Näyttävät puisella ristillä olevat vähintäin 30cm korkeita. 14cm korkea löytyi, mutta siinä on vain tinaa ja emalia.
2 tykkäystä
Sacrumin lisäksi seinäkrusifikseja myy suomenkielisessä nettikaupassa Joensuun kirkkotarvike ja Ristikorut.
Kannattaa myös käydä lähimmässä katolisessa seurakunnassa.
Ulkomaisissa nettikaupoissa on sitten valinnan varaa yllin kyllin.
1 tykkäys
Eikö saarnaa ole hyväkin valmistella useamman päivän aikana? Välillä kun nukkuu yön, niin alitajunta tekee omaa työtään ja aamulla voi olla jo joku illalla mietitty asia selvempänä. Luultavasti he tekevät saman päivän aikana muutakin kuin saarnan valmistelua, näin veikkaisin vaikka en pappi olekaan.
Nykyään näyttää olevan semmoinen trendi ainakin määrätyissä seurakunnissa, että aivan estämällä estetään, että ei voisi olla jumalanpalvelusta, jossa ei ole yhtän naispappia. Sitäpaitsi Nummela varmasti ymmärtää sen, että jos he alkavat tehdä yhteistyötä naispappien kanssa, niin eihän se jää siihen. Koko ajan tulee uusia sääntöjä, joista ei voi poiketa.
2 tykkäystä
Moni saarna lienee kypsynyt jopa vuosia tai vuosikymmeniä. Samat tekstit tulevat pääsääntöisesti joka kolmas vuosi saarnateksteiksi, jolloin kokeneemmilla papeilla samasta tekstistä voi olla entuudestaankin jo vuosien varrelta takana aika monta saarnan valmistelua pohjatyönä.
1 tykkäys
Minua on pyydetty toiseen seurakuntaan saarnaamaan parin viikon päästä. Saarna on muhinut päässäni jo pari viikkoa. Samaan aikaan oman seurakunnan saarna. Luen aika paljon aiemmin raamatunkohdat moneen kertaan, mietin niitä ja sitten elän elämää ja katson miten tekstit elävät arjessa: miten lukemani, kuulemani, näkemäni ja kokemani resonoi niiden kanssa jne. Sieltä se lähtee.
D
5 tykkäystä
Ortodoksisessa liturgiassa pappi ei aina pidä saarnaa. Vigiliassa ei koskaan. Opetuspuhe voidaan pitää vigilian jälkeen.
Aamu- ja iltamessussa harvemmin saarnataan. Mutta aikoinaan lontoolaisessa seurakunnassani jesuiittapapit pitivät ainakin iltamessussa aina lyhyen, päivän evankeliumista nousevan saarnan.
Kotihiippakunnassani aika paljon saarnattiin myös näissä lyhyemmissä messuissa. Naapurikylän kirkkoherra oli mestari tiivistämään päivän lukukappaleiden pohjalta saarnan alle viiteen minuuttiin.
Kun tulin sieltä Paratiisista tänne normielämään, aamu- ja iltamessujen saarnattomuus tuntui ikävältä.
Luin uudelleen läpi keskustelua missä mainitsin joitain asioita saatanalliseksi eksytykseksi.
En nyt tässä tägää henkilöitä jotka osallistuivat keskustelun jälkipyykkiin, koska mieleeni tulleeseen kysymykseen voi vastata kuka vain.
Mietiskelin siis sitä että jos sanon kaikista kirkkokunnista ja kristityistä löytyvän saatanallista eksytystä, onko se sääntöjen vastaista?
Eli kun aikoinaan kirjoitin inkarnaation merkityksen häivyttämisen luterilaisuudessa olevan mielestäni saatanallista eksytystä olisiko asia ollut hyväksyttävämpi jos olisi kirjoittanut että ‘niin kuin kaikkialla kristikunnassa ja jokaisessa tunnustuskunnissa esiintyy saatanallista eksytystä, niin inkarnaation merkityksen häivyttäminen on sellaista eksytystä sisältänyt luterilaisuudessa’?
Saamani kolmen kuukauden bannin aikana muuten ostin Risto Pottosen kirjan Luterilainen Neitsyt Maria, jossa hän omistaa muutaman luvun näkemyksilleen siitä miten hänen mielestään inkarnaation merkitystä on häivytetty luterilaisuudessa. Hauska yhteensattuma.
Pottosen mielipiteet asiasta löytyvät tuosta kirjasta mm. sivuilta 78-85.
Varmaankin oli tuota, kaikki eksytys on, mutta en ole havainnut luterilaisuuden vaheksyvän inkarnaatiota, enkä esim vapaiden suuntienkaan. Kyllä Kristus tunnustetaan Jumalaksi, lihaan tulleeksi kaikkialla näissä.
Varmaankin on näin.
Kuitenkin kun itse rantauduin maailmalta Suomeen espanjalaisiin joulusaarnoihin tottuneena, inkarnaatiota ei oikein missään minusta saarnattu kunnolla. Inkarnaatio todettiin tapahtuneeksi mutta ei riemuittu siitä mitä se tarkoittaa sinulle ja minulle.
Ja muistakaa nyt kanssakristityt, että olin Espanjaan mennessäni pakana ja vasta sieltä tullessani kristitty. Kokemukseni oli rajallinen.
Pottosen kirjan lukeminen on ollut rohkaiseva kokemus täsaä mielessä. En tunnu olevan ainoa jonka mielestä eräänlaista laimeutta asian suhteen ilmenee.
Voitko tiivistää, mitä tarkoittaa inkarnaatio sinulle sillä tavalla jota eivät luterilaiset pidä esillä?
Kuten Fratres kirjoittaa, meille ei ole inkarnaatio outo asia. Kysymys on siis taas käsitteen sisällöstä. Pelkkä sana i ei riitä silloin kertomaan mitä tarkoitat.
…
Saatanallisuus on kova termi.
Se on selvästi häijympi kuin harhaoppi, tai väärä oppi tai väärä käytäntö.
En ihan tajua miksi et sitä tajua. 
.
Niinhän se on, mtta näen sitä niin itsessäni kuin muissa tasapuolisesti ja jokaisessa kirkkolahkossa ja -kunnassa jossa olen käynyt. Eikä sen hyssyttely asiaa paranna.
Sitä paitsi tavallinen, kiltti harhaoppi on typerän ihmismielen aikaansaannosta, ei sen ole niin väliä, sitä ei ole suunniteltu varta vasten kadottavaksi, se on vain hassu ajatusvirhe, mutta Saatanan suhteen ainakin minä haluan oppia pitämään varani. Sen takia haluan myös keskustella siitä mikä on oikeasti sellainen ajattelumalli mikä vie suorinta tietä itsepetoksen kautta helvettiin.
Pottosen kanssa olemme aika lailla samoilla linjoilla.
“Inkarnaatio merkitsee maallisen, tämän meidän maailmamme ja taivaallisen, Jumalan maailman, yhdistymistä Kristuksessa. Kristuksessa kaikki yhdistyy jumalalliseksi todellisuudeksi”
Luterilainen Neitsyt Maria s. 267
Tämän jos minkä pitäisi saada ihmiset riemuitsemaan. Olisiko niin että lapsesta asti uskonnollista jargonia kuunnelleille tämä ei ole niin mykistävän mahtava uutinen kuin aikuisena Kristuksen löytämäksi tulleelle.
Sinun ruumiisi on osa tätä maailmaa. Sinun ruumiisi on Kristuksessa yhdistynyt jumalalliseen todellisuuteen. Siis sinun oikea ruumiisi joka on siinä missä olet nyt.
Tämä muuttaa kaiken minkä tiesin itsestäni ennen inkarnaatiouutisen kuulemista.
Tämän uutisen jälkeen minkään luomakunnassa ei tarvitse todeta olevan sellainen tapahtuma etteikö sen kautta voisi käydä taivaan kotiin. Mikään tai kukaan ei ole täysin pelastuksen ulkopuolella.
Kun vielä päätät antaa itsesi Kristuksen ruumiin osaksi, taivas on sinussa. Jo Augustinus nimitti Kristuksen pyhiä taivaiksi.
Ihminen riemuitsee mistä riemuitsee. Jos joku ei koe jotakin tunnetta jota itse koen jonkun asian äärellä, niin se ei kerro sitä että tämä joku ei ymmärrä asiaa tai koe sitä tärkeäksi.
Me olemme koska Kristus on. Hän antaa muodon, merkityksen ja mahdollisuuden olevalle. Maailma on hänen kaltaiselleen luotu, ei Häntä maailman eikä meidän kaltaisuuteen. Näin ajattelee luterilainen.
D
1 tykkäys
Inkarnaation teologista merkitystä nostin vähän esille tähän tyyliin ortodoksien ja luterilaisten ketjussa.
Pottosen ja sinun inkarnaatioteologia on soteriologisesti ja ontologisesti vierasta luterilaisuudelle. Vähän oudolta dualismilta kuulostaa tuo ruumiillisuuksien pelastuminen joulun myötä. Sekä tuo ettei kukaan olisi täysin pelastuksen ulkopuolella. Siis mitä kummaa, ruumis on jo valtakunnassa, mutta itseys ei? Ei kyllä ihminen on joko täysin pelastunut tai sitten ei laisinkaan.
Vertasin kerran Jeesusta kuningas Midakseen. Kaikki mihin Jeesus koskee muuttuu ikuiseksi. Tämä kosketus ei tapahtunut ontologisesti inkarnaatiossa, siten, että koko luomakunta ja ihmisyys siinä pyhittyi, se tapahtuu sakramenteissa.
2 tykkäystä
Pottosen pointti kirjassa se, että hän käy läpi luterilaisen katekismuksen muotoiluja Neitsyt Mariasta ja niiden kehitysvaiheita. Nämä kehitysvaiheista huomataan inkarnaatioteologian häivyttäminen, luterilaisesta kristinopista. Tämä kehitys on kuvattu analyyttisesti noissa kirjan sivuilla 78-87, missä seurataan katekismuksen muotoiluja ja sisältöä. Itse en ole ikinä kiinnittänyt näin merkittävään muutokseen huomiota.
Kadotukseen johtaa synti ja epäusko, Raamatun mukaan ainakin.
Synnit saadaan anteeksi kasteessa, sitten myöhemmin ja monta kertaa elämän aikana synninpäästössä. Ehtoollinenkin on syntien anteeksisaamisen ateria.
Näillä eväillä uskon että taivaaseen pääsen, jos pääsen. Armo sinne vie, ei ajattelumme.
1 tykkäys
Mariasta löytyy luterilaisittain paljon kirjallisuutta, ihan tuorettakin (sacrum.fi). Katekismuksessa on sanottu se, mikä on jakamattoman kirkon perintöä. Maria on Jumalan äiti.
Inkarnaatio on luterilaisuuden ydintä: Jumala tulee inkarnaatiossa ihmisen luo, ihmisen ei tarvitse pyrkiä hengellisillä lihaksillaan Jumalan luo.
D
3 tykkäystä
Tuossa hyvä kirja.
En halua saivarrella, mutta ajatteletko tosiaan että joka ei ehdi kasteelle, ei saa syntejään anteeksi… Tuskinpa niin ajattelet…