Voi tietysti olla näin. Kyllä meilläkin jatkuvasti kehotetaan antamaan . Sen voi tietysti kokea painostuksena mutta itse koen niin että annan sen mitä annan.Meillä ehkä tilanne on kuitenkin sen verran parempi ettei pastorin menetys ole vaarana. Tosiasiahan on tietysti se että toiminta ei ilman kymmenyksiä pyöri.
Mutta ev. Lut. On pakko antaa se tietty prosentti vaikka olisit nälkärajalla. Ainakaan meidän lhpk seurakunnassa ei pakoteta antamaan mitään. Tietysti sitä toivotaan.
Tykkäys versus deum-alttarille. Tuo liturginen kukkavaasi on vähän huvittava. Se ei oikein korista esim. ristiä tai alttaria kokonaisuudessaan, vaan olla nököttää toisessa nurkassa vieden huomiota väreiltä, kynttilöiltä ja krusifiksilta. Kannukin on kummallinen, mutta ehkä kuva on eukaristisen rukouksen aikana otettu.
Vuoden 2016 aikana LHPK:n toiminta kutistui hieman sillä osa-alueella, että itse en, monista vakaista aikomuksista ja hyvistä suunnitelmista huolimatta, jaksanut käydä heidän messussaan. Parissa muussa paikassa tuli kyllä käytyä.
Lähetyshiippakunnan messuihin Meri-Lapissa on kokoonnuttu nyt vajaan vuoden verran. Tähän asti jumalanpalveluksia vietettiin tilassa, joka oli heti ensimmäisestä messusta lähtien liian pieni. Ketään ei ole toki pitänyt ulos jättää, mutta pyhäkoulun pitämisessä ja kirkkokahvien viettämisessä on ollut omat haasteensa. Jumalanpalveluksissa on käynyt keskimäärin 29 henkeä.
Onko tuo 29 kävijää tavanomainen joukko LHPK:n seurakunnissa. Ei ehkä aivan riitä pitkäjänteiseen toimintaan jos seurakunnalla on oma kappeli ja täysiaikainen työntekijä. Riippuu tietysti kolehtihaavin tuotosta ja tulotasosta.
Ei kai tuo kansankirkon puolellakaan mikään poikkeuksellisen pieni kävijämäärä ole? Omalta luterilaiselta ajaltani muistan, ettei Ruskon kirkossa sunnuntaiaamuna ollut aina noinkaan monta ihmistä.
Tuossa on nimenomaan talouden kannalta se “pieni” ero, että LHPK:ssa ne 29 kävijää ovat luultavasti 80-100 % tilan ja pastorin rahoittajistakin, kun taas kansankirkossa se 29 kirkossa kävijää on ehkä 1-2 % seurakunnan rahoittajista.
Vaihtelee. Omassa seurakunnassani on 80 ihan normaali luku, Sodankylän srk:ssa taitaa olla alle 10.Meri-Lapin seurakunnassa ei ole kokoaikaista työntekijää. Vaan joka toinen vko messut, toinen pastoreista palvelee muuallakin ja toinen vapaaehtoinen (?) korjatkaa jos olen väärässä. Eli ei taida hirveästi muita kuluja olla kuin tilavuokra ja messutarvikkeet
Taloutensa vakiinnuttamiseksi LHPK voisi ryhtyä houkuttelemaan heillekin tuollaisia “nukkuvia” jäseniä, jotka pelkästään maksavat mutta eivät muuten osallistu, mieluummin joku 99% prosenttia kaikista jäsenistä. idea
Vuosikatsaushan sen kertoo: alle 40 kävijäkeskiarvon seurakuntia on yhteensä 18: http://www.lhpk.fi/katsaus-vuoteen-2016/ 40-60 on 8:ssa seurakunnassa, Oulussa, Kouvolassa ja Hämeenlinnassa ollaan haarukassa 61-82 ja Helsingissä, Porissa ja Seinäjoella haarukassa 98-109 (kävijäkeskiarvossa Pori on itse asiassa ykkönen, mutta toisaalta viime vuosina on perustettu omat seurakunnat sekä Espooseen, Vantaalle että Lohjalle,jotka ovat selvästi vähentäneet tuota Helsingin seurakunnan kävijämäärää).
Tuo kävijäkeskiarvohan ei muuten kerro sitä, kuinka paljon toimintaan osallistuu väkeä. Osa voi olla pitkänmatkalaisia ja päästä mukaan harvemmin. Ehkä muuten siksi toiminta siirretään nyt Keminmaalle. Se ei ole kaupunki kuten Kemi, mutta siellähän oli ilmeisesti ollut pienet tilat. Keminmaalla ilmeisesti oli kuitenkin merkittävin ydinjoukko kävijöitä, ja sinne on helppo ajaa sekä Kemistä että Torniosta, jossa aiemmin Juha Muukkonen piti satunnaisesti omia messujaan. Sleyllähän esimerkiksi Karkun messuihin tiedän osallistuvan erään pariskunnan Pirkkalasta, eli ihan Tampereen vierestä. Paradoksaalisesti Pirkkalasta voi kuitenkin olla paljon helpompi ajaa messuun Karkkuun kuin Tampereen keskustaan.
Ja vielä noista keskiarvoista: esim. messuissa kävijäkeskiarvo on 50, mutta jäsenmäärä 85: http://www.lhpk.fi/hiippakunta/tilastot/ . Kaikki eivät siis aina ilmeisesti pääse mukaan, mutta oletettavasti pääosa jäsenistä tukee seurakuntaansa silloinkin, kun eivät messuun pääse. Eli on ainakin osalla seurakunnista isompi rahoittajapotentiaali kuin kävijäkeskiarvo. Toisaalta osan jäsenmäärä on pienempi kuin kävijämäärä. Tuo Meri-Lappihan ei ole järjestäytynyt vielä seurakunnaksi. (Noissa jäsenmäärien ja kävijämäärien heittelyissä on kyllä joitain tosi jänniä eroja. Ainakin Kouvolan osalta selittynee ehkä osin sillä, että Kotkassa on jumalanpalvelustoimintaa, joka ei ole järjestäytynyt seurakunnaksi, mutta varmaan osa sikäläisistä on jäseninä Kouvolassa.)
Sivustaseuraajana olen itse havainnut, että ainakin Turun suomenkielinen seurakunta sekä Loimaan seurakunta ovat eläneet jonkinlaisia kasvun aikoja.
Lienee kuitenkin sanomattakin selvää, että näiden ero on huomattavasti pienempi kuin evl.fi:ssä, ja myös pienempi kuin ainakin joissain vapaiden suuntien seurakunnissa. Esimerkiksi Tampereen vapaaseurakunta on lapsijäsenineen lähemmäs tuhannen hengen kokonaisuus, mutta kirkkoon ei kerrallaan mahdu heistä puoliakaan, ei lähellekään - ja harvoin siellä varsinaisesti täyttä on. Luultavasti LHPK:n kävijämäärän ja rahoittajamäärän ero on jopa ihan pienimpiä Suomen uskontokunnista. LHPK-laiset käyvät varmaan poikkeuksellisen ahkerasti sunnuntaisin kirkossa, koska yhteisön oppi korostaa sunnuntaimessun merkitystä.
Meillä katolisessa kirkossa taitaa olla tyypillistä, että rahaa tuovat vain messussa kävijät. Vaikea ainakin minun uskoa, että passiivisemmat vaivautuisivat omatoimisesti maksamaan kirkolle… Messussa kerätään kolehti.