nuorisotyöntekijä Antti Koskenniemi farkuissa, paitahihasillaan ja jotkut varsikengät jaloissaan ja ihan hyvin veti. Toki liturgi oli asianmukaisesti pukeutunut. Antti veti myöskin musiikkipuolella pianon takana.
Sinänsä rento pukeutuminen jumalanpalveluksissa on ok, kunhan se ei ole liian rento, mielestäni liturgille ei sovi lenkkarit, farkut, paita ja panta, jollaista olen myös nähnyt muualla, mutta en Kansanlähetyksessä. Aina on ollut alba ja stola päällä ja muu siisti asu alla. Saarnavuorossa oleville, muusikoille ja muille käy rennompikin asu.
Tässä merkitsee toki paljon konteksti. Oletan, että kyseisessä messussa on totuttu tuohon tyyliin, jolloin se ei herätä liiemmin huomiota. (Tosin se on toinen kysymys miten reagoi esim. uusi tulokas, kokeeko tämä moisen mukavan rennoksi vai ei.)
Riippuu tapauksesta. En muista ihan noin rentoa tyyliä olleen, mutta kun kyseessä on nuorisotyöntekijä, voi olla normaalia. Yleensä ei.
Palatakseni vielä kenkäaiheeseen, niin kuten sanoin, en normaalisti kauheasti kiinnitä huomiota ihmisten vaatteisiin. Papeilla en ole koskaan törmännyt lenkkareihin ehtoollisella ollessani. Tämä mainitsemani lenkarityyppi oli seurakunnan nuorisonohjaaja, joten veikkaan, että ei hän ihan puskista tehtäväänsä joutunut.
Ehtoollisella ollessani katson yleensä alaspäin enkä vilkuile muita ihmisiä. Kun katson alaspäin, niin en voi välttyä näkemästä ehtoollisen jakajan jalkoja. Ilmeisesti ennen olen nähnyt siellä vain alban kanssa sopivia kenkiä, koska en ole sen enempää kiinnittänyt niihin huomiota. Yrittäkääpä miettiä itse kukin, jos näette vastaavassa kohdassa ihmisen, jolla on yllään valkoinen alba. Jos jalassa ovat likaiset lenkkarit, crocsit, Reino-tossut tai tummat nahkakengät, niin pistääkö mikään niistä silmään. Minulla ainakin jää jälkimmäiset täysin vaille huomiota.
Luulisi, että sakastissa kyllä on mahdollisuus vaihtaa jalkineet, jos tulee paikalle kävelemällä tai pyörällä. Nyt siis puhun ehtoollisen avustajista.
Huomion kiinnittäminen ei ole täysin yksilöllistä, vaan samassa mielessä yksilöllistä kuin sanojen tai esimerkiksi liikennemerkkien merkitys on yksilöllistä, eli on enemmän yhteisöllinen ja jaettu asia. STOP-merkin esimerkiksi toki lopulta tulkitsee yksilö, mutta silti merkitys ja huomiotaherättävyys on aika yksiselittinen. Kenkien tapauksessa huomiotaherättävyys perustuu enimmäkseen pukeutumiskoodistoon eli tottumukseen sopivan pukeutumisen suhteen, joka yhteiskunnalla, joka on ihmisluonnon toteutuma eräässä hetkessä, on. Tietenkin sitten on poikkeuksia tapaan, mutta yleisesti ottaen yhteisöllinen tapa tai tottumus on yleinen.
Kerran olen minäkin kiinnittänyt ehtoollisen jakajan alban alta näkyviin jalkoihin - papilla oli paljaissa jaloissaan kuluneet sandaalit. Kyllä silloin tuli mieleen, että pitäisi olla sukat ja tavalliset (kävely)kengät.
Olikohan kyseessä Jeesus…?
1 tykkäys
Eräällä papilla oli paljaat jalat ja vissiin sääretkin alban alla. Sittemmin hänestä tuli tuomiorovasti.
No, se oli ripari, sadepäiväkin kai, ja aikaa on kulunut viidettäkymmenettä vuotta tapahtuneesta. Moni turha asia jää mieleen. Tärkeät ehkä unohtuvat liiaksi.
2 tykkäystä
Käypä lämpimissä maissa, usein on sandaalit paljaissa jaloissa myös papilla. Sandaalien käyttö liittyy myös oleellisesti luostarikilvoitteluun. Ne olivat tavallisen kansan kengät joilla ei ollut tarkoitus hienostella, eli sopivat kirkollisten virkojen haltijoille kuin nenä päähän. Senkin vuoksi kun ne näkyvät pitkien kaapujen alta vain satunnaisesti vilahtaen, askeesin kun ei sovi olla ihan ihmisten silmien eteen levitettyä.
Minusta sandaalit ovat kauneimmat pappien ja luostarikilvoittelijoiden kengät, mutta tietysti lämpimyys tulee vastaan pohjoisessa asuessa.
Tiedän sääntökunnan, jonka epäviralliseen habitukseen kuuluvat sandaalit, farkut ja t-paita - kesäisin😊
1 tykkäys
Itse asiassa, niin minäkin.
1 tykkäys
Johanneksen ilmsetyksen 7. luvussa sanotaan:
5 Juudan heimosta sai sinetin kaksitoistatuhatta, Ruubenin heimosta kaksitoistatuhatta, Gadin heimosta kaksitoistatuhatta,
6 Asserin heimosta kaksitoistatuhatta, Naftalin heimosta kaksitoistatuhatta, Manassen heimosta kaksitoistatuhatta,
7 Simeonin heimosta kaksitoistatuhatta, Leevin heimosta kaksitoistatuhatta, Isaskarin heimosta kaksitoistatuhatta,
8 Sebulonin heimosta kaksitoistatuhatta, Joosefin heimosta kaksitoistatuhatta ja Benjaminin heimosta kaksitoistatuhatta.
Daanin sijasta mainitaan Manasse. Manasse oli Joosefin esikoinen, mutta myös Juudan kuningas, joka ei tehnyt niinkuin Jumala tahtoi.
2.Kun. 21:16
Sen lisäksi, että Manasse johdatti Juudan synnintekoon, tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, hän syyllistyi myös niin moneen verityöhön, että Jerusalem oli hänen aikanaan ääriään myöten täynnä viatonta verta.
Onko syytä olettaa, että Ilmestyskirjassa Manassella tarkoitetaan Joosefin esikoista?