Ymmärrän sarkasmin, mutta 90% stolista on perinteisiä. Ymmärrän jossain tapauksessa kirjavan stolan, siinä on periaatteessa kaikki kirkkovuoden värit, jolloin pärjää yhdellä stolalla. Monella on tällainen oma stola, jota voi käyttää jos ei kirkolta saa kamoja käyttöön.
D
Annappa joku konkreettinen esimerkki tilanteesta, jossa pappi suorittaa toimitusta, jossa ei saa kirkolta kamoja käyttöön.
Toisekseen, jos on niinkin suuri juhla kuin joulu, jonka liturginen väri on valkoinen, niin tuntuu kyllä vähintäinkin oudolta, että jollakin on pokkaa käyttää tuommoista kirjavaa stolaa.
Noin yleisesti: stola ja epitrakiili ovat pappeuden tunnusmerkkejä. Työpaikallani on pari epitrakiilia ja ne ovat myös aika kirjavia.
Mutta ajatus siitä että pappeus olisi sidottu vaatetukseen ts. jotain ei voi toimittaa ilman asianmukaista vaatetusta on kyllä ihailtavan juutalainen/vanhatestamentillinen.
Pidän joskus viikkomessun ilman albaa, stola papinpaidan päällä. Se on minusta riittävä liturginen pukeutuminen silloin. Joskus en käytä stolaaakaan, riippuu tilanteesta. Pantapaita on aina. Piispa varmaan jupisisi, mutta aina ei ole mahdollisuuksia, sillä tilanteet tulevat joskus nopeasti.
D
No esimerkiksi minulla ei ole työpaikalla valkoista stolaa, enkä aina saa sitä kirkolta lainaan, rn varsinkaan jouluna, jolloin kaikki ovat korkolla omassa käytössä.
D
Ainakaan Askolan kirkossa ei ole voinut olla joulujumalanpalveluksessa tuota tilannetta. Veikkaan, että ihan ilkeyttään vetäisi tuommoisen kauhtanan kaulaansa.
Ei kannata olettaa toisesta tuollaista. Käsittääkseni kyseinen kirkkoherra pitää aina kyseistä stolaa.
D
Silloin sillä on luultavasti jokin henkilökohtainen merkitys käyttäjälleen. Tiedän itsekin yhden papin, joka käyttää aina samaa monenkirjavaa stolaa, tai ainakin käytti siihen aikaan kun olen häntä nähnyt. Kyseessä on päätyökseen kehitysvammaisten pappina toimiva henkilö, jonka oma seurakuntaväki eli kehitysvammaiset ovat itse suunnitelleet ja toteuttaneet hänelle oman stolan kaikissa kirkkovuoden väreissä ja kuvioissa. Hän on sitten pitänyt tätä stolaa myös silloin kun on satunnaisesti ollut esim ehtoollisavustajana jossain päätyönsä ulkopuolisessa messussa. Jos ei tiedä asian taustaa, niin tuollainen voi näyttää tosi hassulta, ja vaikka tietäisikin mistä on kysymys, niin ainahan sooloilua voi silti paheksua. En kuitenkaan itse osaa suhtautua tuollaiseen mitenkään negatiivisesti. Kirkkovuoden väreissä on symboliikkansa, mutta olen sen verran altistunut vapaasuuntaiselle hapatukselle elämässäni, että en jaksa uskoa että Jumala niistä suuremmin välittäisi.
Voin tuota kysyä häneltä henk.koht parin viikon päästä, kun ollaan samassa koulutuksessa.
D
Olkoon miten on, mutta minusta se ei ole viisasta ja ainakin minua ärsyttää tuommoinen sooloilu.
Ja ortodoksinen. Pappi ei voi edes koskea alttaripöytään, ellei hänellä ole vähintään epitrakiili ja hihat (hihat ovat eräänlaiset irtomansetit, joilla viitan leveät hihat sidotaan, jotta ne eivät olisi tiellä.
Mihin tämä perustuu?
D
Mitenkähän tämän selittäisi.
Jos on ihan sama millainen papin vaatetus on, ja ihan sama mitä kirkossa puhutaan ja mitä siellä lauletaan…
Ja ihan sama onko katolla risti vai puolikuu vai mainostaulu…
Ja on ihan sama jos ehtoollinen on limulasi ja suklaapatukka…
Niin mistä tunnistaa kirkon?
Tällainen alkeellinen maallikko jotenkin helpommin virittyy oikeaan tunnelmaan ja keskittyy jumalanpalvelukseen ja rukoukseen jos jotkut asiat ovat tuttuja, ja sellaisia jotka kirkoksi, jumalanpalvelukseksi ja ehtoolliseksi jne tunnistaa.
Muutenhan toi on mikätahansa tuppervare-iltama - tai bingoilta muiden joukossa.
Rituaalit, perinteet ja muodot auttavat tolloa meikäläistä oikeaan mielentilaan ja keskittymiseen. Minusta tuntuu etten ole tässä alkeellisuudessani yksin.
(Ja kertokaa mitä ne jätskipallot jälkiruokakulhossa symboloivat?)
Kenelleköhän tämä oli tarkoitettu. Kyllähän sitä voi vetää överiksi monella tapaa, mutta itse en ole sellaista tarkoittanut. Esim. tässä ketjussa esitettyyn Askolan stolaan verrattuna ortodoksinen epitrakiili on useasti vielä kirjavampi. Tiedän sen siitä, että omalla työpaikallakin on pari. Ja hätätilanne on hätätilanne. Ei siinä katsota onko kaikki vermeet ihan just. Tietenkin pääsääntö on että mennään niin kuin on sovittu, mutta jos joku sakramentti jää jakamatta stolan puutteen takia, niin Jeesuskin kääntyisi haudassaan jos olisi siellä. Kirkko tunnistetaan siitä että siellä evankeliumia puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein jaetaan. Muu on muuta.
D
Paitsi että jouluaamun jumalanpalvelus ei ole hätätilanne.
Jos seurakunnassa on totuttu käyttämään tiettyä stolaa, niin siellä käytetään sellaista. Ei siihen muuta voi sanoa. En usko että kyse on ilkeydestä. Kuten sanoin, tuo on yleinen stola, ja aina kun kyseinen kirkkoherra esiintyy, niin hänellä on tuo stola. Se käy kaikissa tilaisuuksissa, se on sen tarkoituskin. Pappeutta symboloi stola, ei sen väri. Vastaavan voi tilata useimmista näitä tarvikkeita välittävistä kaupoista. Hätätilenne-esimerkilläni tarkoitin vaikkapa hätäehtoolista, jolloin ei välttämättä ehdi hakea stolaa kirkolta, EI minulla ole stolavarastoa kotona.
Minuakin ärsyttää tuollainen kirjava stola, ja en sellaista laita päälleni kuin pakosta. Mutta ei se että minua ärsyttää, tarkoita että itse asia on väärin.Vielä ei pakkoa ole tullut.
D
Ja kyllä se voi olle sitä jos joutuu lähtemään kylmiltään varsinaisen toimittajan sairastuttua. Kuten sanoin, työpaikallani ei ole valkoista stolaa. Minua tuuraamaan tullut pappi oli pakotettu laittamaan jonkun muun värin. Jos ei ollut omaa stolaa. Saatikka albaa, koska minun albani ei ole välttämättä sopiva. EI siinä jäädä miettimään, pidetäänkö jumalanpalvelus. Se pidetään vaikka vaatetus ei olisikaan suositusten mukainen. Kirkkojärjestyksenkin mukaan papin poissaollessa liturgian toimittaa paikalla oleva kirkkoneuvoston jäsen tai joku viranhaltija, joka on pukeutunut miten on, eikä tod. näk saa pitää stolaakaan.
Tuossa ohjeistus. Albaa siinä sanotaan pidettävän, mutta aina ei ole sopivaa albaa saatavilla. Silloin sitä ei pidetä. Sanottakooon veilä, että messua ei voi toimittaa ilman pappia. Jos pappi on poissa, niin silloin pidetään sanajumalanpalvelus.
D
Lähinnä pohdiskelin sitä, että onko traditiolla, perinteillä, rituaalilla merkitystä tässä alati uudistuvassa ja itseään nurinkääntävässä kirkossani. Näen tällaisissa pikkuasioissa symbolin sille mitä tapahtuu paljon tärkeämpien (esim opillisten) asioiden suhteen evl-kirkossani. Siksi se kai minua ärsyttää, syynä kovasanaiseen moitteeseeni.
Ortodokseilla on toki monenvärisiä vastaavia epitrakiileja, mutta olen yleensä ollut huomaavinani niissä enemmänkin väriharmoniaa kuin ilotulitusta.
(Ja eikö kukaan palstalaisista osaa kertoa tai linkittää minulle, mitä stoolan suunnitellut taiteilija on tahtonut symboleillaan kertoa. Kiinnostaa ihan aidosti.)
Jotkut kirkkotekstiilit myös herättävät kysymyksen mitä uskoa/aatetta kirkko julistaa:
Totta on että olen paatunut ongelmajäte-asteinen konservatiivi, Pidän myös enemmän kirkon näköisistä kirkoista kuin noista ohjussiiloja muistuttavista arkkitehtien ainoalaatuisista luomuksista, joissa tulee kattoremontti ja vesivaurio jo 10v ikäisinä.
Tuota prideliinan tuomista alttarilla pidän itse epäjumalanpalveluksena ja turmion iljetyksenä. Turun tuomiokirkkoon se oli käsittääkseni tuotu salaa valokuvaa varten. Jumalatonta touhua.
D
Kun katolinen pappi viettää messua tai yleensäkin toimittaa sakramentteja, on ymmärtääkseni stoola minimivarustus. Ripin vastaanottajalla se voi joskus olla miniversio eli varsin pienikokoinen.(matkastoola?!?)
Tosin olen ollut ehtoollisen vietossa, missä toimittava pappi on ollut ihan siviilissä.
Kreikkalaiskatolisella puolella kyllä mennään aivan ortodoksisen tradition mukaan näissä papin pukukoodeissa…