Siltäpä tuo näyttää. Ehdotan siis taas, että menään Agoran puolelle jatkamaan ja keskustellaan mistä tiedämme, että tiedämme.
2 tykkäystä
Tuo on aivan totta. Toki ortodoksit lukevat Raamattua.
Ja minun ensimmäinen aktiviteetti ortodoksisessa seurakunnassa oli Raamattupiiri.
2 tykkäystä
Joissakin seurakunnissa toimii toisissa taas ei.
Varmasti. Ja protestanttejakin on monenlaisia, jotka taas eroavat toisistaan.
Rauhallista on meilläkin, välillä liiankin. Kampanjointi voi olla hyvä keino toisinaan, rukous- ja raamattupiiritkin ovat hyödyllisiä. Ylistys kuuluu ortodoksienkin toimintaan.
Raamatun opetus on kyllä hyödyllistä, maallikotkin osaavat opettaa, joskus paremmin kuin viranhaltijat.
Kunnon paimenuus on kyllä tärkeää ja sitä luterilaisen kirkonkin piiriin tarvittaisiin.
En ole kyllä tällaiseen törmännyt, mutta yleisen pappeuden perusteella sekin olisi mahdollista ja joskus tarpeellistakin.
Kannattaakin pitää kynttilää vakan alla, ettei vain kukaan huomaisi.
Kiitos kun valaisit, tuli viimein kirkkokunta selville, eikä siinä mitään pahaa. 
2 tykkäystä
Lehtijutussa on puhetta kasteesta ja siinä sitä sanotaan rituaaliksi. Mietin, onko kasteen kohadalla rituaali-sana oikea, onhan se sentään sakramentti.
1 tykkäys
Rituaali ja riitti ovat uskontotieteilijöiden käyttämiä sanoja uskonnollisista toimituksista. Rituaali tarkoittaa erityisesti uskonnollisen toimituksen kaavaa. Sakramentti (sana tulee latinasta ja tarkoitti alunperin valaa) kreikaksi mysteerion, on kristillisen teologian käsite. Eri kirkoissa voi olla vähän erilaiset kasterituaalit. Samoin voi olla erikseen lapsikastekaava eli rituaali ja katekumeenin eli pakanuudesta kääntyvän kastekaava.
3 tykkäystä
On toi rituaali minustakin pyhästä toimituksesta käytettynä halveksiva sana. Olen lapsesta saakka mieltänyt sen pakanuuteen.
Minusta se on neutraali uskontotieteellinen termi. Tosin joskus uskontotieteelliset sanat voivat olla hassuja. Minusta esim supranormaaliolento on hassu sana. Tarkoittaa yliluonnollista olentoa eim kristinuskossa enkeliä.
5 tykkäystä
Rituaali on minustakin sinänsä neutraali termi, mutta jos toimittaja haluaisi käsitellä asiaa kirkon näkökulmasta, hän käyttäisi termiä “kirkollinen toimitus” tai tietenkin myös “sakramentti”, mutta jälkimmäinen on jo aika tunnustava. Jos kuitenkin on informatiivinen toimittaja, hän voisi sujauttaa juttuun esim. " Kaste ja ehtoollinen ovat luterilaisen kirkon kaksi sakramenttia. Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa sakramentteja on useampia. Kasteessa ihminen liitettään kirkkoon ja Jumalan yhteyteen." Monestihan on sellaisia infobokseja lehdissä juttujen yhteydessä.
En usko että rituaali on välttämättä toimittajalta halveksiva valinta. Ehkä kyse on vain tietämättömyydestä tai sitten pyrkimyksestä neutraaliin näkökulmaan.
Voi olla niinkin että suomenkielisessä kristillisessä kontekstissa riitti ( lat. rito, ritus) ja sen johdannaiset ovat vieraamman kuuloisia. Romaanisilla kielillä kristillisyyttä eläneelle nämä sanat ovat aika arkipäiväisiä.
Samaa mieltä. Itsekin käyttäisin näitä sanoja Suomessa nimenomaan neutraalin näkökulman ilmaisijana. Se vastaa myös näiden sanojen yleismaailmallista käyttötapaa. Maailma on muuttumassa kielellisesti. Enää kaikkien sanojen merkitysiä ei määrittele vain sen totuttu käyttö omassa maassa.
2 tykkäystä
Sakramentin toimittaminen on rituaali. Näin ainakin itse käsitän. Esimerkiksi messu on rituaali, jossa toimitetaan ehtoollisen sakramentti.
1 tykkäys
Tahtoisin kysyä käsitystänne monoteismin synnystä eli siitä, missä ja milloin ajatus ja usko vain yhdestä Jumalasta syntyi. Kiinnostaisi ymmärtää myös riippuvuussuhteita, mitkä eivät tietenkään ole kronologisesti välttämättömiä: hehkulamppu saattaa välähtää eri paikoissa toisista lampuista riippumatta.
Ohessa joitain vaihtoehtoja:
-
Monoteismi ilmaantui 1. kerran Egyptissä 1300 eKr. faarao Ekhnatonin julistettua Atonin ainoaksi jumalaksi.
-
Pöh. Ekhnatonin näkemys oli korkeintaan henoteistinen. Lisäksi jumaluuden käsite ei ollut vielä tuolloin universaali kaikkivaltias ja kaiken Luoja, vaan kansallinen ja Egyptin rajoihin rajoittuva jumala. Yksi ja ainoa tosi Jumala kuitenkin ilmestyi Moosekselle ja Israelin kansalle Egyptissä joskus 1200 eKr. Israelilaiset veivät uskomuksen Luvattuun maahansa.
-
Öh, ei, Mooses ja exodus-narratiivit ovat myöhäsyntyistä legendaa. Juutalaisten usko oli polyteistista tai korkeintaan henoteistista halki kuningasajan. Monoteismin ajatus syntyi 1. kerran, kun profeetta Zarathustra ohjasi muinaisiranilaisen ja hindulais-arjalaisen uskonnon yksijumalaisuuteen eli yhden Luoja-jumala Ahura Mazdan palvontaan viimeistään 600 eKr.
-
Tuota noin, zarathustralaisuus ei tarkkaan ottaen ollut monoteistinen - hyvän jumalan rinnalla oli paha jumala ja lisäksi aiemmat iranilaiset jumalat alennettiin pienemmiksi jumaliksi ja/tai Mazdan ilmentymiksi. Sitä paitsi zarathustralaisuudesta ennen Kyyros Suuren aikaa ei voi sanoa juuri mitään varmaa. Siksi monoteismi on sittenkin juutalaisuuden peruja. Ymmärrys tähän syntyi pakkosiirtolaisuuden aikana 500 eKr. Yksijumalaisuudesta todistavat mm. luomiskertomus, Deuterojesaja sekä 5. Mooseksen kirja.
-
Öhöm, yksijumalaisuuden käsite mahdollistui vasta Kreikan filosofian myötä 600-luvulta alkaen, kun ihmiset alkoivat miettiä maailmaa rationaalisesti polyteististen jumalmyyttien sijaan. Ennen kuin yksijumalaisuuteen uskottiin, se järkeiltiin Jooniassa ja Ateenassa. Sokrates esitti ensimmäisenä yksijumalaisen intellect design -perustelun 400 eKr.
Etkö pidä tarkastelun arvoisena sitä vaihtoehtoa, että ihmiskunta olisi ollut yksijumalaista ihan siitä lähtien, kun Jumala ihmisen loi?
3 tykkäystä
Happi keksittiin 1600-luvulla. Miten sitä ennen elettiin?
Nyt ei kiinnostanut se, milloin Jumala alkoi olla, vaan se, milloin, missä ja miten ihmiset alkoivat uskoa yhteen Jumalaan.
1 tykkäys
Onko henoteismin ja monoteismin välillä muuten loppujen lopuksi muuta eroa kuin käsitteellistys. 
Kaikissa kristinuskon muodoissa uskotaan kuitenkin Jumalan lisäksi muihinkin yliluonnollisiin olentoihin, jotka varmaan jossakin muussa perinteissä voitaisiin kategorisoida jumaluuksiksi.
Uskomisesta minäkin tässä olen puhumassa (ja ymmärsin kyllä sinun sitä kysyneen). Ehdotan siis, että ihmiset olisivat uskoneet yhteen Jumalaan ihan alussa ja että monijumalaisuus olisi myöhemmin syntynyt harha.
4 tykkäystä
Tosiaan, henoteismi on polyteismin ja monoteismin välimuoto, joka kuitenkin samaistuu tai menee päällekkäin jomman kumman kanssa. Esimerkiksi Psalmi 81 edustanee monoteistista henoteismia ollen siten ilmeisesti VT:n nuorempaa aineistoa, kun taas esimerkiki 5. Moos 32:8 edustanee polyteistista henoteismia. Mutkikkuuta lisää monoteismin ja polyteismin mahdollinen päällekkäisyys ja samanaikaisuus: jumalat jumalan ilmentyminä.
Vaikea kysymys jumaluskon muotoutumisesta ja kehityksestä ankkuroituna historiaan ja paikkaan jää joka tapauksessa vastaamatta.
Ok, mikäs siinä, en vain itse usko näin. Olisiko sinulla siis mahdollisesti antaa jotain evidenssiä tai vuosilukuja siitä, milloin oli tuo “ihan alussa” ja “myöhemmin”? Onhan kristinusko historiallinen uskonto (tosin, niinhän jokainen uskonto on).
Itse ajattelen niin että alussa kuvaa kahdenlaista alkua, sitä hetkeä kun itse luomakunnan oleminen laitettiin alulleen ja sitä hetkeä kun luomakunta oli saatu sille mallille että ihmisen oli siellä mahdollista menestyä. Niin Raamattu kuin tieteellinen tutkimus antavat viitteitä että tällaista kehitystä ihmisen elämän alkaminen maapallolla noudattelee.
Kolmas alun määrittelemisen tapa on vaikeampi; milloin ihmisen tietoisuus oppi hahmottamaan omaa paikkaansa yksilönä lajitovereiden seassa sekä keskellä luomakuntaa ja mikä tärkeintä, hahmottamaan omaa paikkaansa Luojansa edessä.
Itse olen päätellyt että ihminen hahmotti ensin parhaiten oman paikkansa Luojansa edessä, ja siten myös olisi käsittänyt Luojansa olevan yksi Jumala - jos siis siinä vaiheessa ajatteli riittävän käsitteellisesti että pystyi muodostamaan ainoan luojan ja yhtä aikaisesti yhden Jumalan käsitteen ja identifioimaan nämä toisiinsa.
Vasta myöhemmin ihminen oppi hahmottamaan omaa paikkaansa lajitovereiden ja luomakunnan keskellä ja maksoi tästä tietoisuuden kehityksestä joutumalla osittain luopumaan läheisestä eksistentiaalisesta vuorovaikutuksesta Luojan kanssa.
Joillain ajattelijoilla tämän tyyppinen päättelyketju johtaa esimerkiksi siihen että eläimienkin ajatellaan hahmottavan itsensä ja paikkansa Luojan edessä. Itse en ehdota tähän tällaista ollenkaan.
Ajankulun arviointi tässä mallissa on haasteellista koska ihmisen tietoisuuden kehitystä menneisyydessä on mahdotonta täysin tarkasti tutkia.
Oletan että ihmisen työkalujen käytön muuttuessa apinoiden vastaavaa monimutkaisemmaksi on oltu siinä vaiheessa että ihminen on jo hahmottanut sujuvasti omaa paikkaansa lajitovereidensa joukossa ja ihmisen alkaessa käyttää tulta hallitusti hän on ollut siirtymässä ymmärtämään paikkaansa luomakunnassa, mutta samalla alkanut menettää alussa vallinnutta kykyään hahmottaa itsensä Luojansa edessä ja lähtenyt uudella ymmärryksellään itsestään ja ympäristöstään luomaan monijumalaisia teorioita maailmankaikkeudesta.
Ei ole. “Evidenssiä” voisivat olla asiakirjat, jotka kertoisivat muinaisesta uskonnonharjoittamisesta, tai arkeologiset löydöt, joista voisi yksiselitteisesti päätellä, että paikalla on harjoitettu yksi- tai monijumalaista kulttia. Mutta historiankirjoista tiedämme, ettei tällaista evidenssiä ole säilynyt kovinkaan vanhalta ajalta. Se vähä, mikä on säilynyt, on hyvin katkelmallista; kirjoitustaitoa edeltävältä ajalta saatava näyttö on lähinnä olematonta.
Sanot siis, että et “usko”, että alussa olisi ollut yksijumalaisuus. Millaiseen näyttöön tämä uskomus perustuu? Ja mitä uskontoa arvelet muinaisuudessa harjoitetun?