Lähimmäisenrakkaus

Olen “Ahistaako korona” -ketjussa kyseenalaistanut koronarokotteen ottamisen kristityn vastuuseen ja lähimmäisenrakkauteen liittyvänä asiana.

Sanoin tuossa em. ketjussa, että rokotteen ottamisen periaate, jota esim. piispat Luoma ja Häkkinen ovat tuoneet esiin, rinnastuu periaatteeseen, jonka mukaan minun on huolehdittava että olen itse kunnossa voidakseni huolehtia muista tai että en vaarantaisi muita. Tämä on tämän päivän yhteiskunnan esittämä periaate. “Huolehdi ensin omasta toimintakyvystäsi voidaksesi hoitaa muita”.

Olen sitä mieltä, että se ei ole kristillinen toimintatapa, tai ainakin sen dynamiikka eroaa kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta.

Oma jaksamiseni ei tiukasti ajatellen ole kristillisen lähimmäisenrakkauden lähtökohta. Minä autan koska minua on autettu. Minut on jopa pelastettu ja siksi voin auttaa toisia ehdollistamatta auttamistani oman turvallisuuteni takaamisella. Kuten Martti Luther sanoi:

“Se nimittäin joka ei tahdo auttaa toista ja seistä hänen rinnallaan muuten kuin vaarantamatta omaisuuttaan ja ruumistaan, ei koskaan tule auttamaan lähimmäistään. Hänhän laskeskelee aina, että hänelle itselleen voi koitua tappiota, vaaraa, vahinkoa tai menetystä.”

Tietenkin voimme suositella rokotetta, mutta emme voi vedota lähimmäisenrakkauteen, sillä lähimmäisenrakkauden dynamiikka on erilainen kuin tämä nyky-yhteiskunnan tarjoama dynamiikka. Lähimmäisenrakkaus saisi meidät sanomaan että “ota sinä minun rokote” eikä “Otan rokotteen että sinä olet turvassa”.

Tämä on oikeasti tärkeä asia. Painostammeko ihmisiä lääketieteellisiin toimenpiteisiin Jumalaan ja Hänen tahtoonsa vetoamalla, vai sanommeko että tämä lääketieteellinen toimenpide on ihan ok.

Väitän että emme voi puhua kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta enää Raamatun edellyttämällä tavalla jos samalla hyväksymme että kyseistä retoriikkaa saa käyttää rokotettamisen perusteluna.

Ja edelleen, olen sitä mieltä että rokote on ok, mutta jos siihen aletaan soveltaa lähimmäisen rakkautta, niin se tarkoittaa vain omasta rokotteesta luopumista lähimmäisen hyväksi.

D

.

3 tykkäystä

Esittämäsi tulkinta ei vastaa ainakaan sitä, miten minä tuon ymmärrän. Sinun oma ajattelutapasi on tässä näet hyvin individualistinen; ikään kuin kyse olisi vain yksilöistä, yksilöiden valinnoista, yksilöiden puheista yksilöille, sen sijaan että kyse olisi yhteisön kollektiivisista valinnoista, toimimisesta kollektiivisesti, yhteisön yhteisestä pyrkimyksestä, ponnistuksesta ja taistelusta. Ei siis tarvitse nähdä tuota yksilön toimintakyvyn kautta vaan siten, että kun me kaikki teemme oman osamme ja toimimme yhdessä, voitamme yhteisöämme uhkaavan vitsauksen. Näkökulma on aivan eri kuin siinä, missä rokotteeseen suhtaudutaan yksilön valintana ja mahdollisuutena.

Joku taisi jossain verrata touhua jalkapalloon: ei voi olla niin, että joukkueen sisällä noudatetaan monia erilaisia taktiikoita saman ottelun aikana välittämättä valmentajan esittelemästä taktiikasta. Yksittäisen pelaajan mielipide voi olla se, että valmentajan suosittelema taktiikka on tyhmä ja väärä. Silti, joukkueella on oltava yhteinen taktiikka. Vaikka se olisi väärä, joukkueen on kohdattava ottelun haasteet toimimalla yhdessä. Niiden, jotka ovat johtavassa asemassa, on se taktiikka kerrottava.

Näin piispojenkin olisi sanottava, miten kirkon jäsenten on asiassa toimittava. Heidän on se sanottava, olivatpa he sitten mitä mieltä tahansa - ja osoittautuipa valinta jälkikäteen hyödylliseksi tai haitalliseksi. Ei ole vaikeaa löytää Raamatusta - sekä VT:stä että UT:sta - kohtia, joissa kehotetaan Israelia tai kristittyjä yksimielisyyteen, toimimaan yhtenäisesti.

Ei kristinuskossa ole pohjimmiltaan kyse yksilön eettisistä valinnoista, vaan Kristuksen kirkon elämäntavasta. Ei tässä ole kyse siitä, että ottaisimme rokotteen vain, jotta olisimme itse turvassa. Ei ole tarkoitus myöskään, että joku toinen yksittäinen henkilö pitäisi asettaa etusijalle. Kyse on koko yhteisöstä ja sen toimintakyvystä, joka pyritään turvaamaan. Se ei onnistu, jos jokainen ei tee omaa osaansa. Sellainen kanta, jossa sanotaan rokotteen olevan kyllä yleisellä tasolla hyvä juttu, mutta minä itse nyt vaan olen päättänyt jättää ottamatta, on epärationaalinen, moraalisesti kestämätön, lähimmäisenrakkaudeton - ja itsekäs. Lähtökohta on, että joko yhteisö rokotetaan tai sitten ei.

Minä puolestani väitän, että raamatullinen lähestymistapa on se, että ensin yhteisön etu, sitten vasta oma tahto. Raamatullinen lähestymistapa olisi se, että mitään individualistista jorinaa ei edes sallittaisi tällaisissa asioissa, vaan johtajat määräisivät, ja kansan tehtävä on totella. Ei kansa olisi ikinä päässyt Palestiinaan, jos jokainen olisi tehnyt autiomaassa ja Punaisen meren rannalla vain omia valintojaan. Sellaiset edustavat juuri nykyajalle tyypillistä individualismia, josta kilvoittelulla tulee pyrkiä eroon.

Kristinuskolla olisi paljon annettavaa nykyihmiselle siinä, miten hän voi vapautua peloistaan ja ahdistuksistaan nimenomaan kuolettamalla oman tahtonsa ja alistumalla kuuliaisesti hengellisten johtajiensa käskyihin ja opetuksiin. Se eettinen kuluttajuus näet johtaa vain ahdistukseen, kun ihminen joutuu jatkuvasti tekemään valintoja, joihin hän ei oikeasti ole kykenevä. Kuka pystyy valitsemaan eettisimmän muropaketin lähimmästä marketista? Kuka tavis on kykenevä vertailemaan rokotteiden etuja ja haittoja niin, että voi olla niin vakuuttunut valintansa oikeellisuudesta? Eikö ole selvää, että juuri tällaiset valinnat ihmisiä ahdistavat? Se olisi vältettävissä sillä, jos he omaksuisivat kristillisen “Kuunnellaan johtajaa, mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä” -asenteen*.

*Viittaus Joh. 11:16:een on tarkoituksellinen: p. apostoli Tuomasta pelotti ja hänen mielestään he olivat tekemässä väärän siirron. Mutta kuinkas kävi? Johtajaan luottaminen johti siihen, että heidän joukkonsa vahvistui sekä laadullisesti että määrällisesti.

3 tykkäystä

Joskus puhtaasti itsekkäätkin motiivit edistävät myös lähimmäisten etua. Jos mahdollisimman moni ottaa rokotteen oli motiivi mikä tahansa, tauti hiipuu ja rokottamattomatkin säilyvät terveinä. Mielestäni piispan näkemys rokotteen ottamisesta lähimmäistenikin takia on ihan hyvä kehoitus, samoin kuin turvavälit, maskit ja käsien desinfiointi. Lähimmäisenrakkautta on myös yhteisen edun ajatteleminen.

4 tykkäystä

Kuten aiemmin sanoin, rokotevastaisuuden - siis yleisen, jo koronaa ennen levinneen - eräs käyttövoima on itsekkyys. Vanhemmat uskovat että rokotteista on haittaa ja jättävät lapset rokottamatta. Luultavasti he myös itse eivät ota koronaa vastaan rokotetta. Nämä toimet ovat vastoin yhteiskunnan parasta. Lääketiede on juuri rokotteiden kautta saanut paljon sairauksia nitistettyä tai ainakin piiloon.

Vaikka rokotetta voidaan myös pelätä ja vaikka on ihmisiä joiden terveys ei sitä edes kestä, on mielestäni tulkittavissa niinkin että monet juuri itsekkäästi eli lähimmäisrakkauden vastaisesti ovat ilman rokotetta jolloin myös Diakonin mainitsema kriteeri ”luovun omastani toisen hyväksi” ei toteudu. Luopuminen tarkoittaisi luopumista omasta turvallisuudentunteesta. Tai luopumista omasta itsemääräämisoikeudesta. ”Kehoni on minun joten oma asiani”. Olemme kuitenkin fyysisiä olentoja jotka koko ajan olemme yhteydessä toisiin ihmisiin ja luomakuntaan.

Ajattelu jossa rokote on paha asia on kyllä sekoitus eri lähteistä ja väki sen piirissä kirjavaa. Se vaikeuttaa tämän asian suoraa yhdistämistä rakkauden lakiin.

Diakonin selvitys tässä oli kuitenkin hyvä sinänsä. Ymmärrän paremmin nyt logiikan ja sen että kyseessä on tavallaan systemaattinen tulkinta lähimmäisen rakkauden määritelmästä.
Minusta ei kuitenkaan ole niin ahdas tulkinta oikea. Ei vain oman annoksen tai vaatteen tms toiselle antaminen ole rakkautta. Se on kyllä korkein ja vaikein muoto ellei ota huomioon Jeesuksen opetusta vihollisen rakastamisesta jota on sanottu kristinuskon erityiseksi piirteeksi koska kaikki uskonnot tuntevat suurin piirtein kultaisen säännön.
Lähimmäistä voi mielestäni kehottaa rakastamaan siis myös niin että muistuttaa toiminnasta jossa heikommat saavat hoitoa ja apua vaikka vahvempi pärjäisi muutenkin. Aina se ei toteudu niin että jättää itsensä ilman.

Diakonilla on varmaan tavoitteena että tämä ketju ei käsittele vain koronarokotetta tai rokotevastaisuutta yleensä.
Ehkä voisi keskustella siitä onko verotuksen kautta tapahtuva hyvä lähimmäisen rakkautta? :grinning: Onko omasta luopumista maksaa iso osa työllä hankitusta palkasta yhteiskunnalle jotta ihmiset saavat hoitoa ja apua? Vai pitääkö antaa kaikki niin kuin rikas mies Jeesukselta sai kuulla?

Minä osaan tarvittaessa luetella monta hyvää syytä rokotteen ottamiseen. Lähimmäisenrakkaus ei vain ole yksi niistä. Eikä tarvitsekaan olla.

Antakaa keisarille mikä keisarin on. Yhteiskunnan on toimiakseen kerättävä veroja, kyse ei ole vapaaehtoisuudesta. Lähimmäisenrakkautta on se, että verovaroin kustannetun terveyskeskuksen jonossa annan paikkani sille joka näyttää olevan enemmän verovaroin kustannetun hoidon/avun tarpeessa.

Niin haluaisin että tämä ketju käsittelisi lähimmäisenrakkauden periaatetta. Se näyttää olevan hankalaa. Ei tämä keskustelu vaadi koronaa viitekehyksekseen.

Ei ole oikeastaan ollenkaan kyse rokotevastaisuudesta. En ainakaan itse ole rokotevastainen.Kyse on simppelisti siitä, että onko periaate “suojelen itseäni suojellakseni muita” lähimmäisenrakkauden mukainen, Minusta ei. Enkä tarkoita edes sitä, että kyse olisi huonosta periaatteesta.

Ei kyse ole siitä, etteikö rokotetta otettaisi. Ei ole ollut hetkeäkään siitä kysymys. Tuo boldaamasi lause, tai

on jotakin josta olen eri mieltä. Rinnastus on muutenkin hassu; eikö sen pitäisi olla että ensin yhteisön etu ja sitten vasta yksilön etu? Tai ensin yhteisön tahto ja sitten vasta yksilön tahto. Kumpikin vaihtoehto kuulostaa omituiselle. Kummallakin voidaan yksilö jyrätä rakkaudettomasti. Joka tapauksessa politiikka toimii mainitsemallasi tavalla, mutta lähimmäisenrakkaus ei. Lähimmäistä autetaan vaikka yhteisön tahto olisi jotakin muuta.

Ehkä tässä on jokin kirkkokuntainen ero, mutta ei siitä enempää.

Kyllä tämä käy minulle. Se ei vaan ole lähimmäisenrakkautta. Mutta käy silti.

Toistan vielä: Kyse on siitä, että onko periaate “suojelen itseäni suojellakseni muita” lähimmäisenrakkauden mukainen. Minusta ei.

D

Ei rokotuksen ottamisessa ole kysymys itsensä suojelemisesta, vaan pandemian pysäyttämisestä. Kaikki terveet aikuiset ovat velvolliset ottamaan koronarokotuksen ja antamaan rokottaa myös terveet yli 2-vuotiaaat lapsensa. Sairaiden tai vaikeasti allergisten kohdalla lääkäri päättäköön, voidaanko heidät rokottaa. Minusta yhteiskunta voisi tässä rokotusasiassa käytää pakkoa. Päämääränä on koronaviruksen hävittäminen maailmasta.

4 tykkäystä

Näin.
Eli Diakonin ajatus perustuu nyt siihen että rokottaminen olisi itsensä suojelua ensisijaisesti.
Se näkökulma ei edelleenkään ole koko totuus.
D jättää huomiotta sen mahdollisuuden että ihminen luopuu oman ruumiinsa koskemattomuudesta jne. Yhteiseksi hyväksi. Siinä tapauksessa nimenomaan rakkaus toteutuu. Ja järki tukee sitä tässä tapauksessa.

Mitä hyötyä on siitä että kehotus rokotukseen uskotaan olevan teologisesti pielessä jos mainitaan rakkaus? Eivät ihmiset tämän perusteella ala luulla että itsensä varjelu on edellytys rakkaudelle. Kysymys on etiikasta kokonaisuutena.

Rakkaus on myös vaivannäköä. Pienikin vaiva eli maski ja turvaväli auttaa muita enemmän kuin itseäni. Jne.

Verotus auttaa heikoimpia. Varojen tasaaminen on sitä että luovumme oikeudesta pitää kaiken palkan. Ei veroa makseta kuninkaalle eikä keisarille. Sillä kustannetaan koulut ja sairaalat.

2 tykkäystä

Ei, en ajattele näin, eikä ajatukseni perustu tällaiselle. Pyydän kohteliaasti välttämään tällaista D ajattelee tai D on sitä mieltä tms retoriikkaa. On ihan ok sanoa että “Oletan että D ajattelee näin…”, mutta tällainen “Diakonin ajatus perustuu…” -retoriikka on jotenkin holhoavaa tai alentavaa.

Ajatukseni on se, että lähimmäisenrakkaus ei perustu ajatukselle jonka mukaan minun on suojeltava itseni voidakseni suojella muita.

Ei, D ei jätä tätä huomioimatta. Lähimmäisenrakkaus ei vain vaadi sitä. Tai sitä ei voida vaatia keneltäkään lähimmäisenrakkauden osoituksena. Pyydän kohteliaasti välttämään tällaista D ajattelee tai D on sitä mieltä tms retoriikkaa. On ihan ok sanoa että “Oletan että D ajattelee näin…”, mutta tällainen “Diakonin ajatus perustuu…” -retoriikka on jotenkin holhoavaa tai alentavaa.

Kyse on esittämästäni väärästä lähimmäisenrakkauden dynamiikasta. Mitä muuta alamme velvoittamaan ihmisiltä tällä dynamiikalla ja nimenomaan kristittyinä. “Sinun pitää sallia itseesi kohdistuva lääketieteellinen toimenpide että muut ovat turvassa sinulta”. Tämä voi olla ihan validi ja joskus perusteltu periaate yhteiskunnallisesti, mutta kristillisen lähimmäisenrakkauden kanssa se on ristiriidassa.

Esitin terveyskeskusesimerkin tästä. Kyse on yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

D

Sorry. Koit että kirjoitan alentuvaan sävyyn. Se ei ollut lainkaan tarkoitus !

Nyt asia on tiivistynyt tähän :

Onko rokottaminen itsensä suojelua jotta voi suojella muita ?

Sinun mielestäsi on, joten se ei ole rakkautta.

Kuten Mauriina sanoo, rokotus on taistelua pandemiaa vastaan. Se ei ole ensi sijassa itsensä suojelua kuten väität.

Tässä ei ollut oletuksia toivottavasti.

Näinhän tuossa sanot.

Ei. Sanon että

“Kyse on siitä, että onko periaate “suojelen itseäni suojellakseni muita” lähimmäisenrakkauden mukainen. Minusta ei.”

En sano että rokottaminen ei ole rakkautta. Meillä on monenlaista rakkautta. En ole asettanut rakkautta ja rokottamista vastakkain käsittäkseni missään. Olen sanonut kyllästymiseen asti, että periaate jonka mukaan itsensä rokottaminen on toisista huolehtimista, ei ole kristillisen lähimmäisenrakkauden kanssa yhteensovitettavissa saatikka kristityn vastuun kanssa.

Näinkään en käsittääkseni sano missään. Rokottaminen on kyllä lähtökohtaisesti käsittääkseni ensisijaisesti itsensä suojelua. Sellainen rokote joka ei suojelisi ottajaansa vaan vain lähellä olevia, olisi aika hassu rokote. Sen olen sanonut että kehotus ottaa rokote muiden suojaamiseksi, ei ole kristillisen lähimmäisenrakkauden kanssa konsistenssi ajatus. Sanoin aloituksessa:

Laitoin tämän ketjun alulle juuri siitä syystä että mielestäni kristilliseen lähimmäisenrakkauden ajatukseen ei kuulu sellainen dynamiikka joka voidaan sanoittaa esim. “On hoidettava ensin oma turvallisuus että en ole uhka muille tai että voin auttaa muita”.

Tämä lähtee koko ajan lapasesta koska tilanne on akuutti.

Toistan: Minusta kaikki saavat sanoa että ottakaa rokote. Se on oikein sanottu. Mutta jos sen ottaminen perustellaan lähimmäisenrakkaudella (kristillisesti ajateltuna), niin silloin lähimmäisenrakkauteen luetaan sisään jotakin mitä siellä ei ole.

Mauriinan viestin luin niinkuin luin: Pandemia kukistuu rokottamalla. Otetaan rokote. Se kuitenkin väistämättä suojelee ensisijaisesti rokotteen ottajaa itseään, ja vasta välillisesti naapuria, kääntelipä sitä retorisesti miten hyvänsä. Kai senkin saa sanoa ääneen, että oma henki on minulle rakas ja otan siksi rokotteen. Ihan itsekkäistä syistä. Tai sitten en ota jos ottaminen on vaarallista hengelleni.

Olisiko tätä keskustelua jatkossa mahdollista käydä ihan tuosta esittämästäni periaatteesta, ilman rokotetta ja koronaa?

Olemme käsittäkseni kaikki sitä mieltä että rokottamista ei voi vastustaa esim. Raamatulla. Olisi viisautta jos sitä ei yritettäisi puolustaakaan sillä. Muuta kuin korkeintaan kuuliaisuuteen esivaltaa kohtaan.

D

2 tykkäystä

Puhutko tässä yhteiskunnallisesta velvoitteesta vai lähimmäisenrakkaudesta? Lähimmäisenrakkauteen vedoten et voi sanoa noin muuta kuin omasta puolestasi. Voit ajatella, että sinulla on lähimmäisenrakkauden nimissä velvollisuus mutta et voi asettaa samaa velvollisuutta muille. Et ainakaan lähimmäisenrakkauteen vedoten.

Mutta lähimmäisenrakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ei verottaja kysele, että haluaisitko luopua oikeudestasi. Jos vapaaehtoisesti luovut oikeudestasi pitää sen mikä verojen jälkeen jää palkastasi (eli sinulle kuuluvan osan), niin se on lähimmäisenrakkautta.

3 tykkäystä

THL:n sivuilta

Vielä ei tiedetä, kuinka tehokkaasti koronavirusrokotteet ehkäisevät COVID-19-taudin tarttumista. Yleensä oireeton kantaja kuitenkin levittää virusta vähemmän kuin selvästi oireinen tautia sairastava henkilö.

Rokotukset ovat vapaaehtoisia

Tämä siis lisäyksenä Mauriinan kommenttiin. Ymmärsin Mauriinan tarkoittavan moraalista velvoitetta.

D

Olet oikeassa. Ei rokotuksen ottamisessa ole kysymys lähimmäisen rakkaudesta muuten kuin välillisesti. (Pandemian loppuminen on hyväksi paitsi meille itsellemme myös lähimmäisillemme.) Siinä on kysymys yhteiskunnllisen velvollisuuden täyttämisestä. Nykyajan ihmiset ovat individualistisia ressukoita. Jos talvisota alkaisi nyt, niin nykysuomalaiset eivät puolustaisi maataan. Ajattele mitä nykysuomalaisten isät ja isoisät ovat tehneet maamme hyväksi -ja äidit ja isoäidit myös.

1 tykkäys

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Jossain määrin tuo yksilökeskeisyys on mennyt liian pitkälle. Mutta toisaalta, lähimmäisenrakkauteen ei voi pakottaa. Sitä ei voi määrätä velvollisuudeksi.

1 tykkäys

2 viestiä siirrettiin ketjuun: Ahistaako korona?

Äh, jos tämä nyt voisi pysyä tuossa lähimmäisenrakkaudessa…

D

1 tykkäys

Jätetään koronat siis ja mietitään vaikka siitä mistä olemme luopuneet elämässämme toisten hyväksi. Asia on laaja ja ehkä sinulla on tästä jotain mielessäsi.

1 tykkäys

Ulkonaisesti olen saattanut luopua jostakin lihan mukaan, mutta en sydämestäni ole luopunut mistään toisten hyväksi. Kristus sensijaan luopui elämästään minun tähteni ja kun uskoni kautta sain tulla osalliseksi hänestä, hänen hengestään, olen minäkin tässä uskossa luopunut hänen kanssaan tästä elämästä, vaikka en näe sitä vielä toteutuneena, vaan täällä ajassa kaikki on vielä vajavaisuuden ja synnin leimaamaa.

1 tykkäys

Ymmärtääkseni mitään markkinoille tulevista rokotuksista ei testien puuttuessa saa tässä vaiheessa antaa lapsille. @Mauriina, tämä osa ajatuksestasi ei siis mitenkään voi toteutua.