Lähetyshiippakunnan kuulumisia 3.0

Ajankohtaista
322

STI:llä oli hetki sitten suorana lähetyksenä LHPK:n Juhana Pohjolan ja Seurakuntaliiton Seppo Salon keskustelu, sinne olisi chattiin sopinut hyvin lähetettäväksi tuo kysymys: https://www.youtube.com/watch?v=GUe46vFFcfU

Historialla on varmasti oma iso merkityksensä. Seurakuntaliitto on kuitenkin sata vuotta vanha kirkkokunta, jolla on omat traditionsa ja käytänteensä (esim. LHPK:lla on piispa, Seurakuntaliitolla). Ne eivät estä opillista yhteyttä, mutta voivat olla esteinä yhdistymiselle. Muutenkin kynnys yhteydelle olisi voinut olla korkeampi, jos se olisi edellyttänyt toisen osapuolista sulautumista toiseen. Ja kumman olisi pitänyt yhdistyä kumpaan? LHPK on suurempi, muttei rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, Seurakuntaliitto on satavuotias rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.

Ylhäältä komennettu yhdistyminen olisi voinut johtaa myös hajaannukseen, Seurakuntaliitostahan erkani 1980-luvulla Luterilainen Sanan yhdyskunta siksi, ettei heidän mielestään pidetty riittävästi kiinni perustaja Heino Pätiälän perinnöstä. Tämä olisi voinut toistua.

Pidän kyllä mahdollisena sitä, että ajan kanssa yhdistyminen voi tapahtua, aika näyttää. Sitä vain mietin, että miten he aikovat menetellä alueilla, jonne tulevaisuudessa voisi perustaa seurakuntia. Vain LHPK:han on viime aikoina perustanut uusia seurakuntia. Kuitenkin jos kysyntää uudelle seurakunnalle on lähellä Seurakuntaliiton olemassa olevaa seurakuntaa niin ohjattaisiinko halukkaat kääntymään Seurakuntaliiton puoleen vai miten meneteltäisiin? Seurakuntaliitto pitää kyllä jumalanpalveluksia myös muualla kuin seurakuntiensa keskuspaikoissa, mutta kyse lienee pääosin paikoista, joissa asuu ennestään kirkon jäseniä? (Esim. heidän Vetelin seurakuntansa osana pidetään nykyään Ilmajoella säännöllisiä jumalanpalveluksia).

Yhdysvalloissahan on tavallisempaa, että samassa maassa on useampi luterilainen kirkko, joilla on silti opillinen yhteys. Missouri-synodi ( U.S.A. (LCMS) - International Lutheran Council ) ja The American Association of Lutheran Churches (AALC) ( U.S.A. (AALC) - International Lutheran Council ) ovat molemmat saman Kansainvälisen luterilaisen neuvoston jäseniä kuin Lähetyshiippakuntakin. AALC syntyi niistä seurakunnista, jotka kuuluivat American Lutheran Church:iin, mutta eivät halunneet osaksi silloin muodostunutta ELCA:a.

Samoin Wisconsinin synodi ( Wisconsin Evangelical Lutheran Synod ) ja Evangelical Lutheran Synod ( Evangelical Lutheran Synod—USA ) ovat molemmat Tunnustuksellisen evankelisluterilaisen konferenssin jäseniä. Kummallakin on pitkä erillinen historiansa.

Organisatorinen yhteys on varmasti usein käytännössä hyödyllistä, mutta sen puute ei ole mitenkään ainutlaatuista. Opillisen yhteyden löytyminen on kuitenkin ilman organisaatioyhteyttäkin iloinen asia.

1 tykkäys
323

Jos on hengellisesti yhtä, ei ole pakko tehdä organisatoorisia muutoksia ellei niille tule erillistä merkityksellistä syytä. Yhteistyö varmasti kasvaa tästä eteenpäin.

1 tykkäys
324

Mukavaa kuulla samanmielisten yksimielisyydestä, vaikka varmaan asia ei ortodoksille kuulukaan. En tiedä luterilaisesta dogmasta, mutta varmaan organisatorinen yhteys olisi ihannetilanne. Mutta liekö tämä wanhanaikaisesti ihan vain siitä kiinni, että asiat ei toimi niinkuin Strömsössä.

325

Hei, kaikki. Tosiaan, Seurakuntaliitolla on 100-v historia ja oma vakiintunut perintö. Me myös olemme rekisteröityneet. Näistä ja muistakin syistä ei ole ollut mielekästä yhdistyä yhdeksi organisaatioksi. Eipä sille ole mitään Raamatun käskyä tai erityistä pakotettakaan. Ajatus organisatorisen yhteenliittymisen pakosta on kyllä suomalaisella kentällä yleinen ja vahva, mutta sen taustalla lienee kansankirkollisuus ja anglikanismin vaikutteet.
Mutta on kyllä suuri ja iloinen asia tämä sisarkirkkous! Suurenmoinen Herran lahja ja ihme!

5 tykkäystä
326

Miten neuvotteluissa mahdettiin käsitellä se, että LHPK on tiukasti piispallinen kirkko kun taas Seurakuntaliiton puolella sellaista järjestelyä ei ole nähty mitenkään tarpeelliseksi ja muutoinkin toiminta on vähemmän hierarkista?

327

Eipä sekään ollut mikään ongelma. LHPK ei ole “tiukasti piispallinen”, eli heile piispuus on hyvä juttu mutta ei ehdottomasti käsketty. Toisaalta, meilläkin on aina toiminut selvä piispallinen, yliseurakunnallinen kaitsenta. Meillä vain tämän “pastorien pastorin” nimike on esimiespastori tai johtava pastori. Eli todellista eroa ei ole.

Oppikeskustelujen loppuraportissa tämä todettiin yhteisesti näin:
“Kirkon virka
Jumala on pelastavan uskon synnyttämiseksi ja säilymiseksi asettanut evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen viran (CA V).
Sanan ja sakramenttien viranhoito edellyttää julkista paimenvirkaan kutsumista ja vihkimistä (CA XIV).
Kristuksen asettamaan apostoliseen virkaan voidaan Herran käskyn mukaisesti kutsua ja vihkiä vain miehiä (1. Kor. 14:34).
Seurakunnan elämässä tarvitaan sekä paimenviran että yhteisen pappeuden lahjoja, joissa eri kutsumusten mukaisesti palvellaan samassa rakennustyössä.
Kirkon perinteen mukainen yliseurakunnallinen hengellinen virka on kirkon elämässä hyödyllinen niin paimenille kuin seurakunnille. Suomalaisessa luterilaisessa perinteessä tästä virasta on käytetty nimityksiä kuten piispa, kirkkokunnan johtaja tai esimies.
Piispan virka on osallinen yhdestä jumalallisesti asetetusta sanan ja sakramenttien paimenvirasta. Piispallinen järjestys kuuluu inhimilliseen ja näin ollen vapaasti valittavaan järjestykseen kirkossa.”

328

Okei. Kiitos selvennyksestä ja uudesta tiedosta. Olen ollut ihan siinä uskossa/luulossa et Seurakuntaliitto olisi amerikkalaiseen tyyliin kongrekatiolistinen eli ei mitään yliseurakunnallista johtoa tai veto-oikeutta vaan srk:n kokous olisi suvereeni päätöksentekijä. Johannes Virolaista vapaasti siteeraten seurakunta on puhunut - nyt pulinat pois.

1 tykkäys
329

Juu, tässä mielessä emme ole kongrekationalisteja. Vaikka helposti ensinäkemältä siltä voisi vaikuttaakin.

330

Miksei muuten ole haluttu käyttää nimitystä ”piispa”? Eihän tämä ortodoksille kuulu, mutta tuntuu jotenkin epäintuitiiviselta olla käyttämättä vakiintunutta termiä.

2 tykkäystä
331

Saako veikata?
Nämä luterilaiset vapaat kirkot - toki jakaantuen vielä myöhemmin - syntyivät uskonnonvapauslain tultua voimaan. Kirkosta eroaminen oli paljon dramaattisempaa kuin nyt, ja siitä ansaittu leima melko hurja. Sen saivat tuta mm. perheiden lapset koulussa…

Ehkäpä ei haluttu kärjistää tilannetta oman piispan valinnalla? Oli vain halu jatkaa seurakuntaelämää oikeaa oppia varjellen.

Oman piispan valintahan oli Lhpk-tapauksessa raskauttavaa ja pahalta kuulostavaa valtakirkon mielestä. Siirtyminen evl-piispojen sauvain alta oman piispan turviin oli mitä konkreettisin tapa näyttää mistä oli kysymys.

Liittolainen varmasti tietää paremmin.

Arvelen silti että ainakin osasyy liittyy tuohon ajankohtaan 100 vuotta sitten. Nyt elämme niin uskonnollisesti kuin luterilaisittain ihan uutta vaihetta, taas.

1 tykkäys
332

SanGennaro, en ole ihan varma syystä. Välttämättä tätä ei pahemmin edes mietitty. Tiedettiin, että virka pitää olla, mutta nimitys “piispa” ei ole pakollinen. Jokainen seurakunnan paimen on episkopos, mutta on hyvä että heilläkin on oma kaitsija.
Mielenkiintoista toisaalta, että Apt.20:28 kohdassa perustajapastorimme käänsi episkopoksen piispaksi. Jos oltaisiin vastustettu sitä nimitystä, eiboltaiso käännetty piispaksi, vasn kaitsijaksi.
Tortoisen arvaus voi hyvinkin olla oikea. Fiksu kilppari.
Yksi syy voi olla tietty se, että mallia haettiin Missouri-Synodista ja Saksan itsenäisistä luterilaisista, joilla ei tuohon aikaan ollut piispaa. Nykyäänhän SELKillä on.

3 tykkäystä
333

Eikö me kaikki olla toinen toistemme paimenia?

334

Eivät lampaat voi toimia paimenina, ei siitä mitään tule. Eivätkä kaikki nykyisetkään paimenen tehtävään valitut siihen kykene.

2 tykkäystä
335

Tässä on nyt kysymyksessä se mitä paimenella ymmärretään. Ollessasi tekemisissä seurakunnan kaitsijan kanssa, olet tekemisissä hänen kanssaan ulkonaisen käyttäytymisesi suhteen suhteessa häneen, eihän hän voi nähdä sisimpääsi. Mutta ollessasi tekemisissä Kristuksen, seurakunnan Ylipaimenen kanssa, olet hänen kanssaan välittömästi tekemisissä omantuntosi kanssa ja vastaat hänelle siitä mitä olet, et ainoastaan ulkonaisista teoistasi, hänhän tuntee ja tietää kaiken sinussa. Seurakunnan kaitsijan ensisijainen ja tärkein tehtävä onkin ohjata sinua löytämään tämä uskon yhteys Ylipaimeneen ja siinä mielessä hänellä on arvokas tehtävä, ei ensisijaisesti ohjata sinua ulkonaisesti moitteettomaan käyttäytymiseen. Hänellehän on uskottu sanan saarnaamisen ja sakramenttien jakamisen virka!

336

Henk.koht. tunnen PK-seudulta evl-pappeja, joita “puistattaa” kun LHPK:n kesäjuhliĺla käytetään piispan kaapua, sauvaa ja päähinettä. Ymmärrän täysin heidän hämmennyksensä ja vieroksuntansa.

1 tykkäys
337

Vastaavasti katolilaisia varmaan puistattaa, kun näkevät luterilaisia piispoja. Luterilainen kirkkohan on katoliselta kannalta katsottuna lahko. Jos siitä erkaantuu jokin uusi ryhmä, niin mitä sitten?

1 tykkäys
338

Aivan varmasti näin on, eittämättä. Pointti oli lähinnä se, että millä “perusteilla” Lhpk:laiset ottivat sauvaa myöten piispan ulkoiset varusteet käyttöön. Olen nähnyt termiä lhpk-piispa.

339

Ihan samalla perusteella kuin evlut kansankirkon piispakin. Lähetyshiippakunnan piispatkin ovat saaneet vihkimyksen joltain ( ulkomaalaiselta) piispalta.

7 tykkäystä
340

Kaikenlaisia puistatuksen aiheita sitä ihmisillä onkin. Matti Väisäsen vihkimyksen aikoihin ymmärrän, että hänen asemansa oli epäselvä, mutta nykyään LHPK on niin selvästi oma kirkkonsa, että kyllä heillä ihan piispa on siinä kuin muillakin kirkoilla. Tuota lhpk-piispa -nimitystä olen nähnyt viljeltävän silloin, kun annetaan ymmärtää heidän piispansa olevan jotenkin vähemmän piispa kuin jotkin muut, mutta asiallisempi ja perustellumpi olisi nykyään esim. LHPK:n piispa. Puistattavatko muuten näitä sinulle tuttuja pappeja myös Suomen ev.lut. kirkon piispojen asut?

5 tykkäystä
341

Kuuluisi omituisten huvittumisten aiheiden ketjuun. Jännittävää että vielä 2023 ihmisiä puistattaa uskonnonvapaus. Eihän siihen ole totuteltu kuin viimeiset sata vuotta.

5 tykkäystä