Hindulaisuudessa on vahvoja viitteitä siitä että sen muinaisemmat muodot olisivat olleet enemmän yksijumalaisuuteen kallellaan kuin nykyinen muoto.
1 tykkäys
Kiitän vastauksestasi, mutta en lähde seuraamaan ajattelutapaasi. Vaikuttaa siltä, että sinulla on ennakkoasetuksena monoteismin ajallinen ja merkityksellinen ensisijaisuus, josta käsin lähdet laajentamaan ymmärrystäsi. Tämä ei ole minusta tarpeellista eikä uskottavaa.
Minkä perusteella sitten jaat tuollaista ehdotusta?
Totta, on vähäistä, joskin tämä ei niinkään ole ongelma, vaan se, että emme osaa tulkita Willendorfin Venuksen ja vastaavien merkitystä. Tuskinpa nämä monoteismista todistavat. Ensimmäiset sivilisaatiot, Egypti sekä Sumeri, olivat polyteistisiä. Oletettavasti näitä edeltänyt aikakin oli.
Tällaista en ole kirjoittanut, lukisitko tarkemmin. Minullakaan ei siis ole juuri mitään tietoa jumaluskomuksista ennen kirjoitustaidon syntymistä, mutta kuvat todistavat minusta enemmän monien henkien ja jumalien palvonnasta, ei näiden yliluonnollisten olentojen rajaamista vain yhteen.
Kysymykseni kärki ei ollut siinä, olivatko neanderilaiset tai homo sapiensin joskus 5 000 eKr. yhden jumalan palvojia vai ei, vaan se, mistä löydämme varhaisimmat todisteet yksijumalaisuudesta. Uskonnollisista teksteistä voi lukea Jahven, Mardukin tai jonkun muun jumalan luoneen maailman ja olleen siten aina olemassa, mutta minä en kysynyt tätä, vaan sitä, milloin ja missä tällaiset käsitykset ilmaantuivat historiaan.
Tämä ei käsittääkseni pidä paikkaansa. Hindulaisuuden vanhin teksti Rigveda on polyteistinen.
Suurimmassa osassa ihmisten luimiskertomuksia ihminen ei tule luoduksi itsestään eikä joukon yhteistyön tuloksena vaan luomiseen osallistuu yksi hahmo ja yleensä myös jotain ainetta.
Niin mutta yksi luoja-jumala ei kuitenkaan mitenkään kumoa pantheoneja, joita esiintyy järjestäen jokaisella vanhalla kulttuurilla ja sivilisaatiolla.
Ilmeisesti aikoinaan on ollut hyvin vaikea todistaa kansojen, kaupunkien ja yhteisöjen usko jumalaan tai jumaliin kaikkine kuvineen ja menoineen ja sitten kuitenkin kieltää tämän uskon kohteen olemassaolo. Jesajan kirjan kommentti: “eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat” on vähän kuin Rakastunut Shakespeare -elokuvan hassu repliikki: “that woman, is not a woman!”.
Monijumalaisuus vaikuttaa esiintyneen usein samassa merkityksessä kuin myöhäisempi tokaisu “leipää ja sirkushuveja”.
Muinaisille uskontotieteilijöille oli kuitenkin selvää että Jumala ja jumalat olivat eri asioita.
Vedinen uskonto on tuottanut yhden hienoimmista luomishymneistä jossa luoja on ykseys, jumalat tulivat myöhemmin.
Jos oikein muistan uskontotieteen luennoista, niin Rigveda on monoteistinen, jumalana Indra.
Hindulaisuus vilisee kylläkin puolijumalia ja hahmoja jotka kuvaavat Jumalan joitain ominaisuuksia/ puolia.
Tarkoittaet sitä, että monijumalaiset uskonnot toimivat jonkinlaisena kansojen oopiumina tai sitä, ettei jumalia otettu kovinkaan todesta, vaikka ne kuuluivatkin arkeen ja asiaan. Ehkä näinkin, mutta… ei, ei sittenkään. Käsittääkseni meillä ei ole tällaisesta todisteita kuin vasta 600-500 eKr. Kreikasta alkaen. Mutta Kreikassakin monijumalaisella uskonnolla oli erittäin suuri ja kaiken läpäisevä merkitys yhteiskunnassa vielä pitkään silloinkin, kun filosofit keksivät tieteen selittämään maailmaa. Siksihän juuri monia esisokraattisia filosofeja tuomittiin, kun he eivät taipuneet uskonnon ikeeseen - siis samaan tapaan kuin myöhemmin kristittyjä syytettiin ateisteina, kun he eivät tunnustaneet roomalaisia jumalia.
Tarkoittanet tätä:
Nasadiya Sukta - Wikipedia
Tuo ei tarkkaan ottaen ole luomishymni eikä se väitä yhden Jumalan luoneen maailman ennen jumalia. Tämä ei siksi todista minusta tuota Jumalan ja jumalien muinaista erottamista, etenkään yleispätevänä asian tilana. Toisaalta lienet oikeassa: hindulaisuuden polyteismi on tavallaan päällekkäinen monoteismin kanssa (vrt. kristinuskon kolminaisuusoppi).
Ei sentään, vaikka Indra on se pääjumala - tosin em. hymnissä se on Brahman. Ohessa vähän listaa, voi olla fiksu tarkastaa väitteensä ennen postaamista, kun kerran se on helposti tehtävissä:
Yksijumalaisuus kykenee elämään monijumalaisuuden rinnalla ja pysymään omassa kategoriassaan. Varsinkin jos ymmärretään että monijumalaisuudessa jumalat ovat aina täysin eri olemuksia kuin yksijumalaisuuden Jumala.
Vedisessä ajattelussa kaikki luomisessa ilmenevä ilmentää ykseyttä. Vaikka on jumalia ja puolijumaluuksia ja luomiseen tarvittavia jumalallisia eri voimia, se kaikki ilmentää luomisaktia joka tapahtuu ykseyden piirissä. Vedinen uskonto ei vielä ymmärrä ykseyden inkarnaation eli lihaksitulon merkitystä joka tarkoittaa että ykseys voi ilmentyä luomisen/olemassa olemisen ajassa.
Vedinen ajattelu lähtee siitä että ykseyden aloittama luominen merkitsee vääjäämättä kaiken moneutta, mutta olemisen syy on yksi.
1 tykkäys
Yritin olla fiksu ja katsoin wikipediaa laajemmin:
1 tykkäys
Entäs tämä 1. Moos. 4:26 tutkimuksesi lähtökohdaksi. Vai haluatko lähtökohdaksi kovempaa tiedettä?
Vahvat viittaukset on ns. Vedenpaisumusta edeltävään aikaan, tämän nimityksen laajassa määritelmässä.
Tuskin kuitenkaan saman pään sisällä! Tuo toinen lause ei ole kovinkaan ymmärrettävä.
Perin merkillinen väite uskonnosta, mikä kuhisee jumalhahmoja ja avataroja.
Käsitykseni hindulaisuudesta on jopa päinvastainen: ykseysoppi, monismi, kumoaa käsityksen luomisesta Jumalasta erillisenä tekona. Kun kaikki on yhtä, ovat myös luomakunta ja Brahman yhtä. Näin siis Abi Shankara ja Ramanuja Brahmasutra-kommentaareissaan.
Hyvä niin, mutta et referoinut tai arvioinut linkittämääsi tekstiä itse, mikä olisi ollut vielä fiksumpaa. Tuolla siis selitettiin, että Rigveda on oikeastaan monoteistinen, sillä Visnu on ainoa tosi jumala. Eli nyt jo kolmas jumala, jota esitetään ylivertaisina muihin jumaliin nähden. Mutta tämä näyttäisi olevan myöhempi tulkinta Rigvedasta! Ja silloinkin kyseessä olisi “polyteistinen monoteismi”, jota en kyllä laske ihan samaksi kuin juutalais-kristillistä yksijumalaisuutta. Näiden eron todistaa käytäntö: hindulaisuudessa riitit, rukoukset ja patsaat todistavat monijumalaisuudesta. Se on se, kenen puoleen ihmiset kääntyvät… Linkkisi teksti oli kuitenkin sikäli hyvä, että siellä mainittiin tuo Brihadaranyaka upanisadi, missä ilmeisesti jumalien lukumääräksi annetaan 1. Jännästi hindulainen “monoteismi” ajoittuu näin samalle akseliajalle kuin juutalaisuuden, kreikkalaisen filosofian sekä zarathustralaisuuden jumalia karsivat reformit.
Ei oikein kelvannut, valitettavasti, vaikka pyhän kirjan tekstiä onkin. Tylysti ilmaistuna: tuon kirjoittajilla saati myöhemmillä tulkitsijoilla ei ole hölkäsen pöläystä, mihin vuosilukuun tämä tapa ajoittuu. Sama ongelma Nooan jälkeläisissä eli Kansojen taulussa: kansojen alkuperä yritetään saada sopimaan yhteen Nooan ja Genesiksen aikajanaan - sekä itse tulvassa eli narratiivissa, joka on ilmeisesti lainattu sumerilaisilta.
Eipä Genesis itsekään anna vastausta tai sellaista ymmärrystä, että joskus oli monoteismi, joka rappeutui polyteismiksi keskittyessään lähinnä yhteen sukulinjaan. Eli, en kiistä muinaisia monoteistisia uskomuksia, en edes kristillisiä sellaisia, mutta Genesiksenkin tapauksessa keskityn kysymyksessäni siihe, milloin narratiivit ovat syntyneet ja ylös kirjattu.
Liittyen vaikeuksiisi ymmärtää vedisen perinteen näkökulmia, emanationismin käsitteeseen tutustuminen, kaikissa sen muodoissa, saattaisi auttaa. Sen myötä saattaa avautua maailmanuskontojen kautta uusia näkökulmia alkuperäisen tutkimuksesi aiheeseen eli milloin, miten ja missä ihmiset alkoivat uskoa yhteen Jumalaan.
Kristillinen inkarnaatio ja vedinen inkarnaatio ovat kaksi eri asiaa.
Analysoit vedisiä perinteitä juutalais-kristillis-aristoteelisen systeemin välineillä.
Itse uskon että tutkimuksesi ongelma on siinä että ihmiskunnan kirjallinen aineisto lähtee monijumalaisuuden valtakaudelta. Muusta meillä ei ole todisteita jotka säilyvät.
Pitäisi olla niin mieleltään avoin että pystyisi tekemään aatehistoriallista analyysiä valtavista määristä kirjoitettua materiaalia, kulttuureista joiden nyanssien opetteluun menee enemmän aikaa kuin ihmisikä.
Ota jostain joku rajattu kokonaisuus tarkasteltavaksi vaikka se ei annakaan vastaukseksi koko totuutta.
Tämä olisi kyllä hyvä poikkitieteellisen mutta uskontotieteeseen keskittyvän väitöksen tai muun tutkimuksen aihe.
Tarvittaisiin filosofian, kriittisen tekstianalyysin ja uskontotieteen osaamista.
Ok, vielä yksi sitten vetäydyn.
Nykyihmiset ovat menettäneet kyvyn ymmärtää tarinoilla opettamista.
Kaikki pitäisi olla nykyään auki kirjoitettua ja rautalangasta väännettyä, sellaista minkä miellämme faktoiksi.
Kun etsitään monoteismia etsitään kulttuuria jossa on vain yhden jumalan patsaita. Onko tämä viisasta?
Useissa kulttuureissa on se ilmiö että mitä pyhempi asia sitä hiljempaa siitä ollaan ja lähestytään sitä kiertoilmauksin.
Kärjistäen, jos muinaiset suomalaiset kutsuivat karhua noin kahdella sadalla eri nimellä, oliko heillä 200 eri karhujumalaa.
Monoteismin etsijän tulee miettiä onko etsimässä jotain itse määrittelemäänsä monoteismin erityismuotoa vai elävän elämän monoteismia.
Monoteismia ei ole pidetty uskottavana lähtökohtana tutkittaessa esihistoriallisen ajan ihmisen uskonnollisuutta. Se ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään että kaikki teoriat on tehty tästä lähtökohdasta. Kuulostaa yhtä yksisilmäiseltä kuin evoluution kokonaan kieltävä kreationismi.
Lähinnä ehkä Raamatun perusteella.
Kysymyksenasettelusi näyttää olevan lähinnä kirjallisuudenhistoriallinen. Vastaukset jäävät silloin aika laihoiksi. Vuotta 200 eKr. vanhempia Raamatun käsikirjoituksia ei liene säilynyt. Voitaneen sanoa, että on ylös kirjattu joskus ennen sitä.
Itse olen ajatellut, että Sana eli Jeesus on luonut kaiken. Nyt olen alkanut pyöritellä ajatusta, että Genesiksestä löytyvät jakeet “Jumala sanoi…” viittaa itse asiassa Isä Jumalaan. Isä Jumala sanoi, ja Sana/Jeesus toteutti.
“Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet…”.
Mitä mieltä muut olette, varsinkin Vanhassa Testamentissä mainitusta Jumalasta, viittaako se aina Jeesukseen, vai myös Isä Jumalaan?
Tai ehkä paremminkin Isä loi Poikansa, Sanansa kautta. Poika oli siis kaikkea luomista normittava Sapluuna. Kun lukee mm. Efesolaiskirjettä niin siitä saa kyllä tukea tälle käsitykselle. Myös Psalmi 2 on valaiseva tässä mielessä.
4 tykkäystä
Johanneksen evankeliumi selittää lisää. Ja Nikean uskontunnustus sen mukaisesti.
1Alussa oli Sana.
Sana oli Jumalan luona,
ja Sana oli Jumala.
2Sana oli jo alussa Jumalan luona.
3Kaikki syntyi sen voimasta,
eikä ilman sitä ilmaantunut mitään,
mikä on olemassa.
4Sanassa oli elämä,
ja elämä on ihmisten valo.
5Valo loistaa pimeässä,
mutta pimeys ei ole sitä käsittänyt.
Jumala lähettää Johanneksen
6Jumala lähetti ihmisen nimeltä Johannes. 7Hän tuli todistajaksi: todistamaan valosta, että saisi kaikki uskomaan siihen. 8Hän ei itse ollut tuo valo vaan tuli todistamaan siitä.
Todellinen valo
9Maailmaan oli tulossa todellinen valo,
joka valaisee jokaisen.
10Maailmassa hän oli,
ja hänen kauttaan maailma syntyi,
mutta se ei tuntenut häntä.
11Hän tuli omaan maailmaansa,
mutta hänen omansa
eivät ottaneet häntä luokseen.
Uskontotieteen kirjoista muistan hämärästi sellaisen selityksen, että alussa jokaisella heimolla oli oma jumalansa. Sitten kun tuli päheempi heimo, niin heidän jumalansa oli isompi jumala. Jne. jonkinmoiseen pantheoniin asti.
Israelillakin oli vain yksi Jumala joka ei sallinut muita jumalia ja se oli jotenkin poikkeuksellista. Samoin se, että kuvaa ei saanut tehdä. Muilla kansoilla oli oma jumalansa joita Israelin Jumala ei sallinut sotkettavan omaan kansaansa.
D