Lähetyshiippakunnan kuulumisia

Ajankohtaista
527

On.

[details=Yhteenveto]Lähetyshiippakunnan Soramieheltä rajua puhetta piispoista – “Pakanallinen käsitys avioliitosta”

07.04.2017 16:13 - Meri Toivanen | Teologia
Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies
Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies lausuu tuoreessa kirjoituksessaan kovia arvioita Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista. Kirjoitus ilmestyi Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan julkaisussa Vuosikirja 2016.

Soramies viittaa kirkon avioliittokäsitykseen ja piispojen sitä koskevaan, viime elokuussa julkaistuun selontekoon. Soramiehen mukaan monet ehtivät iloita siitä, että piispainkokous päätyi pitämään kiinni nykyisestä vihkikaavasta.

“Iloon ei ole valitettavasti syytä. Uusi, pakanallinen käsitys avioliitosta peitettiin kauniitten sanojen ja muodollisuuksien taakse”, Soramies kirjoittaa.

Hänen mukaansa piispojen selonteko merkitsee, että kirkossa pidetään pätevinä kaikkia uuden avioliittolain sallimia avioliittomuotoja. Toisaalta selonteon “mielettömyys” käy hänen mukaansa ilmi siitä, että papit saavat sen mukaan itse olla “minkälaisessa liitossa tahansa” mutta voivat silti vihkiä vain yhden miehen ja yhden naisen.

Soramiehen mukaan maailmassa on vain harvoja niin yksiselitteisiä asioita kuin se, että on olemassa miehiä ja naisia.

“Suomen eduskunnan päätös ns. tasa-arvoisesta avioliitosta on heijastusta aikamme ylimielisyydestä: olemme muka löytäneet fiksuudessamme jotain parempaa kuin ihmiskunnan vakavimmin otettava käytäntö ja vakaumus ovat olleet.”

“Kuudes käsky on menettänyt Suomen kirkossa merkityksensä”

Soramies kirjoittaa, että kirkon avioliitto-opetuksen kaksi kulmakiveä ovat avioliiton asetussanat ja kuudes käsky. Hänen mukaansa kirkolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin pitää kiinni Jumalan sanan ja luonnollisen, yleismaailmallisen käsityksen mukaisesta avioliitosta. Soramiehen mukaan kirkon kuuluu opettaa sen pyhyyttä ja varoittaa Jumalan rangaistuksesta kaikkia avioliiton rikkojia.

“Kun nyt piispat luopuvat Jumalan käskystä tässäkin asiassa, he eivät päätöksellään enää edusta kristinuskoa, vaan pakanuutta.”

Soramiehen mielestä piispat tekivät virheen jo ottaessaan asian käsiteltäväkseen, “aivan kuin kristillinen avioliittokäsitys olisi heidän uudelleen harkittavissaan”.

Lähetyshiippakunnan piispa kirjoittaa, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat pettäneet paimenvirkansa ja ajan henkeä seuratessaan hylänneet jumalanpelon. Soramiehen mukaan he johtavat laumaansa tietoisesti harhaan.

“Kuudes käsky on menettänyt Suomen kirkossa merkityksensä.”[/details]

1 tykkäys
528

Evl.fin piispojen käsitys on väärä, niinkuin tietysti luterilaisten monet muutkin käsitykset, mutta… pakanallinen? Mistä tämä attribuutti tähän revitään? Onko tämä sellainen operaatio keksitään homoliitoista ja evl.fistä jotain mahdollisimman raflaavaa sanottavaa?

3 tykkäystä
529

Minusta olisi aika outoa, jos kirkko ohjeistaisi, että muut kuin miehen ja naisen muodostamat, elinikäisiksi, eksklusiivisiksi ja elämälle avoimeksi tarkoitetut liitot olisivat juridisesti epäpäteviä. Siinä joku kirkon uskollinen poika alkaa sitten tuomioistuimissa korjaamaan hakemuksista, että “eihän nämä naimisissa ole”, kun huomaa, että nyt joku ehdoista on täyttymättä…

Avioliiton asetussanat, mitkähän nämä ovat? Ja mikähän tämä kuudennen käskyn hehkuttaminen on, kun se ei koske uuden liiton pakanoita? (Tämä jälkimmäinen on nyt vähän trollin omainen, mutta olkoon.)

530

Mää oon kyllä ymmärtänyt / mulle on opetettu niin, että VT:n laeista nimenomaan kymmenen käskyn laki on sellainen, joka koskee myös pakanoita. Rituaalilaki ja yhteiskunnallinen laki ei. Olenko nyt ymmärtänyt ihan väärin?

1 tykkäys
531

Kymmentä käskyä kristityt ovat varmasti aina pitäneet hyvinä ja tärkeinä tiivistelminä Jumalan tahdosta meitä kohtaan, mutta ei minustavoi sanoa, että ne lakina koskisivat meitä. Uudessa testamentissa on määritelty pari asiaa, jotka koskevat, haureuden ja veren syönnin kielto. Mutta kymmeneen käskyyn liittyy tiettyjä lupauksia, ja minusta jos näihin turvaa, pitäisi ottaa myös ne lain mukana tulevat kirouksetkin.

En siis tosiaan tarkoita, etteikö kymmeneen käskyyn pitäisi suhtautua vakavasti, koska eihän kristityn kuulu Jumalan tahtoa vastaan toimia. Mutta on se silti osa lakia, jota emme kykene noudattamaan, ja jonka varassa emme voi elää.

1 tykkäys
532

Olet. Dekalogi on vanhan liiton keskeinen merkki. Me enne noudata sitä siksi, että se on Vanhassa testamentissa, vaan koska sitä pidetään hyvänä yhteenvetona luonnollisesta moraalilaista.

1 tykkäys
533

…joka taas on Jumalasta ja jonka “hyvän yhteenvedon” Jumala on kirjoituttanut Vanhaan testamenttiin omasta sanelustaan. Eli pakanoidenkin kuuluu noudattaa sitä Jumalan suorana käskynä, mutta ei lakina siinä mielessä kuin usein puhumme Mooseksen laista. Ero on toisaalta merkittävä, toisaalta olematon.

2 tykkäystä
534

Täällä on ollut jo aiemmin juttua Seinäjoen seurakunnan jakautumisesta väkimäärän vuoksi. Nyt puolestaan Kuopiossa on siirrytty isompiin tiloihin samoista syistä: http://www.lhpk.fi/pyhan-pietarin-luterilainen-seurakunta-kuopiossa-vaihtoi-pelastusarmeijan-tiloihin/ Kiinnostaisi tietää, kuinka nopeaa tuo kasvu on ollut, sillä viime vuoden tilastot eivät puhu sadasta vakikävijästä, Toisaalta vaihtelu voi olla suurta varsinkin tuollaisessa yliopistokaupungin seurakunnassa.

Toisaalta tästä näkee, että kasvua on liikkeellä, mutta toisaalta myös tietynlainen varovaisuus laajenemisstrategiassa. Seinäjoella yksi pastori pyörittää kahta messua, ja Kuopiossa nyt tosiaan siirryttiin isompiin tiloihin. Seurakuntia on jossain vaiheessa perustettu paljon ympäri Suomea aika pienillekin joukoille, ja edelleenkään seurakuntien ei haluta kasvavan turhan isoiksi, mutta jotenkin näyttää että taloudellisetkin realiteetit vaativat sitä, ettei seurakuntia sovi liiankaan hanakasti pilkkoa pieniksi. Ensin pitäisi kasvaa riittävän vahvaksi. Hauska yksityiskohta muuten, että tuohon linkatussa jutussa Väätäinen pitää seurakunnan koon rajana 200 henkeä, hän näet itse on aiemmin ilmaissut rajan olevan 150: http://www.lhpk.fi/wp-content/uploads/2014/10/vuosikirja_13.pdf#page=63 No sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee, ja muutenkin taitaa olla tuo kokomääritelmä enemmän suurinpiirtein kuin eksakti mitta.

1 tykkäys
535

Oli raja sitten 150 tai 200, niin on mielenkiintoinen kysymys, mistä se tulee? Ei Raamatusta, Tunnustuskirjoista tai kirkon traditiosta. Eikä mulle tule äkkiseltään mieleen mitään muuta kirkkokuntaa tai liikettä, joka haluaisi tarkoituksellisesti pitää seurakuntakoon noin pienenä. (Osassa se toki on pieni ihan ilman erityistä yrittämistäkin, jolloin asiaa ei olla välttämättä mietittykään.) Onko tämä siis Lähetyshiippakunnan ihan oma juttu? Lienee heikäläisillekin kuitenkin selvää, että monissa tilanteissa ja olosuhteissa ei kertakaikkiaan ole mahdollista olla tuollaista määrää pappeja suhteessa seurakuntalaisten määrään. Jos kaikki evlutkirkon jäsenet alkaisivat käydä säännöllisesti kirkossa, ei millään voisi olla max 200 hengen yhteisöjä!

1 tykkäys
536

No tässä mielesssä pidän kyllä LHPK:n kantaa järkevävä. Tällöin seurakunta on aidosti pastorin kaitsennassa, eikä ole vain jonakin kasvottomana yleisönä jumalanpalveluksissa.

7 tykkäystä
537

Jos jutun ajattelee käytännön toimintaa ohjaavana linjauksena, joka lähtee Lhpk:n toimintatavasta ja jota, kuten näkyy, voidaan harkita uudelleenkin, määrässä ei ole mitään erityistä ihmettelemistä. Jos taas ajattelee, että kyseessä on jokin alati muuttumaton ja universaali Pyhä Periaatepäätös, jonka on noustava opista ja tunnustuksesta ja jonka kritisoija asettuu Pyhää Henkeä vastaan, niin ei ihme jos ihmetyttää

1 tykkäys
538

@Anskutin

Juu, tällöin ollaan metsässä.

2 tykkäystä
539

Paimen tuntee laumansa kun se on kohtuullisen kokoinen.

2 tykkäystä
540

Hutteriittien yhteisö jaukautuu aina kahtia, kun se on kasvanut riittävän suureksi. Puolet muuttaa muualle ja perustaa uuden yhteisön.

541

Hutteriittien? Keitä he olivat?:thinking:

542

Ovat: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hutteriitit Anabaptisteista polveutuva ryhmä, kuten amishit ja mennoniitat.

1 tykkäys
543

Joskus parikymmentä vuotta sitten luin suomalaisten vapaiden suuntien parissa tehdyn perusteellisen tutkimuksen, jossa tutkittiin seurakuntia ja niiden jäseniä. Yksi alue oli seurakuntakoko. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että 200 oli ihanne. Sitä pienemmissä toiminnassa oli ongelmia, ja sitä suuremmissa ihmiset kokivat, että eivät tunteneet toisiaan, ja toiminta tuntui kolkolta. Olen tähän lukuun törmännyt sen jälkeenkin.

3 tykkäystä
544

200 hengen koko on pastorin palkkausta ajatellen ihanteellinen. Jos oletetaan, että 200 hengestä jokainen käy messussa kaksi kertaa kuussa, ja että he maksavat kolehtiin keskimäärin 10 euroa per kerta, he maksavat 20 euroa seurakunnalle kuukaudessa. Se on 4000 euroa. Sillä saa palkattua pastorin ja mahdollisesti vielä vuokratkin jumalanpalvelustilasta, mutta kaikki isommat projektit vaativat lisäsatsausta.

1 tykkäys
545

LHPK:n kannalta kysymys on puhtaasti käytännöllinen, eikä siihen sisälly teologisia tai uskonopillisia kysmyksiä.
Tuo 150-200 henkilöä on se maksimi, minkä yksi pastori kykenee hoitamaan. Siksi esim. puolustusvoimissakin kouluttavat perusyksiköt/komppaniat ovat yleensä 120- 190 henkilön kokoisia. Sodassa miehet yleensä tunsivat vielä samassa komppaniassa olevat, joiden kanssa he myös kokivat yhteyttä. Sitä suurempi joukko tai muut yksiköt koettiin jo vieraaksi. Jossain olen lukenut, että n. 200 oppilaan koulut (8-12 luokkaa) olisivat oppilaille, koulun yhteishengen ja oppimisilmapiirin luomiselle kaikkein parhaimmat.
Kun väkimäärää lisätään, käy juuri niin kuin joku tässä ketjussa jo totesi, että pastori ei enää tunne laumaa ja ihmiset eivät koe seurakuntaa “kodiksi”. Tämä on sekä Helsingin että Seinäjoen seurakuntien jakautmisen/uudelleenjärjestelyn taustalla.

2 tykkäystä
546

Minäkin olen kuullut tästä 200-maksimista aiemmin, mutta muistelin sen liittyneen siihen, että siellä missä seurakunnat kasvavat nopeasti eli esim. Etiopian Mekane Yesus -kirkossa tms., tuo on todettu sopivaksi.
Voi olla tietenkin että sinne on puolestaan siirtynyt muualta tuo mainittu tutkimus ja/tai käytäntö.