Juuri näin.
Rovastit ovat oman seurakuntansa pastoreita, joilla on lisäksi alueellisia tehtäviä, jolloin toimivat aluerovasteina. Kyse ei siis ole kunniavirasta vaan tehtävästä.
Oliskohan vastaava ev.lut.kirkon puolella lääninrovasti? Ainakin nuoruuteni ev.lut.kirkon seurakunnassa kirkkoherra oli kirkkoherra omassa seurakunnassaan vaikka oli myös lääninrovasti.
Näin se ajattelu nyt vain menee, varsinkin viimeksi mainitussa. Keskivertokansalainen ei ajattele kirkollisesti tai terminologisesti, hänelle piispa on johtaja ev.lut. kirkossa. Meillä on elokuussa sukukokous, emme ole mikään hengellinen sulu, jos kysyn siellä n. 80 sukulaiseltani mikä piispa on niin tuon he vastaavat.
Jep, niin menee. Ja siksi tilanteen on hyvä muuttua. Muutosvaiheessa tulee väistämättä enemmän sekaannuksia kuin ennen, mutta arvelen, että muutosta voi ainoastaan hidastaa, ei estää. Koska itse muutos ei ole huono asia (pahimmillaankin neutraali) eikä sen hidastaminen tuota mitään erityistä hyvää, en usko, että sitä kannattaa hidastaa. Ennemmin nopeuttaa, jos mahdollista.
Lähetyshiippakunnan Etelä-Karjalan alueen kolmen seurakunnan kokopäiväiseksi vastuupastoriksi on nimitetty Manu Ryösö. Viimeiset 2v Joonan ja Joosuan seurakuntia on hoitanut oto-pastori 40% työajalla.
Tiedä sitten miten vaimonsa työ SLEY:n palveluksessa saranoituu tämän kanssa. LHPK ja SLEY kun eivät organisaatioiden puolesta ole samoilla rattailla vaan SLEY on osa Ev.lut, kirkkoa, jolle LHPK on kaiken pahan alku ja juuri jolle ei voi edes kirkollisia tiloja vuokrata jonkinlaisen kontaminaation pelossa.
Wibelius katsoo tuomar’pöytään, siin’
on laki Ruotsin maan.
Kätensä lujaan laskee kannellen, ja silmä, kirjaan luotu, välkähtää: “Kenraali, niillä, joita uhkaatten, on suoja vahva tää.”
“Meill’ aarre kallis, turva aseeton se on, kuink’ ikään onni vaihettuu; sen valtiaanne vahvistanut on, se häneen turvaantuu.”
“Siin’ ikivanhuudesta säädetään: jos rikkoo ken, niin syy on hänen vaan; ei vaimo vastuuss’ ole miehestään, ei miesi vaimostaan.”
“Jos rikosta on maataan puolustaa, jot’ ei voi kelpo sydän myönnyttää, miest’ aseellista silloin rangaiskaa, laps, vaimo säästäkää!”
“Te voiton saitte. Teill’ on valta nyt, siis minun tehkää, miten miellyttää! Mut laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää.”
Tuo on yksi näkökulma asiaan, ja ihan pätevä sellainen. Puolison tekemisten ei pidä vaikuttaa tällaisissa asioissa, ainakaan jos ne eivät ole todella todella raflaavia. (Voiko lhpk-papin vaimo olla wiccapapitar? Prostituoitu? Palkkamurhaaja?) Mielenkiintoista on silti myös pohtia sitä, mitä tämä virkanimitys kertoo Sleyn ja Lhpk:n väleistä tällä hetkellä. Uutisessa, jonka @Stieleiche linkitti toisessa ketjussa, puhuttiin Manu Ryösön Sley-taustasta ja vaimon Sley-nykyisyydestä ihan neutraalis-positiiviseen sävyyn. Lhpk:ssa vaikuttaisi olevan useampaa kantaa: osalle Sleyn yhteisöt ovat ikään kuin sisarkirkkokunta, osa taas ei hyväksy mitään yhteyttä wiralliseen kansankirkkoon ja jopa vastustaa ehtoollisella käymistä kirkon herätysliikkeiden tilaisuuksissa. Mikähän lienee yleisin tai virallisin kanta?
Olen itse ymmärtänyt ainakin osan noin ajattelevista Lhpk:laisista logiikan menevän niin, että kiska he ovat eronneet Suomen ev.lut. kirkosta ja käytännössä muodostaneet kirkon, joka ei ole solminut ehtoollisyhteyttä Suomen ev.lut. kirko kanssa ei heille ole johdonmukaista eikä oikeutta osallistua sen ehtoollisille, ja koska herätysliikemessut ovat kyseisen kirkon messuja pätee sama niihinkin. Sinänsä johdonmukainen kanta. Moni ei kuitenkaan näe asiaa niin yksioikoisesti, vaan saattaa Seurakuntaliiton tapaan mieltää esim. Sleyn yhteisöt käytännössä seurakunniksi. Itse puolestani olen Sleyn (toistaiseksi( kansankirkkoon kuuluvana jäsenenä osallistunut vuosien varrella Lhpk:n ehtoolliselle ainakin 7 eri seurakunnassa, ja kaikissa olen sen saanut siitä huolimatta, että on ollut tiedossa mihin kirkkoon kuulun. Eli tämän otannan perusteella ei sillä suunnalla näytä juuri esteitä yhteydelle olevan.
Tuntuma on että noita on paljon. Lhpk:t ovat niin pieniä, että ehtoollisella käyminen “huomattaisiin”.
Ymmärrän huumoria, rajuakin, muttei kenenkään pastori vaimo voi olla sarjamurhaaja. Jo sillä että siitä tulee elinkautinen. Noita voi olla, siis voi toimia noitana, mutta epätodennäköistä.
Voihan elinkautisvangillakin olla puoliso.
Miten Lhpk:n seurakuntien pienuus liittyy siihen, että osa ei siellä kannata osallistumista kirkon sisäisten herätysliikkeitten messuihin? Mitä toisin päin tulee, niin itse olen tosiaan saanut sieltä ongelmitta ehtoollista, kuten edellä totesin.
Tarkennetaan: Ovat niin pieniä, että lähes kaikki tuntevat toisensa ja tunnistavat kyllä, kun joku muukin on käymässä ehtoollisella herätysliikemessussa. Tarkoitin siis, että toinen lhpk-lainen tunnistaa toisen lhpk-laisen.
Tämä sai aikaan spontaanin naurun pyrähdyksen. Hyvin vieras ajatusrakennelma. Asiallisesti toki totta. Meidän kirkon keskimääräinen seurakunnan koko on pieni, niin toki kaikki tuntee ainakin ulkonäöltä toisensa.
Tähän naurun pyrähdykseen ehkä vaikuttaa se, että meillä oli vielä muutama vuosi sitten kiirastorstaisin yhteismessu Sleyn kanssa, nyttemmin seurakunta on niin iso, että oma tarvitaan. Seurakunnassa on useita aktiivi Sleyläisiä.
Raportti luterilaisesta kohtaamisesta:
Kävi niin, että törmäsimme ystävämme syntymäpäivillä vuosien tauon jälkeen vanhan sley:n messuyhteisömme pastoriin. Kuten arvata saattaa, niin päädyimme teologiseen/kirkolliseen vääntöön. Puhuimme suoraan, mutta toisiamme kunnioittaen. Emme riidellen, vaan yhteyttä etsien.
En mene yksityiskohtiin, mutta olen niin onnellinen tästä kohtaamisesta. Paljon on välillämme ollut kyräilyä ja epäluuloja, vaikkei pitäisi. Diabolos, erilleen heittäjä, yrittää nujertaa meidät, mutta emme anna periksi (tai siis Pyhä Henki ei anna periksi), vaan Kristuksen tähden toisiamme rakastaen ja anteeksi antaen rakennamme yhteyttä. Lopuksi totesimme, että meidän on pidettävä paremmin yhtä. Oli myös puhetta kyläilystä puolin ja toisin.
Tämä siis varoituksena sleyläisille (ja muillekin!) veljille ja sisarille: aion yhä sinnikkäämmin rakentaa yhteyttä kanssanne. Halusitte sitä tai ette 
En kyllä oikein ymmärrä mitä vääntöä on Sleyn ja Lhpkn välillä. Onhan ainakin jokin vuosi sitten samoja puhujia toiminut molemmissa ja ainakin Sleyn messussa on joskus ollut Lhpkn pappi saarnaamassa.
Mutta ymmärräthän sinä, että sielunvohollinen on ahkera tuomaan eripuraa kristittyjen välille.
Sanoisin, että osa Sleyn väestä suhtautuu Lhpk:hon hyvin myönteisesti, voi vierailla sen messuissa jne., mutta osalle se on ollut varsinkin aiemmin ja edelleen punainen vaate. Tähän liittyy esim. suhde kirkkoon ja osalla myös murhe väen siirtymisestä Lhpk:hon. Joskus tuntuu, että osa Sleyn väestä hakee hakemalla Lhpk:n ongelmia, joko oikeita tai oletettuja, ja noiden oleyötettujen osalta tyytyy enemmän pohdiskelemaan kuin selvittämään. Taustalla tuntuu olevan tarve perustella itselleen ja muille, miksei Lhpk:n tie ei ole oikea, tai että sitä ei kannata toteuttaa ainakaan Lhpk:ssa. Nämä ovat tällaisia sleyläisen tuumailuja kokemuksistani keskustelusta.
Tässä on kovin lhpk-suuntainen näkökulma. “Entisenä” sleyläisenä muistan esim. yhden muun kuin rivijäsenen ko. puolelta arvostelleen kärkkäästi Siikkaria. Tilanne oli vaivaannuttava paikalla olleille.
Molemmilla on parannettavaa.
Eripura taitaa nousta ihan siitä, että olemme niin valtavan lähellä toisiamme, joten sitten helposti pitää perustella oman lafkan olemassaolon oikeutusta ja paremmuutta. Sanoisin, että meillä - tai ainakin minulla - on tässä(kin) parannuksen paikka.
Ei tämä silti voi olla niin, että me luterilaiset (tai muutenkaan kristityt) “verissä päin” tappelemme keskenämme. En myöskään tarkoita, etteikö oppiin liittyviä erimielisyyksiä pitäisi ottaa tosissaan. Ei ikäviä asioita pidä lakaista maton alle. Kissat pöydälle, vaikka ne voivat vähän raapiakin. Mutta meitä yhdistää kuitenkin yhteinen usko ja nimenomaan systemaattisesti katsottuna yhteinen uskonkäsitys. SLEY-LHPK yhteys pitäisi olla “no brainer”. Kirkolliselle alttari- ja saarnastuoliyhteydelle on tällä hetkellä esteensä, mutta näkisin, että ne ovat enemmänkin käytännöllisiä ja onnettoman historiallisen kehityksen syytä, kuin opillisia sinänsä. Herra tässä johdattakoot.
Oli silti yllättävä huomata millaisia käsityksiä LHPK:sta on. En minä niistä loukkaantunut ja hyvä, että puhuttiin suoraan, joten pystyin oikomaan väärinkäsityksiä. Uskon, että voimme voittaa paljon kokoontumalla yhdessä kahvittelemaan, keskustelemaan ja rukoilemaan. Minun on vaikea nähdä, että tapahtuisi mitään LHPK:n ja SLEY:n sulautumista, eikä tarvitsekaan, mutta tällainen kummallinen kyräily pitää loppua.
Olen edelleen sydämeltäni evankelinen. KV Tammisen viitoitttamalla tiellä siikkaria kurkku suorana veisaten 
SLEY haluaa väen vängälläkin pysyä osana evl.fi organisaatiota vaikka elintila käy kerta kerralta aina vain ahtaammaksi. Toisekseen on helposti havaittavissa tiettyjä epäkohtia jos SLEYn messuyhteisötoimintaa peilataan kirkon tuntomerkkejä vastaan.
Ilmeisesti en ole riittävästi sisäpiiriä, kun en tuollaisesta kyräilystä tiedä tuon taivaallista 
No, eipä kyllä nämä puheet houkuta yhtään enempää kumpaankaan enemmän sisälle menemäänkään.