Kysymys ort. käytänteistä

Kun en voi tuonna Ortsujen omaan osioon kirjoittaa niin laitetaan tää tänne (kun ei ole mitenkään ajankohtainenkaan aihe).

Joskus 1800-luvun lopulla norjalainen luterilainen Karl Ludwig Amandsen muutti - syystä tai toisesta - Petsamon alueelle ja kääntyi ortsuksi. Tässä yhteydessä hänet kastettiin UUDESTAAN ja hänelle annettiin ortodoksinen nimi Afanasij. Onko kyseessä ollut jonkinlainen perusteltu poikkeus vai yleisempikin käytäntö?

Onhan se perusteltua kastaa, jos henkilö ei ole aiemmin saanut oikeaa kastetta. Uudelleennimeäminen oikeaan uskoon käännyttyä on ihan raamatullista. Jeesuskin nimesi apostolejaan uudelleen. Näin myös yhä tapahtuu munkkien, nunnien ja joissain maissa pappienkin kohdalla: vihkijä antaa uuden nimen.

2 tykkäystä

Aiheesta taisi olla joku ketju, mutta ei äkkiseltään löytynyt. No, vastataan tänne.

Myös muista kirkkokunnista tulevien käännynnäisten kastaminen on edelleen ymmärtääkseni voimassa osassa ortodoksista maailma. Athos ja Serbia tulee ekana mieleen. Suurimmassa osassa ortodoksista maailmaa jo kristittyjä käännynnäisiä ei kasteta. Nämä vastaanotetaan protestanttien kohdalla mirhavoitelun, ripin ja ehtoollisen kautta ja ymmärtääkseni katolilaisten kohdalla joskus “vain” ripin ja ehtoollisen kautta. Suomessa voidellaan ymmärtääkseni myös katolilaiset.

"Uudelleen"kastamisen ajatus palautuu siihen, että ortodoksisessa teologiassa sakramentteja on vain Kirkossa. Koska ortodoksit ajattelevat, että Ortodoksinen kirkko on yhtä kuin yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen kirkko, käännynnäisten kastaminen koetaan tarpeelliseksi, koska Kirkon ulkopuolella ei ole Jumalan armoa välittäviä sakramentteja. Ja huom, nimenomaan sakramentteja. Kukaan ei ainakaan minun tietääkseni ajattele, että Jumala ei toimisi myös ei-ortodoksien parissa.

Kysymys on siis kirkko-opillisesta erosta.

EDIT: No löytyihän se ketjukin:

Ymmärtääkseni katolisia ei Suomessa voidella. Kyselin kerran ortod. kirkkoherralta “patriarkaatin vaihdosta.” Hän mainitsi, että ripin ja ehtoollisen kautta…

Muistelen että yksi tuttu olisi kääntyessään voideltu Karjalan hiippakunnassa. Voin kyllä muistaa väärinkin.

“Matti Meikäläinen - kääntyessään voideltu” näyttäisi komealta hautakivessä…

D

2 tykkäystä

Ortodoksiseen kirkkoon liittyviä katolisia, orientaaleja kristittyjä ei tule kastaa uudelleen. Ei myöskään nykyisellä kirkkonsa kaavalla liitettyjä luterilaisia. Uudelleen ei tule kastaa myöskään niitä luterilaisia, katolisia ja orientaaleja, jotka haluavat sen omin tahdoin. Ei vaikka kuinka se tuntuisi hyvältä liittyvän mielestä.

Joidenkin Athos -luostareiden gerondasten ja munkkien ja äärislaavien/kreikkalaisten pietistinen attitude eli pyrkimys kastaa Kirkkoon liittyviä heterodoksikristittyjä on torpattava joka käänteessä. Tälläisen ajattelun leviäminen seurakunta-tasolla ei ole hyveellistä ja oikein.

Uudelleen kastamisen “traditio” liittyy olennaisesti ortodoksisen Kirkon vastareaktioon katolisten ja protestanttien lähetystyöhön ortdoksienemmistöissä maissa idässä ja ottomaanien alueilla 1700-luvulla.

“Uudelleen” tulee kastaa tai siis kastaa ihan oikeasti mm. Jehovan todistajat, mormoonit ja ne protestantit, jotka on kastettu Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän nimeen.

4 tykkäystä

Minusta käytännöt tulisi jättää kaikissa kirkoissa ennalleen niin kauan kunnes asiaan saadaan pan-ortodoksinen käytäntö. Kastamisessa ei ole erityistä vikaa, mutta ei myöskään voitelussa. Tärkeintä olisi saada yhtenäinen käytäntö ympäri ortodoksista maailmaa. Tämä herättäisi kaikista vähiten hämmennystä. Orientaaliortodoksien kohdalla toki soisin, että asiassa otettaisiin vähemmän nuiva käytäntö.

Mitä tarkoitat?

Sitäkö että joidenkin athoslaisten jne. “paikallinen” anababtismi tulisi hyväksyä paikallisena, vaikka tiedämme heidän levittävän aktiivisesti tätä mm. patriarkkamme kieltämään reseptio -mallia paitsi ko. tavalla vastaanottamiensa ortodoksien, mutta myös kirjallisuuden kautta. Tunnen muutamiakin Athoksella käyneitä Suomessa ortodoksiseen Kirkkoon liittyneitä, joista jotkut joutuivat ihan pihalle Athoksella kun joku munkki tuli sanomaan, että he eivät ole oikeastaan vielä ortodokseja. Ja niitäkin, jotka kastoivat siellä itsensä uudelleen ja alkoivat levittämään “puhtaina” ortodokseina tätä näkemystään muiden Kirkkoon liittyneiden keskuudessa seurakunnissa suurta hengellistä hätää aiheuttaen.

Sen myönnän, tulen vastaan, että jos joku kääntyy Athoksella ortdoksiksi ja jää munkiksi siellä. Olkoon niin, mutta joidenkin athoslaisten ohjaajien uudelleen kastamis - perinnettä ei tänne tuoda ja jos joku sen tekee, hän olkoon vaiti ja jopa anateema. Täällä mennään Konstantinopolin mukaan piste ja huutomerkki.

No tätähän minä kannatinkin. Athoksen malli on ihan hyvä, mutta Suomenkin malli on ihan hyvä. Kummallakin mallilla vastaanotetuista käännynnäisistä ihan yhtä ortodokseja. Yhtenäinen malli olisi parempi - oli sitten tuleva malli kumpi tahansa.

1 tykkäys

Joo, mutta noiden joidenkin athoslaisten vastaanottomalli jääköön sinne. Ja vaikka jääkin sinne, Kirkkomme reseptio tulisi olla yhtenäinen, yksi ja sama ja tässä mielessä en kannata ko. uudelleenkastajien mallia. Ja jos debattia tulee, syytä sanoa että noiden anababstiemne tyyli ei edusta Kirkon virallista ja oikeaa kantaa.

Ja olen käynyt Athoksella. Hieno, syvä ja koskettava viikko oli. Ja ei tullut ongelmia vaikka en ollut uudelleen kastettu.

Minusta näin ei voi sanoa. Athoksen käytäntö on ihan normaali ortodoksinen käytäntö. Samoin kuin Suomen. Ortodokseilla on historiallisesti ollut monenlaisia käytäntöjä asiassa, joista yksi on nykyinen Athoksen käytäntö. Ei se ole sen huonompi kuin meidänkään.

1 tykkäys

Minusta taasen voi ja pitääkin. Siis, sanoa sen että Kristuksen Kirkolla ei voi olla monia käytäntöjä. Nuo tietyt Athoksen luostarit ja ohjaajavanhukset eivät ole Kirkko, eivät patriarkkoja tai muodosta ekumeenista kirkolliskokousta vaikka olisivat kunkin jaloja ja hengellisesti rikkaita.

Päämäärä on yhteinen ja yksi. Se että jotkut siitä mm. Athoksella poikkeavat ei ole rikkautta, voimavara ja mahdollisuus vaan sitä, josta yleensä syytämme protestantteja eli pietismiä ja eskapismia.

2 tykkäystä

Ei Athoksen käytäntö ole mitenkään poikkeava ortodoksisesta traditiosta. Se vastaa ortodoksien historiallisia käytäntöjä siinä missä Suomenkin. Meillä nyt on vain ollut monenlaisia käytäntöjä. Tämä on mielestäni ongelma, mutta historia ei aina mene niinkuin Strömsössä.

1 tykkäys

Eli, pidät ortodoksisena ja ideaalina sitä, että täällä ei kasteta uudelleen heterodokseja, mutta jotkut Athoksella tekevät niin?

Meillä karismaattiset ortodoksit voivat poiketa yleisestä käytännöstä ja se on cool, mutta kun joku luterilainen tms. ei-ortodoksikristitty heittäytyy tekemään omiaan, kirkkonsa virallisesta linjasta, niin johanjohan sanomme.

Tämä mainitsemasi anababtismi jutska on nimenomaan historiallinen. Ei niinkään teologinen kun tsekkaa kanoneita. Siis mainitsemani vastareaktio läntisten kristittyjen lähetystyötä ja uniatismia vastaan.

Varmaan meistä kumpikaan ei ole kanonien asiantuntijoita. Muuten itse asiasta taidamme olla samaa mieltä. Ymmärrän että asia harmittaa. Olen pahoillani - yritän jatkossa skarpata vähän paremmin.

2 tykkäystä