Näkyisi toimintaa viriteltävän Seinäjoelta Alajärven suuntaan. Hieno homma, Herra suokoon kasvun!
3 tykkäystä
Alajärvi ja lähikunnat ovat olleet aika voimallisesti ry-lestojen valtakuntaa. Mahtaako olla ilmaantunut “vuotoa” siitä suunnasta vai mistä on kiinnostus syntyisin.
LHPK:llahan näyttää olevan nyt oikein teholevittäytyminen noitten eteläisimpien Pohjanmaiden alueille: https://www.lhpk.fi/sv/sydosterbotten/
1 tykkäys
Mielenkiintoinen kuvaus Mellunmäen tapahtumista.
3 tykkäystä
Sieltä yksi kappale:
Vähän koomisenkin piirteen keskustelu sai, kun vuosikymmeniä piispan hyvin tuntenut Sakari lupasi antaa ehtoollisen, jos Eero hiihtomatkalla saisi sairauskohtauksen ja syntejään katuen pyytäisi häneltä sakramentin. Tähän piispa vastasi, että paavikin antaisi siinä tilanteessa. Sakari sanoi, että ei antaisi. Piispa puolestaan väitti, että antaisi. Tätä eipäsjuupas-vuoropuhelua kesti muutaman kierroksen, kunnes piispa jo hiukan tuohtuneena sanoi varmasi tuntevansa paremmin, miten Rooman kirkossa sellaisessa tilanteessa käytännössä toimittaisiin. Siihen Sakari tyytyi.
Uskon, että Vatikaani II:n aikaisista ja jälkeisistä paaveista noin voisi kyllä sanoa. Historian paaveista ei voisi sanoa. Eli Huovinen oli oikeassa nyt, Korpinen oli oikeassa opillisesti ja historiallisesti.
Mutta vähän pidemmin ajatuksia tuosta...
Oma käsitykseni katolisen kirkon tilasta on, että se on käymässä lävitse nyt jonkinlaista kurituksen ja luopumuksen aikaa. Parissa eri yhteydessä olen pohtinut sitä, että miten oppi kirkosta sanoo, että se on yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen. Mutta koska nämä ovat (järjestyksessä) Aristoteleen muodollinen, finaalinen, materiaalinen ja efektiivinen syy, niin niitä ei pidä sekoittaa keskenään.
Jos yrittää noiden tilalle sijoittaa näkymätöntä seurakuntaa, niin joutuu kaikenlaisiin vaikeuksiin ja koko kirkon merkitys muuttuu abstraktiksi ja tyhjäksi. Jos taas yrittää tehdä pyhyydestä kirkon materiaa tai muotoa, niin samoin päätyy mahdottomiin tai absurdeihin lopputuloksiin. Katolinen kirkko opettaa, että eivät suinkaan kaikki kastetut, eivätkä edes kaikki konfirmoidut ole lopullisen kestävyyden saavuttaneiden joukossa. Eli yksi kirkko kaikista kansoista tekee opettamisen kautta sen oikean ja kokonaisen opetuksen kuulevista pyhiä.
Pelastus ei ole, eikä sen ole tarkoituskaan olla helppoa. Raamatussa on paljon materiaalia tästä. Sekä Kylväjävertaus että monet Pyhän Paavalin sanat. Joten kirkon tehtävä on tarjota eväitä ja suuntaa siihen taisteluun. Kaikki hartaudet ja sakramentaalit ja pyhien yhteys. Mahdollisuuksia on paljon, siis vähintään riittävästi. Jumalan puolelta asia on taattu, että se, joka mahdollisuudet käyttää, hyvinkin pelastuu, mutta ihmisen kohdalla mitään kaavaa ei ole.
Se näkyy esimerkiksi niin, että oikeasti katolisissa hautajaisissa ketään ei pitäisi kanonisoida. Siis puhua sillä tavalla kuin henkilö olisi varmasti pelastunut tai päässyt perille. Yhtä vähän sen voi tietää kuin sitä, että menikö joku erityisen paha ihminen kadotukseen. Kyse ei ole siitä, että puhutaanko kuolleesta hyvää vai pahaa, vaan siitä, puhutaanko totta vai valhetta. Ja kun ei ole mahdollista todenperäisesti sanoa jotain suuntaan eikä toiseen, niin sitä ei sanota. Katolinen kirkko on hautajaisia viettävän papin suulla kanonisoinut miljoonia ihmisiä, jotka kirkon opettajien ja pyhien todistuksen nojalla ovat todennäköisemmin kadotettuja. Minusta se on aivan hölmöä.
Edellinen siis siitä, kun tekstissä todetaan Kivirannan saaneen “taivaskutsun”. Tuntuu toki kolkolta sanoa, että Kiviranta vain kuoli. Jos kuolemaa ei pidettäisi pelastumisen automaattisena synonyyminä tuossa tilanteessa, niin siinä olisi hätä kädessä kaikilla. Siksi, että luterilaisuus ei tarjoa paljoakaan muuta, millä rauhoittaa mieltä tai mihin nojautua. Katolinen eksorkisti sanoi, että katolilaisena on, kaikista maailman uskonnoista, vaikeinta elää mutta helpointa kuolla. Minä en tiedä, mitä Kivirannan sielulle kävi, mutta en usko, että elämää jatkaneista tietää kukaan muukaan. Uskon, että EENS pitää paikkansa. Mutta se ei ole koko koko tarina, vaan ehkä 99 % siitä.
Palaan tuohon kuritukseen ja luopumukseen, koska siitä piti sanoa asia tai pari. Tämän ajan väistämätön seuraus on se, että kun ihmiset kyselevät, että mitä katolilaiset uskovat tai mitä Katolinen kirkko edustaa, niin heille syntyy Vatikaani II:n pohjalta toimivasta kirkosta ja sen paaveista ja pappien edesottamuksista mahdollisimman sekava ja pintapuolinen kuva. Josta tuo lainaamani pätkä on mitä erinomaisin esimerkki.
Minä en ole sedevakantisti siksi, että tiedän tuon jutun Aristoteleesta ja Kirkon olemuksesta. Kirkon tehtävä on tehdä ihmisistä pyhiä. Nykypäivänä, kun on kaikki nämä immanentistiset ideologiat ja liikkeet, kuten demokratia, kommunismi ja sosialismi, ihmiset alkavat helposti uskoa itseensä tai ihmisten yhteisöihin tai ihmiskuntaan tai johonkin ihmisten jaettuun tietoisuuteen.
Vatikaani II:n uudet opit, joita siinä ei väitetysti ole, ynnä Johannes Paavali II:n kiertokirjeet, ovat täynnä tätä. Neokatekumenaalit ovat katolinen versio postmoderneista ryhmävillityksistä. Opus D. opettaa ihan mitä vain riippuen tilanteesta ja kysyjästä, mutta pohjimmiltaan heidän uskonsa ja oppinsa kohdistuu tähän maailmaan. Että pelastus on meissä tai pelastus olemme me. Vaarana on, että tavalliset maallikot ulottavat tämän harhaisen uskon ihmisyyteen koskemaan myös kirkkoa ja paavia. Joten on kaikkein loogisinta, jos tahdotaan mahdollisimman monen pelastuvan, että Jumala ottaa tämän erehtymisen mahdollisuuden pois mahdollisimman monelta.
Että jos uskoo, että katolisessa kirkossa ei ole mitään vialla, tai uskoo sen hämäyksen, että vika rajoittuu johonkin pederastisiin skandaaleihin tai erikoisia näkemyksiä epävirallisesti heittelevään paaviin, niin siinä vaiheessa on oikeasti mennyt lankaan, eikä voi syyttää kuin itseään.
Siksi katolisen uskon sisältöä ei kannata kysellä Pius XII:n (1939–1958) jälkeen tulleilta paaveilta, eikä valitettavasti edes kirkon uusimmasta, siis Johannes Paavali II:n katekismuksesta, ei Opus D.:ltä, ei Neokateilta ja kirkon omakin katekeesi on vähän niin ja näin. Se, että siellä tuodaan esiin kirkon kanta abortteihin, ja ehkäpä vielä ehkäisyyn, ei silti tarkoita, että siinä jotenkin tavoitettaisi katolisen uskon syvin olemus™. Kaikki hengellisen elämän sisällön kannalta välttämättömät asiat tuodaan siellä esille jonkinlaisina kulturaalisina artifakteina, joista pitäminen on vähän kuin harrastusluontoinen juttu.
Tai että on kaikenlaisia hartauksia, rukouksia ja pyhien elämään syventymisiä. Mutta ne on sitä varten, että jokainen voi niitä yhdistelemällä muodostaa jonkinlaisen henkilökohtaisen tyylinsä olla katolilainen. Ei sitä varten, että pyhitys olisi enää välttämätöntä pelastukseen, ja nämä olisivat Jumalan ja Kirkon antamia, korvaamattomia apuja siinä. Esimerkiksi monien kirkollisten toimijoiden suhde tridentiiniseen messuun on tällainen, että se sopii, kunhan se pysyy henkilökohtaisen mieltymyksen tasolla. Kaikkiin väitteisiin, että messun sisällöllä olisi jotain objektiivista merkitystä, laitetaan ehdoton ei.
Tähän siis liittyy se ekumeenisuus, mistä Huovisen näkökulma on peräisin. Se ei tapahdu siltä pohjalta, että me olemme katolilaisia ja muut ovat jotain muuta, ja sitten haetaan yhdistäviä tekijöitä. Vaan koko ekumeenisuuden lähtökohta on tuossa, mistä edellä kerron, että katolisella puolella ollaan vaihdettu fokus Jumalasta ihmiskuntaan. Siksi pyritään määrittelemään totuutta ihmiskunnan ehdoilla ja ihmiskunnasta lähtien. Joten jos joku ajattelee katolista kirkkoa jonkinlaisena maailmanlopun kirkkona tai antikristuksen kirkkona tai Ilmestyskirjan pedon uskontona, niin ymmärrän, mistä hän puhuu. Sellaista sattuu. Mutta jo kerrotuista syistä johtuen en näe siinä mitään katastrofaalista.
Lähetyshiippakunnan messutoiminta alkaa Kankaanpäässä 7.6. Paikkakunta on siinä mielessä mielenkiintoinen, että siellä on pitkään palvellut kirkkoherrana keväällä eläköitynyt Keijo Rainerma. Hänen aikanaan seurakunnassa ei ymmärtääkseni ole ollut naispappeja.
2 tykkäystä
T-O-D-E-L-L-A mielenkiintoista. Nythän Kpäässä on ollut jo jonkun aikaa tämä Niinisalon rukoushuoneyhdistys (tjsp.) jossa saarnaamisesta Kepakin sai ankarat nuhteet Kpään kirkkoneuvostolta. Sen toiminnan kun ei katsottu olevan Kpään seurakunnan toimintaa vaan sen kanssa “kilpailevaa” toimintaa. Nyt LHPK tulee (?) kolmantena toimijana samalle hiekkalaatikolle…
Kepan jäätyä eläkkeelle Kpää on jatkossa ihan tavallinen seurakunta siinä missä muutkin. Naispappeja on tällä erää yksi (Jämijärven kappalainen) mutta ilmapiiri on (afaik) muuttunut huomattavasti liberaalimpaan suuntaan.
Täytyypi käydä katsastamassa millainen meininki LHPK:lla tuolla Pohjoisessa Satakunnassa on.
1 tykkäys
Mikä taho tuota Niinisaloa pyörittää? Näin äkkiseltään luulisi, että kunnassa on tilausta apostolisen järjestyksen mukaisille jumalanpalvelusyhdistyksille ja Lhpk:n tapauksessa seurakunnalle.
Tiedän, että tätä oli ilmeisesti valmisteltu jo tovi ja korona vain sotki aloitusaikataulun, mutta hieman huvittaa, että samalla kun monin paikoin pohditaan milloin sitä uskaltaa jumalanpalvelukset aloittaa pistää LHPK heti pystyyn uuden seurakunnan! Olette te kovia.
Eikö ne palvelukset ala seurakunnissa ja järjestöissä ihan yleisesti?
Minusta kyllä rajoitukset saisivat olla edelleen tiukemmat. Kirkot avoinna on kaunis ajatus mutta entä jos riskiryhmään kuuluvia tulee niin että sairastuminen on yleistä? Tilat ovat usein sellaisia että aika mahdotonta on varmistaa etäisyyksiä ja estää aerosolien suhahtelua. …
1 tykkäys
Ymmärsin tuosta jutusta, että Kankaanpäässä alkaa messut kaksi kertaa kuukaudessa. Ei siinä seurakunnaksi järjestäytymisestä puhuttu mitään. Toki tämä varmasti tulevaisuudessa on mahdollista.
Itse asiassa vastaus löytyikin tämän foorumin arkistoista. Yocha on selvittänyt asiaa joulukuussa 2012.
Mutu-tuntumalta sanoisin että Niinisalon Kappeliyhdistys haluaa/halusi varautua nyt käsillä olevaan aikaan, jolloin K.Rainerma ei enää ole srk:n kirkkohra vaan seurakunnassa puhaltavat uudet tuulet.
1 tykkäys
Btw. kun asiaa ajattelee oikeen järjen kanssa, niin onhan tässä selkeähkö kuvio. Joitain vuosia sitten pastori Nieminen lähti (savustettiin?) nimenomaan Kankaanpään seurakunnasta Poriin LHPK:n Sakkeus-seurakunnan pastoriksi. Nyt Kpään seurakunnan vt. kirkkoherra on myös jättämässä pestinsä ja pikkulinnut ovat lauleskelleet että hakusessa olisi nyt mieluiten naispuolinen henkilö siihen vakanssiin. Jos näin myös tapahtuu, niin varmaan aika moni seurakuntalainen vetää johtopäätökset - elleivät ole sitä jo tehneet.
Aikamoinen muutos siis luvassa paikkakunnan seurakuntaelämässä, jos pikkulintusi ovat oikeassa ja skenaariot toteutuu. Toivottavasti ei kuitenkaan toteudu… koska toivottavaa olisi, että myös paikallisseurakunnassa säilyisi jokin tolkku.
Oli tullut tiedote tuosta Kankaanpään Lhpk toiminnan alkamisesta.
https://www.lhpk.fi/lahetyshiippakunnan-messut-alkavat-kankaanpaassa-7-6-2020/
Eiköhän tämä nähdä jouluun mennessä kuka ja millainen khra (tai rouva) siihen valitaan. Eniveis muutos on väistämätön, koska Kepan lailla virkateologisesti ajatteleva henkilö ei voi saada pappisvihkimystä ja jos on virkavuosia jo takana, niin ainakin virkaura on kaivettu poikki. Saanevat palvella nykyisissä pesteissään ehkä eläkeikään asti, mutta ei toivoakaan että nimitettäisiin enää mihinkään muualle. Yhteistyöhalukkuus ihan käytännön tasolla naispappien kanssa on ehdoton edellytys viran saannille. Ja mitä eritoten Kpään seurakuntaan tulee, niin ei siellä ole oltu lainkaan yksituumaisesti Kepan ja hänen teologisten linjaustensa takana. Prosenttiosuuksista en tiedä, mutta kyllähän Rainerma juniorin valinta LHPK:n rattaille siirtyneen Niemelän tilalle aiheutti jo runsaasti itkua ja hammasten kiristystä osassa seurakuntalaisia.
Anteeksi, mutta mikä, kuka Kepa?
1 tykkäys
Keijo Rainerma, Kankaanpään kirkkoherra emeritus.
3 tykkäystä
Se on oma keskustelunaiheensa se. Minä viittasin lähinnä siihen, että kun moni vakiintunut seurakunta ja jumalanpalvelusyhteisö miettii uskaltaako aloittaa vielä vai ei, niin kyllä se ihan huomiotaherättävää on, kun joku uskaltaa heti mahdollisuuden tullen aloittaa aivan uuden yhteisön. En tarkoita tätä moitteeksi, huomionarvoista lähinnä.
Juu se on sivuasia tässä ketjussa. Mutta olin kyllä siinä luulossa että nyt kesäkuun alussa rajoitusten höltyessä kaikki aloittavat jumalanpalvelusten viettämisen eikä sitä enää missään mietitä. Ainoastaan käytännön ratkaisuja toki pohditaan. Että siksi ei Lhpk tässä kohtaa olisi poikkeus olkoon seurakunta sitten uusi tai vanha.
Ortodoksit eivät pidä julkisia jumalanpalveluksia kuin ulkotiloissa kesä- heinäkuussa, kaikki Sleyn messuyhteisöt (esim Turku, jos oikein olen ymmärtänyt) eivät aloita vielä ja oma ev.lut. paikallisseurakuntani alkaa vasta juhannuksena. Nämä nyt esimerkinomaisesti.
1 tykkäys