On tuo 2. kappale melkoisen julistavaa. Saman asian voi muotoilla eri tavalla, mutta tuollaisena se ei mielestäni istu siihen keskustelutapaan, jota foorumin säännöt pyrkivät edistämään.
Keskustelu ko. aiheesta jatkossa tänne:
1 tykkäys
Haluan itsekin olla rakentamassa Lähetyshiippakuntaa, jotta Suomessa säilyisi Pyhän Raamatun todesta ottava luterilainen kirkko, jossa pelastus tulee yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden. Tätä oppia ei valitettavasti ole muualla tarjolla.
Miten tämän voisi ymmärtää, kuin että oikeaa oppia ei ole muualla. Kun keran kirjoitat, ettei sitä muualla ole? Minä en voi ymmärtää sanoja “Tätä oppia ei valitettavasti ole muualla tarjolla” kuin että sitä ei ole mielestäsi muualla tarjolla.
No ei se kyllä ole erityisen julistavaa. Se voi olla kärkevää. Mutta ei sallitun yli. Kun vertaa.
3 tykkäystä
En tunnista kuvauksista 70-80-lukujen kansankirkkoa tai niitä paikallisseurakuntia, joissa noina aikoina olin tai liikuin. Sen sijaan tunnistan tuosta sen aikaisen Kansanlähetyksen.
2 tykkäystä
LHPK:n vuosikirja 2016 on julkaistu netissä.
Siinä on mielenkiintoisia artikkeleita:
2 tykkäystä
Äsh… vitsi vanheni käsiin…
Lainaan itseäni, “haluan itsekin olla rakentamassa… …jotta säilyisi”. Eli katson tässä eteenpäin. Näen siis kehityksen olevan sellaista, että oikea luterilainen oppi on ev.lut kirkossa nyt ahtaalla ja vaarassa kadota kokonaan. Tuon viimeisen lauseen olisin voinut muotoilla paremmin. Tarkoitus siis ilmaista se, että luterilaisten kruununjalokiveä, oppia syntisen vanhurskauttamisesta, ei ole muissa kirkkokunnissa puhtaana tarjolla. Toki siis säilyy se kaikkialla missä Raamattu ja tunnustus otetaan vakavasti.
Uskon kuitenkin, että kerran taivaassa Jumalan edessä riemuitsevia on kaikista kristillisistä kirkkokunnista.
1 tykkäys
Tuota - voisiko tänne perustaa keskusteluketjun/keskusteluketjuaja vähän tyylin 90-luvun internetin:
Esim. silloin siellä oli sfnet.atk.sodat tms. missä sai kilvan kehua/haukkua eri käyttöjärjestelmiä (ei, en osallistunut keskusteluun, mutta sitä “mättöä” oli hilpeä seurata).
Sitä vaan, että minusta tämä keskustelu ei ehkä enää vastaa tuota “Lähetyshiippakunnan kuulumisia” otsaketta - ainakin jos yrittää löytyy linkkejä uutisiin yms.
Huom. Minulla ei ole sitä vastaan, että näitä erilaisia luterilaisia traditioita/ryhmittymiä/herätysliikkeittä arvioidaan kaikessa rauhassa - sivistyneesti, jos mahdollista, mutta olisi sellainen kaino toive, että se “kriittinen” keskustelu olisi jonkin muun otsakkeen alla.
Nimim. “Uskonnon uhrien tukihenkilönäkin toiminut”
Kriittinen keskustelu - alue on sulle keskustelulle, joka ei sovi foorumin suojeluperiaatteisiin. Mikään kirkko tai ryhmä ei saa foorumilla keskustelusta (katumuksen kritiikistä) vapaata mainostusketjua. Tässä ketjussa on tarkoitus puhua ja keskustella LHPK:n ajankohtaisista asioista.
1 tykkäys
OK. En ehkä miettinyt avaustani loppuun saakka. Joo, ideani ei todellakaan ole tehdä tästä mainosketjua. Alkoi vain puuduttaa keskustelun junnaaminen - sinänsä tärkeistä aiheista.
No, keskustelu jatkuu.
t. Veteraani
1 tykkäys
Tämä muuten on ihan mielenkiintoinen juttu. Osin siksi, että tiedotteessa selkeästi ilmaistaan, ettei kyseessä ole vain seurakunnan vaihtoehtoinen messu, vaan tuosta aletaan rakentaa uutta seurakuntaa Seinäjoelle. Osoittaa melkoista omistautuneisuutta seurakuntalaisilta, että osa on valmis sitoutumaan uuteen kellonaikaan ollakseen perustamassa seurakuntaa.
Toisaalta, Seinäjokihan on nykyisellään LHPK:n kolmanneksi suurin seurakunta kävijämäärältään, Pori ja Helsinki ovat suurempia. Pääkaupunkiseutu on selvä keskuspaikka kun siellä on Helsingin lisäksi Espoon ja Vantaan seurakunnat (yhteenlaskettu kävijämäärä 291), mutta Seinäjoen seudusta voi tuon myötä tulla toiseksi merkittävin alue, mikäli seurakunnat lähtevät kasvuun. Seinäjoellahan nykyinen kävijäkeskiarvo on 98, Porissa 109. Ilmeisesti Seinäjoen lähellä ei ole ollut mitään sellaista paikkakuntaa, josta olisi tullut riittävän suuri määrä väkeä seurakunnan perustamiseksi sinne? http://www.lhpk.fi/hiippakunta/tilastot/
Itse arvostan tuossa sitä näkökulmaa, että seurakunta jaetaan jotta uusia mahtuu mukaan. Onhan tuo riski, homma pyörii varmasti hyvin nykyisellään. Mutta seurakunnalle ei saakaan riittää se, että homma toimii, vaan sen pitää olla kutsumassa ja tavoittamassa yhä uusia ihmisiä, eikä se onnistu jos ne uudet eivät edes mahdu sisälle eikä heitä edes huomata.
2 tykkäystä
Tarkoitus siis ilmaista se, että luterilaisten kruununjalokiveä, oppia syntisen vanhurskauttamisesta, ei ole muissa kirkkokunnissa puhtaana tarjolla.
Tiedän kyllä, että me ollaan pieni kirkkokunta, mutta come on! Eikä me olla edes ainoa, esimerkiksi SLT:ssa on puhdas vanhurskauttamisoppi. Uskaltaisinpa sanoa, että nykyään Seurakuntaliitossakin. Varmaan myös Nastolan vapaa evlut seurakunnassa, jos se on vielä olemassa. Risoo tämä puhe siitä, että te olisitte luterilaisuuden tulevaisuus Suomessa. Joo, olette kyllä suurin tunn. lut. liike, mutta tuo on nyt juuri sitä kuuluisaa kunnian teologiaa.
1 tykkäys
Miknius anteeksi, olisi pitänyt kirjoittaa täsmällisemmin… Lasken toki teidän kirkkonne luterilaisuuden säilyttäväksi kirkoksi. Kirjoitin… “Tarkoitus siis ilmaista se, että luterilaisten kruununjalokiveä, oppia syntisen vanhurskauttamisesta, ei ole muissa kirkkokunnissa puhtaana tarjolla. Toki siis säilyy se kaikkialla missä Raamattu ja tunnustus otetaan vakavasti.” Muilla kirkkokunnilla tarkoitin muita kuin luterilaisia…
1 tykkäys
Komps! Lähtee Isästä, ei Isästä ja Pojasta!
Apt. 16: 6 Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa.
7 Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä.
Eikös näissä molemmissa jakeissa matkalaisia estänyt Pyhä Henki? Nyt Luukas jakeessa 7 kuitenkin kirjoittaa Jeesuksen Hengestä. En ymmärrä miten tätä voi muuten ymmärtää, kuin niin, että Jeesuksen Henki on sama kuin Pyhä Henki. Jeesuksen Henki lähtee tietenkin Jeesuksesta.
LHPK:n dekaani Juhana Pohjola kirjoittaa Pyhäkön lamppu lehdessä 2/2014 “Lähetyshiippakunta ja Herätysliikkeet” hyvin. Tässä on mielestäni hyvä pohja keksinäiselle ymmärrykselle ja yhteistyölle.
Voisiko Lähetyshiippakunta tehdä enemmän yhteistyötä herätysliikkeiden kanssa? Hyvän kysymyksen kuulen usein. Läheiset yhteydet olisivat luonnollisia. Piispamme ovat palvelleet Kansanlä-hetyksessä, useat pappimme Opiskelija- ja koululaislähetyksessä ja monen vastuunkantajan taustalta löytyy evankelisuus, rukoilevaisuus tai lestadiolaisuus. Samaa hengellistä maapohjaa on siis olemassa. Sama huoli Suomen ev.lut. kirkon tilasta on monen kanssa yhteinen. Sama näky uskon yhteyden syntymisestä Kristukseen motivoi työtä. Miksi sitten yhteistyötä on niin vähän järjestöjen kanssa? Vastaus koskee ainakin kolmea eri kysymystä.
Erilainen työnäky. Monet herätysliikkeet ovat tarjonneet ihmisille paikallisseurakunnan rinnalla uskon yhteyden ja hyvää opetusta sekä sisä- ja ulkolähetyksen kanavan. Vaikka liikkeet ovat syntyneetkin jännitteessä valtiokirkkoon, niiden toimintamalli on edellyttänyt sitä. Valtio ja kirkko tarjoavat hengelliset raiteet, matkustuspalvelut ja junaletkan, josta voi valita oman liikkeen vaunun. Sakramentit, virka ja jumalanpalvelus kuuluvat kirkolle, mutta julistus, veisuu ja sielunhoito omiin seuroihin ja piireihin. Tämä historiallinen perusasetelma kuitenkin nykyään horjuu. Yhteiskunta on moniarvoinen, kirkko teologisesti rapautunut ja liikkuva yksilö valintatietoinen.
Lähetyshiippakunnan synty ilmentää muuttunutta toimintaympäristöä. Näkymme on rakentaa seurakuntia. Tarjoamme vaihtoehdon paikallisseurakunnille. Järjestöissäkin pohditaan miten päivittää oma työnäky, kun perinteinen yhdistysmalli ei enää vastaa tämän hetken tarpeita. Kaikista ev.lut. kirkon seurakunnista ei tee mieli hakea palveluja ja ihmiset usein halu-avat yhdestä osoitteesta opetuksen, sakramentit ja yhteisön. Järjestöissä kysellään, ohjatako ihmisiä paikallis-seurakuntiin vai rakentaako omia messuyhteisöjä?
Teologiset erot. Jokaisessa maamme herätysliikkeessä on sellaista syvää ja koeteltua hengellistä perintöä, jonka soisin rikastuttavan myös Lähetyshiippakuntaa. Kaikki teologisetkaan näkemyserot eivät ole erottavia. Lähetyshiippakunnan kannalta keskeistä yhteyttä haettaessa on, että armon evankeliumin saarna on kirkas ja ristin lahjoja ei eroteta sakramenteista ja jumalanpalveluksesta. Monessa liikkeessä hyvästäkin teologiasta huolimatta on toiminnan kautta opetettu, että jumalanpalvelus ei ole hengellisen elämän keskus. Tämä on johtanut siihen kummallisuuteen, että kysyttäessä ihmisen hengellistä kotia, harva sanoo sen olevan oma seurakuntansa. Se on ymmärrettävää, koska kaikki eivät ole tulleet ruokituksi omassa seurakunnassaan. Jeesus on kuitenkin tarkoittanut, että ensisijaisesti elämme sanan ja sakramen-tin äärellä kokoontuvan seurakunnan yhteydessä.
Suhde Suomen. ev.lut. kirkkoon.Herätysliikkeiden toiminta on ollut sidottu valtiokirkon rakenteisiin. Syntynet siteet seurakuntiin ja kristit-tyihin eri puolilla ovat lujat. Vastuu ystävistä, nuorisotyöstä, lähetyksestä ja ykseydestä painavat. Näin kirkko-kriittisyydestä huolimatta toimitaan piispojen ja kirkkojärjestyksen ehdoin. Kirkon tarjoama asema, toimintamah-dollisuudet, tilat ja tuki ovat olleet pitkään läsnä järjestöjen toimintasuunnitelmaa ja budjettia laadittaessa.
Mitä näkyvä ja toiminnallinen yhteistyö Lähetyshiippakunnan kanssa merkitsisi? Vaikka teologiasta yhteispohjaa ja ystävyyttä löytyisikin, niin yhdessä kulkeminen on vaikeaa. Hyväksyvät-kö liikkeet Lähetyshiippakunnan papit tilaisuuksiinsa? Voivatko järjestöt järjestää messuja kanssamme ilman kirkkoherran lupaa ei-sakraalissa tilassa? Rakentavatko ne järjestäytyneitä seurakuntia? Kyllä-vastaus taitaisi suistaa ne nykyisiltä raiteiltaan. Lähetyshiippakunta ei ole yksi Turun arkkipiispan ohjaaman junan vaunu toisten joukossa vaan se kulkee samalla ratapihalla, mutta rinnakkaisraiteella. Tilanteet voivat muuttua. Vaunuja voi irrota ja raiteet yhdistyä.
Tärkeätä tässä hetkessä on, että ynseyden sijasta voisimme toteuttaa YYY-ohjelmaa. Ymmärrystä toisen lähtökohdista ja tavoitteista voi lisätä monitasoisella kanssakäymisellä. Yhteistyötä voi tehdä siellä, missä se on mahdollista. Yksituumaisuutta voi etsiä teologisella keskustelulla ja rukouksella. Ohjelmaa voivat toteuttaa niin seurakuntalaiset kuin työntekijätkin. Tällöin voisi toteutua myös Herran armosta se, että yhdessä kulkeminen tulee kerran vielä näkyvämmäksi
2 tykkäystä
Dekaani Juhana Pohjola kirjoittaa ekumeniasta:
Lähetyshiippakunnassa liitymme siihen luterilaiseen opetukseen, jossa
halutaan välttää kaksi ojaa. 1) Unionismi, jossa suhteellistetaan
rakkauden ja yhteyden nimessä Raamatun totuudet ja annetaan kuva
yhteydestä, joka ei kuitenkaan ole todellinen. 2) Sekterismi eli
lahkolaisuus, jossa katsotaan totuuden ja pelastuksen löytyvän vain
omasta piiristä eikä haluta etsiä yhteyttä toisiin kristittyihin
.
Lähetyshiippakunnassa olemme avoimia keskustelemaan opillisista ja
käytännöllisistä asioista eri tunnustuskuntien edustajien kanssa. Teemme
mielellämme yhteistyötä ”ulkoisissa” asioissa eri tunnustuskuntien
kanssa, kuten vaikka ihmiselämän arvon puolustamisen ja kristillisen
avioliiton kohdalla. Näemme, että yhteiskunnassa, joka käy yhä
vihamielisemmäksi kristillisiä arvoja kohtaan, tarvitaan entistä enemmän
yhteydenpitoa ja yhteistyötä kirkkojen välillä
1 tykkäys
Aika hyvä teksti. Tuli sen rinnalle mieleen tämä kirjoitus;
Paradoksaalisesti näyttää tällä hetkellä siltä, että ehtoollisyhteyttä ajavat innokkaimmin ne luterilaiset, joilla on vähemmän yhteistä katolisen uskon – ja todellisuuden – kanssa. Sen sijaan ne, jotka ottavat sekä viran että ehtoollisen tosissaan (eli joiden käsitys on lähempänä katolista ja ortodoksista), ottavat myös ehtoollisyhteyden haasteet vakavammin. Onkin ehkä syytä tarkemmin pohtia sitä, millä tavoilla (ja tavoitteilla) sekä keiden kanssa ekumeenisia keskusteluja käydään.
1 tykkäys
Kotimaa24on uutisoint LHPK:n vuosikirjassa(http://www.lhpk.fi/wp-content/uploads/2017/03/vuosikirja_2016_nettiin.pdf#page=67) olevaa piispa Soramiehen kirjoitusta.
Onko jollain tietoa mitä uustisessa sanotaan?
"Lähetyshiippakunnan Soramieheltä rajua puhetta piispoista – “Pakanallinen käsitys avioliitosta”
Teologia - Meri Toivanen 07.04.2017
Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies kirjoittaa hiippakuntansa vuosikirjassa, että evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat hylänneet jumalanpelon ja johtavat laumaansa tietoisesti harhaan."
1 tykkäys