Lähetyshiippakunnan kuulumisia 3.0

Juuri näin.

Rovastit ovat oman seurakuntansa pastoreita, joilla on lisäksi alueellisia tehtäviä, jolloin toimivat aluerovasteina. Kyse ei siis ole kunniavirasta vaan tehtävästä.

Oliskohan vastaava ev.lut.kirkon puolella lääninrovasti? Ainakin nuoruuteni ev.lut.kirkon seurakunnassa kirkkoherra oli kirkkoherra omassa seurakunnassaan vaikka oli myös lääninrovasti.

1 tykkäys

Näin se ajattelu nyt vain menee, varsinkin viimeksi mainitussa. Keskivertokansalainen ei ajattele kirkollisesti tai terminologisesti, hänelle piispa on johtaja ev.lut. kirkossa. Meillä on elokuussa sukukokous, emme ole mikään hengellinen sulu, jos kysyn siellä n. 80 sukulaiseltani mikä piispa on niin tuon he vastaavat.

Jep, niin menee. Ja siksi tilanteen on hyvä muuttua. Muutosvaiheessa tulee väistämättä enemmän sekaannuksia kuin ennen, mutta arvelen, että muutosta voi ainoastaan hidastaa, ei estää. Koska itse muutos ei ole huono asia (pahimmillaankin neutraali) eikä sen hidastaminen tuota mitään erityistä hyvää, en usko, että sitä kannattaa hidastaa. Ennemmin nopeuttaa, jos mahdollista.

2 tykkäystä

Lähetyshiippakunnan Etelä-Karjalan alueen kolmen seurakunnan kokopäiväiseksi vastuupastoriksi on nimitetty Manu Ryösö. Viimeiset 2v Joonan ja Joosuan seurakuntia on hoitanut oto-pastori 40% työajalla.
Tiedä sitten miten vaimonsa työ SLEY:n palveluksessa saranoituu tämän kanssa. LHPK ja SLEY kun eivät organisaatioiden puolesta ole samoilla rattailla vaan SLEY on osa Ev.lut, kirkkoa, jolle LHPK on kaiken pahan alku ja juuri jolle ei voi edes kirkollisia tiloja vuokrata jonkinlaisen kontaminaation pelossa.

Wibelius katsoo tuomar’pöytään, siin’
on laki Ruotsin maan.

Kätensä lujaan laskee kannellen, ja silmä, kirjaan luotu, välkähtää: “Kenraali, niillä, joita uhkaatten, on suoja vahva tää.”

“Meill’ aarre kallis, turva aseeton se on, kuink’ ikään onni vaihettuu; sen valtiaanne vahvistanut on, se häneen turvaantuu.”

“Siin’ ikivanhuudesta säädetään: jos rikkoo ken, niin syy on hänen vaan; ei vaimo vastuuss’ ole miehestään, ei miesi vaimostaan.”

“Jos rikosta on maataan puolustaa, jot’ ei voi kelpo sydän myönnyttää, miest’ aseellista silloin rangaiskaa, laps, vaimo säästäkää!

“Te voiton saitte. Teill’ on valta nyt, siis minun tehkää, miten miellyttää! Mut laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää.”

Tuo on yksi näkökulma asiaan, ja ihan pätevä sellainen. Puolison tekemisten ei pidä vaikuttaa tällaisissa asioissa, ainakaan jos ne eivät ole todella todella raflaavia. (Voiko lhpk-papin vaimo olla wiccapapitar? Prostituoitu? Palkkamurhaaja?) Mielenkiintoista on silti myös pohtia sitä, mitä tämä virkanimitys kertoo Sleyn ja Lhpk:n väleistä tällä hetkellä. Uutisessa, jonka @Stieleiche linkitti toisessa ketjussa, puhuttiin Manu Ryösön Sley-taustasta ja vaimon Sley-nykyisyydestä ihan neutraalis-positiiviseen sävyyn. Lhpk:ssa vaikuttaisi olevan useampaa kantaa: osalle Sleyn yhteisöt ovat ikään kuin sisarkirkkokunta, osa taas ei hyväksy mitään yhteyttä wiralliseen kansankirkkoon ja jopa vastustaa ehtoollisella käymistä kirkon herätysliikkeiden tilaisuuksissa. Mikähän lienee yleisin tai virallisin kanta?

Olen itse ymmärtänyt ainakin osan noin ajattelevista Lhpk:laisista logiikan menevän niin, että kiska he ovat eronneet Suomen ev.lut. kirkosta ja käytännössä muodostaneet kirkon, joka ei ole solminut ehtoollisyhteyttä Suomen ev.lut. kirko kanssa ei heille ole johdonmukaista eikä oikeutta osallistua sen ehtoollisille, ja koska herätysliikemessut ovat kyseisen kirkon messuja pätee sama niihinkin. Sinänsä johdonmukainen kanta. Moni ei kuitenkaan näe asiaa niin yksioikoisesti, vaan saattaa Seurakuntaliiton tapaan mieltää esim. Sleyn yhteisöt käytännössä seurakunniksi. Itse puolestani olen Sleyn (toistaiseksi( kansankirkkoon kuuluvana jäsenenä osallistunut vuosien varrella Lhpk:n ehtoolliselle ainakin 7 eri seurakunnassa, ja kaikissa olen sen saanut siitä huolimatta, että on ollut tiedossa mihin kirkkoon kuulun. Eli tämän otannan perusteella ei sillä suunnalla näytä juuri esteitä yhteydelle olevan.

Tuntuma on että noita on paljon. Lhpk:t ovat niin pieniä, että ehtoollisella käyminen “huomattaisiin”.

Ymmärrän huumoria, rajuakin, muttei kenenkään pastori vaimo voi olla sarjamurhaaja. Jo sillä että siitä tulee elinkautinen. Noita voi olla, siis voi toimia noitana, mutta epätodennäköistä.

Voihan elinkautisvangillakin olla puoliso.

Miten Lhpk:n seurakuntien pienuus liittyy siihen, että osa ei siellä kannata osallistumista kirkon sisäisten herätysliikkeitten messuihin? Mitä toisin päin tulee, niin itse olen tosiaan saanut sieltä ongelmitta ehtoollista, kuten edellä totesin.

Tarkennetaan: Ovat niin pieniä, että lähes kaikki tuntevat toisensa ja tunnistavat kyllä, kun joku muukin on käymässä ehtoollisella herätysliikemessussa. Tarkoitin siis, että toinen lhpk-lainen tunnistaa toisen lhpk-laisen.

Tämä sai aikaan spontaanin naurun pyrähdyksen. Hyvin vieras ajatusrakennelma. Asiallisesti toki totta. Meidän kirkon keskimääräinen seurakunnan koko on pieni, niin toki kaikki tuntee ainakin ulkonäöltä toisensa.

Tähän naurun pyrähdykseen ehkä vaikuttaa se, että meillä oli vielä muutama vuosi sitten kiirastorstaisin yhteismessu Sleyn kanssa, nyttemmin seurakunta on niin iso, että oma tarvitaan. Seurakunnassa on useita aktiivi Sleyläisiä.