Asia on siinä mielessä hankala, että erilaisia lippuja (niin Suomen lippua kuin esim. järjestöjenkin lippuja) on kirkoissa nähty ennenkin. Virsikirjan jumalanpalvelusliitteestä löytyy jopa oma laulunsa lipun siunaamiseen. Sateenkaarilippujen kieltäminen olisi helpompaa, jos olisi olemassa yksiselitteinen käytäntö, että kirkkoon ei tuoda mitään sekulaareja tunnuksia. Nyt joudutaan erikseen perustelemaan nimenomaan näiden lippujen sopimattomuus, ja siinä ollaankin sitten kovien kiistakysymysten äärellä.
Lippu on eri asia. Itse asiassa ymmärtäisin (hammasta kiristellen ja säkissä ja tuhkassa pyörien) jos sateenkaarilippu olisi kuoriosassa sateenkaarimessun aikana. Mutta se ei ole liturginen tekstiili. Sitä ei saa laittaa lukupulpettiin, saarnatuoliin tms. Se ei ole osa kirkon julistusta jota liturgiset tekstiilit edustavat.
Tämä on taas yksi tapa ujuttaa kirkkoon jotain joka ei sinne kuulu.
D
5 tykkäystä
Luin tuon tekstin, mutta en tiedä mitä siitä voisi päätellä. Tukeeko empiirinen evidenssi edelleen sitä näkemystä, että ihmisillä ja apinoilla on yhteinen esi-isä, mutta teoriaan liittyvät ajoitukset ja maantieteelliset sijoitukset ovat vain pahasti sekaisin? Vai onko tässä aineksia johonkin radikaalimpaan teorioiden kyseenalaistamiseen? 
1 tykkäys
Jos luet tuosta seuraavaksi lähettämäni linkin takaa, huomaat että esimerkiksi ensimmäisten nykyihmisten tai niiden kaltaisten ajoitus olisi siirtymässä rutkasti ajassa taaksepäin ja vieläpä maantieteellisesti ihan väärälle suunnalle vakiintuneisiin teorioihin nähden. Kaiken kaikkiaan näyttää myös siltä, että pyrkimykset löytää jonkinlainen puuttuva lenkki ovat osoittautumassa tuloksettomiksi.
Mikä kaiken tämän merkitys sitten on - lienee katsojan silmässä 
Minusta on syytä uskoa, että Adam ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset ja heidät luotiin, kuten Raamatussa kuvataan. Oliko sitten jotain ihmisenkaltaisia olentoja jo ennen ja pystyivätkö ne pariutumaan ihmisten kanssa, on toinen kysymys, jota joskus olen miettinyt. Ne eivät kuitenkaan olisi ihmisiä proprie dicta. Neanderthalilaiset voisivat olla esim. tällaisia. Ajattelen myös jättiläisiä ja Jumalan pooikia, joista puhutaan 1 Moos 6. Nehän pystyivät siittämään lapsia ihmisten kanssa, joten sen vuoksi en pidä uskottavana teoriaa, että tarkoitettaisiin langenneita enkeleitä, enkelit eivät voi siittää lapsia ihmisille.
Kun ajatellaan, milloin suuret kulttuurit syntyivät, tullaan lähelle Adamin ja Eevan aikoja raamatullisen ajanlaskun mukaan! He siis olisivat tuoneet jotain uuttaa maailmaan, ollen ensimmäiset ihmiset. Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi luodut, aivan erityislaatuiset olennot, kuten heidän jälkeläisensä heidän jälkeensä.
2 tykkäystä
Näyttää kuitenkin siltä, että langenneet enkelit kuitenkin pystyvät siittämään lapsia. Tämä ominaisuus heillä siis on olemassa. He toimivat omasta tahdostaan luontoa vastaan. Vastaavasti tiedämme, että langenneet pystyvät tekemään muutakin pahaa luontoansa vastaan. Heidän tahto ja tavat suuntautuvat Jumalan järjestystä vastaan edelleenkin.
Kyseinen eksegeesi langenneiden enkeleiden siitämistä lapsista on vanha, eikä minulle ainakaan ole tullut vastaan vaihtoehtoista näkemystä.
Tosiaankin on ajateltu nämä langenneiksi enkeleiksi, mutta suhtaudun melkoisen kriittisesti ajatukseen demonien siittämistä lapsista. Tosin tässä kohdassa pääsemme yhteiseen ainekseen monien pakanallisten uskontojen tarinoiden kanssa, kuten kreikkalaisen mytologian, jossa jumalat siittivät lapsia ihmisten kanssa, ja näin syntyi heroksia, kuten tuossakin puhutaan.
Ihan mielenkiintoista on, mitä enkeleille tapahtui heidän lankeemisensa seurauksena, mutta niin totaalinen muodonmuutos ei tunnu oikein mahdolliselta, että heistä olisi tullut ruumiillisia olentoja eikä langenneita enkeleitä sellaisina pidetäkään.
1 tykkäys
Pakana uskonnoissa on monia oikeita jäljitelmiä, vaikka ne ovatkin demoneiden luomia. Kristillisessä traditiossa ja kirjallisuudessa enkelit ovat ottaneet erityyppisiä hahmoja. Näitä löytyy myös Raamatun teksteistä.
Laitan tähän yhden lainauksen, lähde lopussa. Jumalan poikiin liittyy myös eräs Ut:n kohta jonka taustaa selitetään…
”JUMALAN POJAT JÄTTILÄISET, KUULUISAT SANKARIT!
Nooan aikaan turmeluksen aikaansaajia olivat mm. langenneet enkelit, ( Jumalan pojat) lopunaikana turmelusta maan päälle levittää antikristus.
Biblia ja KR 33 puhuvat ” Jumalan pojista” kun taas KR 93 puhuu ”jumalien pojista” tulkiten tämän viittaavan epäjumalanpalvelukseen. Sama termi esiintyy myös ( Job 1:6), missä se viittaa taivaalliseen neuvonpitokokoukseen. Jumalan pojat on näin ymmärrettävä enkeleiksi.
Juutalainen selitystraditio jo ennen Jeesuksen aikaa samaisti jakeissa 1 Ms 6:2,4 mainitut ”Jumalan pojat” langenneisiin enkeleihin. Ennen Ut:n aikaa syntyneissä juutalaisissa testeissä 1 Henokin kirja ( 1 Hen 6-11) ja riemuvuosien kirjassa ( Jud 5) kerrotaan, kuinka Jumalan pojat olivat niitä enkeleitä jotka luopuivat Jumalasta ja astuivat alas maan päälle naimaan ihmisten tyttäriä. 1 Henokin kirja mainitsee jopa nimeltä kaksikymmentä enkeliä jotka olivat kaiken kaikkiaan 200 langenneiden enkeleiden päämiehiä. 1 Hen 10:4-5,12 ja Jud 5:6, kertovat kuinka Jumala rankaisi näitä langenneita enkeleitä. Heidät sidottiin syvyyksiin odottaman tulevan tuomion päivää. Tämä juutalainen selitystraditio saa tukea Ut:n kirjoista 2. Piet 2:4-5 ja Juuda 6 puhuvat langenneista enkeleistä, jotka Jumala asetti syvyyteen odottamaan viimeisen tuomion päivää. Nämä enkelit elivät ennen Nooan aikaa 2. Piet 2:4-5.
1 Tim 3:16 ” Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen”
Tässä on varhainen kristillinen uskontunnus, jossa puolustetaan Jeesuksen jumallista syntymistä ja torjutaan ajatus, jonka mukaan kysymyksessä olisi ollut yksi esimerkki ” Jumalan poikien” tavasta olla sukupuoliyhteydessä ihmistyttärien kanssa ( 1 Ms 6). Timoteuskirje puhuu ” jumalisuuden mysteeristä” ( to tes eusebeias mysterion), joka koskee inkarnaation salaisuutta. Tausta on luultavasti ollut 1 Hen 8-11 kaltainen traditio, jossa demonit Jumalan pojat ( 1 Ms. 6:1-4) antavat ihmisille tietoa kaikista jumalattomuuksien salaisuuksista. He opettavat heille, salatieteitä, astrologiaa, haureutta jne…
Jakeen 1 Hen 9:6 mukaan Asasael demonien päämies ” on opettanut kaikkea väärää maan päällä ja paljastanut ikiaikojen taivaalliset salaisuudet ( mysterion). ” Semiaz ja muut demonien päämiehet menivät ihmisten tyttärien luokse, makasivat heidän kanssaan sekä ” saastuttivat itsensä ja paljastivat heille kaiken synnin” ( 1 Hen 9:7-8).
Ilmeisesti kristillisen inkarnaation salaisuus jossa Neitsyt Maria synnyttää Jumalan Pojan, on jossain vaiheessa joutunut kritiikin kohteeksi. Kristittyjä on syytetty siitä, että, he palvelivat vain yhtä demonia, kun tunnustavat Jeesuksen saaneen alkunsa jumalallisesti. Jeesuksen syntymä on pilkkapuheissa liitetty langenneiden enkeleiden aikaansaamaan raskauteen. 1 Tim 3:15 vastaa tähän syytökseen ja toteaa, että kysymyksessä on jumalisuuden salaisuus.
Tämä tausta auttaa ymmärtämään ensimmäisten kristittyjen teologista ongelmaa: kuinka puhua ja ilmaista se uskon salaisuus, että Maria alkoi odottaa lasta ilman miehen apua. Tim 3:15, ei mainitse neitseestä syntymistä, vaan puhuu Jumalan ilmestymisestä lihassa. Torjuessaan jumalattomuuden syytöksen kirjoittaja ei halunnut vaikeuttaa tilannetta puhumalla neitseellisestä sikiämisestä.” ( Lainaukset A. Laato, Vt:n selitys Raamattu, Vt:n kirkkovuoden tekstit, viikkohartauskirja).”
Itse ajattelen, että pakanauskoissa on sekoittuneena ihmisten perimätietoa, yleistä ilmoitusta, silkkaa satua ja demonien vaikutusta. Ajattelisin myös, että se, että herosten synty selitetään jumalten yhtymisenä ihmisneitoihin, on jotain muistumaa siihen, mistä Mooseksen krijoissa puhutaan.
Tunnen toki tuon vanhan eksegeesin, että Jumalan pojat olisivat enkeleitä, mutta näen silti siinä ongelmia, vaikka tietysti sille pitää antaa oma arvonsa. Esittämäni ajatukset ovat tietenkin pelkää spekulointia. Minusta kuitenkin inkarnaatio asettaa ihmisen erityiseen asemaan, jota tukee ihmisen luomisen kuvauskin. Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi tuleminen ja syntiinlankeemus ovat asioita, jotka ovat niin keskeisiä, että niistä ei voida luopua ja niistä ajatteliminen jonkinlaisena vertauskuvana on omiaan tekemään myös lunastuksen sellaiseksi.
4 tykkäystä
Toisessa ketjussa oli puhetta sydämestä. Miten on tulkittavissa seuraava raamatunkohta?
Matt.15:19 Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.
Onko tässä puhe sydämestä vai “sydämestä” tai voiko tätä ylipäätään tulkita jommaksi kummaksi? Hox @Diakoni
Hankala vastata lyhyesti
Sydän ja veri viittaavat elämänvoimaan. Raamatullinen antropologia antaa ymmärtää että olemme ensisijaisesti eläviä olentoja jotka ajattelevat eläessään, emmekä ajattelevia olentoja jotka elävät ajatellessaan. Pystymme elämään aktiivisesti ajattelematta, mutta toisin päin emme.
Sydän on pumppu (joskus täynnä pahuutta, Luk 6:45) joka kierrättää verta kaikkialle ruumiiseen, aivoihinkin ja kieleemme ja lihaksiimme: ajatuksiimme, sanoihimme ja tekoihimme. Mieli (ei sama kuin aivot) ei pysy aina sydämen tahdissa ja siksi teemme monesti pahaa ajattelematta. Olemme itsemme “pahasti” koko fysiikaltamme kun teemme pahaa ja sydän on se joka mahdollistaa tämän olemisen ja elämisen pahasti.
D
1 tykkäys
Jaakobin mukaan kieli kerskaa, tahraa koko ruumiin, on levoton ja paha, täynnä myrkkyä.
1 tykkäys
Ei tuo ole yhteensovittamattomissa oman kommenttini kanssa. Kielikään ei toimi ilman verta ja sydäntä. Joka tapauksessa sydän on vaihdettavissa, kieli ei vissiin ole. Veretkin voi vaihtaa ja siksi ajattelen että kyse on sydämen kohdalla nimenomaan elämisestä ja tässä hetkessä jollakin tapaa olemisena.
D
Jos ja kun et tarkoittanut omaa kommenttiasi vain fyysiseksi kuvaukseksi, sitten se ei tosiaan ole lainkaan yhteensovittamattomissa. Näissähän vissiin sekoitetaan samaan puheeseen elimiä fyysisinä juttuina, toimintaa sekä kuvaannollista meininkiä. Symbolistakaan vinkkeliä (joka tavallaan on keskeinen) ei voi eristää ja kohottaa ainoaksi, sillä se jää joteskin tyhjäksi silloin.
Kuuntelin Mailis Janatuisen haastattelun 2/2 jo toiseen kertaan ja siellä lopussa hän mainitsi Raamatun opettamisesta. Haastattelija viittasi Jaakobin kirjeen lukuun 3: 1 Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin.
Mailis itse on raamatunopettaja, mutta hän sanoo opettavansa yleisen pappeuden perusteella. Hän jatkaa, että järjestön opetuksesta vastuussa olevan on oltava mies. Ymmärrän tämän niin, että hänen mielestään seurakunnan paimenen on oltava mies.
Jos ajatellaan seurakuntaa, jossa on useita pappeja, kirkkoherra, kappalaisia ja seurakuntapastoreita, niin tarkoittaako näistä ainoastaan kirkkoherra seurakunnan paimenta?
Riippuu tulkinnasta, mutta oletan Janatuisen pitävän paimenina ihan kaikkia pappisvirassa olevia. Janatuisen nykyinen hengellinen kotihan on Lähetyshiippakunnassa (julkisesti sen verran monessa paikkaa sanottu, etten paljasta mitään yksityisasioita).
1 tykkäys
Itse ajattelen, että paimenella tarkoitetaan kaikkia papin virkaan vihittyjä. Toki ylemmissä viroissa paimenuus korostuu ja vastuu kasvaa entisestään. Vastaavasti epäraamatullisessa naispappeudessa tilanne vain korostuu yhä räikeämmin Raamatun vastaiseksi, mitä korkeammalle naisen virka asetetaan kirkossa, mikä ei ole tasa-arvokysymys, vaan opillinen kysymys.
Mailis Janatuinen on näkemyksilleen uskollisena pitäytynyt lehtorin virassa, kuten muutamat muutkin tuon ajan naisteologit lähinnä lähetysjärjestöissä. Kirkon sisälle niitä ei tainnut kovin montaa jäädä varsinaisiin seurakuntatehtäviin ilman pappisvihkimystä runsas 30 vuotta sitten, kun virka avattiin myös naisille. Näille kyseisille lehtoreille ei tulisi mieleenkään hakea pappisvihkimystä, koska se on Raamatun näkemysten vastaista. Sen sijaan nuoremmat naisteologit hakevat järjestään pappisvirkoihin ja lopputuloksen huomaa kirkossamme.
Mielestäni vanha lehtorin virka toimi hyvin. Tunsin paljon hyviä naislehtoreita ja tunnen edelleen, jotka opettivat ja opettavat edelleen hyvin. Kyse ei siis ole siitä, etteikö nainen voisi opettaa seurakunnassa, vaan paimenuudesta ja vastuusta sekä Raamatun järjestyksestä. Mielestäni esim. diakonin virka olisi saanut riittää. En kuitenkaan itse suhtaudu naispappeuteen sillä tavalla ehdottomasti, ettenkö voisi osallistua sellaiseen tilaisuuteen, missä naispappi toimii. Monet niistäkin vanhemmista lehtoreista, jotka lehtoriaikanaan toimivat oikein, jatkoivat samoin myös papiksi vihkimyksen jälkeenkin, paljon ei muuttunut. Ainostaan ehtoollisen sai toimittaa, koska aiemminkin naislehtori sai toimittaa koko jumalanpalveluksen. Tässä mielessä minua siis haittaa vähemmän jumalanpalvelusta toimittava naispappi, joka opettaa muuten raamatullisesti, kuin että nainen olisi kirkkoherrana tai vielä enemmän piispana. Tässä mielessä paimenuus vain kasvaa viran noustessa.
2 tykkäystä
Olen miettinyt vanhan liiton aikaisia uhrimenoja ja ihmetellyt ihan perheen pääasiallisen siivoojan näkökulmasta asioita.
2. Aik. 29: 22 Papit teurastivat sonnit, keräsivät veren ja vihmoivat sen alttarille, sitten he teurastivat pässit ja vihmoivat veren alttarille, ja lopuksi he teurastivat karitsat ja vihmoivat veren alttarille.
Mietin vain, miltä näyttää alttari, johon on vihmottu (luen sen että pirskotettu) verta, mille se alkaa haista ja puhdistetaanko se vihmomisten välissä ja jos puhdistetaan millä opilla se saadaan puhtaaksi?
Jerusalemin temppelin alttari oli ensinnäkin ulkona. Nuo määräykset liittyivät käsittääkseni siihen, koska juutalaisilla ei ollut kotialttareita.
Siinä annettiin myös polttouhrit.
Joten alueen voimakas auringonvalo kyllä desinfioi alttaria aika pitkälle ja polttouhrien tulet hoitivat loput.
Pappien käyttämästä huoltoyhtiöstä ja siivouspalvelusta ei Raamattu kerro.
Esim.
P.S. Kun Rooma tuhosi Jerusalemin temppelin ja ajoi ison osan porukkaa juutalaisia maanpakoon, lakkasi temppelikultti, myös uhraaminen.
Synagogat eivät ole temppeleitä vaan "kouluja (jiddishiksi: “Schuul”), ja alttarin paikalla on Toora-rulla-teline esiripulla.
Synagoga-menoihin ei liity uhraaminen eikä veri vaan Jumalan sanan lukeminen ja laulaminen.
3 tykkäystä
Tänään oli vähemmän porukkaa kirkossa ja niinpä kävimme mieheni kanssa messussa pitkän tauon jälkeen (viimeksi maaliskuussa 2020). Pappi oli siististi ja juhlavasti pukeutunut ja tykkään hänestä muutenkin (asiallinen, valmistautuu hyvin jumalanpalvelukseen, käyttäytyy hillitysti ja puhuu selkeästi).
Tuli vain mieleen, että joskus ärsyttää, kun ehtoollista on jakamassa tyyppi, jolla alban alta vilkkuvat likaiset, kulahtaneet lenkkarit. Eihän se sinänsä ehtoollista tee pätemättömäksi, mutta harmittaa, että tulee tunne, että toinen ei suhtaudu asiaan ihan vakavissaan.
Mitä mieltä te toiset olette, onko väliä sillä, onko messun toimittaja tai avustaja kiinnittänyt riittävästi huomiota pukeutumiseensa?
PS: En ole mikään vaatepoliisi, mutta tiedän, että jaloille hyviä kenkiä löytyy kyllä juhlavannäköisistäkin.
1 tykkäys