Lähetyshiippakunta ILC:n jäseneksi

Ajankohtaista
1

“ILC:n jäsenyys on merkittävä askel Lähetyshiippakunnalle. Otamme paikkamme luterilaisena kirkkona tunnutuksellisten luterilaisten kirkkojen joukossa maailmalla”, piispa Soramies iloitsee.

ILC:iin kuuluu eri puolilta maailmaa 38 jäsenkirkkoa, joiden jäsenmäärä on yli neljä miljoona jäsentä. ILC elää vahvaan kasvun aikaan. Antwerpeniin oli kokoontuneina kirkonjohtajia, jotka edustivat lähes 20 miljoonaa luterilaista ympäri maailmaa.

Lähetyshiippakunnan lisäksi ILC:iin liittyi joka kolmas vuosi kokoontuvassa maailmankonferenssissa uusina jäseninä kymmenen muuta kirkkoa ja kuusi muuta tarkkailujäseniksi. Suurimpana uusista jäsenkirkoista on nopeasti kasvava Madagaskarin Malagasy luterilainen kirkko, jolla on yli neljä miljoonaa jäsentä.

Myös Inkerin kirkko on ILC:n jäsenkirkko.

2 tykkäystä
2

Luin tuosta jutusta että on lukuisia kirkkoja jotka ovat sekä LML:n että ICL:n jäseniä. Miksi ihmeessä? Ei kai kukaan voi ajaa kaksilla rattailla?

1 tykkäys
3

Nuohan ovat yhteistyöelimiä nykyisellään, eivät kirkollis-hierarkkisia kokonaisuuksia.

4

No LML ainakin pisti Keniassa rahahanat kiinni painostustoimena piispa Obarea kohtaan. Eli ei ole kyse pelkästään yhteistyöfoorumista vaan hyvinkin voimallisesti kirkkopolitiikkaa harjoittavasta toimijasta.

5

LML on luonteeltaan enemmän kommuunio. Enemmän siis kuin “kirkkoliitto”. ILC on nähdäkseni enemmän puolestaan yhteistyöelin, ei edes kirkkoliitto. ILC:n jäsenyys ei tarkoita esim. ehtoollisyhteyttä tai viran tunnustamista. LML:ssa tunnustetaan virka ja ehtoollisyhteyskin on.

1 tykkäys
6

Luulisi tuon jäsenyyden parantavan Lähetyshiippakunnan uskottavuutta ja mainetta suomalaisten keskuudessa.

7

Tuossa Aramiksen Wikipedia-linkissä näkyvässä kartassa ei näköjään vielä ole päivitetty uusia “jäsenmaita” (eikä sen puoleen kolme vuotta sitten pidetyn kokouksen yhteydessä liittyneitä maitakaan).

Lähetyshiippakunta oli tosiaan yksi 17:sta ILC:hen nyt hyväksytystä kirkosta: https://ilc-online.org/2018/09/26/ilc-welcomes-17-new-member-churches-representing-4-15-million-lutherans-worldwide/ Jäsenyyttä haki 19 kirkkoa, eli kaksi hylättiin ainakin tällä kertaa. Kiinnostaisi kovasti tietää, mistä kirkoista on kyse.

Liittyneistä kirkoista merkittävin on varmasti Madagaskarilla toimiva Malagassin luterilainen kirkko, jonka jäsenmääräksi arvioidaan noin 4 miljoonaa. Jo se yksin yli tuplaa ILC:n tähänastisen kirkkojen henkilöjäsenmäärän. Se on samalla Luterilaisen maailmanliiton jäsen, ja kuuluu siellä kymmenen suurimman kirkon joukkoon.

Afrikassa monet liittyneet kirkot ovat nähtävästi seurausta Missouri-synodin ja Ghanan evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyöstä. Ruandassa uusi jäsenkirkko on erkaantunut vuonna 2014 Maailmanliittoon kuuluvasta Ruandan luterilaisesta kirkosta opillisten syiden vuoksi, en nyt saanut selkoa mitä nämä syyt ovat olleet. Jako ei ole ollut mitenkään mitätön, kun katsoo kirkkojen kokoa, tähän ILC:n uuteen jäsenkirkkoon kuuluu noin 2000 henkeä, Ruandan luterilaiseen kirkkoon 7 200. Etelä-Sudanin uusi jäsenkirkko on myös kiehtova, sillä se on saanut alkunsa 21 pastorista, jotka lähtivät Sudanin episkopaalikirkosta vuonna 2011 opillisten syiden vuoksi ja ovat sittemmin ilmeisen luterilaistuneet. Kirkolla on nyt 5 000 jäsentä. Tästä löytyy enemmän tietoa täältä: https://wmltblog.org/2015/07/south-sudan-evangelical-lutheran-church-sselc/ Etelä-Sudanissahan on ollut muitakin anglikaaneja, jotka ovat kiinnostuneet luterilaisuudesta ja ILC:stä: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/miljoonan-jasenen-anglikaanikirkko-siirtymassa-luterilaiseksi/ Tässä poppoossahan on jäseniä ainakin miljoona. En tiedä, onko homma karahtanut kiville vai viivyttääkö liittymistä ja liittämistä se varsin ymmärrettävä seikka, ettei tuonkokoinen joukko hetkessä aidosti hyväksy uutta tunnustusta eikä ILC:n kannata identiteettinsä säilyttääkseen hätiköidä, varsinkin kun noin iso kirkko väkisinkin saisi myös valtaa organisaatiossa, jolloin on varmasti tärkeää että se on aidosti sitoutunut järjestön linjaan.

Todettakoon myös se seikka, että nyt Benin, Burkina Faso, Etelä-Sudan, Uganda ja Togo ovat Afrikan maita, joissa on vain ILC:n jäsenkirkko, ei Maailmanliiton jäsenkirkkoa. Lisäksi Ghanassa ja Madagaskarilla sikäläiset kirkot ovat molempien jäseniä. Kokouksessa olivat myös edustettuina Etiopian Mekane Yesus ja Tansanian evankelis-luterilainen kirkko, kaksi maailman suurinta luterilaista kirkkoa. Ei tämä vielä jäsenyysaikeita tarkoita, mutta huomionarvoisa asia kuitenkin.

Aasiassa Myanmarista ja Taiwanilta liittyneet piskuiset kirkot ovat ennestään Maailmanliiton jäseniä. Ilmeisesti tässä on kyse halusta profiloitua konservatiivisesti ja saada sille kansainvälistä tukea kuitenkaan katkaisematta ainakaan vielä yhteyttä maailmanliittoon. Taiwanilla oli jo ennestään yksi ILC:n jäsenkirkko, ei suuren suuri sekään, mutta nyt liittynyttä isompi. Ja kas, vaikkei sitä tuossa tiedotteessa mainittu, niin tuo indonesialainen kirkkokin, jolla on jonkun verran kokoakin, 21 000 jäsentä, on Maailmanliiton sivujen mukaan sen jäsenkirkko. Onko kyse huolimattomuudesta vai onko tilanne muuttumassa, tiedä siitä sitten. Sri Lankan tapaus on jännä, kirkko on liittynyt uudelleen, koska sen piti uudelleenrekisteröityä kotimaassaan. Sekin on ollut kaksoisjäsen, onkohan se uusinut tai aikeissa uusia myös Maailmanliiton jäsenyytensä?

Euroopassa Lähetyshiippakunnan lisäksi liittyivät sen ruotsalaiset ja norjalaiset sisarhiippakunnat. Näistä LHPK näyttäisi olevan selvästi suurin. Tosin, kuten tuossa ILC:n tiedotteessa näkyy, näitten hiippakuntien erikoisuus verrattuna virallisesti järjestäytyneisiin kirkkoihin tekee niiden jäsenmäärän arvioinnin aika monimutkaiseksi, Suomesta on ilmoitettu jäsenmäärä, Ruotsista seurakuntien määrä ja Norjasta säännöllisten ehtoollisella käyvien määrä. Toivottavasti jäsenkirkot ovat olleet riittävästi informoituja Pohjoismaisten hiippakuntien erikoisluonteesta, jotta ovat voineet arvioida sen pohjalta hyväksymistään. Norjassahan toimii useampi luterilainen vapaakirkko, joista ILC:n jäseneksi valittiin kolmisen vuotta sitten pieni mutta kasvava Luterilainen kirkko Norjassa. Toivottavasti näiden ryhmien välit entisestään lähentyvät, näillä kahdella ILC:n jäsenellä on ilmeisesti ainakin tuo järjestäytymiskysymys hiertänyt. Tanskassahan on jo vanhastaan pieni ILC:n jäsenkirkko.

Etelä-Amerikassa liittyi piskuinen uruguaylainen kirkko. Sen verran siitä, että on näköjään aika kattavasti ILC edustettuna Etelä-Amerikassa. Valtioista Paraguay ja Uruguay ovat sellaisia, joissa on vain ILC:n jäsenkirkko.

Voisi summata sen verran, että viime viikonloppu oli todella merkittävä ILC:lle ja luterilaiselle kentälle maailmanlaajuisesti. ILC:n kirkkojen määrä nousi 38:sta 54:ään ja jäsenmäärä noin 3 miljoonasta 7,15 miljoonaan. Lähetyshiippakunta sisarhiippakuntineen tuli selkeästi osaksi maailmanlaajuista tunnustusluterilaisten kirkkojen verkostoa, ja Madagaskarin tultua ILC:hen ei Missouri-synodi ole enää sen suurin jäsen, vaikka varmaan edelleen vaikutusvaltaisin. Samalla Maailmanliiton sisäinen ILC-läinen opposition kasvoi merkitykseltään rajusti. Kasvulla on myös tapana ruokkia itseään, joten voi olla, että ILC:n kasvu poikii lisää jäsenhakemuksia, Madagaskarin esimerkki voi rohkaista muita Maailmanliiton konservatiivisia kirkkoja tekemään samoin. Lisäksi edelleen on ympäri maailman mihinkään laajempaan yhteyteen kuulumattomia luterilaisia kirkkoja, ehkä tämä houkuttaa niitäkin, vaikka totta on, että aina kun tällainen organisaatio laajenee on vaara, että mukaan tulee joku tai joitain, josta joku jäsenkirkko tai sen osa on tyytymätön ja lähtee, kuten STLK aikanaan osin Inkerin kirkon vuoksi.

Mutta kiintoisa ja mielestäni merkittävä kokous oli ILC:llä.

3 tykkäystä
8

Antti Saarenketo ainakin on vielä jokunen vuosi sitten ollut lähetystyössä Etelä-Sudanissa. Mutta olot siellä alkoivat käymään sen verran kuumiksi että oli parempi nostaa kytkintä ja palata takaisin Suomeen. Islamistit olivat se merkittävämpi lämmittäjä kuin mikään ilmastonmuutos.

9

Juu, nyt liittynyt kirkko ei ole tuo Sleyn yhteistyökirkko jossa Saarenketo työskenteli, se ei kuulu vielä mihinkään kirkkoliittoon. Mutta on sekin tietääkseni ILC:n kanssa neuvotellut.

10

Sinänsä jännä kuinka kaikenlaisia kirkkoliittoja solmitaan ihan puhtaasti inhimillisistä syistä kuvitellen tällaisten liittojen tukevan kristinuskon asiaa katsomatta lainkaan onko niillä Raamatun opin mukaista perustetta.

11

:smile: Esimerkillistä mielensäpahoittamista. Tämähän on suorastaan Piisamirotta-tasoa.

1 tykkäys
12

No en minä tästä mieltäni pahoita, ihmettelen vain. Tulee mieleen tapaus, jossa Gideonin täytyi vapauttaa Israel Midianin käsistä ja Gideon ajatteli, ettei hänellä ole siihen mahdollisuuksia kun Midianilaisia oli kuin heinäsirkkoja. Silloin Jumala teki oudolta tuntuvan tempun ja vähensi Israelin väkeä ensisestään sanoen Gideonille: “sinulla on liian paljon väkeä kanssasi antaaksesi Midianin heidän käsiinsä; muuten Israel voisi kerskua minua vastaan ja sanoa: Oma käteni vapautti minut.”

Samoin tulee nytkin tunne, että näissä erilaisissa kirkkoliitoissa luotetaan Gideonin tavoin väen paljouteen unohtaen, ettei Jumala yhä edelleenkään tarvitse suuria väkimääriä asiansa ajamiseen. Erityisesti LHPK:lle näyttäisi olevan tärkeää etsiä yhteyksiä sieltä ja täältäkin, vaikka opillistakaan yksimielisyyttä ei olisi. Pääasiana tuntuu olevan, että on paljon väkeä, eli luotetaan oman käden voimaan muka Jumalan asian ajamiseksi sillä tavoin. Ei Jumala yhä edelleenkään ole uskonut valtakuntansa asiaa langenneitten ihmisten käsiin, sillä sellainen on synergismiä ja se ei käy.

13

Minusta tuo on nyt vähän pirujen maalaamista seinille, ainakin niin kauan kun ei selkeästi osoita, millä tavoin he ovat olleet välinpitämättömiä opillisesta yksimielisyydestä. toki, jos mittarina käyttää STLK-laista lähestymistapaa yksimielisyyteen pitää tämä varmaan paikkansa, mutta eivät he ole koskaan väittäneetkään noudattavansa yhtä tiukkoja kriteerejä.

Jos LHPK luottaisi väen paljouteen, niin se varmaan pyrkisi Luterilaiseen maailmanliittoon, piskuinen ILC ainakin vielä on sen rinnalla. Mielestäni pyrkimys etsiä yhteyttä muihin samoin Raamattua ja luterilaista tunnustusta tulkitseviin kirkkoihin ympäri maailman on varsin terve. Sillä on sekin käytännöllinen seuraus, että on sitten ympäri maailman kirkkoja ja seurakuntia, joita voidaan suositella omille jäsenille kun nämä muuttavat ulkomaille. Samalla on luonteva maailmanlaajuinen keskustelufoorumi teologisista ja käytännöllisistä kysymyksistä, keskinäistä tukea sekä rukousta toistensa puolesta ympäri maailman. Väen paljoudesta on nyt uutisoitu lähinnä siksi, että nyt uusia jäseniä oli paljon, mutta siltikään ilmeisesti väen paljous ei ollut itsetarkoitus, sillä kaksi jäsenyyttä hakenutta kirkkoa tosiaan hylättiin ainakin tällä kertaa. Ei sellaista tehdä, jos jäsenmäärän suuruus olisi itsetarkoitus. Uusista liittyneistä uutisoimalla myös luodaan tietoisuutta siitä, että tällaistakin luterilaisuutta on, ja saatetaan rohkaista muitakin samaan yhteyteen tai peräti tarkistamaan omia näkemyksiään kun huomaavat, että se suunta, minkä oma kirkko on ottanut ei olekaan ainoa mahdollinen.

Minun on oikeasti todella vaikeaa ymmärtää ajattelutapaa, jossa kirkollisten yhteysten luominen samaa tunnustusta noudattavien kanssa on turvaamista omaan voimaan ja synergismiä. En ymmärrä yhtään. Myös pitäytyminen hyvin tiukasti vain omassa tai vain ehdottoman samanmielisessä porukassa voi ruokkia hengellistä ylpeyttä. Kummassakaan tilanteessa kun ei olla synnistä vapaita. Mutta en vain tosiaan ymmärrä näkökulmaasi.

8 tykkäystä
14

Tiedän, ettei ole sopivaa laittaa kahta peräkkäistä viestiä samaan ketjuun, mutta laitan tämän nyt erikseen ja taannoisen viestini jatkoksi: https://ilc-online.org/2018/10/04/the-2018-world-conference-in-brief/

Tuolla ILC:n kokouksessa oli siis liuta kirkkoja, jotka eivät ole sen jäseniä ja jotka eivät nytkään liittyneet tai niitä ei liitetty (vähintään kaksi noista on sellaisia, jotka hakivat mutta joita ei ainakaan vielä hyväksytty).

Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkoista paikalla oli Etiopian evankelis-luterilainen kirkko Mekane Yesus, Ruandan luterilainen kirkko, Tansanian evankelis-luterilainen kirkko, Augsburgin tunnustustuksen sleesialainen evankelis-luterilainen kirkko Tsekistä, Latvian evankelis-luterilainen kirkko sekä Liettuan evankelis-luterilainen kirkko.

Muita olivat Valko-Venäjän itsenäinen evankelis-luterilainen kirkko, norjalainen Evankelis-luterilainen kirkkoyhteisö (DELK), turkkilainen Istanbulin luterilainen kirkko, Saksalainen evankelis-luterilainen kirkko Ukrainassa sekä yhdysvaltalainen Pohjois-Amerikan luterilainen kirkko (NALC).

On selvää, että useampi edellämainituista ei sovi ILC:n jäseniksi ainakaan lähitulevaisuudessa ilman isoja muutoksia opissaan ja käytänteissään, tai sitten voidaan ihan täydellä todella yhtyä Waltherin väitteisiin välinpitämättömyydestä opillisesta yhtenäisyydestä. Ainakin Etiopian, Tansanian ja NALCin tapauksissa esteenä on virkakysymys, voi olla, että jonkun muunkin. DELK puolestaan on vanha, jo 1872 perustettu luterilainen vapaakirkko, jossa on ollut vahvana pietistinen ja haugelainen (Hans Nielsen Hauge oli 1700- ja 1800-lukujen taitteessa vaikuttanut norjalainen herätysliikejohtaja) perinne, tosin sekin on kehittymässä tunnustuksellisempaan suuntaan. Jännähköä myös tuo Ruandan mukanaolo, kun juuri tässä kokouksessahan ILC hyväksyi tarkkailijajäseneksi ruandalaisen kirkon, joka on eronnut tuosta toisesta kirkosta opillisten syiden vuoksi. Mikähän kuvio tuossakin on taustalla?

Tuo kirkkojen liuta kertoo ainakin parista asiasta. Ensinnäkin, tunnustuksellinen luterilaisuus kiinnostaa, ja siten vähintään keskusteluyhteys ILC:n porukoihin. Toisekseen tässä näkyy varmasti isosti se hämmennys, mitä samaa sukupuolta olevien avioliitto on tuonut luterilaiselle kentälle. NALC erosi ELCAsta ELCAn hyväksyttyä samaa sukupuolta olevien suhteet, ja on siitä lähtien joutunut taivaltamaan yksin. Sen jäsenyys Maailmanliitossa torjuttiin, vaikka Etiopia ja Tansania tukivat sitä. Etiopia on katkaissut välinsä sekä ELCAan että Ruotsin kirkkoon, mikä on rajua sikäli, että Maailmanliitto tosiaan on kommuunio, jonka jäsenkirkoilla pitäisi olla automaattinen ehtoollisyhteys. Tämä kolmikko hyväksyy naispappeuden, mutteivät homoseksuaalisia suhteita, ja tämä tekee niistä osaltaan väliinputoajia kansainvälisessä luterilaisessa kentässä, sillä tällä hetkellä Maailmanliiton vaihtoehdot ovat kaikki vanhavirkakantaisia. Nähdäänkö tulevaisuudessa näitten kirkkojen virkakannan muutos vai synnyttävätkö ne lopulta uuden kirkkoyhteyden, se jää nähtäväksi. Sellaiselle olisi varmasti tilausta, mutta valitettavasti se lisäisi hajaannusta entisestään (enkä näin vanhavirkakantaisena ole itse sellaisesta vaihtoehdosta innostunut).

Mutta tuo ei-jäsenten osallistuvien runsas joukko kertoo kyllä siitä, että joitain uusia jäseniä ILC:hen tulevaisuudessakin varmasti liittyy, ja saattaa tuo kiinnostuneitten joukko kasvaakin. Ja selvää on, että tuolla osallistumisella on vaikutuksensa myös niihin, jotka eivät koskaan tule liittymään ILC:n jäseniksi, sillä mukanaolo kertoo kiinnostuksesta ILC:n teologista linjaa kohtaan ja luultavasti sieltä viedään vähintään vaikutteita kotiintuomisina.

15

No en minä ymmärrä kun LHPK on kiinostunut esim. hakemaan kirkollista yhteyttä Missouri-synodiin, vaikka opillista yhteyttä ei ole. Virka, kirkko ja sakramenttikysymykset eroavat toisistaan radikaalisti. Mutta en minä väitellä halua, oudoksun vain näitä motiiveja, joissa kävellään yli opillisten erojen.

16

He ilmeisesti näkevät tuon tilanteen opillisen yhteyden suhteen toisin, sekä sen, millaista variaatiota näitten kysymysten suhteen voidaan sallia. Mutta turha meidän on tästä tosiaan väittelyä alkaa, kun kumpikin meistä on ainakin tällä hetkellä ulkopuolinen tarkkailija tämän kuvion suhteen.

17

Sanon vain vielä sen verran, että Jumala on päättänyt alun alkaen liittää yhteen kaikki kansat Kristuksessa, tämä on Raamatun yksiselitteinen todistus. Hän ei kerta kaikkiaan tunne mitään muita kirkkoliittoja kuin luomansa yksimielisyyden Kristuksessa ja tämän yli hän ei kävele. Mutta jo Nimrod on ensimmäinen Raamatun vakava esimerkki ihmisten omasta yrityksestä yhdistyä ja rakentaa tie taivaaseen ohi Kristuksen ja kuten muistat se epäonnistui ja tulee aina epäonnistumaan, Jumala ei sellaista siunaa kuuna päivänä. Kun kävellään yli opillisen yhteyden kirkkoliittoon ovat motiivit aina ja poikkeuksetta lihalliset, langenneesta ihmisestä lähtöisin.

18

Itseasiassa minä ajattelen tässä melko samaan tapaan kuin Walther, joskin ehkä hieman eri perusteilla. Inhimillisesti tuntuu varmaan tärkeältä solmia tällaisia suhteita, mutta tuntuu vähän kyseenalaiselta, mitä merkitystä tällä oikeastaan on perimmäisten asioiden kannalta.

2 tykkäystä
19

Mitä meinaat tuossa perimmäisillä asioilla? Jos waltheroit niin et siis vain pidä yhteydenhakua turhana vaan myös ongelmallisena noiden asioiden kannalta?

20

Niin varmaan minäkin. En nauranut asialle, vaan piisamirotta-henkiselle negatiivisen puolen kaivamiselle. Vrt.:

Pirteä kanssaihminen: “Onpa kaunis päivä”
Piisamirotta-henkilö: “Pian on syksy ja kaikki kuolee.”

1 tykkäys