Tuossa tosin sanottiin, ettei kaikkia kannata kutsua heti messuun, mutta toiset taas voi kutsua heti sinne. On varmaan aika tilannekohtaista. Messussa on joskus hankalaa ainakin ei-uskovan kutsumisessa se, että kun kirkkovuosi elää omaa elämäänsä, ei ainakaan joka sunnuntai ole hyvä kutsumiselle, kun aihe voi olla hyvinkin spesifi. Riippunee paljon raamiksen luonteesta, onko sinne luontevaa kutsua, joskus se voi toimia matalan kynnyksen paikkana ihmisiin tutustumisessa.
Itse näen ihan positiivisena, että Lähetyshiippakunnassa on oivallettu ettei pelkkä messuun kutsuminen toimi ainakaan kaikissa tapauksissa.
Messu tosin on tarkoitettu nimenomaan seurakunnalle eli kirkolle. Ennen vanhaan katekumeenitkaan eivät saaneet olla paikalla kun sakramenttia vietettiin. Jos ihminen ei tiedä yhtään mikä on ehtoollisen sakramentti, niin ihmisen harkintakyky ei koske tätä objektia: eihän painissakaan aloittelijalla ole harkintakykyä, vaan monet tekevät luonnostaan eräitä asioita juuri päinvastoin kuin pitäisi. Sanaosio sen sijaan sopii kaikille.
Katoliseen kirkkoon ei voi liittyä ilman kastetta. Toisaalta kastetta ei aikuinen saa ilman noin vuoden kestävää kasteopetusta. Olisiko tuossa käynyt niin, että tuo mies oli kesken opetuksen päättänyt ryhtyä anglikaaniksi?
Jutusta saa sen käsityksen, että Muhis olisi ollut jo pappiskoulutuksessa:
Kerroin Somalian piispalle, edesmenneelle
Salvatore Colombolle, että
haluan palvella Herraa hänen kirkossaan.
Pian aloitin pappiskoulutuskurssin.
Mutta myöhemmin minulle selvisi,
etteivät katoliset papit voi avioitua.
Mitä ihmettä voi tarkoittaa “pappiskoulutuskurssi”? Miten kastamaton pakana voi sellaiseen edes osallistua? Miten moisen “kurssin” voi edes aloittaa pappisselibaatista tietämättömänä?
Koko juttu vaikuttaa niin omituiselta, että joku joko valehtelee tai sitten jutun kirjoittajat tai kääntäjät ovat ymmärtäneet jotain perusteellisesti väärin.
No joo, aihe voi olla spesifi. Mutta mun näkemys on silti se, että jokaisessa saarnassa tulisi käsitellä kristinuskon kokonaisuutta ja ydintä siten, että se puhuttelee myös mahdollisia uusia tulokkaita. Messu on kristinuskon harjoittamisessa se “pakollinen osuus”, joka kuuluu kaikille, ja muu on sitten syvempää harrastuneisuutta. Lisäksi messussa saarnaa pastori, joka osaa (tai jonka koulutuksensa perusteella ainakin pitäisi osata) esittää asiat ymmärrettävästi ja kaikille soveltuvasti. Raamiksessa äänessä ovat maallikot, jolloin asiaan perehtymättömälle voi väärin tulkinnan riski olla isompi.
En sano, etteikö voisi olla tilannetta, jossa on parempi kutsua muuhun tilaisuuteen kuin messuun. Mun mielestä messun luonne on kuitenkin lähtökohtaisesti sellainen, että se on kaikkien tilaisuus ja käsiteltävät asiat soveltuvat kaikille. Kyllä alkukirkon aikaankin, vaikka ehtoollinen oli suljettu, oli sanaosa avoin ja siellä olivat kaikki, myös etsijät ja hiljattain uskoon tulleet. Ja nykyään kun ehtoollisosassakin saa olla, niin en kyllä lähtisi mukaan kutsumaani kastettua kirkon jäsentä estelemään, jos haluaisi ehtoolliselle osallistua. Olettaisin, että silloin saarna on jotenkin puhutellut.
Tuohan on kirjoitettu LHPK:n näkökulmasta. Heillähän on suljettu ehtoollispöytä. Lisäksi pastorille esitteleminenkin on varmasti tärkeätä, koska hänellä on valta sallia tai kieltää henkilön osallistuminen messuun.
Viite on kummallinen tästäkin näkökulmasta. Kai nyt pastori voi kysyä tuntemattomalta ehtoolliselle tulijaltakin, onko tämä luterilainen. Itse kokisin tuollaisen esittelemiskehotuksen vähän kontrollifriikkinä. Monet varmaan haluaisivat käydä messussa rauhassa kyselemättä keltään mitään.
Tuossa samaisessa artikellissa (Kun kutsut kaverin kirkkoon) on kohta “Kaikki muut kristityt ovat tervetulleita siunattaviksi.” Täytyykö ihmisen siis olla kristitty, että voi saada siunauksen? Jos vain kristityt voivat saada siunauksen, miten määritellään tässä tapauksessa kristitty? Onko kristitty tässä synonyymi kastetulle vai voiko kastamaton, mutta vasta uskoon tullut saada siunauksen? Entä voiko uskoa etsivä, vielä kastamaton ja yksityistä rippikoulua vasta harkitseva saada siunauksen?
Mihinkähän perustuu nämä käsitykset siitä, että Lähetyshiippakunnassa kaikkia Jumalan luomia ihmisiä ei siunata tai pastorilla on valta kieltää osallistuminen messuun (mistä tällainen kommentti edes kumpuaa)? Tuntuu, että tässä keskustelussa ja tällä foorumilla muuallakin (ketju, jossa keskustellaan Patmoksesta ja Lähetyshiippakunnasta) heitellään löysiä heittoja ilman tietämystä asioiden todellisesta tilanteesta ja asiat Lhpk:n kannalta negatiivisesti tulkiten.
Minua kiinnostaisi vähän tarkemmin tuo lähetyshiippakunnan siunausasia. Ja vähän ehtoollispolitiikkakin.
Olen siis tähän asti ajatellut, että esteeksi ehtoollisyhteydelle lhpk:n messussussa riittää minun osaltani vaikka se, että virkakantani on eri. En ole pappi enkä minkäänlainen kirkollinen vaikuttaja, mutta käsittääkseni he edellyttävät joka tapauksessa “opillista yhteyttä” tms ehtoolliselle tulijoilta. Olenkohan tässä ollenkaan oikeilla jäljillä?
Olen myös ajatellut, että jos niin, haluaisin, minut siunattaisiin lähetyshiippakunnan ehtoollisen yhteydessä. Olen joskus muiden kr. yhteisöjen messuissa, joihin evl-kirkolla ei ole ehtollisyhteyttä, mennyt ja käyttänyt sitä elettä oikea käsi vasemmalle olalle, että ovat tajunneet että tuo ei ole meikäläisiä, mutta siunausta pyytää. Siitä ei ole seurannut mitään tarkempaa neuvottelua. Mutta miten siis on lhpk:ssa? Jos olen tällainen “vääräuskoinen” kristitty ja mahdollisesti vaikka julkisyntinenkin, niin onko myös siunaaminen pois laskuista? Esimerkiksi jääkö heillä siunaamatta kristityt julkisyntiset, jotka esim. elävät katumatta kolmannessa avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa? Tai onko siis yleensäkin joitain opillisia eroja tai näkyviä syntejä, jotka estäsivät siunatuksi tulemisen lähetyshiippakunnan messussa?
