Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen.
Sitten
Ehtoollisen lahja, syntien anteeksisaaminen, annetaan meille niissä sanoissa, jotka meille sakramentin saadessamme lausutaan: ”sinun puolestasi annettu”
Ja
Ripissä kuulemamme anteeksiantamuksen ja lohdutuksen vakuutus kuuluu juuri meille. Synninpäästön sanat ovat varmat, sillä ne ovat Jumalan lupauksen mukaan hänen omia sanojaan. Jumala pyyhkii Kristuksen tähden kaikki syntimme pois. Hänen ehdoton armahduksensa tekee meidät vapaiksi ja antaa meille hyvän omantunnon.
.
Myös mm ortodoksit opettavat kasteen suuresta voimasta
Kyse on siitä, että syntiinlankeemuksessa ihminen kuunteli paholaisen houkutuksia, ja synti johti kuolemaan. Näin ollen paholaisella on synnin kautta ote ihmisestä – meistä jokainen on siis ennen kastetta paholaisen hirmuvallan alainen. Siksi kastetoimituksessa paholaiselle ikään kuin sanotaan, että sinun valtasi loppuu nyt tähän, selittää isä Mikael.
Edellisestä pelastusta koskevasta viestinnästäni huolimatta uskon että paljolti olemme myös samassa uskossa, koskien vaikkapa Saatanan varomista, hänen juonistaan varoittamista ja Kristuksen voittokulkueessa vaeltamista. Ok, jatko minun muotoilujani - joten taas on mahdollista tarkentaa ja korjata.
En muista tarkkaan saatanallis-banni-casea.
Mutta joskus jotkut sanat vaan osuvat ja sattuvat toisin kuin on ehkä tarkoitus.
Nyt jaat kaikille kirkoille mahdollisen tuomion … Toki se muuttaa asiaa mutta en oikein usko sitäkään.
Olisiko niin että Saatanan vastaisuus on enemmän yksilön uskonelämää kuin kirkkojen erilaisia oppeja koskevaa huolenpitoa?
Uskon Kristukseen kuten sinäkin. Uskon että Kirkko on Kristuksen ruumis ja isolla alkukirjaimella en viittaa yhteen oikeaan itäiseen tai läntiseen kirkkokuntaan kuten et sinäkään ilmeisesti enää.(?).
Jos Hän todella elää ja pitää meistä huolen, kuinka mikään voi hänestä erottaa? Kuinka Saatana voisi Kristuksen oman ottaa pois Hänen lujasta otteestaan?
Toki tämä luottamus pohjautuu oppimaani: Kirkko on siellä missä jaetaan puhdasta evankeliumia ja sakramentteja.
Jos ihminen elää ja pysyy näin määritellyn Kirkon yhteydessä, ei “saatanallinen eksytys” häntä vie.
Saatanan tielle pois Kristus-tieltä joutuminen olisi ehkä Kristuksen kieltämistä, irtaantumista seurakuntayhteydestä, kasteen liiton hylkäämistä, ehtoollisen halveksuntaa. Epäuskoa ennen kaikkea. Epätoivoa, tämän toivottomaan maailman realismiin sulautumista, Kristuksen kirkon realismin torjumista. Tuijottamista siihen mikä näkyy inhimillisin silmin, uskon silmien sulkemista.
Ai niin vielä tarkennus.
Tarkoititko ehtimisellä että ihminen tulee uskoon ja kuolee sitten ennen kastetta?
Kyllä Jumala voi synnit antaa anteeksi milloin haluaa. Järjestys noissa äskeisissä voi vaihdella. Kirjoitin taas uskonoppimme mukaisesti ja oletuksella että useimmat meistäkin on kastettu jo lapsena. Kasteessa tapahtuva radikaali pesu on joka tapauksessa Raamatun varma opetus. Siihen on hyvä ankkuroitua kun toivomme perustusta kysytään ja aiheena on Saatana vs Kristus.
On ensisjiaisen tärkeää tiedostaa/muistaa, että syntien anteeksiantamus tapahtuu aina Jumalan sisimmässä, ei omassa sisimmässämme. Jos se tapahtuisi omassa sisimmässämme me voisimme havaita ja tuntea sen, mutta kun se tapahtuu Jumalan sisimmässä me voimme ainoastaan uskoa sen. Siksi on asetettu sakramentit kaste ja ehtoollinen jotta emme perustaisi syntien anteeksiantamusta itseemme, omiin kokemuksiimme, käsityksiimme uudestisyntymisestä jne., vaan Jumalan meistä riippumattomaan tekoon.
Idän kirkossa, syntien anteeksisaaminen tapahtuu, kokonaisvaltaisemmin, koko ihmiselle. Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä. Syntien anteeksiantamus tapahtuu ihmiselle ja ihmisessä, hän on Jumalan työn kohde ja Jumalan työ kohdistuu häneen. Sakramentit osoittavat Jumalan työn, koskevan meitä.
Ymmärrän hyvin kirkkonne mukaiset kantanne ja toki ne hyväksyn. Minulle tuossa kokonaisuudessa on tärkeää se, että käsitys tukee ja vahvistaa uskoa, ja sitäkin pyhät toimitukset toki tekevät. En silti tyhjennä niiden merkitystä pelkästään symbolisiksi. Minut saamani lapsikaste identifioi kristityksi jo aivan pienestä pitäen.
Näin esitettyä symbolisuutta näkee ja kuulee paljon kristittyjen puheissa. Alexander Schmemann kirjassaan The Eucharist, Sacrament of the Kingdom ottaa tämän hienosti käsittelyyn ja palauttaa sakramenttien symbolisuuden sille kuuluvaan arvoon. Kirjan sivuilla 30-34. Mulla on siitä sellainen pdf-versio etten voi suoraan ottaa siitä lainausta, mutta laitan myöhemmin siitä pätkän tähän keskusteluun koska symbolisuuden merkitys sellaisena kuin Schmemann sen esittää, on valtava.
Nimittäin, oletko huomannut, että synti toistuu elämässäsi, jopa sama synti ja aiheuttaa ahdistusta? Eikö tämä johdukin siitä, että meissä on vielä liha, joka on pysyvästi parantumaton. Jos nyt syntien anteeksiantamus tapahtuisi minussa, niin eikö silloin minun tulisi etsiä lohdutusta itsestäni, kaivella itsestäni perustetta sille, että olen saanut nämä usein toistuvat syntini anteeksi? Mutta Jumalan sana sanoo minun saaneen syntini anteeksi Kristuksen teossa jo ennen kuin olin syntynytkään tähän maailmaan ja siksi minun ei tarvitse kaivella syntien anteeksiantamusta itsestäni, enkä minä sitä paitsi sitä ikinä sieltä löytäisikään.
Onhan Jumala luvannut kaikille kansoille jo Aabrahamin saaman siunauksen hänen siemenessään Kristuksessa perinnöksi.
1Moos 22:18: “Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.”"
Eihän maallisen testamentinkaan saajan tarvitse tehdä mitään perinnön saadakseen. Hän saa sen omakseen yksinkertaisesti syntymällä perilliseksi. Näin on meidätkin tehty Kristuksen testamentin perillisiksi kasteessa ja saamme sen omaksemme uskon kautta ilman omia tekojamme tai mitään meissä tapahtuvaa sen edellytyksenä, koska syntien anteeksiantamus on tapahtunut Kristuksen teossa jo kuten totesin, ennen syntymäämme.
Nytpä minä menenkin taas kuulemaan Testamentin luennan messuun tänään. Se kuuluu näin:
Luuk 22:20: "Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.”
Tunteeko joku ukrainalaista liturgiikkaa? @romanos ? Kävin ukrainankielisessä liturgiassa ja ennen kerubiveisua tuli yllättävä diakonin lukema pitkähkö polvirukous. Mietin että mikähän mahtoi olla, kun ei normaalin paastorukouksen tapaan kumarrettu välissä.
Tämä kyllä kävi itsellenäkin mielessä. Mutta olen vain tyhmä maallikko ja ajattelin, että ehkä muualla päin paikalliskirkkoja on tällainen traditio, mitä ei täkäläisittäin ole.
