Jumalanpalvelus on myös meidän kirkossamme avoin kaikille ja sen tulee olla ilman koronapassia. Tämä perustuu lakiin eikä ole Lhpk: n keksintöä. Mutta normaalia määrää ei voida kerralla ottaa kirkkoon ja joudumme jättämään kuorojen esiintymiset pois koska siten jää sentään kohtuullinen tila seurakunnan muille messuvieraille. Piispojen ohjeen mukaan maksimi on 6.12 alkaen 1/3 normaalista sallitusta väkimäärästä kirkkotilassa. Maskit ovat käytössä- miksi turhaan riskeerata kun tilanne on jälleen huonontunut.
Koronapassi otetaan meillä käyttöön konserteissa ja Kauneimmissa joululauluissa jotta niitä olisi mielekästä pitää. Saadaan siis käyttöön 75 prosenttia henkilömäärän maksimista kirkkotiloissa.
Ihmettelen kyllä kovasti, voiko Lhpk uhmata henkilömäärän rajoituksia. Eivätkö ne nyt ole voimassa koronan leviämisalueilla?
Joulu tulee kuitenkin… Onneksi saimme kokoontua ja laulaa kuoronakin pitkään ennen tätä. Harmillista silti, sillä kyllä esim messun musiikkiin oleellisesti kuuluu kuoron tai lauluryhmän intouttama laulu ja veisuu. Vuorovirret jne. … äsh.
Nämä eivät kai koske uskonnollisia tilaisuuksia. Evl-seurakunnat ovat vain päättäneet noudattaa kapitulinsa ohjeistusta, joka pohjaa yleisiin määräyksiin. Sinänsä yllätys oli, ettei koronapassia saa käyttää, mutta tämä on asian kääntöpuoli. SLEY on nyt myös ohjeistanut että vain noin kolmannes väkimäärästä mahtuu kirkkoon, Kansanlähetykseltä odotan uutta ohjeistusta.
Eivät koske rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoittamista. Eli rajan veto on sama, kuin kolehdin keruussa ilman keräyslupaa taikka alkoholipitoisen ehtoollisviinin käyttössä.
Taustalla kokoontumisvapauteen liittyvässä lainsäädännössä ja lain soveltamisalan rajauksissa. Yhdistyspohjaiset tapahtumat ovat joko yksityistilaisuuksia, yleisötilaisuuksia tai yleisiä kokouksia. Rekisteröityjen usonnollisten yhhdyskuntien uskonnonharjoittamistilaisuudet on rajattu lain soveltamisen ulkopuolelle.
Eli onko se nyt siis Suomen laki, joka rajaa uskonnolliset tilaisuudet pois koronapassin sovellusalueelta, vai kirkon teologinen kanta? Sinänsä kannatan tätä linjausta, että jumalanpalveluksissa ei koronapassia kysytä. Pääsy ehtoolliselle ratkaistaan ihan muilla perusteilla, ja sitäpaitsi olen sitä mieltä, että väkimäärän rajoitus on parempi turvallisuustoimenpide kuin koronapassi.
Nyt myös Kansanlähetys ilmoitti saman asian, eli vain 1/3 tilojen sallitusta määrästä saadaan täyttää riittävillä turvaetäisyyksillä ja kasvomaskeilla.
Lakeja on epidemiatilanteen alkuvaiheen jälkeen muutettu ja uskonnollisia yhdyskuntien tilaisuuksia ei ole tällä hetkellä rajattu ihan kaikkien rajoitusten ulkopuolelle, vaan osin ne on tällä hetkellä nimenomaisesti säädetty väliaikaisten lakimuutosten kautta rajoitusten piiriin. Tartuntatautilakiin väliaikaisesti 1.7.2021–31.12.2021 voimaan säädetyn 58 c § mukaan
“Tässä pykälässä tarkoitettujen tilojen hallinnasta vastaavan 3 momentissa tarkoitetun toimijan tulee lisäksi järjestää asiakkaiden ja osallistujien oleskelu sillä tavoin väljästi, kuin se kyseisen toiminnan erityispiirteet huomioon ottaen on mahdollista ja sijoittaa mahdolliset asiakaspaikat riittävän etäälle toisistaan. … Edellä tässä pykälässä säädetyt velvollisuudet koskevat seuraavia tilojen hallinnasta vastaavia ja niitä toiminnassaan käyttäviä toimijoita:…1) yksityiset yhteisöt, säätiöt ja muut oikeushenkilö … 4) uskonnolliset yhdyskunnat… Tässä pykälässä säädetyt velvollisuudet eivät kuitenkaan koske yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa.”
Valtion asettamat väkimäärärajoitukset koronan perusteella eivät koske uskonnollisia yhdyskuntia, mutta niin sanottu turvavälipäätös siis koskee myös uskonnollisia yhdyskuntia. Seurakunnat hiippakuntiensa ohjaamina ovat kuitenkin yleisesti vapaaehtoisesti omilla päätöksillään alkaneet ottaa käyttöön myös väkimäärärajoituksia, joita laki ja aluehallintoviranomainen ei niitä velvoita noudattamaan.
Lähetyshiippakunta ei ole organisoitunut uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Sen toimintaan ei siksi sovellettane rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia koskevia periaatteita kokoontumisasioiden osalta, jonka johdosta sitä koskenevat lähtökohtaisesti mm. kullakin alueella tartuntatautilain nojalla säädetyt kokoontumisrajoitukset. Mikäli kyse on nimenomaan juridisesti sitovista kokoontumisrajoituksista, eikä vain suosituksista. Tällä hetkellä monella alueella on myös kokoontumisrajoituksiin liittyviä suosituksia, jotka ovat ohjeellisia mutta joita laki ei pakota noudattamaan.
Piispa Juhanan kirjoitus käräjien alla. Alla muutama poimintani blogista.
Tapaus on historiallinen ja se on saanut paljon julkisuutta Suomessa ja ulkomailla. Onhan kansanedustaja Räsänen valtakunnallisesti tunnettu poliitikko ja ensi kertaa luterilainen piispa on syytettynä tuomioistuimessa ”vihapuheesta”. Lisäpontta asiaan tuo kulttuurisesti herkkä seksuaalivähemmistöjä koskeva aihepiiri. Periaatteellisella tasolla monet näkevät prosessin sanan- ja uskonnonvapauden perusoikeuksien rajojen hakemisena suhteessa syrjimättömyys- ja tasa-arvosäädöksiin. Syyttäjällä on syytekirjelmässä oma argumentaationsa, johon puolustuksemme vastaa pian tuomioistuimen edessä. En ala käydä oikeudenkäyntiä etukäteen. Haluan kuitenkin jakaa joitakin ajatuksia ennen käräjäpäivää.
Toisin kuin jotkut ovat esittäneet, kyseessä eivät ole olleet henkilökohtaiset puolue- tai kirkkopoliittiset motiivit. Tarkoituksena ei ole ollut kirjoittaa provokatiivisesti mediahuomion toivossa. Kenenkään uraa ja julkista näkyvyyttä ei ole ollut pyrkimyksenä edistää. Kun pyysin Päivi Räsäseltä kirjoitusta, lähtökohtana oli antaa kristillinen opetus yhden miehen ja yhden naisen avioliitosta tilanteessa, jossa yhteiskunnassa käytiin keskustelua samaa sukupuolta olevien parien rekisteröimisestä. Taustalla olivat hengelliset syyt. Kristittyjä haluttiin varustaa kohtaamaan ajankohtaiset kysymykset ja Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa rohkaista pysymään tunnustusperustallaan. Jos aikoinaan hiljaisuudella kuitattu vihkonen ponnahtaa yhtäkkiä punaisena vaatteena valtakunnansyyttäjän pöydälle 15 vuotta julkaisemisensa jälkeen, se kertoo enemmän muuttuneesta yhteiskunnasta kuin vihkon sisällöstä tai sen julkaisijoista
Meidän kaikkien jalo tehtävä tässä ajassa on kukin omassa kutsumuksessaan ja heikkoutensa keskellä puhua ja toimia totuudessa ja rakkaudessa niin kuin Sana sanoo ja omatunto velvoittaa. Tiedän, ettei tässä omin voimin tarvitse olla liikkeellä. Monien rukoukset ympäri maailmaa kantavat maatamme, oikeusviranomaisiamme ja meitäkin tämän keskellä.
Muuten LHPK:n tuorein kasvu näyttää tapahtuvan idässä, jossa toimintaa viritellään uusina paikkakuntina Pieksämäellä ja Lieksassa, näistä Pieksämäellä on pidetty jo useampi messukin.
Pistänpä tänne näitä LHPK:n kuulumisia, kun niitä tulin vilkaisseeksi. Heillä on tällä hetkellä ainakin 46 jumalanpalvelusyhteisöä, joista suurin osa järjestäytyneitä seurakuntia. Nyt alkuvuodesta on havaittavissa pari uutta avausta.
Ensinnäkin ruotsinkielisiä seurakuntia on tähän mennessä ollut vain kolme: Turussa, Vaasassa ja Pietarsaaressa. Viime vuonna ruotsinkieliselle työlle valittiin oma koordinaattori, ja ehkä osin tämän peruja sekin toiminta alkaa osoittaa laajenemisen merkkejä, sillä Kokkolassa aiotaan pitää ruotsinkielinen raamattuluentojen sarja: Bibelstudieserie i Karleby våren 2024 - Missionsstiftet (lhpk.fi) Saa nähdä, syntyykö sinne uusi ruotsinkielinen seurakunta, suomenkielinen siellä jo onkin, ja sillä molempia kieliä osaava pastori.
Toinen avaus liittyy Helsinkiin, jossa vihitään nyt sunnuntaina uusi pastori. Tiedotteessa mainitaan, että hän tulee toimittamaan messuja myös uudessa Koinonia-keskuksen tiloissa aloittavassa seurakunnassa. Koinonia-keskushan on LHPK:n oma tila, muttta sen verran pieni, että LHPK:n Helsingin seurakunnan jumalanpalvelukset vietetään vuokralla adventtikirkon tiloissa. Nyt siis aiotaan tuon seurakunnan rinnalle perustaa jokin uusi seurakunta Helsinkiin niin, että Helsingissä olisi kaksi LHPK:n seurakuntaa. LHPK:llahan on Helsingin lisäksi pääkaupunkiseudulla seurakunnat Vantaalla ja Espoossa (tosin jälkimmäisen jumalanpalvelukset käytännössä Kauniaisissa), minkä lisäksi Uudellamaalla on seurakunnat Lohjalla, Hyvinkäällä ja Porvoossa. Pappisvihkimys ensi sunnuntaina - Lähetyshiippakunta (lhpk.fi)
Esimerkiksi lähistöllä Merijärvellä vuokraavat Uusheräyksen rukoushuonetta, eli eivät vain adventistien varassa ole. Sitä paitsi Kokkolassa on jo LHPK:n suomenkielinen seurakunta, luultavasti tilat olisivat samat. Luulen raamattuluentojen yhden tarkoituksen olevan tumnustelu siitä, olisiko ruotsinkieliselle seurakunnalle kysyntää.
Lähetyshiippakunnan Tampereen seurakunnan pastori Esko Murto on jäämässä isyysvapaalle. Tässä ei sinänsä ole mitään erityistä, paitsi että isyysvapaan käyttäminen on hieno asia ja onhan Esko ennen kirjoitellut täälläkin.
Isompi uutinen mainitaan kuitenkin myöhemmin. Murtoa näet tuuraa Manu Ryösö. Ryösö on yhdessä vaimonsa Kirsin (‘Kipa’) kanssa ollut Sleyn työntekijöinä Etelä-Karjalassa ja muuallakin Itä-Suomessa, Kirsi taitaa olla edelleen. Manu siirtyi säästösyistä ajamaan bussia pitäen kuitenkin aina välillä jumalanpalveluksia. Hän on noussut myös esille kirkkopoliittisilla kannanotoillaan sekä videoilla, joissa on tarttunut myös kirkon kuumiin perunoihin.
Hänet on uutisen mukaan liitetty joulukuussa Lähetyshiippakunnan papistoon. Hän avaa tämän syitä tuolla uutisessa. Kuitenkaan hän ei ole lähtenyt Sleystä mitenkään ovet paukkuen, ainakaan päätellen siitä, että hänelle on Sleyn tapahtumakalenterissa merkitty jumalanpalveluksia Lappeenrannassa ainakin maaliskuulle asti. Sijaisuushan ei ala vielä.
Hyvin kiinnostava tapaus. Sanottakoon, että olen itse arvostanut monia Ryösön opetusvideoita enkä pane pahakseni, jos hän saa toimia sekä Sleyn että LHPK:n yhteisöissä. Erikoinen ja kiinnostava kuvio tämä kuitenkin on.
Joo, Kirsi Ryösö on ainakin viime syksynä vielä ollut Sleyn hommissa. Ihan viimeisimmästä tilanteesta en tiedä. Sley-Lhpk-työntekijäavioliitto ei siinä mielessä ole ihan uusi juttu, että eikös Sleyn nuorisotyön sihteerinä ole tai ole ollut Lhpk-papin vaimo (ja eikös tämä asia ole ollut ihan julkisissa lähteissä esillä)? Maantieteellinen kuvio tässä on mielenkiintoisempi, koska puolisoiden työpaikat sijaitsevat satojen kilometrien päässä toisistaan, mutta kyllähän sellaista maailmassa tapahtuu. Kai Lhpk sen verran palkkaa maksaa, että sillä kattaa kakkosasunnon aiheuttaman kulujen nousun…
Muistat oikein, ja hänkin työskenteli muuten Tampereella. Tässä on kuitenkin se ero, että Ryösö on ollut Sleyllä töissä ja juurikin pastorina. Kiinnostavaa nähdä, mitä Ryösö tekee sen jälkeen, kun isyysvapaasijaisuus päättyy.
Mielenkiintoista! On aina ilonaihe, kun kirkkokunnat, seurakunnat tms löytävät yhteisen sävelen. Tässä tapauksessa on ilmeisesti kuitenkin tarkoitus jatkaa erillisinä organisaatioina? Miksi? Seurakuntaliiton seurakuntien paikkakunnista vain Helsinki ja Tampere ovat (käsittääkseni) sellaisia, joissa LHPK:lla on jo seurakunta, ja noin isoihin kaupunkeihin toki mahtuu useampikin yhteisö. Seurakuntaliiton Tampereen paikka on sitäpaitsi maantieteellisesti aika kaukana LHPK:n kokoontumispaikasta, eli voisi aivan loogisesti olla “LHPK:n Länsi-Tampereen seurakunta” ja tavoittaa sen alueen ihmisiä.
