Voi olla, että on tyhmä kysymys, mutta mikä ero on katolisella ja ortodoksisella ruusukolla? Sekä mikä ero on niillä rukouksilla?
Kysymys näin yleisesti. Miksi meillä protestanttisen kasvatuksen saaneilla on vaikea suhtautua tähän Ave Maria -rukoukseen? Ja miksi on vaikea hyväksyä se, että Maria on Jumalan synnyttäjä? Jeesushan on lihaan tullut Jumala. Onko syynä se, että olemme ajallisesti niin kaukana alkuseurakunnan tavoista ja traditiosta? Kun katselee katolisessa messussa näitä filipinoja ja lattareita, niin kaikki on heille niin luonnollista näissä kysymyksissä, samoin kun ortodoksisessa liturgiassa katselee näitä slaaveja, niin heillekin on Marian kunnioitus itsestään selvyys. Helluntaissa mennään kovaa ja korkealla muissa asioissa ja baptisteissa/kalvinisteissa ollaan niin synkkiä joka asiassa, että jos sanot Neitsyt Mariasta jotain positiivista, niin harhaoppileima pamahtaa otsaan nopeasti ilman kaupallaisia tiedotteita.
Alkuseurakunnassa tällaisia tapoja tuskin oli, vai löydätkö Paavalin tai muiden apostolien kirjeistä tai Teoista viitteitä Marian tuollaiseen asemaan?
Ortodokseilla ei ole Ruusukkoa, siis sitä tietyllä tavalla kasattua rukousnauhaa. Ortodokseilla on eri pituisia rukousnauhoja joita käytetään Jeesuksen rukouksen rukoilemiseen. Siinä on siis jokin määrä solmuja/helmiä joiden kohdalla sanotaan “Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä.”
Ruusukko taas on muutaman eri rukouksen muodostama, tietyssä järjestyksessä etenevä kokonaisuus. Nauha koostuu sekä väleistä että tietyn lukumääräisistä peräkkäisistä helmistä/solmuista.
1 tykkäys
Organisoin vuonna 2013 Marian Ilmestyspäivän tapahtuman Jyväskylässä.
Ideana oli, että jokainen osallistuva tunnustuskunta lukee yhden Mariaan liittyvän Raamatun lukukappaleen, ja kommentoi sitä lyhyellä maksimissaan 5-10 min. kestävällä minisaarnalla.
Väleissä oli eri tunnustuskuntien esittämiä musiikkiesityksiä ja lopuksi katolilaisten vetämä Ruusukko johon liittyi yleiskristilliset salaisuuksien alustuspuheet ja ulos kirkon pihalle rukouksen aikana muodostettu kynttilälyhtyruusukko. Ruusukon mietiskelemisen aikana korostettiin raamattumietiskelyä että kaikki voisivat ammentaa siitä mahdollisimman paljon. Ensimmäiset viisi salaisuuttahan ovat hyvin raamatullisia. Enkeli Gabriel Marian luona, Marian ja Elisabetin kohtaaminen, Jeesuksen syntymä, Jeesuksen nimenanto ja ympärileikkaus ja Jeesuksen löytyminen 12-vuotiaana temppelissä.
Tilaisuuteen osallistuivat helluntailaiset, baptistit, adventtikirkkolaiset, luterilaiset, katolilaiset ja ortodoksit. Vapaakirkkolaiset olivat tulossa mutta peruivat edustajien viime hetken estymisen vuoksi.
Kaikki kommentoivat todella syvällisesti omien lukukappaleidensa yhteydessä Marian merkitystä kristitylle ja Mariasta kertovia kohtia Raamatussa.
Lukukappaleina ei ollut ainoastaan evankeliumikappaleita, vaan myös Vanhan Testamentin kohtia joissa ymmärretään puhuttavan Jeesuksen syntymän yksityiskohdista ja Psalmien kohtia joissa puhutaan perinteisen ymmärryksen mukaan inkarnaatiosta ja Jumalan äidistä.
Tapahtuma onnistui hyvin. Siitä kiitos kaikille osallistujille sekä luterilaisille, joiden kirkkorakennuksessa oltiin ja joiden tiloissa suunnittelupalaverit järjestettiin ja ortodokseille, jotka hoitivat osallistujien koollekutsumisen.
Itse sain kunnian olla se joka teki ensimmäisen kierroksen pappiloihin ja kirkkoherran virastoihin kysymään eri ryhmiä mukaan järjestämään tapahtumaa.
2 tykkäystä
Apostolien teot eivät kerro sen aikaisista tavoista kovinkaan paljoa. Raamattu ei itsessään kerro edes Raamatun synnystä mitään. Miksi tietyt kirjat tuli valittua kanoniin ja miksi toiset hylättiin. Jos olet luterilainen, niin tiedät, että Luther kunnioitti Mariaa hyvin paljon. Paljon enemmän kuin tämänpäivän luterilaiset.
Joo, mutta nyt oli kyse alkuseurakunnan tavoista ja Raamatussa ei tässä suhteessa mainita Mariasta mitään. Jää siis aika heikolle pohjalle. Kommentti Raamatun synnystä ei taas sovi oikein joukkoon kun puhutaan kuitenkin alkuseurakunnan aikaisista tai muuten hyvin varhaisista teksteistä.
Marian osuus on evankeliumeissa yllättävän suuri, se ehkä kertonee jotain siitä mitä alkuseurakunta ajatteli Marian osuudesta tapahtumissa.
1 tykkäys
Kiitoksia tästä tiedosta. Pitää iloita siitä, että aina oppii jotain uutta. Ehkä sekin on Jumalan armoa, että on tietämätön monista asioista.
Tuossa kävelymatkan päässä on ns. Ryssän kirkko, jossa ei aiemmin tullut käytyä, mutta nyt siitä on tullut hyvinkin tärkeä paikka. Samoin tuo katolinen kappeli on osoittautunut tärkeäksi hengellisen kasvin paikaksi.
1 tykkäys
Maria eli vielä tuohon aikaan, joten ihmekös tuo. Ja oli tietenkin Jeesuksen äiti, eli kuului lähipiiriin ja heistä juuri kirjoitettiin ja kerrottiin.
Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan - vastauksista en ole niin varma…
Lyhyesti: ortodoksit lukevat rukousnauhalla Jeesuksen rukousta, katoliset omallaan Isä meidän ja Terve Maria- rukouksia.
Jeesuksen rukouksella tarkoitetaan lyhyttä rukoushuokausta: “Herra Jeesus Kristus Jumalan poika armahda meitä” tai “armahda minua syntistä”. Sitä toistetaan sitten mahdollisimman monta kertaa, niin että rukous vähitellen siirtyy ihmisen mieleen ja muuttuu sydämen rukoukseksi.
Alla on kuva jonkin koillisitalialaisen pikkukaupungin kirkon ulkopuolella olevassa ilmoitustaulussa. Siitä herää kaksi ajatusta. (1) Ensinnäkin idea on ihan hauska, joskin epäilen sen olevam vanha vitsi. (2) Kuinka tavallista on, että katolisten hautajaisten yhteydessä vietetään messu?
Kuvateksi siis suomeksi: Tule messuun. Älä odota että muut kantavat sinut sinne.
3 tykkäystä
(2)
Katolilaisilla on ainakin minun seurakunnissani ollut tapana viettää messua kaikkien tilanteiden yhteydessä, kasteista hautajaisiin.
Itse olisin kysynyt että vietetäänkö yleensäkään mitään tilaisuuksia ilman messua kuinka usein.
Tähän tyyliin minun kokemukseni mukaan. Yleensä kokonaisen yhden yön kestävät valvojaisetkin, mutta se oli maalla pienessä kylässä, joten kaupungistuneet katolilaiset saattavat olla toisenlaisia.
1 tykkäys
Tähän jatkokysymys: hautajaisiin ym osallistuu varmasti usein myös monia täysin maallistuneita mutta nimellisesti katolisia sukulaisia ja tuttavia - vastaanottavatko nämäkin yleensä eukaristian näissä tilaisuuksissa?
Eivät kaikki. Mutta niin kuin Suomessakin, jotkut todella harvoin kirkossa käyvät saattavat motivoitua perhetapahtumien vuoksi ehtoollisellekin. Aika vahvana kuitenkin vielä katolilaisten keskuudessa elää käsitys siitä että harvoin ehtoolliselle menevä menee sinne parannuksen sakramentin kautta.
Jotenkin minusta katolilaisena on ymmärrettävämpää jäädä pois ehtoolliselta kuin luterilaisena. Luterilaisilla kun ei ole näitä omantunnon kysymyksiä ripittäytymisestä. Katolilaiset taas ainakin kaikki vanhemman polven väki ja nuoret aktiivit tietävät, että kaikki nyt vaan eivät aina ole valmistautuneita kommuuniolle.
1 tykkäys
Messusta ja hautajaisista: Yleensä läheisen ja omaisen kuoltua omainen ilmoittaa kuolemasta seurakunnan papille tai toimistoon tms. Suomessakin on varmaan näin. Itse tunnen menettelyn Saksasta ja Espanjasta. Vaihtelua esiintyy hiippakunnittain ja/tai seurakunnittain. Jossain messussa, sen täytyy tietääkseni olla kuitenkin joku muu kuin sunnuntain tai pyhäpäivän messu, pappi mainitsee vainajan nimen eukaristisen rukouksen kohdalla. En ole varma, pitääkö silloin olla käytössä aina 1.eukaristinen rukous, vai voisiko jokin muu, esim. vaikka no 2 tai 3 tulla kyseeseen?(Ei muistaakseni…)Tietääkseni messustipendien (=kun on pyydetty erikseen esim. kuoleman 1-vuotissielunmessua,)kohdalla käy vain siis ko. 1.euk.rukous. Luultavasti esim. Max tm. paremmin asian tunteva osaa vastata tähän. 
Suomen tilannetta en tunne muutenkaan hautajaisten käytäntöjen osalta.
Hautajaiset ovat olleet minun läheisilläni ym. Saksassa samalla aina messuja. Lisäksi ennen hautajaisia rukous heti kuoleman jälkeen “kuolemanilmoitusmessussa” seurakunnassa ja sen jälkeen siis hautajaismessu ja sen jälkeen 6 viikon palvelus, jolla on varhaiskristilliseen jo roomalaisaikaiseen traditioon yhteys. Sitten vuosittaiset sielunmessut.
Oman kokemukseni mukaan on todella harvinaista, että pappi jotenkin muistuttaisi näitä omaisia, joita ei normaalisti kirkossa melkein koskaan näy, että he eivät voisi mennä ehtoolliselle. Eli kyllä niissä läheisten hautajaisissa kaikki katolilaiset ovat saaneet kommuunion. Seurakunnassa, jonka messussa käyn tällä hetkellä, pappi sen sijaan todennäköisesti ilmoittaa jotenkin omaisille ehdot ehtoolliselle menemiseen näissä sielunmessuissa tai messuissa, joissa mainitaan vainaja rukouksessa. Olen päätellyt sen siitä, että ko. (arki)messuissa on mukana paljon samoilla penkkiriveillä olevia henkilöitä, jotka ovat hyvin epävarmoja esim. milloin pitää polvistua/seistä ja kun tulee kommuunion hetki, he jäävät paikoilleen. Tällaista näin runsasta “joukkopaikoilleenjäämistä” ei yleensä näe normaalisti ko. messuissa. Lisäksi olen papin myös kuullut ilmoittavan, että ehtoolliselle menevän on oltava armon tilassa ja jos ei käy sunnuntaisin messussa, ei sitä esim. ole. Mutta tämänhetkisen seurakuntani papin tapa on minulle ihan ainutlaatuinen kokemus. En tiedä, onko tällaista muuallakin. Ehkä?
2 tykkäystä
Tämä siis Suomessa?!?
Ei.
Sanoinkin pidemmässä viestissäni ylempänä, että en tunne tilannetta Suomen osalta. Tämä on seurakuntani papin oma menettelytapa, ei näin toimita yleensä ainakaan minun kokemukseni mukaan hiippakunnassamme tai asuinmaassani eikä muutenkaan kirkossamme. Eikä pappimme sano näin todellakaan aina, mutta arvelen, että hän mainitsee sielunmessua pyytäville omaisryhmille henkilökohtaisissa keskusteluissa (aina?) tästä.
Olen asunut Suomessa todella kauan sitten.