Tämä on ihan tärkeä kysymys. Jos vauva vetelee viimeisiään ja synnyttänyt äitikin on aivan uupunut, paikalla ei välttämättä ole ketään muuta kastajaa kuin se kätilö. – Tietääkseni katolinen kirkko hyväksyy myös ei-kristityn suorittaman kasteen, jos kastajalla on tarkoituksena suorittaa kristillinen kaste.
1 tykkäys
Äiti varmaan harvemmin on se, joka hätäkasteen toimittaa. Paitsi uupunut, hän voi olla myös esim. hätäsektion jälkeen vielä nukutettuna eikä ehdi herätä ajoissa. Isä tai muu synnyttäjän tukihenkilö on vaihtoehto, mikäli sellainen on (paikalla tai ylipäätään olemassa). Mutta mulla on se käsitys, että kätilöt koulutettaisiinkin hätäkastamaan, ja se kuuluisikin heidän tehtäviinsä tarvittaessa tehdä. En tiedä, miettivätkö he siinä tilanteessa kirkon jäsenyyttä. Ja mitä mahtaa tapahtua, jos hätäkasteen toimittaminen olisi kyseisen kätilön oman vakaumuksen vastaista? Esim. oikein tiukka baptistisen kastekäsityksen kannattaja.
Sitä myös mietin, miten ei-kristityllä voisi olla intentiona suorittaa kristillinen kaste, jos hän ei kristinuskoon usko eikä välttämättä sitä edes kovin hyvin tunne. Korkeintaan hänellä voi olla intentiona suorittaa lapsen vanhempien tärkeänä pitämä rituaali ja sillä auttaa vanhempia lapsen menetyksen käsittelyssä. Riittääkö se?
No, hätäkasteen pätevyyden pohdinta ei ole kovin relevanttia silloin, kun kastettu oikeasti kuolee pian. Ei väärin tehdystä hätäkasteesta hänelle iankaikkisuudessa ainakaan haittaakaan ole! Mutta mitä tehdään silloin, jos kastettu jääkin henkiin ja pitää miettiä kirkkoon liittämistä ja sitä, hyväksytäänkö kaste vai pitääkö se uusia. Jos luterilainen kirkkojärjestys kerran vaatii kastajaksi kristittyä, niin kastetaanko uudestaan, jos paljastuukin kastajan olleen ei-kristitty?
2 tykkäystä
Kirkko & Kuponki kuvaili käytäntöjä reilu vuosikymmen sitten näin:
Lastenklinikalla kaste otetaan vanhempien kanssa puheeksi silloin, kun lapsi on vaarassa menehtyä tai jos vauvalle tehdään henkeä uhkaavia toimenpiteitä. Jos vanhemmat haluavat ja on aikaa, pyritään saamaan pappi paikalle. Muutoin kasteen toimittaa yleensä joku kirkkoon kuuluvista hoitajista.
Hätäkasteen voi tehdä myös lapsen läheinen. Neittamo kysyy aina vanhemmilta, haluaako heistä jompikumpi kastaa. Usein perhe kuitenkin kokee tilanteen siihen liian raskaana.
Jutun mukaan sairaalassa lähtökohtana oli, että hätäkasteen suorittaa hoitaja. Vanhemmille tarjotaan mahdollisuutta kastaa myös itse. Jos vanhemmat haluavat, kutsutaan paikalle pappi. Järjestys ei mene ihan niin kuin kirkon opetuksessa, mutta juttu kuvasi varmaan silti sairaalan tosiasiallisen käytännön. Ilmeisesti useimmiten lopulta päädytään kutsumaan paikalle pappi, vaikka ensisijassa ainakin joku hoitaja tarjoaisikin vanhemmille itselleen mahdollisuutta kastaa lapsensa. Sitä en tiedä, miten pappeja on paikalla sopiviin aikoihin. Synnytyksiä on kyllä kaikkina vuorokauden aikoina, mutta synnytyksen käynnistymisajat korreloivat vuorokausirytmin kanssa (liittyy mahdollisesti mm. melatoniiniin) ja keskimäärin synnytyksiä käynnistyy tutkimusten mukaan useammin yöllä kuin virka-aikaan päivällä. Synnytysten kestot toki vaihtelevat myös. Hätäsektiot ovat yleensä kuitenkin aika nopeita ainakin sektion aloituksesta aikaa laskien.
Jutussa kerrottiin myös, että:
Aikoinaan hätäkasteita tehtiin osastolla paljonkin, mutta hoidon kehittymisen myötä ne ovat vähentyneet.
– Vuoden aikana on muutamia, Neittamo arvioi.
Pappi toimittaa Lastenklinikalla 40–60 kastetta vuodessa.
Se ei jutusta käynyt selkeästi ilmi, että oliko hätäkasteita muutamia yhteensä per osasto, vai muutamia vuoden aikana per kasteita suorittava kätilö.
Kun lasten hätäkasteet ovat vähentyneet, kirkon nettisivuilla korostetaan hätäkasteista opetuksen yhteydessä sitä, että myös moni aikuinen on nykyään kastamaton ja tuodaan esiin myös aikuisten mahdollisuutta hätäkasteelle:
Myös aikuinen voidaan hätäkastaa. Kun kastamattomia aikuisia on entistä enemmän, voi tulla tilanteita, joissa joku esimerkiksi kuolemanvaaran uhatessa pyytää kastetta pelastuksekseen.
1 tykkäys
Mielenkiintoinen tuo hätäkasteartikkeli. Tuli yllätyksenä, että tilanne voi olla noinkin rauhallinen ja suunniteltu. Olisin jotenkin kuvitellut, että hätäkaste tehdään niin hätäisessä tilanteessa, ettei siinä mitään pöytäliinoja ehdi hakemaan. Mutta pöytäliina saattaa toki olla nopeammin löydettävissä kuin pappi.
1 tykkäys
Varmaan sairauskohtauksia ja hyvinkin kiireisiä tilanteita on toisinaan. Mutta esimerkiksi leikkaustilanteissakin aikaa aina kuluu. Hätäsektioissakin kuluu aikaa kun leikkaussalia siivotaan ja tiimi valmistautuu leikkaukseen, äiti siirretään leikkaussaliin, nukutetaan, leikattava alue desinfioidaan jne. Kaikki vie oman aikansa. Jos pappi saa tiedon hätäsektion alkamisesta, ja on sairaalassa, hän voinee tulla jo sen aikanakin valmiiksi paikalle, jos on tiedossa toive, että kyseinen lapsi halutaan hätäkastaa syntymän jälkeen. Äiti kuitenkaan ei ole vielä silloin hereillä.
Äitiä ei lähtökohtaisesti nukuteta hätäsektiossa.
D
2 tykkäystä
Kaikella ystävyydellä, @joas ja muut toki myös voisivat jättää synnytys- ja anestesia-asioiden kommentoimisen terveydenhoitoalan ammattilaisille, niin itsekin teen. En ole saanut päivääkään lääketieteellistä koulutusta enkä ole ollut synnytyssalissa, edes nähnyt sellaista. Me maallikot menemme hakoteille jos lähdemme arvioimaan mitä synnytyssauraalassa tapahtuu kun vastasyntyneen tila on kriittinen.
Muistaakseni Diakonilla on hoitoalan koulutus ja työkokemus - kaiken muun lisäksi!
Olet periaatteessa oikeassa siinä että helposti netissä sortuu esiintymään asiantuntijana vähän joka asiassa. Itse yritän muistaa mainita milloin kirjoitan mutua ja milloin taas ammatillisen kokemukseni ja pätevyyteni pohjalta.
Joskus kuitenkin voi erehtyä keskustelutoverien asiantuntemusta vähättelemään ennakkoluulon vuoksi. Niin nyt taisi sinulle käydä. Mutta toki, jos tarkoitat joasin pätevyyttä, siitä en tiedä mitään.
1 tykkäys
Eikö? Muut keisarinleikkaukset tehdään yleensä puudutuksessa, mutta hätäsektioita tehdään aika yleisesti yleisanestesiassa. Esimerkiksi Satakunnan hyvinvointialueella ei tarjota äideille lähtökohtaisesti edes mahdollisuutta hätäsektioon ilman nukutusta:
Hätäsektio tehdään aina nukutuksessa.
1 tykkäys
Minulla on kokemus 3 lapsen hätäsektiosta. Vaimoni oli erittäin hereillä. Anestesia ei ole mikään pikajuttu. Vaimo kiikutettiin leikkaukseen parissa minuutissa. Pappia ei kutsuttu paikalle.
D
2 tykkäystä
Uskon, että sinulla on synnytyksessä mukana olemisesta henkilökohtaista kokemusta. Aikoinaan kun Suomessa synnytyssairaaloita oli paljon, nopeaa nukutusvalmiuttakaan ei monin paikoin ollut. Nykyään sairaalasynnytykset on kielletty matalamman valmiuden sairaaloista ja keskitetty hyvinvointialueiden suurimpiin sairaaloihin. On ollut aika ikäviä kokemuksia monella aikoinaan synnyttää hätäsektiolla ilman nukutusta ja kunnollista puudutusta. Syy siihen, että hätäsektiot tehdään nykyään aika yleisesti nukutuksessa on se, että kunnollisen puudutusvaikutuksen aikaan saaminen kestää usein pidempään kuin nukutus nykyisissä synnytyssairaaloissa. Kun hätäsektiossa lapsen pitäisi olla ulkona 10 minuutissa leikkauksen alkamisesta, niin jos riittäviä puudutuksia ei ole jo ennestään, ei ole aikaa jäädä odottamaan vaikkapa 10-15 minuuttia, että lisättävä puudutus alkaisi vaikuttaa kunnolla. Uni nukutettavalle tulee usein hyvin nopeasti siitä, kun hän on saanut riittävän annoksen unilääkettä. Nukahtamisessa piikin tai keuhkojen kautta saadun kaasun kautta (jota lapsilla usein nukutukseen käytetään, jonka lisäksi unen ylläpitämiseen käytetään suonensisäisiä aineita) ei yleensä puhuta edes useiden minuuttien viiveestä, vaan uni tulee varsin nopeasti lääkeaineen saamisesta. Jos nukutukseen on valmius, se on hyvin nopea toimenpide verrattuna puudutukseen. Äitien ei haluta kokevan kipua hätäsektion aikana.
Pirkanmaan hyvinvointialueellakin nykyisin käytäntönä on, että:
Hätäsektio tehdään nukutuksessa.
Niin, olisiko välillä kyseessä kuitenkin kiireellinen sektio eikä hätäsektio? Meillä kaksi neljästä syntyi kiireellisessä sektiossa, yksi suunnitellussa sektiossa ja yksi luonnollisesti, mutta puudutuksessa (kipu). (Lapsenlapset siis, itsellä kaksi täysin luomua.)
Anteeksi jos tuli käsitys että arvioin että et tunne hätäsektioita. Kommentti oli @joas tarkoitettu ja yleisesti.
Eli että ei ole välttämättä hyvä puuttua ammattialueeseen jota ei tunne.
Intentioksi riittää, että aiotaan suorittaa kristillinen kaste. Kastajan tietämättömyys ei voi tehdä kastetta pätemättömäksi. Ei myöskään kastajan kastamattomuus. Tällöin nimittäin jokainen kaste olisi epävarma. (Koskaan ei voi tietää, jos jossain vaiheessa ketjua olisi ollut jotain pätemättömäksi tekevää) Myöskään salainen intentio olla kastamatta ei tee kastetta pätemättömäksi, siis jos kastaja “pitäisi sormet ristissä” kastaessaan. Se, mitä intentiolla tarkoitetaan, on että esimerkiksi lasten leikkiessä tai teatteriesityksessä tehty kaste ei ole kaste - mutta kukas se vanhan kirkon suuri opettaja oli, joka oli kavereittensa kanssa leikkinyt ristiäisiä ja ohi kulkenut piispa oli sen katsonut oikeaksi, olisiko ollut Athanasius, en muista.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen pitää kastaa, mutta tässä ei ole sanamagiasta kyse, huolimattomasti tai tietämättömästi väärin sanottu kaava ei tee kastetta pätemättömäksi, tarkoituksella väärin sanottu voi tehdä.
Hätäkasteessa kai on pakottavien asianhaarain vallitessa jopa voitu tulla toimeen ilman vettä, jos sitä ei ole saatavilla, mikä tietysti ei voi tulla kyseeseen tavallisessa kasteessa. Jopa halu kastaa voi olla hyväksyttävä, jos kaste ei ole mahdollista. Mutta tällöin kai on kuitenkin kastettu “oikeasti”, jos se on ollut mahdollista.
1 tykkäys
Minusta ilman vettä tehty kaste on mahdottomuus. (Samoin tietääkseni katolisen kirkon mielestä, ja luterilaisen kansankirkon sääntöjen mukaan.)
Entä jos vettä ei ole saatavilla? Itsestään selvästi vettä pitää kayttää ja tällainen kaste tulee toteuttaa uudellaan veden kanssa, kun siihen on mahdollisuus. Siis sikäli eroaa tietysti muista esittämistäni skenaarioista.
1 tykkäys
Pöytäpuheissa taitaa olla kohta, jossa todetaan, että jos vettä ei ole saatavilla, voi käyttää vaikka olutta. Se ei kuitenkaan välttämättä edusta sitä, mitä Luther asiasta oikeasti ajatteli. Teologisina kysymyksenä käsiteltiin katolisessa kirkossa 1200-luvulla sitä, voiko syljellä kastaa, kun sylkeä kuitenkin on käytännössä aina vähintään saatavilla ja se sisältää myös vettä. Paavi Innocentius III linjasi vuonna 1206, että syljellä ei saa kastaa edes kuoleman vaarassa olevaa ihmistä. Ilmeisesti syljelläkin on kuitenkin joitain yksilöitä historian saatossa kastettu. Ainakin tarinoiden mukaan muualla maailmassa joitain yksittäisiä ihmisiä olisi kastettu myös maidolla kun käyttökelpoista vettä ei ole ollut pisaraakaan saatavissa, ja sylkeäkin on vältelty, mutta maitoa on lapsen äidiltä kuitenkin ollut saatavissa. Näistä osa on tarinoiden mukaan kastettu myöhemmin vedellä, kun maitokastetta ei ole pidetty pätevänä.
1 tykkäys
Niiin, kuvitellaan tilannetta, jossa olisimme erämaassa ja vesi olisi loppu. Matkakumppani haluaisi tulla kastetuksi. Olisimme kuolemaisillamme. Mitä tehdään?
Tällaisesta ei tietysti sitten voida vetää sellaisia johtopäätöksiä, että vesi ei olisi välttämätöntä. Onhan olemassa sellainenkin asia kuin ehdollinen kaste. Sitä on käytetty esimerkiksi löytölapsia kastettaessa, joista ei voida tietää, onko heidät kastettu vai ei. Nykyään Suomen ev.-lut. kirkossa tällaiset kai kastetaan ihan ilman ehtoa, mutta katoliset aloittaisivat kasteen sanomalla: “Jos sinua ei ole kastettu, kastan sinut…”
2 tykkäystä
Jos olisi polttamiseen välineet, pystyy paloprosessissa saamaan ehkä yksittäisen pisaran tai useammankin talteen, jos savukaasuista saa kondensoitumaan edes hiukan pisaroita kattilan kanteen. Palaminen tuottaa kaasuna hiilidioksidia ja vettä.
Jos mitään muuta vettä ei olisi saatavilla minkäänlaisin toimin, kannattaisin seuraavana vaihtoehtona siinä tilanteessa varmaan kastetta toteutettuna niin, että vesi pyritään ottamaan hengityksestä kondensoimalla (sieltäkin tulee ulos hiilidioksidia ja vettä).
Viimeisenä vaihtoehtona voisi olla syljestä kerätyllä vedellä kastaminen. Menneisyydessä sylkeä on luultu eri aineeksi kuin vesi on. Sylki voi olla nykytutkimusten mukaan noin 99 prosenttisesti vettä, ja siitä muusta 1 prosentistakin osa on samoja kemikaaleja kuin mitä löytyy järvi- ja jokivedestä. Proteiinia syljessä on enemmän kuin järvi- ja jokivedessä. Jos yhtään mitään välineitä löytyy, syljestä voi hiukan koittaa poistaa epäpuhtauksia esim. kahvin suodatuspaperin läpi suodattaen, jolloin se ei olisi enää “puhdasta sylkeä”, vaan edes alkeellisesti puhdistettua vettä, mutta täysin puhtaaksi vedeksi syljestä otettua vettä ei erämaassa käytössä olevin keinoin toki saa.
Niin, onhan uloshengitysilmassa aina vettä, joten pari henkeystä kämmeneen. Erämaa- ja autiosaariolosuhteista ei tietysti pidä tehdä mitään teologiaa siinä mielessä, että sen katsottaisiin jotenkin pätevän olosuhteissa, jotka eivät sellaisia ole. Kuten totesinkin, jo julkilausuttu halu tulla kastetuksi voi riittä, jos ei ole mahdollista tulla kastetuksi. Vaikka kaste on pelastukselle välttämätön, voidaan toki ajatella, että jos sellaisen saaminen on täysin mahdotonta kaiken järjestyksen mukaisesti, Jumala kyllä omansa korjaa.