Kyse on jonkinlaisesta “power to the people” ajattelusta.
Kun jollekin annetaan valtaa, niin sitä ei voi antaa liian laajasti. Muuten kaikista vakiokävijöistä voisi tehdä johtajia. Joten pitää valita joku pienempi kriteeri.
Olen itse miettinyt sellaista, että olisi joku rajattu alue, missä keskustelun aloittajalla olisi moderaattorin oikeudet siihen keskusteluun. Mutta foorumin tekniikka ei taida mahdollistaa sitä. Jos mahdollistaisi, niin ihmiset voisivat aloittaa kilpailevia keskusteluja samasta aiheesta. Sitten ne keskustelut jäisivät, missä aloittaja on liian laiska tai liian fasisti. Ja nousisi esiin niitä, jotka taitavasti saavat keskustelun paimennettua hedelmälliseen suuntaan, jolloin entistä useampi osallistuisi heidän aloittamiinsa keskusteluihin.
Yksi mahdollinen vaihtoehto on sitten, että määritellään ryhmiä, jotka suojellaan ryhmään kuulumattomilta. Jokaisen kirkkokunnan oma aluehan on välittömästi suojassa myös ateisteilta.
Liikaa ei voi luottaa maallikkomoderointiin. Jos viestejä saisi piiloon äänestämällä, niin sitten tulisi se, että oikeassa olemisesta mutta eri mieltä olemisesta joutuisi sensuroiduksi. Tai oikeassa olemisesta niin, että ei ole kiva tyyppi. Eli jos ihmisille annetaan valtaa, niin valta pitää antaa a) vain siihen asiaan, missä sitä käytetään oikein, tai b) sellaisiin asioihin, missä sen väärästä käytöstä aiheutuva haitta on siedettävissä. Mutta sen antaminen asioihin, joissa se vaikuttaa enemmän hyvää kuin pahaa, on ehdottomasti kannattavaa.
Ongelma on ehkä siinä, että näitä kysymyksiä ei ole lähestytty kovinkaan filosofiselta kannalta. Tarkoitan sitä, että ihmiset eivät ole fiksuja tai trolleja, vaan se vaihtelee riippuen 1) aiheesta, 2) hetkestä ja 3) vastapuolesta ainakin. Toinen on hienosäädön kysymys. Jos pitää olla yksi mielipide siitä, että mikä on fiksua tai sallittua, ja sitä valvomassa on yksi tai kaksi ihmistä, joilla on myös omat näkemykset asioihin ja oma elämä foorumin ulkopuolella, niin tietenkään se ei voi toimia. Siksi auttaa jos tätä “fiksuudesta ja sallitusta” päättämisen vaivaa voi jakaa pienempiin osiin.
Eli saadaan aidosti kaksi rinnakkaista keskustelua mahdollisimman monesta asiasta. Joskus se on tarpeen, joskus se ei ole. Joskus menee 50/50, että kumpaan joku haluaa osallistua, jos voi osallistua molempiin.