Kiitos tästä, tilasin.
1 tykkäys
Voiko pappi menettää pappisoikeutensa silloin, kun hänen dementiansa on edennyt jo pitkälle?
Kyllä voi, jos yrittää vielä tehdä papille kuuluvia töitä ja on selkeästi havaittavissa että ei enää kykene niihin.
D
1 tykkäys
Televisiossa pyörii ärsyttävä mainos, jossa väitetään, ettei Jeesuksen opetuslapsissa ollut yhtään naista. Minä olen ymmärtänyt, että opetuslapsia oli enemmänkin kuin ne, jotka Jeesus nimitti apostoleiksi, muistaakseni noin 70. Oliko näiden 70 joukossa myös naisia, tietääkö kukaan?
1 tykkäys
- ja 4. vuosisadalta peräisin olevat 70 opetuslapsen nimilistat eivät anna ymmärtää että heidän joukossaan olisi ollut naisia. Raamattu kuitenkin mainitsee useammassa kohtaa Jeesusta seuranneet naiset. Naiset seurasivat Jeesusta ja kuuntelivat hänen opetuksiaan. Ja helluntain jälkeen he osallistuivat evankelioimiseen. En silti sanoisi että niiden joukossa joita on tapana kutsua opetuslapsiksi, oli naisia. Suomenkielinen termi “opetuslapsi” on vähän hassu. Sillä nimellä voisi hyvinkin nimittää myös naisia, jotka olivat Jeesuksen seuraajia, kun taas ne 12 ja 70 valittua olivat selvästikin erityisjoukko seuraajien joukossa. Useimmista heistä tuli jollakin tapaa seurakuntien kaitsijoita.
5 tykkäystä
Evankeliumissa mainitaan, että Jeesusta seurasi myös joukko naisia ja heitä oli mm. Golgatalla ja tyhjällä haudalla. Nimiäkin tiedetään. He eivät kuitenkaan kuuluneet niiden 12 eivätkä niiden 70 joukkoon.
2 tykkäystä
Näistä naisista mielenkiintoinen on Maria Klopaan vaimo, kuten hänet on käännetty suomalaisessa Raamatussa. Klopaan Maria on muoto, joka on alkukielessä, jolloin hän voisi olla myös Klopaan tytär. Klopas (Kleopas) tulee vastaan myös Emmauksen tiellä. Perimätieto pitää häntä Joosefin, Herran kasvatusisän, veljenä, jolloin hän olisi Jeesuksen täti. Ja häntä on pidetty “Jeesuksen veljien” äitinä, eli nämä olisivat serkkuja. Klopaan poika Simeon oli Jerusalemin piispa Jaakobin Herran veljen jälkeen ja Simeon on myös mainittu tuossa veljien luettelossa. Myöhempi perimätieto, joka ei liene pidä paikkaansa sanoo hänen olleen Neitsyt Marian sisarpuolen, Klopas olisi ollut Marian äidin Annan toinen aviomies. (Ja niin ikään Golgatalla ollut Marian sisar olisi ollut Maria Salome, Annan kolmannen miehen tytär. Salomea on myös pidetty Sebebeuksen vaimona ja Johanneksen ja Jaakobin äitinä.)
1 tykkäys
Pelkkää epävarmaa tulkintaa. Ainakin Martta, Maria ja Lasarus (sisarukset olivat Jeesuksen oppilaita, ystäviä, tukijoita ja ‘seuraajia’. Samoin haudalla olleet naiset tulivat todistajiksi ensimmäisinä, vaikka menivät haudalle naisten töihin. Ylösnousemuksen jälkeen naisia mainitaan Raamatussakin useita monenlaisissa tehtävissä, jopa apostoleina (esim. Junia on 99 prosenttisesti nainen).
Kulttuuri jakoi naiset naisten töihin ja miesten pääasiassa, muttei ihan (tuomari Deborah Vanha Test.) Jeesus eläessään koko ajan nosti ja huomioi naiset tasa-arvoisina ja uskalsi seurustella naisten kanssa, rikkoen tapoja ja sääntöjä. Olisi ollut liian radikaalia ihminen Jeesukselle kuljettaa lähipiirissään naisia mukana (säädytöntä).
Paavalilla oli ‘kotiapulainen’, vaikka ei ollut naimisissa. Emme tiedä mitä kaikkea työtä mukana kulkenut nainen teki. Uskon, että kaikkea, mitä osasi ja siveellisiä oltiin. Kaikki naiset, joilla ei ollut lapsia hoidettavana enää, olivat lahjojensa ja kykyjensä mukaisessa työssä selvästi Raamatun mukaan ja kulkivat miestensä mukana. Siksikin Paavali antoi käyttäytymis ohjeita ja kurillisia toimenpiteitä eri osassa oleville. Myöhemmin siirryttiin väärin miesten ylivaltaan kirkossa ja kaikkeen muuhunkin ‘syntiin’.
Lahjat ovat erilaiset ja järjestyksen vuoksi miespuoliset ovat naisen pää, muttei tyranni ja alistaja. Tarvittaessa siitä voi poiketa kristillisyydessä, järki on lahja myös.
Myöhemmin ei mielestäni siirrytty miesten ylivaltaan vaan klerikaalisen hierarkian ylivaltaan. Mikään ei Raamatussa tai varhaisissa kristillisissä lähteissä viittaa siihen että naisia oli seurakuntien kaitsijoina tai eukaristian siunaajina. Evankelistoina heitä on luultavasti ollut paljon, jo ihan pelkkään Raamattuunkin perustuen.
Paavalin ylistävät arviot useammastakin naisesta evankeliumin saarnaajana eivät välttämättä osoita että naiset ovat toimineet ns. miesten tehtävissä seurakunnan kaitsijoina ja kristittyjen yhteisen kokouksen johtajina. Se osoittaa, että maallikot olivat aktiivinen osa kirkon monia toimintoja.
Periaatteessa kaikkia kristittyjä voidaan tietyin reunaehdoin kutsua apostoleiksi, lähetetyiksi. Vanhimpia, minkä tehtävän Raamattu mainitsee, eivät kaikki lähetetyt ole. Kaikki lähetetyt eivät myöskään ole episkopoksia, presbyteerejä tai diakoneja. Raamatun avulla ei voi täysin osoittaa mikä varhaisen kirkon järjestäytymisen tehtäväjako on ollut, mutta sen avulla voi osoittaa että tehtäväjako on ollut olemassa.
Varhaisessa kirkossa evankeliumin levittäminen omalla paikkakunnalla oli paljon korostuneempi kaikkien kristittyjen tehtävä kuin nykyään. Vähitellen valtioiden kristillistyessä ja evankeliumin levittämisen siirtyessä yhä kauemmaksi kristinuskon ydinalueista, ja pappishierarkian ottaessa vallan kirkossa, pakanoiden opettamisesta tuli yhä enemmän vain pappien tehtävä. Kirkko kehitti maallikoille monenlaisia hurskauden harjoituksia jotka pitivät maallikot kiireisinä uskonelämässään, eikä yhteiskunnassa jossa enemmistö alkoi olla kristittyjä enää oikeastaan ollutkaan maallikoille varsinaista evankeliumin levitystyötä. Vanhimpien ja paimenien/kaitsijoiden tehtävä oli tähän asti ollut opettaa kristittyjen yhteisöä ja kaikkien tehtävä oli ollut opettaa pakanoita. Nerokas järjestelmä joka takasi että kristillinen yhteisö sai riittävän laadukasta opetusta omissa kokouksissaan, ja joka laadukaan yhteisön sisäisen opetuksen ansiosta pystyi mobilisoimaan koko jäsenistönsä palvelemaan yhteisön ulkopuolisia.
Naisilla on kristillisiä arvoja noudattavissa yhteiskunnissa ollut kuitenkin hyvä asema, hengellisesti, kirkossa, maallisen lain edessä ei välttämättä. Naiset ovat opettaneet jopa paaveja, johtaneet paikallista kirkollista hyväntekeväisyyttä, perustaneet luostareita ja kristillisiä kouluja, he ovat evankelioineet ja sielunhoitaneet. Eikö tämä ole tärkeää työtä? Kristillinen luostarilaitos on ollut lähes koko länsimaisen historian ajan ainoa tapa, jolla nainen on voinut järjestää elämänsä itsenäiseksi isän tai aviomiehen holhouksesta. Maallinen laki ei tällaista ole naiselle sallinut kuin harvoissa paikoissa. Onko saatava pitää kasukkaa, elevoida eukaristiaa tai saarnata jumalanpalveluksessa tehdäkseen apostolin, lähetetyn, työtä? On lähetettyjä jotka kaitsevat seurakuntia ja johtavat yhteistä rukousta, on apostoleja jotka evankelioivat ja organisoivat muuta kirkon toimintaa.
Jos joku on estänyt naisia osallistumasta hengelliseen työhön, niin se on maallikkojen yleinen laiskistuminen, omaan hengelliseen harjoittamiseen keskittyvä sisäänpäin kääntynyt ja klerikalisoituva kirkko.
1 tykkäys
Sitä minäkin kyllä välillä ihmettelen, että miksi ihmeessä halutaan papiksi ja piispaksi väkisin, jos on kutsumus Valtakunnan työhön. Ei papin ja piispan työ antoisampaa ole kuin moni muu kirkossa. Hyvä palkka piispoilla ja arvostettu ja pönöttävä asema kyllä, joka sellaisesta tykkää.
Minäkin nieleskelen, jos ja kun näyttää, että papistossa alkaa olla enemmistö naisia ja osa miespapeista ei ole tunnustuksellisia ja muutenkin huonoja. Ihanne olisi, jos miehiä 51 % ja uskossa sekä naisia 49 % kutsumus & lahjat. Piispoista naisia saisi olla vain kork. kolme, arkkipiispa mies ja tietenkin uskossa kaikki ja kirkolliskokouksen valvomia eikä sooloilijoita vallassaan. 
Kaikelainen laittomuus on tullut yhä enemmän esille kirkoissa ja seurakunnissa viime vuosina, vaikka sitä on aina ollut. Uusia uskonpuhdistajia ei ole kirkko saanut.
Naisten olisi hyvä puhua enemmän siitä mikä maallikon osa on ehtoollisessa ja jumalanpalveluksessa eikä pyrkiä pappissäätyyn.
Syy pappeuden yli-ihannointiin on ilmeisesti maallikoilta puuttuva ymmärrys siitä että he ovat korvaamaton osa eukaristian toimittamista ja että heillä on siinä myös oma aktiivinen osuutensa.
Kolehdin sijasta ihmisten pitäisi varmaan taas alkaa tuomaan konkreettisia ehtoollislahjoja, itse tehtyä ehtoollisleipää ja viiniä, jospa se sitten taas muistuttaisi mieliin, että eukaristia ei ole jotain joka yksioikoisesti otetaan annettuna. Itseäni puhuttelee enemmän kun sanotaan, että eukaristia on jotain jonka tekemiseen Jumala varustaa meidät kaikella mitä toteutukseen tarvitaan. Meille siis annetaan jotta voisimme tehdä, antaa ja saada. Tarvittaisiin reaalipreesens-teologian ja asetussanoja koskevan teologian rinnalle offertorium-teologiaa.
Luterilaiset kunnostautuivat reformaation aikaan yleisestä pappeudesta opettamisessa, he muistuttivat kristityille että he ovat “valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan”. Reformaatiossa myös vastustettiin messuja joita toimitettiin ilman kansaa. Tätä ajatuskulkua tulee pitää elossa ja jatkaa.
Nykyään kuitenkin lähes kirkkokunnasta riippumatta, kirkoissa missä on käytössä liturginen seurakunnan kokoontuminen, maallikot menevät kokoontumieen ottamaan osaa johonkin jonka hierarkit heille tekevät, sen sijaan että he menisivät tekemään osansa jotta eukaristia toteutuu.
Tätä yleistä pappeutta pitäisi edelleen saarnata. Kuitenkin näyttäisi siltä että ainakin Suomessa luterilainen kirkko on hierarkisoitumassa edelleen. En osoita tällä yksittäisiä toimijoita vaan ajattelun tapoja enkä vastusta tässä pappeutta tai sakramentteja. Moni, joka alkaa tuntea nahoissaan että hän haluaisi antaa enemmän ja osallistua enemmän, päätyy haluamaan papiksi eikä syventämään omaa rooliaan maallikkona, mitä syventämistä voi tehdä loputtomasti.
Maallikoiden oletetun “ehtoollisavuttomuuden” lisäksi toinen mikä vääristää jumalanpalveluksessa maallikoiden ja papiston välisiä suhteita, on näkemys että kansa kuuntelee, pappi saarnaa. Itse asiassa, kun Jumalan Sanaa luetaan, myös pappi kuuntelee, vaikka hän olisi se jolle lukemisen tehtävä lankeaa. Jumalan Sana puhuttelee niin pappia kuin maallikkoa. Papilla on velvollisuus avata luettua kohtaa kaikille yleisesti ja yhteisesti, mutta kaikilla on velvollisuus antaa Jumalan Sanan käydä henkilökohtaisesti kohti. Ei niin, että kehitellään oppeja Jumalan Sanasta, siihen tarvitaan koko kirkon jäsenistöä, yksittäinen henkilö ei riitä, vaan että Jumalan Sana tulee kuhunkin sen kuulijaan muodostamaan elävää suhdetta Jumalan ja kuulijan välille, avaamaan asioita mitä itse kenelläkin kulloinkin on meneillään.
Kuinka moni meistä ei oikeastaan edes kuule Raamatusta luettuja sanoja jumalanpalveluksessa? Ajatus harhailee jo niiden muutaman minuutin aikana. Sitten ryhdistäydytään kun saarna alkaa, mutta sekin saattaa mennä harakoille.
Tässä on kaikilla loputtomasti hiomisen varaa. Jumalan Sanan olisi puhuteltava ja muokattava jokaista kirkossa läsnäolijaa. Sana tekee eläväksi ennen saarnaa niin papin kuin maallikonkin, ja tätä elävöitymistä pappi käsittelee saarnatessaan ja maallikko kuuntelemalla ja suhteuttamalla saarnaa omaan kokemukseen luetusta Sanasta. Jos maallikko ei ole tullut Jumalan Sanan koskettamaksi kun Sanaa luetaan, mitä hyötyä on saarnasta?
Jumalanpalveluksessa annetaan valitettavasti maallikoille hyvin vähän aikaa Sanan prosessointiin ennen kuin saarna alkaa. Virret lukukappaleiden välissä tuovat tähän vähän helpotusta. Itse luen lukukappaleet ennen messua, viimeistään lauantaina iltana, jotta ne ovat jo valmiiksi mielessä.
Mikään pakko ei tietenkään ole olla kauhean skarppi jumalanpalveluksen aikana. Jumala antaa kaikille, odottamatta juuri mitään, ehkä vain asenteen joka ei ole kiellä Jumalaa antamasta. Kuitenkin minua on aina hieman ihmetyttänyt kun ne ihmiset jotka alkavat tuntea tarvetta osallistua enemmän, tehdä jotain, haluavatkin yhtäkkiä papeiksi. Eihän pappeutta edes olisi jos ei olisi seurakuntaa. Jonkun on oltava seurakunta että sillä voi olla pappi. Väitän että monissa tapauksissa papiksi pyrkivä ihminen, erityisesti nainen, ei halua nimenomaan seurakunnan kaitsijaksi. Hän saattaa haluta kirkon asioiden vaikuttajaksi tai ihmisten hoitajaksi. Hän ehkä haluaa olla täysikasvuinen ja toimiva kristitty, eikä huomaa että myös maallikko voi olla sellainen. Maallikko voi myös vaikuttaa ja auttaa ja hoitaa toisia. Olla pappi on Jumalan kutsu kaitsea ja opettaa seurakuntaa, mitä en ole huomannut pappina toimivien naisten vahvuusalueeksi.
1 tykkäys
Mitä tarkoitat? Vai onko kyseessa sittenkin Pietari (eli Keefas, 1.Kor.9:5)?
1. kirje korinttilaisille 9
Apostolin oikeudet
Enkö minä ole vapaa? Enkö ole apostoli? Enkö ole nähnyt Herraamme Jeesusta? Ettekö te itse ole tulos minun työstäni Herran palveluksessa? Jos eivät muut pidäkään minua apostolina, teidän apostolinne ainakin olen. Tehän olette sinetti, joka vahvistaa, että olen Herran apostoli.
Näin minä puolustaudun niiden edessä, jotka minua tutkivat: Eikö meillä olisi oikeutta ruokaan ja juomaan? Eikö meillä olisi oikeutta ottaa matkoillemme mukaan vaimoa, uskonsisarta, niin kuin tekevät muut apostolit, Herran veljet ja Keefas? Olemmeko minä ja Barnabas ainoat, joiden on tehtävä ansiotyötä? Ei kai kukaan palvele sotilaana omalla kustannuksellaan? Kai se, joka istuttaa viinitarhan, myös syö sen hedelmiä? Ja kai se, joka paimentaa lampaita ja vuohia, myös käyttää niiden maitoa?
Oletan, että myös Paavalilla oli uskonsisar apuna matkoillaan, vaikka näköjään jotkut eivät olisi suoneet sitä apua hänelle.
Jakeessa 15:
Mutta minä en ole ainoatakaan näistä oikeuksistani hyväkseni käyttänyt.
Tulkitsen niin, ettei Paavalilla ollut mukanaan uskosisarta/vaimoa.
8 tykkäystä
Niin Paavali ja Barnabas eivät olleet naimisissa muiden tavoin, niin on mahdollista, että eivät kuljettaneet vaimoa mukanaan. Ainakaan aina ei ollut, koska matkusti muiden työtovereidensa, naisten ja miesten kanssa kerrotaan, mutta pidän mahdollisena, että on voinut olla. Kaikki ovat näistä epäselvistä asioista eri mieltä perustellen. Joka tapauksessa naimisissa olevia naisia ja yksin eläviä naisia oli Paavalin arvostetuissa työtovereissa useita.
(Nykytutkimus myös esittää, että tiukat naiskiellot eivät ole Paavalin vaan myöhempiä lisäyksiä. Varma ei kukaan voi olla, vaikka olisi kiva todella tietää ristiriitaisuuden syyt. Jokainen ajatelkoon minun puolestani mitä tykkää, ei voi mitään.)
Paavalilla oli (harvinainen) naimattomuuden armolahja. Naiset ovat aina olleet tärkeitä seurakunnissa ja lähetystyössä.
3 tykkäystä
1.Kor. 9:
5 Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?
Uskonsisar on tuossa yhteydessä uskova nainen, kuten uskonveli on verrattavissa miespuoliseen, eihän tämä kaiketi vaikeampaa ole.
Paavali oli teltantekijä ja hänellä oli varmasti useita uskonsisaria ja veljiä työkavereinaan.
1 tykkäys
Mutta eipä kerrota teltantekijä naisista, vaan evankelistoista, apostoleista yms. seurakunnan työntekijöistä. Tulee myös koko ajan muistaa, että mies -sanat tarkoittavat myös ihmistä, eikä meidän tulkintojamme ja vaikeuksiamme siinä ymmärretty ottaa huomioon. Perisynti vaikuttaa yhä mijesten ja naisten suhteisiin toisiinsa hyvässä ja pahassa jne. Jumala ei näytä puuttuvan tällaisiin asioihin. Välillä vaan turhanpäiväisesti askarruttaa uteliaisuudesta ja ties mistä syystä.
Teksti ei anna mitään tukea tälle oletukselle. Se sanoo aika päinvastaista.
1 tykkäys