Seuraavaksi olisi hyvä saada linkki keskusteluun, tai selvitystä minkälaisesta tilanteesta mahtaa olla kysymys, jos jotakin kielletään osallistumasta messuun.
Kaiken varalta kannattaa odottaa Lhpk:n edustajan kannanottoa taikka jotakin lainausta heidän omasta opetuksestaan ennen lopullisen kuvan muodostamista… Mutta sehän on selvää, että Silvanuksen kuvaamaa siunausteologiaa voidaan hyvin perustella. Tässä tapauksessa tuskin on kyse vain siitä, että joku lhpk:lainen toivottaa siunausta, vaan siitä että joku tulee “virallisesti” ja julkisesti messussa tai vastaavassa alttarin ääreen siunattavaksi. Onko ortodoksikirkoilla kenties tapana, että tällaiseen tilanteeseen tuodaan pakanoita siunausta saamaan?
Ortodoksithan eivät saa edes rukoilla muiden kristittyjen kanssa.
En ole kuullut, että missään kirkossa papilta siunausta pyydettäessä kyseltäisi vakaumusta. Ihan mutulla, kodinsiunaus olisi varmaan eri asia. Hämmennyin nyt kuitenkin, että mitään siunausta ei voisi antaa.
Eli kysyminenkö tuntuu häiritsevältä? Entä se varsinainen asia eli siunaus? Ainakaan antidoraa tai jälkiviiniä ei näemmä pitäisi jakaa pakanoille, sanoo Ortodoksi.net. Onko teillä myös jokin siunauskäytäntö, ts. mennänä ehtoollisjonoon ottamaan vastaan siunaus mutta ei ehtoollista?
Mistä muuten tuli “mitään siunausta”? Käsitin, että puhuttiin nimenomaan messusta ja sen sellaisesta, ei satunnaisesta siunauksen toivotuksesta.
Eikös tästä ollut vanhalla foorumilla puhetta. Ainakin Wigelius taisi silloin olla sitä mieltä, että tilanteessa jossa yksi seurakuntalainen on tehnyt todella raskaan synnin toista seurakuntalaista vastaan, voisi olla parempi ohjata tällainen henkilö toiseen seurakuntaan, ettei näiden tarvitse jatkuvasti kohdata toisiaan. Varmasti siis todella harvinaisesta tilanteesta kysymys, ja painavista inhimillisistä syistä. Tai sitten siitä, että joku tulee propagoimaan jotain harhaoppia. Mutta jotenkin tästä jäi tällainen väite elämään, johon aina välillä palataan, että kiellettäisiin osallistumasta messuun.
Ehtoollisjonossa ei jaeta kenellekään siunauksia. Monet papit sanovat ennen ehtoollista, että “ortodoksisen kirkon jäsenet, jotka ovat valmistautuneet ehtoolliseen, rukoilemme yhdessä” tms. Silloin eteen menevät vain ne, jotka pääsevät ehtoolliselle, ja lukevat yhteen ääneen papin kanssa ehtoollisen valmistautumisrukoukset ja jäävät sitten eteen odottamaan ehtoollista.
Muissa palveluksissa on usein lopussa tilanne, jossa kaikki - myös ei-ortodoksit - voivat mennä jonoon ja hakea siunauksen papilta. Jos vigiliassa (lauantaisin ja juhlien aattona) on voitelu, niin myös ei-ortodoksi voi mennä voideltavaksi. Tämä voitelu ei ole sakramentti. Tässä pappi tekee pienellä siveltimellä ja öljyllä ristin jokaisen otsaan.
Ehtoollisen yhteydessä ei siunata. Jonoon menevät vain ne, jotka osallistuvat ehtoollisesta. Liturgiassa pappi siunaa kirkkokansaa palveluksen lopussa käsiristillä. Kaikki palvelukseen osallistuneet voivat käydä ristillä, myös muut kuin ortodoksiset kristityt.
Tosin joskus kun olimme vaimon kanssa Lintulassa, niin jäimme kiltisti paikoillemme ehtoollisen aikana, mutta pappi tuli kalkin kanssa luoksemme tarjoten sen ulkopuolta suudeltavaksi. Ehkä ei mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mutta kaunis ele silti - jonkinlainen siunaus kai sekin
Kiitos selvennyksestä tähän kysymykseen. Muistankin tuon hämärästi.
En ole koskaan nähnyt tällaista. Me suutelemme ehtoollismaljaa, kun olemme saaneet ehtoollisen, mutta että muutkin…
Ei tämä nyt ole noin vaikeaa. Mitään siunausta tuli Silvanuksen viestistä. Meillä on siunauskäytäntö, että kuka tahansa voi pyytää papilta siunausta missa tilanteessa tahansa. Kirkollisia toimituksia ei varmaankaan voi toimittaa ei-ortodokseille.
On se nyt noin vaikeaa, jos meinaa muuta kuin kauhistella kritisoijan yhden täsmentämättömän kommentin perusteella. Mutta ei se tietenkään ole vaikeaa jos ei meinaa muuta.
Olen tosiaan keskustellut asiasta Markuksen seurakunnan pastorin kanssa. Hän sanoi, että julkisyntisille (esim. homoasiaa ajava) ei anneta siunausta. Puhe oli messun ulkopuolisesta siunauksesta.
Jos henkilö sanoo, että neliössä on neljä kulmaa, niin hänen mielestään neliössä on varmaankin sitten neljä kulmaa. Ei esimerkiksi siis, että neliössä on kello kahdentoista jälkeen viisi kulmaa ja tiistaina kolme kulmaa, mutta sitten karkauspäivänä neljä kulmaa.
Mitä he tarkoittavat julkisyntillä? Olen käsittänyt että julkisyntiin liittyy vakava asia ja että se on kaikkien tiedossa. Eri mielipiteet sitten mikä on vakava asia ja mitä tarkoitetaan synnin julkisuudella. Ruotsin MP ei käsittääkseni rajaa siunausta näin mutta en tunne kaikkia toki.
Ovelaa. Jos väitän jotakin vastaan niin voit kysyä: “Sun mielestä siis neliössäkään ei oo neljää kulmaa??”
Toisin sanoen “siunauksen” ajatellaan myös ilmaisevan kirkon (ja Jumalan) hyväksynnän? Se siis ei ole vain hyvän toivomista jollekulle ja sen ääneen sanomista. Kuinka ongelmallinen tällainen käsitys teologisesti on, mielestäsi, ja miksi? Jos siis on.
Aivan, kylläpäs nyt fiksusti hoksasit kavalan suunnitelmani. Kierostipa koko kirjoitteluni tarkoitus on jallittaa sinua.
Niin katkerasti kuin minua vihannetkin, tuo on vain klassinen hämäysyritys: pieni “paljastus” suuntaa muiden katseen sivuseikkaan ja täten piilottaa suuremman kuvion. Mutta turhaa. Koko kirjoittelusi tarkoitus on tietysti itsesi korottaminen - ylpeys, maine ja kunnia!